seuraava »

[noitatäti]

Liveforever, heijastuksella tarkoitin sitä, että saa yhteyden johonkuhun toiseen ja näkee hänen elämäänsä. Esimerkiksi tuolla Elisabethilla oli varsin voimakkaat lataukset noissa kuvailemissani tilanteissa. Silloin kaltaiseni tyyppi, joka poimii liiankin herkästi toisten värähtelyjä ja tunnetiloja, näkee noita tilanteita.

En ole sittemmin saanut yhteyttä Elisabethiin. Ehkä hän kuoli sinä yönä, kun näin tuon unen, ja satuin olemaan linjoilla:) Olisi ollut jo 70-80-vuotias.

[liveforever]

haluasisin kiittää kaikkia jotka olette jaksaneet lukea meikäläisen juttuja ja olette jaksaneet vastatakkin.ja kiitos että olen saanut lukea teidän kokemuksia ja ajatuksia.teidän vinkeistä ym.

olen nyt ihan eri tavalla kuunnellut lapseni juttuja ja tarinoita ja antanut myös itselleni luvan "herkistyä"uudelleen,pitkän tauon jälkee.
viime päivinä on ollut aivan uskomattomiajuttuja,hm..mikä olisi oikea sana koska yhteensattumia ne ei voi olla,lapseni puheissa ja pienissä nettitarkastuksissa.palaan niihin kenties myöhemmin,olisi mukava tutustua vesselin menneisyyteen tarkemmin.vinkkejä?
kokonaan ei pelkoni ole poistunut,mutta ei enää 24/7mielessä,mulla on vaa nyt niin ihana perhe,ettei ajatus luopumisesta vain tunnu oikealta...

oleneko ymmärtänyt oikein...kun ihmiset näkevät haamuja/aaveita/kuolleita ihmisiä,että nämä eivät ole päässeet vielä kokonaan tältä tasolta pois,vaan jokin on jäännyt kesken ja he siirtyvät myöhemmin eteenpäin?

Muuten vinkki teille kaikille,kovalla tuulella j akylmällä ilmalla EI kannata pyöräillä ilman huivia!! :

[Hiisitär]

Jos vainajan näkee hyvin usein - tyyliin vuosikymmenien ajan ja lähes viikottain - silloin kyseessä on fyysiselle tasolle kiinni jäänyt tai siihen ripustautunut henki.

Se, että läheinen vainaja (ystävä, sukulainen, puoliso, perheenjäsen) vierailee luona useinkin, ei ole vielä hälyttävä merkki siitä, ettei hän olisi päässyt eteenpäin. On hyvin tyypillistä, että läheiset rakkaat ihmiset haluavat kuoltuaankin jäädä auttamaan fyysiselle tasolle jääneitä läheisiään. Ystäväni äiti oli kuoltuaan häärimässä ja järjestelemässä asioita kuntoon lastensa hyväksi 3-4kk kuolemansa jälkeen, lähes päivittäin. Nykyisinkin hän esiintyy lapsille unissa ja tulee joskus henkiseksi tueksi tai neuvonantajaksi, mutta ei enää majaile fyysisen tason läheisyydessä.

[Ratkaisu]

Näistä hengistä tuli mieleen, että onko mahdollista, että joillain lastenleluilla, jotka ovat tuntuneet aikanaan todella eläviltä on ollu jonkun näköinen henkiolento. Eli esimerkiksi miehelläni on aivan ihana pehmolelunukke, vähän sellainen venäläistyylinen, jonka nimi on Milena. Jollain tapaa kaikki jutut, mitä mieheni on siitä lelustaa puhunut tuntuvat niin eläviltä, että olisiko mahdollista, että lelun mukana kulkisi henki. Usein vitsailemmekin Milenan hengestä. Nukella on ollut mieheni mielestä erittäin selkeä persoona ja hän usein puhuukin, että Milena ei pitänyt siitä ja tästä ja tuosta ja Milena on sellainen ja tälläinen.

Onko kyseessä vain lapsen vilkas mielikuvitus vai voisiko tuossa Milenan hengessä olla jotain totuuttakin? Jopa itselläni tuntuu tämän Milena nuken nähtyäni olevan selkeä kuva sen persoonasta. Tämä kuulostaa kyllä todella hassulta, mutta älkääs nyt senkään naurako minulla.  

[Hiisitär]

Kaikissa esineissä on energiansa ja yleensä vielä persoonallinen sellainen. Lisäksi, se mihin keskittää ajatuksensa, voimistuu. Jos pitää yllä ajatusta esimerkiksi tuon kuvaillun nuken persoonasta, se persoona muodostuu henkimaailman tasolla. Tämä siksi, että ajatus on AINA luova. Mitä pidempään sitä pitää yllä, sen vahvemmaksi se kasvaa.

Olen itse tavannut monta kertaa fiktiivisiä hahmoja. Mitä tunnetumpi hahmo on, sen vahvempi sen energiakin on henkitasolla. Tämä johtuu siitä, että mitä enemmän faneja, sen enemmän hahmo saa rakkautta ja ajatuksia ja sen voimakkaammaksi ja selkeämmäksi se muuttuu

Ystäväni kanssa putsasimme hänen entisen asuinkommuuninsa vedenkeitintä, johon ystäväni mietti ääneen "Pitävätköhän koneetkin siitä, kun niistä pitää hyvää huolta ja ne siistii puhtaaksi?"

[liveforever]

selailin muutamia muita keskusteluja pitkästä aikaa ja mietin mielessäni että mistä te olette ammentaneet tuon tietomäärän?(esim.athamaarit ja lilli ja monet muut)oletteko itse tulleet noihin tuloksiin päätelmissänne,opiskelleet,saanneet apua?


aion lähipäivinä palata victorin sivuille,jotka minulle eivät ole kovin selkeät,mutta koetan luovia sen ainakin osaksi läpi.

jotenkin tuntuu oudolta että täällä kukaan ei ole ainakaan tunnustanut lukeneensa häntä,vaikka hän on "samalla" asialla ja väittää pystyvänsä todistamaan asiansa ja palkkiokin vielä luvassa

yritin jokin aika sitten lukea sivustoa,mutta se oli jotenkin sekava ja siinä oli hirveästi nimiä nimen perään ja luvut eivät mielestäni olleet järjestyksessä mutta yritän

[Hiisitär]

Komppaan Keskiyön Vahinkoa. Lukemalla oppii, pitämällä korvat ja silmät auki. Ystäväpiiriin on siunaantunut ihmisiä, joiden kanssa keskustella ja joilta tietoa on tullut lisää.

Sitten on toki niitä itseoivalluksia, sellaisia AHAA-hetkiä.

Henkisellä kirjallisuudella on ollut sekin ihana puoli, että sieltä on saanut vahvistusta sillä mitä on itse tuntenut jo.

Aina kannattaa lukea sitä, mikä tuntuu itsestä hyvälle. Ei vain siksi, että kun tämä on suosittu ja hyvä. Jokaisella on omat oppiläksynsä. Minä esimerkiksi luen paljon ilmentämisestä. Luin yhden Tollen kirjan ja se ei avautunut minulle lainkaan, vaikka se onkin ollut miljoonille ihmisille sellainen AHAA-elämyskirja.

[Ratkaisu]

Mielestäni kaikesta saa oivalluksia. Se on ehkä se, että opiskelee suunnittelijaksi ja koen sen elämäntyökseni, niin on oppinut sellaisen elämänasenteen, että pitää silmät auki kaikelle jatkuvasti. Mielestäni se on hyvä asenne elämässä yleensäkin. Itse saan oivalluksia milloin mistäkin, konkreettisista tai abstrakteista asioista. Tiedettäkin lukemalla voi henkistyä. Työtä tekemällä oppii paljon itsestä. Elämällä kaiken oppii.

En tiedä olenko niin henkevä ihminen. Vierastan itse jotenkin sellaista jaottelua, että ihmiset nähdään joko henkisinä tai ei henkisinä ihmisinä. Mielestäni ihmisluonteeseen yleensäkin kuuluu tietty henkevyys ja tarve etsiä omaa totuutta, omaa itseä noin yleensä.

Olen miettinyt paljon sitä, että onko minulla oikeastaan edes tarvetta tietää olenko vanha vai nuori sielu tai mikä minun kohtaloni on. Onko minulla edes tarvetta löytää vastauksia kysymyksiin, kuten onko jumalaa olemassa tai mitä minulle tapahtuu kuoleman jälkeen. Miksi minun tarvitsisi tietää varmasti kun kaikki on pohjimmiltaan kuitenkin niinkuin kaikki on? Kaikki vaan on.  

Tietyllä tapaa henkisyys on itselleni sitä, että elän omaa elämääni siten, että olen itse siihen tyytyväinen, toisia kunnioittaen. Mielestäni kaikki tämän elämän oppiläksyt sun muut tulevat niin luonnostaan. Olen aina tiennyt missä minun täytyy kehittyä, enkä tarvitse sen ymmärtämiseksi erityistä kirjallisuutta. Olen aina tiennyt millainen sieluni on, miltä se tuntuu ja miten se "laulaa". Vaikka en jaksaisi meditoida tai mietiskellä, niin koen olevani kosketuksissa sieluuni jatkuvasti, enkä siksi koe tarvetta uskon harjoittamiselle tai erityisen henkevälle kirjallisuudelle.

En siis tiedä sinänsä paljon siitä mihin muut uskovat, mutta koen olevani sinut maailman kanssa ja uskovani siihen mitä on, ilman sen kummempaa erittelyä. Koen tuntevani maailman joka hetkellä ja se kokemuksen tutkiminen antaa usein enemmän tietoa, kuin teksti.

En siis vähättele sitä tietoa, mitä kirjoista löytyy, mutta minulle se ei ole henkilökohtaisesti niin tärkeä keino oman itseni kehittämisessä.

[Hiisitär]

Minulla on kaksi ystävää, jotka ovat samanlaisia eli heille eläminen on tärkein tapa oppia itsestään kuin lukeminen. Kumpikin vierastaa kirjallisuutta - he saavat enemmän AHAA-elämyksiä keskusteluista. Minä taas olen suunnattoman tiedonjanoinen ja kahmin kaikkia mahdollisia tietokirjoja (en yleensäkään edes lue muuta kuin tietokirjallisuutta tavalla tai toisella. Tarinoihin uppoudun netin harrastajakirjoittajien tarinoiden parissa). Minä opin tutkimalla ja olen kuin pohjaton kaivo

Aina on mentävä sen mukaan, mikä tuntuu omalle!

[liveforever]

onko teillä tullut tuntemuksia jostain numerosta?
ja mitä olette saanneet selville?

tää seuraava ei nyt liity numeroihin mutta pari päivää sitten katselin aamutuimaan nukkuvaa poikaani,olin siis itse täysin hereillä,otin häntä kädestä j asuljin silmäni,yhtäkkiä kätemme tuntuivat tosi kuumilta ja näin tallin ja hevosen pilttuun,pilttuussa oli heiniä jossa kaksi noin 15-20vuotiasta nuorta,tyttö j apoika makoilivat.päällään heillä oli ruutupaidat.sitten jostain pilttuun läheltä kuului ääni joka kysyi Onko se kärrynpyörä jo valmis?ja sitten näkyi kärrynpyörä ja poika kohottautui käsien varaan ja vastasi jotain.

mutta valitettavasti tämä keskeytyi alakerrasta tulevaan ääneen...

oletteko joskus saannut myöhemmin palautettua jonkin "näyn"myöhemmin mieleen?itse sain yksi yö taas selkeänä unessani nimen jossa oli etu-ja sukunimi miehen,mutta en muistanut sitä aamulla ja nyt harmittaa...

[liveforever]

voivatko lapset muistaa vanhempiensa entisiä eläimiä,vai sekoittavatko he sen omaansa?
poikani kohdistaa "tarinansa"minuun tai itseensä,mutta ei tietääkseni kertaakaan vielä isäänsä.

aiheutti minulle hetki sitten taas elämyksen käyttämällä minusta sanaa,jota en ole ikinä ennen kuullut ja se löytyi netistä.ja kyselin vähän lisää niin osasi aika hyvin kertoa,sitä mitä netissä oli ollut...

[liveforever]

osasi vielä eilen illalla jatkaa aiheesta ja kertoa hieman omaa osuuttaan siihen...

[Ratkaisu]

Minulla on kaksi ystävää, jotka ovat samanlaisia eli heille eläminen on tärkein tapa oppia itsestään kuin lukeminen. Kumpikin vierastaa kirjallisuutta - he saavat enemmän AHAA-elämyksiä keskusteluista. Minä taas olen suunnattoman tiedonjanoinen ja kahmin kaikkia mahdollisia tietokirjoja (en yleensäkään edes lue muuta kuin tietokirjallisuutta tavalla tai toisella. Tarinoihin uppoudun netin harrastajakirjoittajien tarinoiden parissa). Minä opin tutkimalla ja olen kuin pohjaton kaivo

Aina on mentävä sen mukaan, mikä tuntuu omalle!

Näköjään olen unohtanut vastailla tänne. =) Niin en sinällään kirjallisuutta mitenkään vierasta ja ainahan tuossa on kirja kesken, mutta enemmän olen saanut oivalluksia elämästä itsestään verrattuna vaikka kirjoihin. Toki tietokirjallisuutta on sinällään välttämätöntä lukea, vaikka sitten tästä astrologiasta, mutta minä tarvitsen sen lukemisen lisäksi keskustelua, että opin. Kieletkin opin kuuntelemalla ja puhumalla, en pänttäämällä.

Se on varmaan osittain sitä, että olen auditiivinen oppija ja muistan aina mitä ihmiset ovat sanoneet tai miltä jokin elokuva kuulostaa. Ensimmäinen mielikuva esimerkiksi Hohto elokuvasta on se, että siellä talossa täytyi olla kokolattiamatot, sillä ne pyörän äänet kuulostivat siltä, vaikka mitään visuaalista muistikuvaa ei elokuvasta ole. =D

Koulussakaan en koskaan kirjoita muistiinpanoja vaan keskityn aina siihen mitä luennoitsija sanoo. Sitten samalla jäsennän sen kuulemani itselleni. Osa luulee, että olen jotenkin lusmu opiskelija kun en jatkuvasti kirjoita, mutta se on enimmäkseen juuri sen takia, että jos kirjoitan niin en muista niin hyvin.

Samahan se on näissä henkisissäkin asioissa, että pohtimalla ja elämällä saan eniten käteen. Kirjoissa saattaa itseäni häiritä esimerkiksi suuresti se tapa tai termistö millä se on kirjoitettu. Tavallaan kuulen kun se teksti luetaan ja sen takia häiriinnyn helposti vivahteista.   Henkisessä kirjallisuudessa usein olen törmännyt siihen, että asiat kerrotaan jotenkin liian korkealentoisesti, vaikka itselleni sama asia on varsin käytännnönläheinen ja kokemuksellinen. Tai juurikin termit kuten sielunsuunnitelma sun muut kuulostavat jotenkin oudoilta ja tyhmiltä, kun itse näen vain sen luontevana jatkumona ja tapahtumakulkuna, syy-seuraussuhteena ja välttämättömyytenä.

Usein sovellankin noita henkisiä asioita mitä luen niin vähän konkreettisemmiksi. Esimerkiksi eräässä Carolyn Myssin kirjassa annettiin neuvoja siitä kuinka saa haettua omaa energiaa menneistä tapahtumista siten, että saa kaiken energian tähän hetkeen. Itse sovelsin sen siten, että mietiskelin ja totesin, että asia on siten, että minä itse annan sen energian valua ja konkreettisilla teoilla otin takaisin sen energian. Tavallaan järkeilin ja mietiskelin sen saman asian tekemättä sen enempää henkisiä harjoituksia. Siten sain annettua anteeksi oikeastaan lähes kaiken mitä minulle on tehty, enkä ole ollut enää katkera. Joten toimi, mutta ei suoranaisesti niinkuin sen luin.

Mutta juurikin tuo, että oma tapa ja oman itsen huomioiminen näissäkin asioissa.

[Ratkaisu]

Olisihan tuo mukava löytyy ihmisiä joiden kanssa klikkaa ajatukset näistä henkisistä asioista. No, tähän päivään mennessä ei ole löytynyt muita kuin oma mieheni. Se on vähän ikävää, että enimmäkseen näistä asioista tulee keskusteltua täällä foorumilla, mutta täälläkin tuntuu, että kaikki katsovat asioita niin eri vinkkelistä kuin itse ja kukaan ei oikein sano minulle, että olet nyt väärässä tai että tuo on hyvä juttu, että ei oikein tiedä muiden "suhdetta" omiin näkemyksiin. Noh, ehkä olen sitten vähän erakko näissä henkisissä asioissa.

[liveforever]

olen useinkin ajatellut ovatko nämä vaan ihmisten keksimiä asioita,uskosta omaan kuolemattomuuteen,koska eihän kukaan meistä voi ymmärtää että joskus lakkaa olemasta.

itsellä ainakin "kamppailu"kesken.olen tosin viime päivinä saannut kohdata poikani kautta "todisteita"entisistä elämistä,mutta se vaivaa edelleen miksi emme muista enemmän ja miksi en muistaisi tätä nykyistä elämääni myöhemmin,koska haluaisin,kun on niin ihana muksu ja muutenkin ihan mukavaa.
ja miksi esim.jotkut tiedemiehet jotka ovat tekemässä läpimurtoa esim.syövän tai muun parantamiseen,kuolevat ja sitten tulevat takaisin ja eivät voi jatkaa työtään;KOSKA EIVÄT MUISTA!!ja kaikki työ ja mahdollinen oivallus katoavat ja työ alkaa alusta!!!

ja miksi nyt pohdin näitä asioita,olenko miettinyt näitä ennen ja miksi en vaan muista?


entäs aikaisemmat kysymykseni numeroista ja lapsen muistista,onko kokemuksia?

joku kirjoitti jossain näillä palstoilla lapsensa leikkineen kuin harrikalla ja myöhemmin selvisi että poika oli ollut harrikan omistaja aikaisemmin,miten sait selville?tehdäänkö lapsille regressiota?