seuraava »

[Jannanne]

Tuntuu kuin maailmassa kaikilla ihmisillä olisi vain yksi päämäärä, niitata kaikki muut ja olla parempi, seksikkäämpi, ja rahakkaampi kun kaikki muut. minä ainakin olen vaistonnut semmosen yleisesti pahantahtoisen, kateellisen ja katkeran ilmapiirin, ja voin pahoin semmosesta. Liian moni käyttää kaiken aikansa vain pilkatakseen toisia ihmidiä ja miettiäkseen että miten ne muut päihittäis, semmonen myrkyttää mielen. Tällaisesta tulee myös tunne, ettei voi luottaa keneenkään. tuntuuko muits samalta?

[Corvus Leonis]

Tervetuloa ihmisyhteiskuntaan. :

[Jannanne]

No niinhän se on, en vaan kertakaikkiaan tajua, että mistä se tarve tulee...

[Ratkaisu]

Kilpailu edistää kehitystä ja se, että asiat ja persoonat hankaavat vastakkain voi olla osittain myös hyvä asia. Tavallaanhan on ihan luonnollista, että muihin ihmisiin ei voi luottaa, ei keneenkään edes itseensä voi täysin luottaa. Eikö juuri se, että ihmiset ovat ihmisiä ole osittain myös se asia, mikä tekee ihmissuhteista mielenkiintoisia. Kaiken muuttuva luonne tekee maailmasta elämisen arvoisen.  Itse ehkä katselen ihmissuhteita ja ihmisiä sen verran analyyttisesti ja haluan nähdä syy-seuraussuhteet, että en osaa nähdä ihmisiä pahoina. Absoluuttinen paha on mielestäni vähän vanhanaikainen käsitys siinä mielessä, että pahoille teoille ja ihmisten mielenvikaisuuksille on aina selitys löydettävissä tapahtumaketjuissa ja vaikka ihmisen fysiologiassa ja aivojen rakenteessa.

Kun näkee asian siten, että ihmiset käyttäytyvät ihmisrodun tavoin, niin pääsee paljosta pahasta. Olemme ehkä niin irtaantuneita eläimellisestä luonteestamme ja kuvittelemme, että ihmisten luonnolle on ominaista ainainen moraalinen käytös ja kaikkien muiden ihmisten miellyttäminen. Toisaalta täytyy muistaa, että ihmisten teot voidaan tulkita miljoonilla tavoilla ja vaikka kuinka pyrkisi oikeudenmukaiseen toimintaa, niin aina sillä jotakuta loukkaa.

[^^Queen Nefertiti^^]

voi myös alkaa vaihtaa seuraa, ihmisiä löytyy monilla arvoilla varustettuina; jos kiinnostaa henkisyys luovuus tai matkailu, löytyy sen kaltaisia. itse jotenkin vaan väistelen tuon ikävän käytöksen yhä nopeammin.

[jukkap]

Tämä tuntuu niiltä ikuisuus kysymyksiltä joihin tekee mieli vastata mielimuusikkoni Bob Dylanin sanoin:

"The answer, my friend, is blowin’ in the wind
The answer is blowin’ in the wind"

Tuntuu kuin maailmassa kaikilla ihmisillä olisi vain yksi päämäärä, niitata kaikki muut ja olla parempi, seksikkäämpi, ja rahakkaampi kun kaikki muut.

Nuo ovat epäilemättä asioita, jotka tuntuvat olevan päämääriä tässä maailmassa.
Mutta, ensimmäinen tärkeä asiahan olisi ymmärtää mikä tuo maailma sitten on? Mitä on tämä yhteiskunta, jossa elämme?
Mehän se olemme luoneet, eikö? Kukin,allekirjoittanut mukaanlukien, omilla pyrkimyksillään, haluillaan olla rikkaampaa, saada parempaa asemaa jne..
Tällä vuorovaikutus-suhteella saamme väistämättä sitä ns. pahaa aikaan.Tai sitten vastaavasti sitä ns. hyvää aikaan.
Me olemme tämä maailma ja yhteiskunta hyvine ja huonoine puolineen;se ei ole meistä erillistä.

Kaikki vaikuttavat kaikkeen, täten syiden muodot on hyvin monisäkeisiä, mutta perusta ongelmille on kaikilla ihmisillä yhteistä;ajatus, aika siis psykologinen aika.
Jos ihmistä ei olisi ajatuksineen,olisiko silloin ongelmiakaan, kun ei olisi kohdetta joka kärsii, tuottaa toiselle kärsimystä jne..
Ajatus on välttämätön toki tietyillä alueilla, mutta ihmiskunta tuntuu elävän sen tuhoisimmalla alueella.

Niinpä vain muutos yksilössä, sinussa voi saada aikaan muutoksen yhteiskunnassa, pelkästään politiikkaan osallistumalla et saa koskaan minkäänlaista, josko vain hyvin väliaikaista, muutosta näihin ongelmiin.
Nyt joku saattaa sanoa että entä jos ja kun muut jatkavat toimimalla yhä pahantahtoisesti ja itsekkäästi?
Tässä se yksi perusongelmista varmaan onkin... Älä välitä muista! Ole itse tuo muutos jota haluat, se riittää!

Itselleni noita toisia ei ole olemassa, sillä näen elämisen syvän haasteenvain omassa maailmassani ja koitan parhaani mukaan ymmärtää sitä. 

 

[Jannanne]

Tottahan tuo, seuranvaihto on. Olenkin tavannut pari ihmistä joiden seurassa olisin voinut olla enemmänkin, he olivat luotettavan oloisia ja heistä ei tullut niin pinnallinen vaikutelma. Harmi vain, että nämä ihmiset ovat melkein poikkeuksetta minua ainakin 30 vuotta vanhempia, asettuvat sellaiseen äiti emo rooliin ja  siitä ei tule oikeaa ystävyyttä, ja jotenkin on tuntunut, että heillä ei haluta olla edes kaverisuhteessa näin nuoren ja kokemattoman kanssa.
olenhan minä tämmönen, nuori ja innokas tietämään kaiken nyt ja heti, vaikka sitä ei saa nyt ja heti...

Netissä myös, joillakin palstoilla on ihan kammottava tunnelma. esim. suomi24. Sinne ei edes huvita mennä, tulee niin paha olo, kun löytää jonkun mielenkiintoisen aiheen, niin ei edes keskitytä aiheesta keskusteluun, vaan tappeluun siitä, että kuka on oikeassa, ja kuka ei osannu ees kirjottaa, ja kuka on hihhuli, kuka osaa haukkua muut nerokkaammin sanankäännöksin jne..

Luulen kuitenkin, että "poaha" on ns pesiytynyt jonnekkin, ja joihinkin, syystä tai toisesta, ei tarvitse olla läpeensä paha siltikkään. joissakin paikoissa on vaan niin paha olla ja alkaa tapahtumaan pahoja asioita, samoi joitenkin ihmisten seurassa.


Tiedän erään pienen "kylän" taikka yhteisön jossa asuu 14 ihmistä, omissa kodeissaan, tiedän, että siellä on aina tapahtunut pahoja asioita, ja tapahtuu edelleen ja tuntuu, että kellään ei siellä mene koskaan hyvin, ja nämä ihmiset ovat todella ilkeitä toisilleen, en halua enään mennä sinne, suurin osa näistä ihmisistä ovat minun rakkaita sukulaisiani, mutta en kykene olla edes tekemisissä heidän kanssa.

[Jannanne]

Niin, teineillä on monesti todella kärkkäitä ajatuksia, joita ei käännä mikään, eikä kannate edes yrittää, kun aika ne vain kääntää ne päät Vaikka itse olenkin nuori niin en pidä itseäni teininä enään, olenhan jo kahden lapsen äitikin, ja teiniaika alkoi minulla hyvin aikasin, ja extreme rajuna

tuo paha olo tarttuu, se on niin totta, ja se tarttuu 100 kertaa helpommin kun hyvä mieli, joskus jos on huono tunnelma, niin yritän levittää ihmisiin vaaleanpunaisia tumteita, en ole kyllä ikinä onnistunut siinä joskus jopa pelkäsin, että ilkeys ja pahuus tarttuu jos on liikaa sellaisten ihmisten seurassa, niin se ehkä vähän tekeekin, vaikka itsehän sitä päättää mitä tekee ja mitä jättää tekemättä.

Kateus ja katkeruus on mielestäni pahimmat pahan olon aiheuttajat ja levittäjät.

[Eklektikko]

Minusta olennaisempi kysymys on:
Miksi otamme itseemme toisten toilailuista, vaikka ei olisi mitään syytä?

Ensinnäkin 'miksi'-kysymys on yleensä osoitus asiaan littyvästä käsittelemättömästä tuskasta.

Ja sitten, tehkääpäs tällainen ajatuskoe:
Jos joku sanoo teille 'olet violetti antennipäinen ökkömönkiäinen' emme suinkaan pahastu, vaan ajattelemme että ihmisparalla on väärä lääkitys tms.

Sen sijaan jos joku sanoo:
'Olet ääliö, inhoan sinua' jne. otamme itseemme.

Miksi? Molemmat lausumat ovat kuvauksia sanojan sisäisestä tilasta ja harvoin kertovat yhtään mitään meistä itsestämme. (Tokihan asiallisesti annettu tekoihin kohdistuva palaute on sitten ihan toinen juttu, minä puhun nyt vain tällaisista vihanpurkulausumista).

Eli:
Joka kerran, kun tuntuu pahalta jokin mitä joku sanoi, meidän pitäisi olla kiitollisia tälle henkilölle siitä, että hän osoitti meille meissä olevan vielä kehittymisen tarvetta. Mikään mitä kukaan sanoo, ei vaikuta arvoomme ihmisenä millään tavoin. Sanomiset kertovat vain sanojastaan.

Mutta jos itsellä on huono itsetunto, tai jos emme itse rakasta itseämme terveellä tavalla, silloin nämä toisten sanomiset tuntuvat pahalta. Siis: Jos toisen sanominen tuntuu pahalta, on vielä töitä tehtävänä itsen kanssa. Oma arvontunne ei saisi perustua mihinkään itsen ulkopuolella (Ulkopuolisia asioita:toisten sanomiset/tekemiset, omat saavutukset, ulkonäkö, raha, asema, puolison ulkonäkö, raha asema jne).

Jos perustuu - eli jos olemme ulkoaohjautuvia - ennen pitkää iskee ahdistus tai masennus, sillä pysyvää arvontunnetta ei voi löytää niin muuttuvista seikoista, kuin mitä edellämainitut ovat.

Useimmiten ilkeyden takana on ilkeilijän oma huono olo tai huono itsetunto. Mutta jos oma itsetuntomme on huono, uskomme ilkeilijää. Se ei ole ilkeilijän syy, vaan meidän itsemme.

Jokaista tunnetilaa edeltää ajatus. Se voi olla niin nopea, ettei sitä huomaa, vaan luulee vain että tunne ilmestyi tyhjästä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan aiheutamme tosiaan itse kaikki tunteemme. Tämän vuoksi  meidän pitäisi ottaa vastuu omista tunteistamme.

On väärin sanoa: "Hän teki minut surulliseksi."
On oikein sanoa: "Hän sanoi jotain, mikä sai minut ajattelemaan sellaisia ajatuksia, että ne omat ajatukseni tekivät minut surulliseksi."

Työtähän homma toki vaatii, mutta itse olen kokenut sen palkitsevaksi. Nykyään ei enää kenenkään sanomiset heilauta yhtään mihinkään suuntaan.

[Jannanne]

En tarkoittanut haukkumista ja pahoja puheita niinkään. Vaan sitä kun läheinenkin ihminen antaa ymmärtää olevansa luotettava, ja pettää luottamuksen pahanpäiväisesti. Tai jos läheinen ihminen käyttääkin minua vain hänen omien päämäärien saavuttamiseksi, vaikka olisikin antanut ymmärtää ettei näin ole. Toki pahat puheetkin satuttaa joskus, eniten silloin, kun kuulen, että minun kiinnostuksen kohteista tai perheestä puhutaan halveksuen. Esim, olen kiinnostunut vyöhyketerapiasta ja akupunktiosta, kuulen, että läheinen ihminen on puhunut toiselle pilkaten niitä hihhuli touhuiksi ja minua hölmöksi hyväuskoiseksi tms. Tiedän, että se ehkä kertoo vain minun epävarmuudesta, siitä, että pelkään muiden leimaavan minut sellaiseksi. Olen kyllä yrittänyt oppia, että joka kerta kun kuulen jotain sen tapaista, niin en välitä, ajattelen vain, että ne puheet tulee hänelle vielä joskus eteen, esim, hän itse joutuu hakemaan apua luontaishoidoista tms. ja muistaa sen kuinka minua pilkkasi 

Tosin, nuo luottamuksen pettömiset on pahimmat, ja niitä olen omasta mielestäni joutunut kokemaan elämässäni todella paljon, oma vika kun luotan vääriin ihmisiin.

[Jannanne]

Juu kyllä minä olen opiskellutkin kirjoista ja testannutkin taitojani, on jopa sanottu, että minulla on synnynnäinen lahja siihen 'kahden vuoden päästä olisi jopa tarkoitus muuttaa takaisin suomeen ja helsinkiin, että pääsen kouluun Olen myös kuullut, että edesmenneen ukkini isällä oli jonkinlainen taito hyppysissä, että hän poisti ihmisiltä päänsäryt käsittelemällä esim. käsiä tms En asu kovinkaan vilkkaalla seudulla, on täällä noin 4000 asukasta, mutta kyllä tästä kylästä löytyy ihan naapurista akupuntio/ homeopatia hoitola, vähän matkan päästä löytyy sitten luotaistuote kauppa missä on vyöhyketerapiaa, myös jotain luontaishoitoja

[Eklektikko]

En tarkoittanut haukkumista ja pahoja puheita niinkään. Vaan sitä kun läheinenkin ihminen antaa ymmärtää olevansa luotettava, ja pettää luottamuksen pahanpäiväisesti. Tai jos läheinen ihminen käyttääkin minua vain hänen omien päämäärien saavuttamiseksi, vaikka olisikin antanut ymmärtää ettei näin ole.

Ihan sama vastuu omista ajatuksistasi ja niiden tuottamista tunteista sinulla on näissäkin tilanteissa. Tämän viestiketjun otsikko tosiaan henkii käsittelemätöntä tuskaa.

Se oma epävarmuus joka saa uskomaan muiden hölmöjä sanomisia saa myös luottamaan silloin, kun ei olisi syytä. Jos on kovin tarvitseva toisten ihmisten suhteen, tulee sivuutettua omat intuitiiviset tuntemukset siitä, että ei olisi kannattanutkaan luottaa.

Nämä ihmiset ovat myös arvokkaita opettajiasi, he opettavat sinua kuuntelemaan sitä intuitiotasi siinä, keneen kannattaa luottaa ja keneen ei.

Tuo 'miksi ihmiset tekevät tällaista' on aika epärelevantti kysymys. He tekevät sellaista omien motivaatioidensa vuoksi ja niitä on yhtä monta erilaista kuin on ihmisiäkin.

Sellaiset ihmiset, jotka valehtelevat tai käyttävät hyväksi, eivät ansaitse kuulua lähipiiriisi. Miksi annat heidän olla siellä? Minä otan saman tien etäisyyttä valehtelijoista ja hyväksikäytön yrittäjistä. Miksi vaivautuisin tuhlaamaan aikaani heidän seurassaan? Ja silti jokainen heistä on minulle ohimennen opettaja siinä, kun huomaan että ahaa, tämän ihmisen kanssa en haluakaan olla tekemisissä. Voin olla kiitollinen heille heidän antamastaan opetuksesta, vaikka en sitten enää haluakaan olla heidän kanssaan tekemisissä.

Kaikki antavat aina ymmärtää olevansa luotettavia.
Vai oletko muka joskus kohdannut ihmisen joka esittäytyy näin:
"Moi, olen XXXXXX ja minuun ei kannata sitten luottaa tippakaan!"   

Ihmiset tekevät mitä tekevät, mutta sinä edelleen tuotat kaikki omat tunteesi omilla ajatuksillasi.
Lisäksi tilaamme luoksemme oppimiskokemuksia. Kyllä minunkin on aikanaan täytynyt tulla huijatuksi ja hyväksikäytetyksi joitain kertoja ennen kuin opin tunnistamaan ne tilanteet ja kieltäytymään niistä.

Kyse ei tosiaan ole varomisesta, vaan silmät (ja intuitio) auki kulkemisesta ja sen valikoimisesta millaisten ihmisten kanssa haluan olla tekemisissä.

[Corvus Leonis]

Jos ihminen olisi laumaeläin siinä missä susi tai koira, emme loukkaisi toisiamme. Jokainen tietäisi egottoman paikkansa ryhmäpsykologiasysteemissä. Mutta, ei kuulosta ihmisen hommalta.

Ihminenhän on laumaeläin, mutta ei kuten sudet ja koirat, vaan kuten apinat.  :

[^^Queen Nefertiti^^]

olen tavannut ihmisiä, jotka antavat ymmärtää ettei kannata luottaa.. saati rakastaa.. on siinä sen oppinut, että voi itse valita miten toimii. hassua.. toinen voi antaa monenlaisia merkkejä että ei kannata täysin luottaa, mutta onneksi on joitain sääntöjäkin maailmassa.

[^^Queen Nefertiti^^]

J, toivon että keksisin uutta sanottavaa, sillä kuitenkin on toimittava ihmisten kanssa vaikka kuinka olisi raikas olo pelkän filosofian parissa. Joskus henkisistä porukoista löytää sellaisia ihmisiä, joiden motiivi todella on kasvaa (pari tilaisuutta, esim Amman), joskus kovaa kinaa. On monia tilanteita joita pitää väistellä. Ikäviä uskonkiistoja voi tulla myös kumppanin kanssa, jne. Siksi vaatii työtä uskoa hyvään ihmisissä - ainakin joissakin - tai antaa negatiivisen olla vaikuttamatta. Yleensä se, että hakeutuu positiiviseen työseuraan, tapahtumiin, ja pitää tietyn etäisyyden tai perspektiivin asioihin, auttaa. Keskustele muiden kanssa, jotka on alkaneet parantajiksi. Olen seurannut heidänkin saamaansa kritiikkiä, ja aika paksu nahkahan heillä on oltava.

Ihan pelkkään rahaankaan ei aina voi keskittyä, niin että kyllä, ihmisten kanssa pitäisi tulla toimeen. Ehkä sellaisia äärihyviä on pieni osa kuten ääripahoja?

Kohottavin tunnelma on mielestäni tietyissä henkisissä tilaisuuksissa, eikä siellä ainakaan kukaan ole halunnut mitään negatiivista itselleni. Eri asia sitten jos on eri mieltä palvonnasta.. niissä kohdissa ihmiset voivat olla järkähtämättömiä.. sitä voisi luulla että usko on sellainen kiva aihe, mutta ei olekaan. Vastassasi on kuitenkin aina vain ihminen, ei sinua parempi t pahempi keskimäärin tms.