Sivuja: 1 ... 13 14 [15] 16
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: tästä  (Luettu 134880 kertaa)
0 jäsentä ja 4 vierasta katselee tätä aihetta.
liveforever
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 615


Profiili
« Vastaus #210 : 09.05.2012 15:27:25 »

pari yötä sitten kun olin menossa nukkumaan ja makoilin sängyssä silmät kiinni,tuli yhtäkkiä tosi ahdistunut olo.pää tuntui tosi isolta ja sellaiselta että se vaan paisuu ja paisuu ja räjähtää(ei kipua)rintaa ja kurkkua kuristi.hengitys pinnallista.ja sitten tuli sellaisena ison avälähdyksenä nimi jussi.hetken meni ja sitten nimi sai kohteen noin 30vuotta sitten 10vuotiaan pojan joka kuoli tulipalossa.kyselin häntä nimellä muutaman kerran ja kysyin onko hän täällä.ei vastausta ja hetken päästä rentoiduin ja olen nukahtanut...

oLIKOHAN hän siellä vai mikähän se oli?


tallennettu
liveforever
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 615


Profiili
« Vastaus #211 : 02.07.2012 09:15:29 »

luen kirjaa elämää elämien välillä en siis ole vielä lopussa enkä varmastikkaan ole ymmärtänyt kaikkea enkä tulee ehkä ymmärtämäänkään,mutta tässä ajatuksen juoksua mitä se on tähän mennessä aiheuttanut. :Smiley

jos oikein ymmärsin niin me teemme itse toisessa maailmassa valinnan minkä elämän valitsemme näemme jonkinlaisen "filmin"tuntuu kummalta jos se ei olekkaan karma joka määrittelee mitä teemme että joku haluaisi vappaaehtoisesti syntyä diktaattorina joka tappaa tai sen uhrina...joo muisti on lyhyt ja omat valinnat joo... mutta että haluaisi olla esim.toisten autettavana koko elämänsä,eikä koskaan pystyisi ilmaisemaan itseään,no joo se voi ehkä opettaa muille paljon mutta silti.
jos näet vammautuvasi pahasti,yrittäisitkö estää sen vai antaisitko sen tapahtua???


karma vai itse valittu elämä?

ja miksi se on niin tehokkaasti estetty ettemme muista edellisiä elämiämme ja pysty sitä todistamaan 100% ?sehän lievittäisi ihmisten kuolemanpelkoa ja epävarmuutta tulevasta?onko kaikki sittenkin keksittyä,oman mielikuvitustemme tuotetta että olisi helpompi elää ja vakuuttaa että takaisin tullaan?hm Huh (no ehkä meidän ei kuulukkaan tietää kaikkea,mutta...)


jos me kerran olemme varmoja että synnymme uudelleen,miksi olemme niin surullisia kun joku kuolee?itsekkin itkin eilen ja tänään kun sain suru-uutisen ja kuulun niihin jotka uskovat että takaisin tullaan,mutta silti se pieni epäilykse siemen on jossakin.





tallennettu
Eklektikko
Astroholisti
*****
Viestejä: 3687


Profiili WWW
« Vastaus #212 : 02.07.2012 10:23:18 »

Kun sielu suunnittelee seuraavaa inkarnaatiotaan, se on sielä sieluntasolla, jossa se ei ajattele asioista niinkuin me ajattelemme. Sielulle ei ole olemassa hyvä/paha, oikein/väärin jne dualismin harhaa. Sielulle tärkeintä ovat kokemukset, ihan se ja sama millaiset kokemukset. Tätä voi olla ihmiseksi inkarnoituneena vaikea tajuta, mutta sielu voi pitää elämää joka ihmisinkarnaatiosta katsottuna tuntuu 'epäonnistuneelta' erittäinkin onnistuneena, jos se koki ne kokemukset joita halusi ja oppi ne asiat joita oli suunnitellut oppivansa.

Suunnitelma on kuitenkin potentiaaleja, eli mahdollisuuksia jotka voivat toteutua tai sitten eivät. Se ei ole siis lukkoonlyöty muuten kuin suurilta linjoiltaan.

Diktaattorielämän valitseva on valinnut auttaa muita ottamalla kantaakseen sen raskaan diktaattorin osan. Muut sitten oppivat monenlaisia asioita siitä, miksi diktatuuri ei ole kiva ja mukava yhteiskuntamuoto.  Autettavana oleva, esim. vakavasti kehitysvammainen, opettaa muita ihmisiä auttamisesssa.

Karma vallitsee vain ihmisten välisissä teoissa: Jos vedän turpiin henkilöä X, hän voi tehdä minulle sitten saman vaikka jo tässä tai sitten jossain tulevassa inkarnaatiossa. Vain toisten ihmisten vapaaseen tahtoon puuttuminen luo tätä karmaa. KAIKKI muut elämänolosuhteet eivät ole karmallisia, vaan liittyvät siihen sielun suunnitelmaan siitä mitä hän haluaa kokea ja oppia sen inkarnaation aikana. Eli elämä on muuten itse valittua, mutta suhteessa toisiin ihmisiin voi olla sitä karmaa. Ei siis joko tai, vaan sekä että.

Jos muistaisin kaikki useamman sata aiempaa inkarnaatiotani nuppi varmaan leikkaisi kiinni ja päätyisin suljetulle osastolle. Ei ole mitään järkeä muistaa muita aiempia inkarnaatioita, kuin niitä jotka ovat merkityksellisiä tämän inkarnaation kannalta: Sellaisia joissa on samoja oppiläksyjä tai samoja kavereita.

Aiemmat inkarnaatiot alkavat yleensä palata mieleen vasta kun kurkkuchakra on avautunut ja tyypillisesti tämä tapahtuu vasta 30-40 ikävuoden tienoilla. Sitä nuoremman ei siis tarvitse yhtään ihmetellä, vaikkei muistaisi mitään aiempia inkarnaatioitaan. Aivan pienet lapset saattavat muistaa juuri edeltänyttä inkarnaatiotaan, mutta tämä unohtuu pian ja lisäää niitä palaa mieleen siis vasta myöhemmällä iällä.

Minä muistan ihan tarpeeksi edellisiä inkarnaatioitani jotta olen 100% varma siitä, että sieluni on kuolematon ja syntyy yhä uudelleen valittuun ihmiskehoon suunnitelmieni mukaisesti. Ei minun tarvitse mitään todistaa täydellisesti ja tämä riittää minulle aivan hyvin siihen, ettei kuolemanpelkoa ole ollenkaan. Tosin eipä minulla sitä ollut ennen niiden inkarnaatioiden muistamistakaan, joten ehkä olen siinä suhteessa erikoinen tapaus.

Kun läheinen ihminen kuolee, suremme omaa menetystämme, emme sen toisen ihmisen kuolemaa. Sen vuoksi ei ole mitään merkitystä surijalle sillä, mitä hän uskoo kuoleman jälkeen tapahtuvan.

Epäilyksen siemen on kotoisin egosta, joka ei usko että kuoleman jälkeen on mitään. Egon kuuluu olla renki eikä isäntä. Jos on paljon kuolemanpelkoa ja epäilyksiä, on ego vielä niskan päällä.
tallennettu

DISCLAIMER: Teksteissäni ei ole tulkinnanvaraa vaan kirjoitan juuri tismalleen niinkuin tarkoitan. Rivien välien lukeminen  ja oma tulkinta on aina lukijan vastuulla ja tähän mennessä ollut 100% virheellistä. Merkurius jousimiehessä: Kuulostan saarnaajalta vaikka asia olisi täysin triviaali.
liveforever
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 615


Profiili
« Vastaus #213 : 02.07.2012 17:22:09 »

hienoja ajatuksia teillä on kiitoksia kun jaatte niitä täällä ja lisää saa laittaa tulemaan Smiley

kuten itsekkin laitoin että oppimassa ollaan ja/tai joku muu oppii,mutta silti silti miksi valita esim.kaameat kivut ja tuska sairauden myötä?
en tarkoita että elämän pitäisi olla ruusuilla tanssimista mutta esim.syöpäsairas lapsi...ja vaikka kuinka joku lääkäri oppisi siitä jotain niin ... Angry

muistan itsekkin jotain välähdyksiä jotka saattavat hyvinkin olla aikasemmista reissuistani täällä ja samoin poikani on muistanut uskomattomia asioita ja joissain hänen muistoissaan olen minäkin mukana.tarvitsen ehkä vain lisävahvistusta ja olen jo pidemmän aikaa suunnitellut regressiota.onko jollain kokemuksia?ja olisiko suositella varsinais-suomesta terapeuttia?
tallennettu
Eklektikko
Astroholisti
*****
Viestejä: 3687


Profiili WWW
« Vastaus #214 : 03.07.2012 08:36:10 »

kuten itsekkin laitoin että oppimassa ollaan ja/tai joku muu oppii,mutta silti silti miksi valita esim.kaameat kivut ja tuska sairauden myötä?
en tarkoita että elämän pitäisi olla ruusuilla tanssimista mutta esim.syöpäsairas lapsi...ja vaikka kuinka joku lääkäri oppisi siitä jotain niin ... Angry

Sinä arvotat ihmiseksi inkarnoituneena asioita esimerkiksi jatkumolla kaamea-ihana, tuska-nautinto. Sielu ei tee näin, sille kaikki kokemukset ovat samanarvoisia. Se mikä on ihmiseksi inkarnoituneesta 'tuskaa' ja 'kamalaa' on sieluntasolla mielenkiintoinen kokemus. Syöpäsairaat lapset opettavat vanhempiaan, eivät itseään.

Aina, kun tuntuu että jokin asia on niin kamala, ettei sielu voi sellaista valita, muista että se on kamala ihmiseksi inkarnoituneen näkökulmasta, sieluntasolta katsottuna se on täysin neutraali, kuten aivan kaikki kokemukset. Kokemus on kokemus on kokemus.
tallennettu

DISCLAIMER: Teksteissäni ei ole tulkinnanvaraa vaan kirjoitan juuri tismalleen niinkuin tarkoitan. Rivien välien lukeminen  ja oma tulkinta on aina lukijan vastuulla ja tähän mennessä ollut 100% virheellistä. Merkurius jousimiehessä: Kuulostan saarnaajalta vaikka asia olisi täysin triviaali.
liveforever
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 615


Profiili
« Vastaus #215 : 07.10.2012 09:41:27 »

syksyn alkua kaikille Smiley

miksi ,jos kerran takaisn tulemme pelkäämme kuoleman hetkellä?siis ei kaikki eikä aina.mutta usein kuulee tarinoita missä ihmiset huutavat ja rukoilevat en halua kuolla?
onko se taas meidän kuuluisa muistimme vai tapa millä kuolema on lähestymässä?

Mitä ajatuksia herättää Lorna Byrne?
tallennettu
liveforever
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 615


Profiili
« Vastaus #216 : 18.10.2012 16:16:22 »

ovatko enkelit ja sielunoppaat sama vai eri asia? näkevätkö ihmiset heitä vai onko kaikki unta tai asistiharhaa?


palaaan vielä "valintahetkeen" en vaan saa päähäni miksi joku aikanaan valitsi olevansa esim.hitler?tappoi noin 6miljoonaa juutalaista tai joku muu diktaaattori joka tappaa muita tai omaa kansaansa? ja miksi "uhrin"osa? Juutalaisetkin kävelivät kuulemma rauhallisina tuhoonsa kammioon.vai tiesivätkö he jotain?
miksi valita hirveän hirviön osa?ja sitten sanotaan että siitä oppii jotain?aivan kuin se olisi sillä sovitettu että joku oppii jotain?

 Shocked   Shocked   Shocked
tallennettu
liveforever
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 615


Profiili
« Vastaus #217 : 25.10.2012 14:30:57 »

minä taas...

monet ihmiset ovat kuoleman hetkellä kertoneet nähneensä kuolleita ystäviiän ja sukulaisiaan.jotkut ovat olleet kuolleena jo kauan.

onko kyse taas eri ajantajusta tässä ja muussa maailmassa,koska minusta tuntuu oudolta että heidät näkee siellä eivätkä he ole tulleet takaisin.vai onko se vain heidän kuorensa?Huh

jotkut näkevät ns.aaveita täällä maan päällä.myös kuolleita lapsiaan jotka ovat kuolleet abortin tai keskenmenon seurauksena...

aaveilla sanotaan olevan jotain kesken eivätkä he voi vielä mennä pois,mutta voiko jokin asia olla kesken jopa satoja vuosia???


tässä näitä mun ajatuksia flunssan keskeltä... Wink
tallennettu
Iko
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 108


Profiili
« Vastaus #218 : 26.10.2012 22:08:02 »

Mehän vietetään jälleensyntymien välissä paljon pitempiä aikoja siellä kuin täällä, maanpiirissä, varmaan satoja vuosia, ihan siksi, koska meidän täytyy sulattaa edellisen elämän jäännökset pois. Tästä on monenlaista mielipidettä esmes. Antroposofit puhuu jostain tuhannesta vuodesta, vaikka nopeitakin jälleensyntymiä on olemassa.

Kun ihminen kuolee niin ei hän välttämättä edes ymmärrä olevansa kuollut, vaan sitä taistelee niitten samojen asioitten kanssa mitkä on hallinneet, olleet tärkeitä meille...eikä tahdota päästä niistä eroon.

Tässä muutama vuosi sitten televisiosta tuli sarja nimeltä Lost, se kertoi ihmisistä jotka lento-onnettomuudessa joutuivat autiolle saarelle, siellä sitten he kokivat erikoisia asiota ... pyörätuolissa oleva kykeni taas kävelemään jne. vaikka oikeasti he kuolivat siinä turmassa. Sarjassa näytettiin niin että onnettomuutta edeltävä elämä tuotti paljon tuskaa, sitä haluttin paeta vaikka sitä ei kuitenkaan voida paeta ... lopulta sitten (monen jakson jälkeen) he saivat vapauden, yleisesti haukuttu loppukohtaus on erittäin hieno vaikka hollywoodia onkin ... linkki tässä ... kuvaa sitä kuinka astraalimaailmasta siirrytään mentaalimaailmaan. 

Joskus sieltä sitten palaamme takasin tänne maanpiiriin.

Se kuinka kauan sitten seikkailemme missäkin , jää nähtäväksi  Smiley
« Viimeksi muokattu: 26.10.2012 23:42:33 kirjoittanut Iko » tallennettu
liveforever
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 615


Profiili
« Vastaus #219 : 06.11.2012 14:59:22 »

27.10.2010 kirjottamani uni tänne toteutui. unessa ollut toinen setäni kuoli eilen  ja toinen setä jolla tumma puku päällä kiersi pöytämme 2x.
joten melkeen kaksi vuotta tasan meni poismenoon.
tallennettu
pikkari
Astroholisti
*****
Viestejä: 1724

I`m hot when I`m not as cold as ice


Profiili
« Vastaus #220 : 06.11.2012 18:12:32 »

Minkä ikäisenä sulla alkoi ne kokemukset vai tajusitko jo pienenä olevasi hieman erilainen kuin muut?
tallennettu
liveforever
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 615


Profiili
« Vastaus #221 : 08.11.2013 15:07:51 »

minä taas.


mietiskelin tässä että että jos enkelit ovat täällä meidän turvana ja apuna ja jossain kirjassa sanottiin että ne auttavat meitä monessa asiassa ja kuuntelevat meitä. Niin miksi näin ei käy? onko kaikessa kuitenkin joku piilo-opetus,jota ei ehkä ihan heti huomaa?

kai se sitten on jotain koettelemusta,vaikka välillä "usko"horjuukin tuon takia,kun tuntuu ettei kukaan tunnu kuuntelevan ja auttavan.

vai onko liian itsekästä pyytää itselleen jotakin? Undecided hm...
tallennettu
Eklektikko
Astroholisti
*****
Viestejä: 3687


Profiili WWW
« Vastaus #222 : 08.11.2013 15:19:36 »

Enkelit/oppaat - mihin kukin nyt sitten uskoo - voivat auttaa meitä tukemalla meitä rakkaudellisesti ja voivat auttaa meitä kutsumaan luoksemme synkronistisesti niitä asioita ja ihmisiä joita tarvitsemme.

Ihmisen perspektiivi on kuitenkin rajoittunut ja usein kärsimätön: Jos jonkin asian aika ei vielä ole oikea ja/tai se ei kuulu sielunsuunnitelmaan, niin se ei sitten eteen ilmaaannu, vaikka enkelit/oppaat mitä tekisivät.

Itselleen voi pyytää vaikka mitä, mutta asiat/ihmiset tulevat eteen eli pyynnöt toteutuvat vasta sitten kun on niille oikea aika ja vain jos ne ovat osa omaa sielunsuunnitelmaa.

Nyt värähtelyjen ollessa korkealla voi luokseen kutsua tarvitsemiaan asioita (ja siinä enkelit/oppaat auttavat) synkronismin avulla, mutta siinä on joitakin sääntöjä:
- Voi määritellä vain sen lopputuloksen mitä haluaa, ei voi määritellä mitään siitä miten sinne päästään eli miten se toteutuu
- Voi määritellä vain sen lopputuloksen, mutta ei lainkaan sitä milloin se tapahtuu

Jos yrittää määritellä miten jonkin toivotun asian pitäisi tapahtua tai milloin sen pitäisi tapahtua, niin voikin tuntua siitä että kukaan ei auta tai kuuntele. Tästä ei kuitenkaan ole kyse, vaan vain siitä että on yritetty määritellä asioita, joita ei kanssaluomisessa ja synkronismissa voi määritellä.

Ja vielä: Fyysinen maailma huutaa, henki kuiskaa. Jos hiljennyt ja rauhoitut ja pyydät enkeleitä/oppaita ottamaan tulemaan lähellesi, voit tuntea silityksen päässä tai kihelmöinnin käsissä kun he ottavat sinua kädestä kiinni.  smitten

He ovat AINA paikalla ja AINA tukenasi. Ainoa mikä vaihtelee on se kuinka paljon me itse kiinnitämme heihin huomiota.
tallennettu

DISCLAIMER: Teksteissäni ei ole tulkinnanvaraa vaan kirjoitan juuri tismalleen niinkuin tarkoitan. Rivien välien lukeminen  ja oma tulkinta on aina lukijan vastuulla ja tähän mennessä ollut 100% virheellistä. Merkurius jousimiehessä: Kuulostan saarnaajalta vaikka asia olisi täysin triviaali.
liveforever
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 615


Profiili
« Vastaus #223 : 10.11.2013 11:32:32 »

vähän tolleen mäkin aattelin.pyynnöt ollu tosi pieniä,yhdessä pikkujutussa onnistumista... mut ei menny ihan putkeen.



oisko kellää tietoa mihin vois lähettää kuunneltavaks puhetta vieraasta kielestä?

poikani puhuu usein jotain kieltä ja se ei kuullosta sellaiselta siansaksalta kun joskus lapsilla. monet lauseet ja asiat toistuvat monenkin vkon jälkeen.
tallennettu
liveforever
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 615


Profiili
« Vastaus #224 : 10.04.2014 21:22:10 »

Jos kerran tulemme tänne uudestaan aina jonkin ajan kuluttua,miksi aina puhutaan että toivottavasti näen sen ja sen sitten kun kuolen?
Onko se mahdollista,odottavatko rakkaamme ? Vai olemmeko kaikki hetken jossain henkimaailmassa?
Näemmekö heidät vasta tässä maailmassa?ovatko hecheitä joista tulee olo että olen tavannut sut jossain aikaisemmin?
Miksi en saa tuntemuksia vanhemmistani,pojastani(joka on kertonut nähneensä minut)aviomiestäni?
tallennettu
Sivuja: 1 ... 13 14 [15] 16
  Tulostusversio  
 
Siirry: