Kaikkiin luettelemiisi maailman kauheuksiin on syynä karma. Jos ei ymmärrä karman periaatetta, maailma on aivan käsittämättömän julma ja hullu paikka. Ihmisten oma ymmärtämättömyys ja "toilailu" elämässä johtaa siihen, että siitä syntyy karmaa, joka maksetaan sitten seuraavassa elämässä. Karma EI ole rangaistus, vaan sielulle tapa kokea asia myös sen toisen näkökulmasta - miltä hänestä on tuntunut? Miltä siitä sielusta tuntui, jonka raiskasin? Miltä siitä sielusta tuntui, jonka tapoin? Miltä siitä sielusta tuntuu, jolle valehtelin ja olin kylmä? Kuoltuaan ihmiset huomaavat sieluina aiheuttamansa kärsimyksen ja haluavat omasta tahdostaankin hyvittää huonot tekonsa. Karma on aina henkilökohtainen, kuten sanottua.
Samoin sairaitten esimerkiksi vihanneksena makaavien ihmisten kohdalla kyse on karmasta. Se, mitä sielu opiskelee tuossa tilassa ja elämässä, on aina yksilökohtaista. Ei voida mennä koskaan sanomaan, että kaikki mieheksi syntyneet opiskelevat tätä, kaikki naisiksi syntyneet opiskelevat tuota, kaikki autistiset opiskelevat tätä ja kaikki monilahjakkuudet opiskelevat tuota. Vihannestasolla olevan ihmisen kohdalla voisi olla karmana ESIMERKIKSI se, että hän on edellisessä elämässään aiheuttanut niin paljon tuhoa ja sortoa muille (esimerkiksi joukkomurhia),että hänelle on annettu tähän elämään keho, jolla hän ei voi satuttaa toisia. Tai ESIMERKIKSI sielu on tullut opiskelemaan täydellistä antautumista muiden huomiin tai jos häntä rakastetaan hyvin syvästi, pyyteetöntä rakkautta ja hoivaa.
Jos puhutaan miehistä ja naisista, niin pitää erottaa kaksi asiaa toisistaan ja niille kuuluvat ominaisuudet: miehisyys ja naisellisuus, sekä maskuliinisuus ja feminiinisyys.
Miehisyys on opittua. Se vaihtelee kulttuureittain sekä aikakausittain ja kulkee isältä pojalle. Siihen vaikuttaa ympäristö ja kokemukset. Miehisyys vaihtelee jokaisen mieselämän mukaan. Miehisyyttä on naisten sortaminen, tunteista puhumattomuus, Suomessa opittu tapa vetää viinaa kaksin käsin, taipumus aggressiivisuuteen ja itsekeskeisyyteen. Suomessa miehisyyden kulttuuriin viinan vetämisen lisäksi kuuluu (useiden länsimaiden tapaan), että mies ei itke, ei puhu, ei pussaa, vetää isompaa liksaa ja kelpaa naisia paremmin johtotehtäviin. 1700-luvulla miehisyyttä oli iso peruukki, kasa meikkiä naamassa ja keikarointi naisten seurassa. Viikingeillä miehisyyden mitta oli iso ryöstösaalis ja tappajan titteli.
Myös
naisellisuus on opittua. Sekin vaihtelee kulttuureittain, aikakausittain ja kulkee äidiltä tyttärelle. Siihen vaikuttaa ympäristö ja kokemukset. Naisellisuus vaihtelee jokaisen naiselämän mukaan.
Naisellisuutta on alistuminen, marttyyrius eli itsensä unohtaminen muiden taakkojen alla, liika tunteellisuus, takertuminen ja nalkuttaminen. Suomessa naisellisuuden kulttuuriin kuuluu totaalinen itsensä unohtaminen ja kaikkien muiden laittaminen etusijalle, marttyyrius, ripustautuminen, nykyisin ulkonäkökeskeisyys, uskomus siihen että nainen vaan nalkuttaa ja päättää kaapin paikan taloudessa, sekä tietysti yleinen uskomus siihen, että äitiys on todellisen naiseuden mitta (mitenkään äitiyttä väheksymättä). 1300-luvulla naisellisuutta oli avuttomuus ja tyhmyys, lukutaidottomuus ja kädentaidot, sekä miehelle alistuminen. 1960-luvulla naiseutta oli hippiaate, vapaa seksuaalisuus, tieto, itsenäisyys ja oma päätösvalta. Muinaisessa Spartassa naiseutta oli miehekäs, lihaksikas nainen, taistelija (tarvittaessa tappokone), joka orjuutti lapsiaan, jotta näistä kasvaisi vahvoja sotureita.
Maskuliinisuus on energiapohjaista, henkistä olemusta. Maskuliiniselle energialle on ominaista ettei se ole sidottuna kehoon, aikaan tai paikkaan. Se on energiaa, joka pysyy vakiona. Maskuliinisuuteen kuuluu lempeys, lämpö (vertaa Aurinko), järkähtämättömyys, läsnäolo, suoja/turva, eteenpäin meneminen ja yhteen asiaan keskittyminen kerrallaan. Jokaisessa sielussa on aina myös maskuliinista energiaa olipa sielu tässä elämässä miehen tai naisen kehossa.
Feminiinisyys on myös energiapohjaista ja henkistä olemusta. Se ei myöskään ole sidottuna energialle tyypillisesti kehoon,aikaan tai paikkaan. Feminiinisyyskin pysyy vakiona. Feminiinisyyteen kuuluu ymmärrys, huojentava viileys (vertaa Kuu), joustavuus, muihin maailmoihin uppoutuminen, hoiva, kärsivällisyys ja useaan asiaan keskittyminen yhtä aikaa. Jokaisessa sielussa on aina myös feminiinistä energiaa olipa sielu tässä elämässä miehen tai naisen kehossa.
Jokaisen sielun maskuliinis-feminiininen energiatasapaino on vakio. Meissä on siis prosenttimääräisesti aina tietty määrä maskuliinista ja feminiinistä energiaa. Harvoin tilanne on 50%-50% vaan enemmänkin 20%-80% tai 40%-60%. Tästä johtuen jotkut naiset saattavat olla hyvinkin maskuliinisia ja jotkut miehet taas hyvin feminiinisiä. Homouteen ja lesbouteen vaikuttaa tietysti myös menneiden elämien summa, eli jos on elellyt monta elämää naisena ja syntyykin yhtäkkiä mieheksi, voi tuntua parhaimmailta ilmentää itseään sen kautta, jonka tietää parhaiten,eli muuttua naiselliseksi mieheksi.
AMEN
