Terve!
Synnyin sinisenä hengittämättöämänä mönttinä. Tämä hapenpuute aivoissa teki minusta hieman erilaisen lapsen. Diagnosoitiin MBD(minimal brain disfunction), jota ei enää diagnoosina ole olemassa, vaan se on joko ADHD tai ADD.
En nyt jaksa noita lapsuudenjuttuja alkaa tässä kelaamaan, mutta kaiketi olin hieman keskittymishäiriöinen tai jotain. Koulumenestykseni oli hyvä, vain käyttäytymisen ja huolellisuuden numerot todistuksessa olivat mitä olivat...
Tosiaan, en ole kokenut mitään suurempia ongelmia elämässäni tämän diagnoosin johdosta, mitä nyt ongelmallisena lapsena olen saanut kuunnella toruja pienestä pitäen, ja siitä johtuen itseluottamukseni kanssa olen lähinnä painiskellut näin vanhemmalla iällä(kehut ja kannustaminen lapsena vissiin jäänyt vähän vähemmälle).
Enivei, pääni sisällä on sitten aina ollut jonkinmoinen sekamelska. Ajatuksenjuoksu on ollut ja on hyvin vilkasta. En tiedä, kuinka se eroaa "normaalista" ajatuksenjuoksusta, koska tokihan kaikilla immeisillä voi hyvinkin olla 100 000 ajatusta päivän aikaan, mutta joo, päässä on hyrrännyt. Sellainen tietty levottomuus on kulkenut mukanani. Silti olen kokenut itseni aina normaaliksi, en ole ajatellut itseäni ADHD -ihmiseksi.
Hurjina nuoruusvuosina joku tarjosi joskus amfetamiinia. Ja kas kummaa, pääni rauhoittui täysin. Ei ollut enää häsellystä pään sisällä, ja sitä vaan saattoi istuskella tuntikausia tämä rauhan kanssa. Ja tokihan sitä piristyspäissään on mukava touhutakin, vaikka siivota jos ei muuta tekemistä ole. Kaikenlaiseen kiinnostamattomaankin tekemiseen löytyi keskittymiskykyä. Onnekseni tämän myrkyn kanssa läträily jäi vain viihteelliseksi nuoruudenhöperehtimiseksi, vaikka huonomminkin olisi voinut käydä.
Sittemmin kuitenkin vastaan tulivat myös amfetamiinin haittavaikutukset, sillä jos ADHD -ihmisellä on luontaisesti alhainen dopamiinitaso päässä, niin mitäs sitten tapahtuu kun sitä keinotekoisilla kemikaaleilla nostetaan? No dopamiinitasohan nousee. Mutta mitäs tapahtuu, kun lääkitys lopetetaan? No se dopamiinitasohan laskee vieläkin alemmaksi, koska piristeillä dopamiinivarasto käytetään kokonaan loppuun... Niin, nämä ADHD -lääkkeethän ovat joko amfetamiinia(esim. Dexamphetamine, tai sen johdannaisia, kuten Concerta tai Ritalin). Ja toimivat erittäin hyvin myös päihdekäyttöön, niinkuin katuamfetamiinikin.
Myöhemmin kuvioon tuli mukaan ns. henkinen elämä ja sitä kautta esim. meditaatio. Meditaation avulla olen saanut todella paljon apua elämääni, on esim. paljon helpompi olla vaan, ja sellainen tietty levottomuus on kadonnut pois. Ei tarvitse vääntelehtiä eikä kääntelehtiä enää. Edelleen sanon, että tämä diagnosoitu käyttäytymishäiriöni ei ole ollut siitä pahimmasta päästä, mutta luonnolliset keinot sisäiseen levottomuuteeni ja sellaiseen "tuli perseen alla" -fiilikseen ovat auttaneet todella paljon. Kääntyminen sisäänpäin(meditaatio), jooga-asanat, oikea ravinto, palleahengitys, luonnossa liikkuminen yms. ovat tuoneet rauhaa elämääni.
Itse harkitsisin hyvin pitkään kemiallista ADHD:n hoitoa. Sitä kun sitten on "aineissa" koko ajan. Ja nuo aineet aiheuttavat erittäin voimakasta riippuvuutta. Eli jos sitä ei muuhun addiktoidu, niin varmasti sitten siihen lääkkeeseen itseensä. Näillä aineksilla on erittäin korkea väärinkäyttöpotentiaali, ja niitä nautitaan hyvin myös paljon viihde/päihdekäyttöön. Concertassa ja Ritalinissa vaikuttavana aineena olevaa metyylifenidaattia käytetään myös amfetamiiniriippuvaisten hoidossa... Tietysti omat kokemukseni näistä asioista tulevat ääripäistä; ystäväpiirissäni on todella vaikeita ADHD -tapauksia, joiden elämän on ollut päihteidentäyteinen ilmankin Ritalin tai Dexamphetamine -reseptejä.
ADHD:n on kaiketi vaikeinta suoriutua arjen ja yhteiskunnan "normaaleista" toiminnoista. Kysymys kuuluukin, onko ADHD -ihminen epänormaali vaiko yhteiskunta, johon poikkeavan yksilön on nautittava lääkkeitä selvitäkseen? Käsittääkseni ADHD -ihmiset voivat olla spesiaalilahjakkaita jollain saralla. Ja kuulemma ADHD -ihmiset pystyvät vaivattomasti keskittymään niihin asioihin, mitkä heitä oikeasti kiinnostavat. Onko pieni kaaos kotona pahasta? Nämä stimulantit ovat todellakin vahvoja päihteitä, ja kysynkin, tarvitaanko pyykkivuoren hoitamiseen tai asioiden muistamiseen näitä droppeja?
Halusin vain kertoa oman näkemykseni asiasta, koska olen nähnyt, että nämä lääkkeet voivat myös aiheuttaa paljon pahaa. Kuka sitä nyt haluaisi olla riippuvainen mistään? Sitä voi ihan kokeilumielessä lopettaa ADHD -lääkityksen. Siitä seuraa varmasti vieroitusoireita laidasta laitaan.
Luulisin, että ADHD -ihminen löytää mielekkään tava elää ilman lääkkeitäkin. Pitänee vaan unohtaa yhteiskunnan paineet ja vaatimukset. ADHD -ihminen on erilainen, siksi hänellä voi myös olla erilaiset tarpeet kuin mitä nyky-yhteiskunta voi hänelle tarjota...
Ja toivon, että ne ihmiset, jotka ADHD -lääkitystä käyttävät, eivät loukkaantuisi tästä tekstistäni. Jos oikeasti koette, että lääkitys on parantanut elämänlaatuanne ilman minkäänlaisia sivuvaikutuksia, ja koette olevanne iloisempia ja onnellisempia elämässänne, niin se teille suotakoon. Ihmisarvoinen elämä kuuluu kaikille. Ymmärrän hyvin, että arkinen elämä voi ADHD -ihmiseltä tuntua ylivoimaiselta, ja sen suorittamiseen lääkkeet tuovat helpotuksen. Mutta onko se vika siinä ihmisessä, vai siinä arkisen puurtamisen mielettömyydessä..?
Tämä on vain subjektiivinen mielipiteeni, jonka kuitenkin halusin tuoda esille, koska olen huolestunut siitä, että nyky-yhteiskunnassa hoidetaan sairauksien oireita itse syyt unohtaen, ja näinollen itse sairaus jää hoitamatta. Ja se, että onko ADHD edes sairaus, siitä voidaan olla montaa mieltä. Se, että ihmisellä on pysyvästi matalampi välittäjäainetaso aivoissa, tarkoittaa varmasti jotain, mutta tarkoittaako se sitä, että sitä on korjattava kemiallisesti, on myös toinen juttu.
Pitäisiköhän sitä vain keskittyä niihin juttuihin, mihin oikeasti kiinnostusta riittää, ja jättää vastentahtoinen touhuaminen kokonaan? Kokonaan toinen juttu on, että jos ADHD häiritsee merkittävästi ihan normaalien elämänrutiinien hoitamista, niin voihan se lääkitys olla siihen elämää helpottava ratkaisu. Kuitenkin näiden lääkkeiden syöminen ei tule ilman seurauksia. Sen voi todeta kokeilemalla, minkälaiset seuraukset ovat lääkityksen lopettamisella.
Herkkiä yksilöitä, joiden on vaikeampi sopeutua tähän nykyään vallalla olevaan suoritusyhteiskuntaan, suitsitaan lääkkeillä ruotuun, jotta heistä saataisiin kaikki hyöty ja teho irti, ja että he voisivat osallistua normaalisti oravanpyörään. Tämä on varmasti yksi tämän lääkkeiden ylitarjoamisen syistä(esim. 750 000 suomalaista syö Kela -korvattuja psyykenlääkkeitä). Mutta joo, minähän olenkin vain vainoharhainen salaliittoteoreetikko ja foliohattupää näine näkemyksineni
Iloista Joulunaikaa toivotellen,
Ikuinen Trikki