miten olette varmoja että ne eivät vain ole unia ja toiveita että haluatte niitä nähdä?
Sen vuoksi että aika monet muistamani inkarnaatiot sisältävät niin paljon erilaista kärsimystä, että koska en ole masokisti ne eivät voi ainakaan olla toiveita. Joistakin aiemmista inkarnaatioistani olen nähnyt unia, mutta useammasta on kyllä palautunut muistikuvia valvetilassa.
-miksi niin monet näkevät itsensä,myös regressioterapiassa,kleopatrana tai jonain ylhäisenä? ei niitä kleopatroja niin montaa ollut?
Mistä tiedät, että he puhuvat totta, kun he väittävät olleensa Kleopatra? (Itse en ole kyllä kohdannut yhtään tällaista.) Mistä tiedät, että he eivät vain muistaneet jotain Egypti-elämää ja tulkinneet sen Kleopatraksi vain sen vuoksi, että Kleopatra on suunnilleen ainoa asia, josta he Egyptin osalta tietävät yhtään mitään? Kyseessä voi siis olla valheellinen itsetehostus, tai viaton väärintulkinta ihan rehellisestä muistikuvasta.
Itselläni on kyllä muistikuvia enemmän ihan tavallisen pulliaisen elämästä, vielä on muistamatta yhtäkään ökyrikasta tai arvostettua henkilöä.
-etteivät mielikuvanne ole jotain mitä olette lukeneet,nähneet tai kuulleet?
Tottakai ne voivat olla sitä. Ei ole mitään keinoa todistaa että ne eivät olleet sitä, koska nykyihminen altistuu niin valtavan suurelle määrälle tietoa. Toisaalta tiedän ihan muista syistä että omat muistamani ovat olleet ihan tosia ja minua ei kiinnosta vakuuttaa skeptikoita, joten jätän tämän argumentaation niille, jotka tykkäävät ei-uskoa reinkarnaatioon.
-regressioterapiassa mm. ihmiset ovat ilmoittaneet osoitteita mitä ei ole ollut olemassakaan?
Hypnoosi on usein hankala väline, eikä suinkaan sovi kaikille. Kaikki eivät edes ole hypnotisoitavissa. Usein hypnotisoitava pyrkii alitajuisesti miellyttämään hypnotisoijaa, mikä voi sitten johtaa siihen että hän antaa vastauksia joiden vilpittömästi luulee olevan oikeita, mutta jotka ovat keksittyjä.
Toisaalta sitten oli se 4D dokkarisarja jossa oli juurikin näitä regressioterapiajuttuja. Ihan paras oli, kun yksi nainen jolla oli ollut tosi tosi tavanomainen elämä keski-euroopassa majatalon tarjoilijana, piirsi kuvan sen inkarnaation kotikaupungin kirkontornista. Sitten lähdettiin matkalle ko. kaupunkiin ja ihmeteltiin että miksi se kirkontorni näyttää ihan erilaiselta kuin kuvassa. Kaupunginarkistosta selvisi sekin asia: Kirkontorni oli korjattu parisataa vuotta aikaisemmin. Sitä ENNEN se kyllä näytti ihan siltä kuin siinä kuvassa ja se majatalon tarjoilijan inkarnaatio olikin ollut aikana ennen tuota kirkontornin korjausta.
Eli voisi toisaalta kysyä, että jos regressioterapiassa ilmoitetaan osoite joka ei ole ollut olemassa, niin ovatko ne aiemmat osoitteet varmasti jääneet kaikki historiankirjoihin, vai voisiko olla niin että sellainen osoite on joskus ollut, mutta se on unohdettu eikä sitä ole kirjattu edes mihinkään paikallishistoriaan tms.
-miksi emme muista niitä entisiä elämiämme?miksi vain tämä hetki ja elämä on todellista?
Jos nyt inkarnaatiokierto kestää sielusta riippuen vaikka 700-1500 inkarnaatiota, niin jo aika aikaisessa vaiheessa kiertoa rupeaisi olemaan sellainen tilanne, että päästä palaisi käämit jos muistaisi aina synnyttyään kaikki aiemmat inkarnaationsa. Oma käsitykseni onkin, että muistamme vain niitä inkarnaatioita, jotka ovat jollain tavoin relevantteja tämän inkarnaation kannalta: Esimerkiksi niitä joissa aloitettuja mutta kesken jääneitä oppiläksyjä viimeistelemme tässä inkarnaatiossa, tai niitä joissa kavereina tai perheenjäseninä olevia sieluja on lähipiirissä tässäkin inkarnaatiossa.
-miksi emme tunnista tai meitä tunnisteta tässä elämässä?
No mutta tunnistammehan me ja meitä tunnistetaan myös. Sielut joilla on sopimus vaikkapa nyt parisuhteessa, sopivat ennen inkarnoitumista ihan varta vasten kasan tunnistusmerkkejä - usein fyysisiä - että varmasti tunnistaisivat toisensa ja päätyisivät yhteen. Minulle on käynyt tässä inkarnaatiossa sillä tavoin ainakin 2 kertaa. (Joskus voi olla vaikea arvioida oliko joku tilanne tunnistaminen vai ei)
-missä ovat kuolleet isovanhempani,ystäväni,kummisetäni,serkkuni...?
Joko tekemässä ihan muita hommia inkarnaatioiden välillä, tai sitten jo uudelleen inkarnoituneina. Tai itse asiassa jälkimäisessä tapauksessa sekä-että: Sielunenergia ei 'mahdu' kokonaan ihmiskehoon, osa sielusta voi siis toimitella ihan muita hommia samalla kuin osa siitä on ihmiseksi inkarnoituneena.
-kuinka kauan kestää tulla takaisin?
Ihan juuri sen verran kuin itse haluat. Sekunnin murto-osa tai ikuisuus. Ajan lineaarisuus on illuusio, todellisuudessa aika on ulottuvuus.
-oletteko te 100%tunnistaneet jonkun vanhan sukulaisen tai muun läheisen nyt tässä elämässä?
Kyllä.
-oletteko kertoneet siitä hänelle?"
Kyllä ja tunnistus oli molemminpuolinen.
Suurimpana ongelmana koen sen että jos ryhdyn tiiviiseen parisuhteeseen tässä elämässä niin Tellukselle palatessa joutuu odottelemaan ennen kuin sattumalta kohtaisi taas eikä sitä edes välttämättä ymmärtäisi että tuon kanssa tarkoitus olla.
Nyt en oikein ymmärtänyt. Mutta sellainen käsitys että puoliso olisi aina sama sielu joka inkarnaatiossa on aivan järjetön: Silloinhan ei oppisi ikinä kuin yhden ainoan tavan olla ihmissuhteessa. Ei meillä ole mitään yhtä ja ainoaa parisielua. On suuri joukko läheisiä sieluja joiden kanssa sitten vaihdellaan rooleja: Yhdessä inkarnaatiossa joku voi olla äitisi, seuraavassa aviomiehesi, seuraavassa lapsesi jne. Yhden elämän ajalle tehdään usein moniakin sopimuksia parisuhteista ja niiden ei suinkaan ole edes tarkoitus kestää koko elämää.
En ole aikaisemmin tässä enkä aikaisemmissakaan elämissä sitoutunut voimakkaasti keneenkään mieheen ja mun taustajoukot on kuulemma kyllästyneet siihen mun ronklaamiseen
Jos tarkoitat taustajoukoilla oppaitasi/opassoppaasi, havaintosi on väärä: DNAmme magneettisiin säikeisiin koodattu opassoppamme on täydellisen rakastava ja hyväksyvä ihan kaiken suhteen mitä teemme. He eivät koskaan arvostele eivätkä tuomitse, heidän ainoa tavoitteensa on olla meille rakkaudellisena tukena ja apuna. Voi siis olla, että se mitä luulet taustajoukkojen ääneksi, onkin oman persoonallisuutesi ääni. Oppaat eivät koskaan kyllästy yhtään mihinkään, niille riittää se että ne ovat meidän kanssamme. Ne eivät ole sidottuja lineaariseen aikaan kuten me, joten jo pelkkä sana 'kyllästyminen' on niille täysin merkityksetön.