seuraava »

[Suljin]

Itseäni on koko elämän ajan seurannut punainen väri..

Viimeaikoina Indigo väri, eli semmoinen sininen on pyörinyt myös vahvasti
mukana.. Mustakin on yksi perusväreistä, mutta enemmänkin vain lisänä
kuin päävärinä

Voisiko sitten inhokkivärejä selittää millään?

Talvisin muuten yleensä pukeudutaan Suomessa mustaan.. Onko se sitä,
että kerätään jäljellä olevia auringonsäteitä itselle? Vai maadoittavatko
ihmiset itsensä kun pimeä tulee? Pimeän pelkoa? Kuka liikkuukaan
kanssasi yössä.. :

En pidä ruskeasta, enkä oikein vihreästäkään (ellei se ole jonkun kanssa)
ja haaleat värit on myrkkyä ja tylsää

[Suljin]

Minunkin muuten varmaan pitäisi pistää sänkyyni mustat lakanat tai
jotain kun pelkään pimeää on siellä onneksi yksi musta
tyynyliina jo.. Sopii hyvin muutoin violetti-punaiseen värimaailmaan

[indiima]

Äitini, joka ei todellakaan ole henkinen, ei pidä violetista ja hokee aina, että se näyttää kamalalta päällä ja vetää naaman (minultakin) kalpeaksi. Se on ihan puppua, sopii mulle oikein hyvin. Mutta tämä kertoo äitini kompleksisesta suhteesta uskon asioihin ja elämään luottamiseen. Hänellä on kirkon kanssa kana kynittävänä ja on muutenkin hyvin materiaaliseen haalimiseen taipuvainen.

[Witch-83]

Mutta joillekin ihmisille sopii musta hirveen hyvin, sellasille "talvi"-tyypeille, keillä on kylmä hiusten ja ihonväri luonnostaan... Mun silmään tekee pahaa jos joku luonnostaan maantienharmaa ja punertavaihonen värjää tukkansa mustaksi ja pukeutuu mustaan --> ei imartele yhtään. 

Toi on totta! Toisille sopii kylmät värit ja toisille lämpöiset. Oon itse käynny värianalyysissä ja mun värit ovat kylmät. Ne sopii mulle. Oon joskus kokeillu lämpöisiä värejä meikissä ja ne saa mut näyttää höhlälle.  Kesäaikana tosin tulee käytettyä joskus kultaisia värejä kylmän hopean sijaan.

Puhuit myös tuosta teini-angstista... en oikein jaksa uskoa, että kellää aikuisella olisi angsti päällä mustan takia.  Yleensä angstaus näkyy muilla tavoilla... ehkäpä teinityttöjen vaateisiin pukeutuminen jne.

Mustiin pukeutuja voi myös olla silti rohkea pukeutuja ja itse lasken itseni sellaiseksi. Mä en huku massaan, eikä moni muukaan mustiin pukeutuja. Se vaan riippuu vaatteiden tyylistä ja siitä miten ne kantaa. 

[Witch-83]

ruskeeta en ainakaan vaatetuksessa juuri käytä, mut huonekaluissa menee kivasti..

Mulla sama juttu! 

Mun juttu sisustuksessa onkin tummia ja vaaleita värejä pintamateriaaleissa ja huonekaluissa (tumma ruskea, beige, valkoinen, harmaa, musta jne.), sit vaihtelen verhoja, tyynyjä ja kynttilöitä yms. aina sen mukaa mikä on se sen hetken värivillitys mulla. Harmillista on se, että kun saan tunteen, että haluan jotain väriä, nii sehän ei nyt just sit silloin oo kauppojen valikoimissa. Ja sit mua alkaa 

[Metsänkeiju]

Tätini pukeutuu paljon liilaan, ja hän on hyvin henkinen ihminen.
Itse en voisi.. sisustuksessa juu, mutta se onkin eri asia. Liila tuntuu päällä liian tunkkaiselta.
Viihdyn mustassa, oranssissa, keltaisessa ja vihreässä. Pari viikkoa sitten tein jotain täysin yllättävää ja ostin indigonsinisen paidan, aivan ihastuin tähän väriin. En juuri ikinä pukeudu siniseen..

Minulla on ollut vuosia inho punaiseen väriin.
Liitän sen siihen että en ole ollut kovinkaan maadoittunut elämässäni, vaan tupannut leijailemaan pilvissä.. : : Ikäänkuin olisin alitajuisesti vältellyt maadoittumista, se tuntuu värinä niin tunkkaiselta ja ahdistavalta. Toinen vaikuttanut asia on myrskyisä äiti-suhteeni; äidin lempiväri oli vuosia punainen ja hän pukeutui kokopunaiseen. Hän oli minulle monia negatiivisia asioita noina vuosina, ja ne negaatiot yhdistyi siihen punaiseen jota hänellä oli aina päällä. Punainen on mulle siis vihan ja aggression ym. väri.

[Suljin]

Tätini pukeutuu paljon liilaan, ja hän on hyvin henkinen ihminen.

Äitini, joka on myös henkinen tai ainakin uskonnollinen ihminen ja
pitää violetista väristä.. Itsekin pidän, mutta vain tietynlaisista
violeteista

[Jannanne]

Heh, meillä on tuo lasipöytä kauhistus, olosuhteiden pakosta, haluaisin tummaa massiivipuuta olevan ruokapöydän, sekä tuolit Yritin löytää violetteja verhoja, mutta kaikki on juurikin tuohon sinertävään violettiin meneviä, ja siitä niin en pidä, tumma violetti ja punertava on ihanat no jos kuitenkin ompelis sohvatyynyt uusiksi

[Tiigris]

Mustiin pukeutuja voi myös olla silti rohkea pukeutuja ja itse lasken itseni sellaiseksi. Mä en huku massaan, eikä moni muukaan mustiin pukeutuja. Se vaan riippuu vaatteiden tyylistä ja siitä miten ne kantaa. 

No tietynlainen musta pukeutuminen voi olla rohkeaa, jos se on sellaista omaperäistä taiteellista/hillittyä/oikeasti tyylikästä yhdisteltynä muihin väreihin, eikä silmillehyppivää ja kyllästymiseen asti nähtyä goottiniittirock-meininkiä höystettynä jollain violetilla ja kunnon heviletillä ja syyyynkeällä meikillä ja hirveellä määrällä mitä ihmeellisimpiä killuttimia, mikä on monella alkanut sieltä ihanasta yläasteesta ja jäänyt levy soimaan päälle... Sellainen on kyllä kieltämättä massasta erottuvaa, mutta, no..  You know!

[Ratkaisu]

Itse koen olevani ihminen, jolle sopivat kaikki värit. Koulutukseeni on kuuluneet nämä kaikennäköiset väri-ja vartaloanalyysit, joten tullut niihinkin perehdyttyä. Ei niihinkään kannata mielestäni sokeasti luottaa. En ole vielä tähän päivään asti laittanut päälleni väriä, jonka kokisin sopivani itselleni huonosti ja mielestäni minulla on hyvä väri silmä. Enemmänkin mielestäni kannattaa miettiä sitä, millainen olo itsellä on tiettyjä värejä käyttäyessä.

Eli vaikka värianalyysi sanoisi, että henkilölle ei joku väri tai sävy sovi lainkaan, niin kannattaa suhtautua kriittisesti ja kokeilla niitäkin värejä. Jos värissä on epämukava olo, niin se välittyy ulospäin ja silloin väri ei yleensä sovi kantajalleen. Jos värissä kokee olevansa oma itsensä ja nauttii olostaan, niin silloin se luultavasti sopii ihmiselle hyvin. Nykyään kun kaikilla on värjätyt hiukset, eivätkä sävyt silloin ole luonnolliset, niin värien analysoiminen ihmiselle on aika vaikeaa ja jopa turhaa.

Itselle tärkeintä värien käytössä on nimenomaan se oma fiilis. Rakastan esimerkiksi käyttää valkoista ja keltaista vaikkapa tummien farkkujen kanssa, sillä silloin koen olevani avoimempi, sosiaalisempi ja pirteämpi ihminen. Sinisessä koen olevani rauhallinen ja pystyn keskittymään hyvin.

Tavallaan värit liittyvät myös imagolliseen minäkuvaan ja luulen, että ihmiset joko alitajuisesti tai tietoisesti valitsevat värejä, jotka korostavat heidän haluamaansa imagoa. Eli jos ihminen kokee olevansa sosiaalisesti tietyntyyppinen, niin hän alitajuisesti korostaa näitä piirteitä käyttämällä tietynlaisia värisävyjä ja yleisesti ottaen vaatteita. Esimerkkinä ihminen, joka haluaa käyttäytyä aina korrektisti ja haluaa antaa itsestään konservatiivisen kuvan, ei välttämättä halua käyttää kirkkaan keltaista jakkupukua, sillä se sotii vastaan ihmisen luomaa kuvaa itsestään.

Ihan mielenkiintoista siis miettiä mitä puolia itsestään haluaa korostaa ja miten se näkyy pukeutumisessa ja värien käytössä. Ulkoinen olemus on kuitenkin erittäin tärkeä keino ihmisten välisessä kommunikaatiossa ja värit ehkä se näkyvin keino.

[Witch-83]

Itse koen olevani ihminen, jolle sopivat kaikki värit. Koulutukseeni on kuuluneet nämä kaikennäköiset väri-ja vartaloanalyysit, joten tullut niihinkin perehdyttyä. Ei niihinkään kannata mielestäni sokeasti luottaa.

Samaa mieltä oon tuosta.

[Jannanne]

Sohvatyynyista puheen ollen - hyvä ajatus, niin taidan tehhä miekii..

Niin  ja se lasipöytä ei hirvitä minua minkään rumuuden takia; sehän voi olla vaikka kuinka kaunis. Mie pelkään sitä lasia jonkin fengshui jutun takia.

Lasi edustaa vesielementtiä ja minusta vesi kuuluu ulos järveen eikä olkkariin.
Meillä on lasikantinen kahvipöytä ja mie piän sen aina visusti paksulla pöytäliinalla peitettynä kun ukkokulta ei suostu vaihtamaan sen lasin tilalle vaneria. Hän tykkää siitä tummasta lasista mutta hän onkin syntynyt vuohen vuonna.

Ei muakaan hirvittäis jos se olisi joku pieni mukava lisä, se lasi siis, mutta kun meidän ruokapöytä on iso lasi hökötys, jossa vieläpä metalliset jalat, se on jotenkin ahdistava, kalsea. Kaikkea muuta kun kodikas.


Ja ihan totta Ratkaisu, Ihminen viestittää itsestään paljon väreillä.

[Ebenia]

Värin inho voi kertoa että sitä on sulla liikaa, mutta usein takana on joku konflikti.

Esim: inho turkoosia kohtaan selitetään äitisuhteella, että olet riippuvainen äidistäsi tai sitten teillä on hankala suhde. Jos käytät turkoosia, se auttaisi itsenäistymään...

Näitä värijuttuja on helppo nähdä lasten väreissä. Siskon tytölläni on ainakin mennyt kaudet ihan kirjan mukaan. Kun itsenäistyminen alkoi, muuttui huone ja vaatteet turkoosiksi  

Onpa hauska! Nimittäin minulla on viime vuosina ollut ihan hirveä tarve turkoosiin väriin ja koko kämppäni kalusteet ja tyynyt ja matot ovat nykyään turkoosia - aiemmin inhosin väriä syvästi ja kyllä vain, minulla oli aikamoisia ongelmia äitisuhteessa! Ja viime vuosina olenkin päässyt irrottautumaan äidistä paljon. Silloin kun asuin kotona alkoholisoituneen äidin kanssa ja olin aika masentunut, niin käytin hirveästi keltaista. Koko huone oli maalattu keltaisella, matto oli keltainen ja huone oli oikea yksi auringonpaiste. Se varmaan auttoi vaikeana aikana saamaan edes hieman aurinkoa elämään...

Minä pidän kaikista väreistä aikalailla, mutta punainen tökkii. Se on jotenkin liian hyökkäävä ja voimakas. Lempivärejäni ovat violetti, turkoosi ja vihreän sävyt. Vaaleanpunaista, keltaista ja oranssia rakastan käyttää kesäisin, niissä on iloa ja fiilistä.

Mustaa en käytä oikeastaan koskaan tai todella harvoin. Minulla on jotain mustia vaatteita, mutta en oikeastaan mustasta värinä pidä. Minusta se on liian synkkä ja "maadoittava". Jotenkin ahdistava. Pidän kirkkaista, raikkaista väreistä!

Viime vuosina olen myös alkanut suosia harmaata paljon esim. neuleissa etc. Valkoinen on usein LIIAN valkoinen ja musta niin tylsä ja masentava, niin harmaa on sellainen kiva välimuoto, mikä ei häiritse.   Juuri kävin ostamassa kivan harmaan mekkoneuleen talvea varten.

[rovatar]

Mitä enemmän luin noita värianalyysejä selityksineen, sen enemmän huomasin,
ettei ainakaan minuun päde.

Esim. nämä turkoosi, tai musta -selitykset.
Enkä jaksa alkaa selittelemään tarkemmin.
Uskoo, ken uskoo.

Itse käytän vaatteissa paljon mustaa, varsinkin housuissa,
lähes kaikki housuni ovat mustia.
Toisinaan farkut, muttei ikinä vaaleita housuja.

Villatakit ja jakut yleensä mustia..muutama tummanruskea.
Sitten taas talvitakeissa on muutamia eripituisia tummansinisiä villakangastakkeja.

Sinne mustan sekaan  taas yhdistän murrettuja värejä,
hentoa persikkaa, havun vihreää jne... tai vitivalkoista.

En koskaan käytä perusvärejä.
 Inhoan niitä. Ne ovat mielestäni rumia. *puistattaa*
Minun silmääni.

Kotini on aika lailla valkoinen.
Tummaa puuta, jotain vihertävää ( kankaissa lähinnä) ja paljon tummaa lasia ja peilejä.

Kaiken pitää olla omaan makuuni tyylikästä, silmääni miellyttävää ja harmoonista.
En tykkää mistään retrojutuista.

Tämä on minun makuvalintani, minun värini ja se, josta tykkään ja jossa viihdyn.
 

[Ave^^]

Jeps, kyllä minustakin mustaan voi pukeutua tyylikkäästi.
Enemmän tylsää on se perus verkkari-huppari pukeutumislinja. 


Tällä hetkellä viehättää hirveästi sellainen vaalenpunainen-fuksia ja vihertävän turkoosi (en tiedä minkä niminen, ei siis sinisen turkoosi, vaan vihreän turkoosi.) 
Perus punaisen punainen on pitkään ollut se suosikkiväri.
Ylipäänsä yritän suosia kaikkia värejä (paitsi joitain hyvin kylmiä kuten hopea yms), jopa ruskeita ja valkoisia vaatteita on viime aikoina ilmestynyt kaappiini.