seuraava »

[Ratkaisu]

Eikö kannattaisi mieluummin ryhtyä reenaamaan jotain kamppailulajia ja purkaa aggressioita säkkiin. Toisaalta usein ihmiset, jotka harrastavat kadulla tappelemista karsiutuvat aika nopeasti reeneistä pois, kun se reenaaminen on kuitenkin aika kurinalaista, eikä mitään pahoinpitelyä.

[Corvus Leonis]

Toisaalta usein ihmiset, jotka harrastavat kadulla tappelemista karsiutuvat aika nopeasti reeneistä pois, kun se reenaaminen on kuitenkin aika kurinalaista, eikä mitään pahoinpitelyä.

Totta, juuri sen takia mut on heitetty ulos jo kahdesta joukkueesta.

[Lilli]

Juu, kyllä vihan voi kanavoida muutenkin kuin ryhtymällä väkivaltaiseksi. Tässä ketjussahan näitä vaihtoehtoisia keinoja onkin esitelty.

[Titania.]

Niin, voi jos haluaa, ikävä kyllä vain jos haluaa... Halusta se on moni asia tässä elämässä kiinni...

[Corvus Leonis]

Juu, kyllä vihan voi kanavoida muutenkin kuin ryhtymällä väkivaltaiseksi. Tässä ketjussahan näitä vaihtoehtoisia keinoja onkin esitelty.

Ikävä vain, että niitä tuntuvat esittävän ennen kaikkea ihmiset joiden tietämys ja kokemus esimerkiksi katuväkivallasta rajoittuu Iltalehden otsikoiden päivittelyyn, tai sitten sellaiset jotka tietävät ehkä liiankin hyvin mitä se on, mutta yrittävät epäuskottavasti uskotella itselleen ja muille olevansa jotain ääripasifisteja.  :

Pidän henk. koht. tässä kontekstissa erittäin maadoittavana seikkaa, että tuttavapiirini koostuu enimmäkseen linnataustaisista eikä mistään päättömiä höpisevistä ituhipeistä.  :

[Ratkaisu]

Tunnen itse paljon ihmisiä, jotka harrastavat muiden ihmisten hakkaamista baari-illan jälkeen. Tai oikeastaan niitä jotka lähtevät tappelemaan ihan vain huvin vuoksi. Sitten ollaan ongelmissa, kun jollekin käykin vähän pahemmin tai itselle siinä sivussa. Koen itse heidät aika lapsellisiksi ihmisiksi, jotka eivät osaa muuten selvittää ongelmiaan, kuin mätkimällä viattomia ihmisiä.

Mielestäni ei ole hirveän hauskaa se, että sivulliset kärsivät. Parille kaverille on käynyt pahasti, kun jotkut hullut ovat käyneet kimppuun ihan noin muuten vain. Toisen naamaan heitettiin tuoli ja naama aukesi siten, että siitä jää loppuelämän jäljet. Toinen heitettiin asfalttiin ja hakattiin ihan vain sen takia, että eräs jätkä ja muutama muija halusivat pahoinpidellä jonkun. Eräs kaveri kärsii loppuelämänsä siitä, että hänen päältään ajettiin tahallaan autolla, seurattiin siis ja kyseessä täysin tuntematon henkilö. Hänellä loppuelämän vammat ja pelkotilat.

Itseltäni ei paljon sympatiaa heru kaikenmaailman öykkäreille. Eräs vanha ystäväkin tuntuu pitävän hirveän mukavana asiana sen, että voi huvikseen pahoinpidellä miehiä.

Sen lisäksi, että joku haluaa tahallaan satuttaa muita, ihmettelen myös sitä, miksi ihminen haluaa järjestää itselleen tahallaan ongelmia? Mielestäni on vain rationaalista olla pahoinpitelemättä muita.

Kamppailulajeissahan ei pointtina edes ole pahoinpidellä, vaan lähinnä ne opettavat arvostamaan itseä ja muita ihmisiä sen verran, että ei heitä halua satuttaa siellä kadulla. Otteleminenkin on urheilua, eikä siinä ole tarkoituksena toista varsinaisesti satuttaa. On tärkeää kunnioittaa muita, jotta voisi kunnioittaa itseään.

Ehkä olen sitten joku pasifistihippi, kun en koe oikeaksi pahoinpidellä viattomia ihmisiä. Mielestäni kadulla tappeleminen on aika junttimaista touhua, vaikka siinä kumpikin olisi täysillä mukana. Se on vähän sitä mulkkujen pituuden mittailua. Kummalla on isompi, sulla vai mulla? Hei haloo, lätkäskää ne vaan pöydälle!

[Corvus Leonis]

Ehkä olen sitten joku pasifistihippi, kun en koe oikeaksi pahoinpidellä viattomia ihmisiä. Mielestäni kadulla tappeleminen on aika junttimaista touhua, vaikka siinä kumpikin olisi täysillä mukana. Se on vähän sitä mulkkujen pituuden mittailua. Kummalla on isompi, sulla vai mulla? Hei haloo, lätkäskää ne vaan pöydälle!

Jaa, en minä ainakaan ole eläissäni mitään viattomia pahoinpidellyt, roskasakkia vaan ja sitten niitä jotka tulevat itse haastamaan riitaa.

Ja varsinkin autoja, jos niillä on erityisen k*sipäinen omistaja - kun ne kuvittelevat olevansa siellä pellin sisällä turvassa ja saavat huomata etteivät olekaan... I like it.

[Lupita]

Onko uusia viharaportteja? 

Padotun/tukahdutetun vihan yhteydestä sydänsairauksiin on tehty oikein tutkimus, linkki tässä:

http://www.iltasanomat.fi/hyvaolo/terveys.asp?id=2268848

Täällähän on hurjat vibat.. : Oma vihaprosessi kesken, minä hakkaan vain tyynyjä ja huudan kuin hyeena! Ja se auttaa, tulee mukavan vapautunut ja tyhjä olo. Viha kyllä tyrskähtää pintaan hyvin helposti mutta ilokseni muutamat öykkärit ovat huomanneet tämän muutoksen ja olen saanut selvitettyä omia rajojani näille ongelmaihmisille. Väkivalta lisää väkivaltaa enkä siis halua lisätä sitä, olen henkilökohtaisella matkalla eikä tarkoitukseni ole vahingoittaa toisia vaan selvittää oma pääni. Ja siinä on hommaa ihan tarpeeksi..

[Lilian]

Ensimmäinen ja tärkein asia on sallia viha itselleen. Viha on hyvä ja vahva tunne ja pitää meidät elossa. Se ei siis tietenkään tarkoita että tirvaiset äityliiniä pataan vaan sitä että selvität tunteesi hänelle- puhumalla, huutamalla jne. mutta fyysistä väkivaltaa ei saa käyttää. Toiseksi: tunnetko omat henkilökohtaiset rajasi? Aika harva tuntee nimittäin. Silloin on vaikeaa pitää puoliaan jos oma reviirikään ei ole selvä. Meille annetaan näitä tuskallisia ihmissuhteita jotta kasvaisimme ja kehittyisimme ihmisinä ja että löytäisimme nämä rajat. Ja kerrankin tiedän mistä puhun koska minua on siunattu sekopäisten sukulaisten lisäksi vaikeilla ystävyyssuhteilla ja erittäin haastavilla ammatillisislla -ja parisuhteilla. En voi suoralta kädeltä nimetä yhtäkään helppoa ihmissuhdetta elämässäni. Astrologisesti tätä symboloivat omasta mielestäni mm.  VII h ja  IV h kertoo että olen vahingoittunut jo lapsuudenkodissani. Löytypä kartaltani    XII h. Olen löytänyt apua vyöhyketerapiasta, joogasta, meditaatiosta jne. Yleensäkin "lajit" joissa auotaan tunnelukkoja. Varmasti hyvä Reiki-hoitaja voi tehdä ihmeitä, en ole itse kokeillut.
Kehittymättömät ihmiset (ja heitä riittää)vaistoavat kun toinen on kiltti ja vähän heikko ja iskevät kiinni. Siksi on hyvä kehittää omaa vahvuuttaan jotta välttää tällaiset karikot.Kun selvitin muutaman asian elämässäni ja vahvistuin huomasin että hyeenatkin kaikkosivat, toisaalta en enää välitä pyörivätkö he ympärilläni vai eivät ja se on tärkeintä. Mutta hengen elämässä ollaan aina alussa joten hommaa riittää vielä paljon..

[m.magia]

Jotkut onnelliset saavat lapsuudesta oikeuden myös negatiivisiin tunteisiin, minun tapauksessani äiti on päättänyt/kertonut mitä saa ja pitää tuntea. On selvää että vene keikahtaa jossain vaiheessa kun tunteet heilahtavat ääripäästä toiseen.

Niinpä. Käyn itse parhaillaan läpi samanlaisia asioita ja voi prrrrrrkkkkll että välillä pistää niin vihaksi!!  Olen huomannut että äitini on todella katkera ja en halua päätyä samaan jamaan, eli jotain on tehtävä. Vihan tunteita tulee ja menee, välillä kiehuu niin että tekisi mieli lyödä ja huutaa. Kumminkin haluaisin nuo patoutumat purkaa rakentavasti tai edes ilman mustia silmiä, mutta juuri nyt elämäntilanne on sellainen, ettei mihinkään yksinoloon ja riehumiseen ole mahdollisuutta. Vielä kun joudun äitini kanssa olemaan hyvin tiiviisti tekemisissä... Muistikirjan ja kynän hankin valmiiksi ja niiden kautta aion vuodattaa sen mitä pystyn. Sellainen kutina kuitenkin on, että jossain vaiheessa on pakko saada purkaa niitä tunteita myös fyysisesti.

Harjoittelen tuntemista lausumallani mielessäni tuntemiani tunteita eli nyt olen vihainen, nyt surullinen jne. Eräs ex-anorektikko kertoi televisiossa että aiemmassa elämässä hänellä ei ollut tunteita juuri lainkaan, hän oli aina vain väsynyt. Jos hän oli vihainen= väsynyt, surullinen=väsynyt

Tuo tunteiden puuttuminen on aivan kauheaa. Kaikki on joko masennusta tai v*tutusta, tietysti itse ei edes tiedä että mistä kaikki johtuu, mutta olo on vain koko ajan mahdollisimman paska. Nollateholla, elämätöntä elämää, pelkkää harmaata. Joku valon pilkahdus on nyt kuitenkin tullut nähtyä ja jotain tuolta sisimmästä on alkanut purkautua ja sitä myötä on löytynyt myös niitä tunteita.

[dodobien84]

Näin omalta kohdalta toi viha (ja pelko) tuli pakattua tonne inuksiin niin kunnolla, että näin jälkikäteen n. viimeset 5 tai 6 vuotta on mennyt täysin päissään. Nyt sitä tajuaa että kaikki "hyvät" hetket on niitä joista ei itseasiassa muista itse ollenkaan mitään. Tai ainakin hyvin hataralla pohjalla muistikuvat. Ja noista "hyvistä" hetkistä puolet kuultuna on itseasiassa täysin paskapuhetta.

Väännä tuommoisesta muistikatkosta sitten jonkinlainen elämäntarina.

Näin jälkikäteen ajateltuna, kun omat "traumat" tuolla psyykeessä oli pakko heittää turhina pois olosuhteiden pakosta, huomaa että ei ne ollut kuin "vain" voitettavissa, tilapäisiä esteitä. Ei kenenkään muun takia, vaan oman itseni takia.

Jokainen elää omaa elämäänsä, EI KENENKÄÄN MUUN.

Tuosta omien demonien voittamisesta, minkä kanssa olen paininut koko aikaisemman elämäni, sain ikäänkuin "palkinnon". Ympäröivä maailma ja omakuva rupesi heittämään TÄYDELLISTÄ häränpyllyä.

Voin LUVATA jokaiselle OMIEN pelkojensa voittajille samaa.

[dodobien84]

Ne hetket mitä olen ollut "rajan" toisella puolella, tiedän mitä on oleminen ilman pelkoa, vihaa, huonoa omaatuntoa, ilman huonoa menneisyyttä tai arvaamatonta tulevaisuutta.

Ja fum! Täällä sitä vaan ollaan kaiken sekasotkun keskellä. Raskas kroppa, sama tylsä naama peilissä. Nimi mikä mulle on annettu ja elämäntilanne mikä on.

Aivan kuin työnnettäisiin huonoon roolileikkiin josta en aikaisemmin ole suurimmaksi osaksi osannut nauttia. Opetellessa, opetellessa.... Muuta syytä en noille kokemuksille ole osannut keksiä tähän päivään mennessä...

[SanctAstra]

Minä huomaan tässä vaiheessa elämääni vasta käyväni sitä kamppailua, joka olisi pitänyt tehdä jo teininä. Yritän siis päästä dominoivasta ikeestä irti. Minulla on hyvin hankala ja manipuloiva äiti-tytär-suhde oman äitini kanssa ja joudun tekemään irtiottoja jatkuvasti hänen kanssaan. Varsinkin nyt tämä korostuu entisestään, kun itsellä on lapsia.

Mutta voi sitä vihan ja raivon määrää, mikä minussakin asuu. En ole koskaan uskaltanut vapaasti kertoa, miltä minusta on tuntunut, etteikö minua olisi siitä syyllistetty jollain tapaa. Myös minulla on ollut läjäpäin vaikeita ihmissuhteita, jotka ovat olleet toisinaan raastavia ja pohjallevieviä.

On aika turhauttavaa, kun raivonpuuska tulee, eikä ole mitään, minkä voisi edes seinään heittää. Kauan olen haaveillut nyrkkeilysäkistä. Eron jälkeen kävin kurittamassa nyrkkeilysäkkiä vuoden verran. Se helpotti aggression säätelyssä. Thainyrkkeily on ihanan rankka laji. 

[m.magia]

Minä huomaan tässä vaiheessa elämääni vasta käyväni sitä kamppailua, joka olisi pitänyt tehdä jo teininä. Yritän siis päästä dominoivasta ikeestä irti. Minulla on hyvin hankala ja manipuloiva äiti-tytär-suhde oman äitini kanssa ja joudun tekemään irtiottoja jatkuvasti hänen kanssaan. Varsinkin nyt tämä korostuu entisestään, kun itsellä on lapsia.

Mutta voi sitä vihan ja raivon määrää, mikä minussakin asuu. En ole koskaan uskaltanut vapaasti kertoa, miltä minusta on tuntunut, etteikö minua olisi siitä syyllistetty jollain tapaa. Myös minulla on ollut läjäpäin vaikeita ihmissuhteita, jotka ovat olleet toisinaan raastavia ja pohjallevieviä.

On aika turhauttavaa, kun raivonpuuska tulee, eikä ole mitään, minkä voisi edes seinään heittää. Kauan olen haaveillut nyrkkeilysäkistä. Eron jälkeen kävin kurittamassa nyrkkeilysäkkiä vuoden verran. Se helpotti aggression säätelyssä. Thainyrkkeily on ihanan rankka laji. 

Voi huokaus, kuulostaa niin tutulta. Paitsi että ajattelen, etten varmaan ikinä uskalla saada omia lapsia, koska ihan sama kuinka yrittää tehdä parhaansa vanhempana, jää haavoja, vaikka aina on muka lapsen parasta ajateltu ensin. Huomaa muuten hyvin tuostakin lauseesta, miten helposti syyllistettävissä (ja katkera sekä vihainen) olen.  (Omassa lapsuudessani on siis asiat olleet näennäisen hyvin, todellisuus on ollut jotain muuta ja monta vuotta jatkunut masennus ja ahdistus kumpuaa sieltä lapsuuden oloista ja käyttäytymismalleista).

Oli jotenkin niin hyvä olo tänään. No sitä onnea ei kauaa kestänyt; hetki samassa seurassa äitini kanssa ja taas keittää ja ahdistaa! Käsittämätöntä, miten yksi ihminen voi vaikuttaa näin voimakkaasti. Haluan tästä pois...

Tuo nyrkkeily voisi olla hyvä juttu ja mietinkin sitä tänään ennen kuin luin tätä ketjua. Laitetaan ehdottomasti korvan taakse.

[Lilian]

Oli jotenkin niin hyvä olo tänään. No sitä onnea ei kauaa kestänyt; hetki samassa seurassa äitini kanssa ja taas keittää ja ahdistaa! Käsittämätöntä, miten yksi ihminen voi vaikuttaa näin voimakkaasti. Haluan tästä pois...

Mulle riitti yksi puhelu.Kaikki hienosti, ihan kiva päivä...sitten tämä ihminen soittaa ja pam! Koko ilta v*****lleen ja vihat taas pintaan. Jumankauta että en ikinä opi tätä: pitäisi vaan pysyä erossa...