Lifeforever kirjoitti:
- miten olette varmoja että ne eivät vain ole unia ja toiveita että haluatte niitä nähdä?
-miksi niin monet näkevät itsensä,myös regressioterapiassa,kleopatrana tai jonain ylhäisenä?
ei niitä kleopatroja niin montaa ollut?
Heh, minäkin haluan tähän vastata, kun nuo kysymykset tuntuvat niin hassuilta:
Yhdessäkään näkemässäni dokumentissa aiheesta ei ole kukaan ollut kleopatra tai mikään
muukaan ylhäinen. Samoin en ole henk.koht. keskusteluissa kuullut muista, kuin ihan tavallisen
pulliaisen elämään liittyvistä muistoista.
Tuo Kleopatra-juttu taitaa olla vähän vitsi. Tosin voin kuvitella, että joku itseään tehostamaan pyrkivä, jolla ei todellisuudessa ole mitään ko. muistoja, mutta joka haluaa diivailla, valitsisi varmaan Kleopatran tai vastaavan ihan vain egoaan pönkittääkseen.
Omat muistoni liittyvät myös suht tavallisten ihmisten elämään. Suurin osa näistä muistoista on palannut minulle valvetilassa, joten ne eivät sikäli voi olla unia. Ne muutamat, jotka ovat tulleet unissa, ovat olleet ns. suurunia. Ne ovat unia, jotka erottaa tavanomaisesta unennäöstä monestakin asiasta, esim. siitä että ne ovat kuvastoltaan aivan erilaisia ja myös siitä, että ainakaan minulta ne eivät unohdu tai hämärry herätessä niinkuin tavallisten unien (joita pidän enimmäkseen aivojen levyn eheytystä vastaavana toimintona) kanssa käy.
Toiveita? En ole niin masokisti, että toivoisin seuraavia - tässä 'parhaita' paloja edellisen elämän muistoista:
* Raiskaus 5-vuotiaana niin että kuolin sitten sisäiseen verenvuotoon
Tasankointiaanielämä, joten älkää kertoko minulle mitään positiivista tasankointiaaneista, kiitos.
Toinen tasankointiaanielämä naisena, joka oli myös toooodella syvältä ja väkivaltaa sisältävä.
* Ristiinnaulittuna kuoleminen Spartacuksen orjakapinan jälkeen. 6000 viimeisestä taistelusta
henkiin jäänyttä orjaa ristiinnaulittiin Via Appian varrelle - monella voi olla tällainen muisto.
Jeesus pääsi muuten helpolla, vain runsaat 6 tuntia. Minä terveenä nuorena miehenä riipuin siinä
1,5 vuorokautta. Onneksi myötätuntoinen sotilas katkaisi vihdoin sääriluuni, silloin kuolema seuraa
nopeasti, kun retkahtaa riippumaan käsivarsien varaan. Kuolema muuten johtuu tukehtumisesta...
* Asepoikana taistelussa Fryygiassa ja hevonen murskasi jalan joka jouduttiin amputoimaan.
Tästä syystä päädyin kerjäläiseksi enkä koskaan saanut puolisoa ja perhettä.
Että tällaista tavaraa tavallisemman ja seesteisemmän joukossa. En tiedä sinun toiveistasi,
Lifeforever, mutta en minä kyllä tuommoisia toivo niin itselleni kuin pahimmalle vihamiehellenikään.
Kyseisiin muistoihin muuten liittyy tämän elämän ruumiillisia tuntemuksia, jotka ovat olleet joskus lievästi kivuliaitakin.
Henkisellä puolella tuskallista kamaa löytyy myös ns. riittävästi, pakkokasteiden pesemistä pois Katumajärvessä (aivan, sen vuoksi Suomessa on niin monta katumajärveä) ja niitä kertoja, kun olen mieluummin kuollut ase kädessä kuin ottanut sen pakkokasteen.
Jotkut ihmiset käyttävät itsetehostuksen välineinä ihan mitä tahansa, vaikka sitten keksittyä muistoa elämästä Kleopatrana. Minä en omistani paljoa juttele muutoin, kuin kysyttäessä. Nuo ylläolevat ovat aika lailla pintaraapaisu, minulla on työn alla muistojen palautuminen parista soturielämästä, joissa on myös ollut aika lailla tuskallisia kokemuksia. Toiveista ei tosiaankaan ole kyse.