seuraava »

[^^Queen Nefertiti^^]

lapsetkin voi mennä regressiohoitoon, esim intuitiiviset parantajat ainakin tekevät. oletko ollut itse kun askarruttaa ? sieltä saa kyllä paljon irti- melkeinpä liikaakin!

[Ratkaisu]

Olen ehkä itse löytänyt itseni kanssa sellaisen rauhan, että minun ei ole tarvetta sanoa kuinka asiat sitten pohjimmiltaan ovat tai eivät ole. Koen olevani enimmäkseen etsijä ja kulkija. Pidän siitä, että voin sanoa katsoneeni kaikkien kivien alle ja mutkien taakse ja tutkineeni erilaisia näkemyksiä tästä elämästä ja maailmasta.

Onko sillä väliä jos kuolemani jälkeen minuuteni ja minä häviän tai onko sillä sinänsä merkitystä jos tämä elo sitten jatkuukin? Omaa moraalista käyttäytymistäni ei sinänsä säätele se, että täytyykö minun vastata siitä tulevissa elämissä, vaan koen, että minun tulee vastata ja ottaa vastuu kaikesta jo tässä ja nyt. Kaikki vaikuttaa kaikkeen jo tässä elämässä, joten miksi odotella sitä kuolemaa, tuomiota tai jatkumoa tulevaisuudessa?

Oikeastaan voisin sanoa, että vaikka nyt kuolisin, niin olisin tyytyväinen tähän elämääni vaikka tämä olemassaoloni jäisi tähän. Olen elänyt, kärsinyt, rakastanut, antanut anteeksi, tuntenut surua, tuskaa ja intohimoa, suunnatonta iloa ja täyttymystä ihan vain tästä elämästä humaltuneena.

Ei tarvitse väittää tietävänsä asioita, joita ei voi tietää. Eli mikä pakko on tietää varmasti näistä henkisistä asioista, eikö tärkeintä ole, että on katsonut minne ne vievät?

[känkkäränkkä]

Olen ehkä itse löytänyt itseni kanssa sellaisen rauhan, että minun ei ole tarvetta sanoa kuinka asiat sitten pohjimmiltaan ovat tai eivät ole. Koen olevani enimmäkseen etsijä ja kulkija. Pidän siitä, että voin sanoa katsoneeni kaikkien kivien alle ja mutkien taakse ja tutkineeni erilaisia näkemyksiä tästä elämästä ja maailmasta.

Onko sillä väliä jos kuolemani jälkeen minuuteni ja minä häviän tai onko sillä sinänsä merkitystä jos tämä elo sitten jatkuukin? Omaa moraalista käyttäytymistäni ei sinänsä säätele se, että täytyykö minun vastata siitä tulevissa elämissä, vaan koen, että minun tulee vastata ja ottaa vastuu kaikesta jo tässä ja nyt. Kaikki vaikuttaa kaikkeen jo tässä elämässä, joten miksi odotella sitä kuolemaa, tuomiota tai jatkumoa tulevaisuudessa?

Oikeastaan voisin sanoa, että vaikka nyt kuolisin, niin olisin tyytyväinen tähän elämääni vaikka tämä olemassaoloni jäisi tähän. Olen elänyt, kärsinyt, rakastanut, antanut anteeksi, tuntenut surua, tuskaa ja intohimoa, suunnatonta iloa ja täyttymystä ihan vain tästä elämästä humaltuneena.

Ei tarvitse väittää tietävänsä asioita, joita ei voi tietää. Eli mikä pakko on tietää varmasti näistä henkisistä asioista, eikö tärkeintä ole, että on katsonut minne ne vievät?

Hyvä kirjoitus Ratkaisu. Komppaan täysin, tosin minusta puuttuu tuo henkinen viisaus joka sinussa tuntuu olevan.

[^^Queen Nefertiti^^]

miksi ei saisi tietää kaiken jota on ollut ennen, nyt ja tulevassa?

[Ratkaisu]

Kiitos Huurre. =) En kyllä tiedä olenko niin viisas, onhan minulla vielä paljon kehitettävää omassa luonteessa, paljon paljon töitä. ^^

Badouralle.
Jos tiedät, niin se on hyvä. Kirjoitukseni oli vain omasta elämästäni ja omista sisäisistä tunnelmistani.

[^^Queen Nefertiti^^]

enpä sanonut että tiedän, mutta hyvä on tietää kaukainen mennytkin. ja mielenkiintoista olisi myös tietää kaukainen tuleva; elänkö kauan jonkun planeetan (tieteis)ulottuvuudessa vai hengessä vai?

Astumalla ajan ulkopuolelle voitte matkustaa menneisyyteen tarkastelemaan kaikkea, mikä on ollut elämäänne tähän hetkeen mennessä. Tarkastelemalla menneisyyttä korkeamman tietoisuuden valossa pystytte tulemaan tietoiseksi oppitunneista, joita teidän oli tarkoitus oppia luodessanne kunkin tilanteen, ja päästää irti jäljellä olevista tunnejäämistä. Nämä tunnejäämät vetävät nykyhetken tietoisuutenne jatkuvasti menneisyyteen ja pirstovat huomionne ja keskittymisenne. Pirstoutunut tietoisuus ei pysty saamaan aikaan merkittävää muutosta nykyhetkessä. Vaaditaan tietoista ja selkeää "aikomuslasersädettä" kuljettamaan teidät ilon ja hyvinvoinnin tulevaisuuteen.
 
Tulevan itsenne tapaaminen
 
Tämä lasersädefokus sallii matkustamisen tulevaisuuteen kuulemaan henkisen kohtalonne ja sen, kuka teistä on tulossa. Astumalla ajan ulkopuolelle ja matkustamalla tulevaisuuteen tapaamaan tulevaa itseänne muutatte tehokkaasti omaa genetiikkaanne. Tapaamalla tulevan itsenne löydätte, mitä sopimuksia tulitte tänne täyttämään. Pystytte saamaan vision nykyisyydestänne ja tulevaisuudestanne. Tuleva itsenne ja oppaanne pystyvät auttamaan teitä korkeamman itsenne mallin lataamisessa. Tämä malli sisältää informaatiota, mikä pystyy luomaan kehonne uudelleen ja muuttamaan elämänne. Tämä malli kantaa opastusta ja tietoa kehoanne ympäröiviä hienoisia energiakenttiä varten. Tämä tieto sallii teidän järjestää uudelleen fyysisen kehonne. Se voi muuttaa elämänne olosuhteita ja ihmisiä, joita vedätte puoleenne, sekä niitä tilaisuuksia ja haasteita, joihin teillä on pääsy.

[Ratkaisu]

Mietiskelin sitä, että tarvitseeko ihmisen matkustaa menneisyyteen ja tulevaisuuteen, kun kaikki mitä meissä tällä hetkellä on ovat tavallaan avaimia siihen mitä on ollut ja mitä tulee olemaan?

KV:n kanssa samoilla linjoilla siitä, että kaikki ei toimi kaikille. En minäkään koe muiden näkemyksiä suoralta käsin itselleni sopiviksi, vaan niiden täytyy käydä se oma prosessinsa ennen kuin pystyn sanomaan mikä on oma kantani kyseiseen asiaan.

[^^Queen Nefertiti^^]

menneessä voi olla avaimet tähän hetkeen, siksi. ja tuleva voi olla vielä kiinnostavampi.

[Ratkaisu]

Vai onko tässä nyt kyse termistön erilaisuudesta. Itse näen asian siten, että kun sukeltaa syvälle itseensä pystyy tuntemaan itsessään sen ajattomuuden, menneen, tulevan ja nykyhetken. Noh, tavallaan sama asia ehkäpä, mutta se mikä on tehnyt minusta minut löytyy myös minusta ja se mikä on tulevaisuuteni määräytyy omasta itsestäni lähtöisin.

Aina välillä minusta on hauska sukeltaa alitajuntaa meditoimalla itseni sieluuni, näen sen tavallaan sellaisena maisemana ja se yleensä kertoo aika paljon siitä mitä on ollut ja mitä tulee. Tavallaan näen sen väreinä, muotoina ja tunnelmina, en niinkään konkreettisina tapahtumina. Koen sen palvelen enemmän minua, sillä koen ymmärtäväni niitä paremmin ja enemmän intuitiolla. Jos näen tapahtumia iskee analyyttisyys liikaa päälle.

Toki minua sinällään kiinnostaa mikä olen mahtanut olla mahdollisissa edellisissä elämässä, mutta vielä ei ainakaan ole tullut mitään pakottavaa tarvetta tietää mitään erityistä. Olen kyllä harkinnut teetättäväni itselleni tulkintaa, mutta saahan nyt nähdä.

[liveforever]

en ole regressiossa käynnyt,mutta kiinnostus olisi kova.
sen on kyllä lapselle varmaan liian raju kokemus,kun se aikuisiltakin vie valtavasti energiaa ja aikaa asian käsittelyyn.



vielä kaipaisin kommentteja,vinkkejä,omia kokemuksia aikaisemmissa kirjoituksissani.numerot,lasten entiset elämät,mieleen palautus ym.

[Lilli]

lifeforever, oletko vilkaissut tuota Reinkarnaatiotopikkeja-ketjua, joka on asetettu pysyväksi aiheeksi? Sieltä löytyy runsaasti vastauksia kysymyksiisi. Joka tapauksessa tässä on itse kirjoittamani ohjeistus asioiden tutkimiseksi (löytyy tuosta yllämainitusta ketjusta):

Menneiden elämien tutkiminen

Käytännössä toimiviksi havaittuja keinoja

Alkuinventaario:

-Kartoitetaan luontaiset lahjat ja pelot, kuin myös viehtymykset tiettyihin kulttuureihin, maihin, maisemiin, taide-, muoti-  ja rakennussuuntauksiin, poliittisiin järjestelmiin, säätyihin, uskontoihin, rotuihin, elämäntapoihin, ammatteihin ja aikakausiin. Vastaavasti inho jotakin edellä mainittua asiaa kohtaan on merkityksellistä.

-Taidot, joita kukaan ei ole opettanut tai on opittu hyvin vähällä ohjauksella, voivat olla vihje menneistä elämistä. Laskettakoon ns. xenoglossia myös tähän, jolla tarkoitetaan vieraan kielen hallitsemista ilman että sitä on koskaan opiskellut. Voi ilmetä jossain poikkeustilanteessa.

-Arvet tai jotkut sairaudet voivat viitata edellisen elämän kuolintapaan. Näillä tarkoitan lähinnä syntymämerkkejä ja synnynnäisiä sairauksia.

-Toistuvat teemat elämässä, joita ei voi selitellä lapsuudella voivat olla jäänne entisistä elämistä. Tämä voi tarkoittaa omia toimintatapoja tai ”sattumia” – vetää esimerkiksi selittämättömästi puoleensa tietynlaisia tilanteita tai tietynlaisia ihmisiä.

Muistaa melkein, muttei ihan:

-Voimakkaat, mutta selittämättömät reaktiot tietystä paikasta, henkilöstä, tapahtumasta, eläimestä, äänestä, hajusta, esineestä, taideteoksesta tms.

-Voimakkaan stessin yhteydessä ilmenevät impulssit tai mielikuvat, joiden mukaan ei kuitenkaan halua nyt toimia, voivat olla toimintapoja menneistä elämistä.

Varsinaiset muistot ja miten niihin on päästy kiinni:

-Pikkulapset muistavat usein spontaanisti entisiä elämiään ja he voivat puhua niistä jonnekin kouluikään asti, jolloin muistot alkavat pikkuhiljaa häipyä.

-Spontaaneja muistoja voi ilmetä myös aikuisilla. Tavallisesti tähän vaaditaan jokin laukaiseva tekijä, joka jollakin tavalla aktivoi muiston.

-Unet ovat merkittävä menneiden elämien muistojen lähde. Näissä unissa on tiettyjä ominaispiirteitä, jotka erottavat ne muista unista: Ne sisältävät historiallista ainesta ja jos unet toistuvat, sisältö ei muutu. Unen ”minä” on yleensä erinäköinen tai eri sukupuolta kuin unennäkijä, ja unet ovat yleensä hyvin tunteenomaisia ja niissä ollaan mukana kaikilla aisteilla. On kuitenkin myös sekamuotoisia unia, jotka yhdistelevät nykyisyyttä ja menneisyyttä tai informatiivisia unia, joissa unennäkijälle kerrotaan suoraan, että kuolit esim. Amerikan sisällissodassa v. 1862.

-Unen ja valveen välitilassa on hyvinkin tavallista nähdä välähdyksiä menneistä elämistä. Nukahtaminen ja herääminen ovat hyvin hedelmällisiä ajankohtaisia tällaiselle.

-Meditatiiviset tilat (spontaanit): kaikki ovat kokeneet joskus jonkinasteisen hypnoosin. Otollisia tilanteita tällaiselle ovat mm. kulkuneuvossa istuminen tai autolla ajaminen, hölkkääminen, seksin harjoittaminen, tiskaaminen tai muu rutiininomainen askare, tulen tai veden tuijottaminen tai vaikkapa musiikin kuuntelu. Ei ole harvinaista saada välähdyksiä entisistä elämistä tällaisissa tilanteissa.

-Ohjatut meditaatiot ovat yleinen tapa tutkia entisiä elämiä. Näitä varten on olemassa äänitteitä, joita voi esim. tilata internetin kautta. Meditointia voi harjoittaa yksin tai regressioterapeutin ohjauksessa.

-Jotkut ovat onnistuneet päässeet kiinni entisiin elämiinsä jonkinlaisen automaattikirjoituksen kautta. Tämä tarkoittaa sitä, että he ovat alkaneet kirjoittaa historiallista romaania ja tarina on alkanutkin viedä kirjoittajaa eikä kirjoittaja tarinaa. Myöhemmin tarinan yksityiskohdat on voitu todeta historiallisesti paikkansapitäviksi.

-Toisinaan mennyt elämä paljastuu siten, että joku muu muistaa sinut. Tällöin kyseinen ihminen on ollut entisessä elämässä riittävän läheinen ja tärkeä hänelle. Muussa tapauksessahan sitä ei olisi muistamisen arvoinen..

Muita apukeinoja:

-Astrologia. Vaatii harjaannusta
-Apuvälineet, esim. varpu, puikot, ouija-lauta tai heiluri. Näiden avulla tuodaan alitajuista tietoa tietoisuuden tasolle. Joissakin tapauksissa kyseisten apuvälineiden avulla voidaan kysyä entisistä elämistä henkioppailta, vaikka tavallisinta on, että tieto tulee puhtaasti omasta alitajunnasta.
-Arkkityyppien käyttäminen. Monet tunnistavat itsestään monia eri puolia ja ne voivat hyvinkin viitata entisiin elämiin. Paras näkemäni arkkityyppien galleria on Caroline Myssin kirjassa ”Sielun sopimus”.
-Näkijöiden, meedioiden tai muiden kanavoijien käyttäminen. Ei ole varmuutta, kuinka hyviä tuloksia he ovat saaneet.

Materiaalin arviointi:

Ennen kuin hyväksyy entisen elämän todeksi, on viisasta tehdä paljon tutkimustyötä. Nykyisen internetin aikakaudella tiedon hakeminen on helpompaa kuin koskaan ja monenlaisiin arkistoihinkin pääsee käsiksi tarvittaessa. Jos esim. regressiossa tai unessa saadut tiedot voidaan tarkistaa historiallisesti paikkansapitäväksi, on se vahva näyttö siitä, että kyseessä on todellakin muisto menneestä elämästä. Näin erityisesti siinä tapauksessa, jos kyseessä on paikka ja aika, josta unennäkijällä/regressoitavalla ei ole ollut etukäteen paljoakaan tietoa. Jotkut haluavat käydä paikoilla, joissa epäilevät eläneensä ja nämä vierailut voivat olla hyvinkin hedelmällisiä.

Jos epäilee olleensa jokin kuuluisuus tai kuuluisassa tapahtumassa entisessä elämässään, on vaara, että muistot on napsittu vain kirjoista tai tv-ohjelmista. Näissä tapauksissa on syytä verrata nykyistä ja (epäiltyä) entistä persoonaa ja elämänkaarta hyvinkin huolellisesti keskenään – esim. silmissä voi olla samanlainen katse tai käsiala voi olla vielä samanlainen. Jos on erittäin todennäköistä, että on ollut jokin tunnettu henkilö menneisyydessään, niin tietoahan hänestä löytyy pilvin pimein eikä itse tarvitse muistaa kaikkea. Tyypillistähän on, että tietoa saa tipoittain ja voi viedä pitkänkin ajan, ennen kuin palapelin paloista saa hahmotettua kokonaisuuden.

Mitä todennäköisempi mennyt elämä on ja mitä enemmän siitä paljastuu materiaalia, on myös hyvin tavallista, että tunteet nousevat voimakkaasti pintaan. Jossain vaiheessa entisten elämien tutkiminen voi olla vain hauskaa viihdettä tai uteliaisuutta, mutta muuttuu myöhemmin kivuliaitten asioiden käsittelemiseksi ja niistä paranemiseksi.

[liveforever]

kiitos lilli edellisestä.

toi on jännä juttu että kouluikään asti muistetaan,tuleeko siinä sitten epäusko omiin juttuihin ja/tai yhteiskunnan luokitukset höpöhöpöjutuiksi?

voiko lapsi siis muistaa myös toisten eläimiä vai sekoittaako sen omaansa?
jos voi muistaa toisten tarkoittaa se ilmeisesti että olemme tavanneet aikaisemmin?

[Lilli]

Minä luulen, että lapset kasvaessaan vain unohtavat ne entiset elämät, onhan tässäkin elämässä paljon mielenkiintoista opittavaa! Tietysti torjuva asenne lasten kertomuksiinkin voi vauhdittaa tätä unohdusprosessia.

Jos sinulla ja lapsellasi on ollut yhteisiä entisiä elämiä, hän todennäköisesti tunnistaa, kuka olit ja pystyy kertomaan asioita omasta näkökulmastaan. Siihen en usko, että lapset sen kummemmin näkisivät selvänäköisesti muiden ihmisten entisiä elämiä.

[liveforever]

sääli ett unohdetaan.olisi mielenkiintoista tietää mitäköhän olen esim.itse puhellut pienenä,kun en oo koskaa hiljasemmasta päästä ollut.voikohan unohdusta jotenki hidastaa tai estää?

 tietysti vajaa 4-vuotiaan puheista selvittää kunnolla puhuuko hän itsestään vai jostakusta muusta,mutta kun kyselin viimeksi monta kertaa oliko hän vai äiti niin vastasi monesti äiti ja kerran minä,mutta vaihtoi ja kertoi tunteneensa minut.


en ole uudestaa saannut nimeä eteeni ja harmittaa... se oli miehen nimi sekä etu-että sukunimi..toivon että se vielä putkahtaisi uudelleen... olisi mielenkiintoista selvitellä sen alkuperää.

äidin isoäitikää ei oo näyttäytyny uudestaa,miettinyt siitä asti että mitäköhän asiaa hänellä oli.en ole ihmistä koskaan tavannut,mutta kun kuvailin äidilleni häntä niin kyllä heti tiesi kuka oli kyseessä,kun unessani vieraili.

[^^Queen Nefertiti^^]

koska nykymaailma on niin kiireinen ja tekninen ja taloudellinen, sitä uppoaa mielellään menneisiin aikoihin, miksi ei. tietysti nykyisinkin voi löytää kaupungeista, paikoista, taiteesta sitä romantiikkaa mitä on ollut. tai muistumia.. hyvä jos voi elää monessa ulottuvuudessa yhtaikaa. muuten ei varmaan saisi yhteyden tunnettakaan monen sielun kanssa?