Ääneenhän tuota ei voinut sanoa, se tilanne olisi räjähtänyt ja varmaan välit menneet kokonaan.
Vaikka sukulaisiaan ei voi valita, ei niistä ole pakko pitääkään eikä niiden kanssa ole pakko olla väleissäkään - paitsi jos asuu saman katon alla tai on samassa firmassa. :
Siinäpä ne molemmat ongelmat tulikin.
Onneksi on vain väliaikaista.
Olen miettinyt monta kertaa mihin se sukulaisuus oikein velvoittaa.Velvoittaako se johonkin erityiseen silloin, kun se on tukahduttavaa ja raskasta.Mitä siinä voisi tehdä.On kuin loputonta suota kulkisi.
Olen ottanut irtiottoja,sanonut,että nähdään kesällä uudelleen,on ollut tervehdyttävää irtautumista.
Eräälle sanoin,että häivy!Häipyi,en ole kaivannut.Joskus toivon,että tulisi,vain saadakseni heittää ulos uudelleen.
Vanhemmat ovat varmasti ne raskaimmat ihmiset,jos sitä ovat.Minulle oli äiti.Oli niin monenlaista.
Olen ajatellut jälkikäteen millaisena äiti on kokenut minut,kokiko yhtä kauhistuttavana,kuin minä hänet.Tunsin,että hän roikkui päivittäin minussa,marmatti puhelimessa,aina tuli paha olo ja vihainen olo,varovainen olo jo, kun vastasin puhelimeen,selkäkarvat olivat pystyssä.Äidin luona käyntiin oli tsempattava itsensä iloiseksi,pois lähtiessä oli kuin olisi roikkunut hirressä.
Kerran sitten äidin soittaessa(olin varmaan jossain mielenhäiriössä vähintään)sanoin,että voi äiti rakas,kun minulla on ollut sinua ikävä,ihana kun soitit...Oli hiljaista puhelimessa..meni kauan,sitten huutelin,että äiti,äiti,oletko siellä.Aika tyrmistynyt oli äidin ääni ,kun henkäisi olevansa siellä.
Kyselin innoissaan ruokaohjetta,kehuin,kun oli opettanut minulle niin paljon kaikkea,josta saan kiittää häntä ja sanoin että hän on maailman paras äiti.Sanoin soittavani viikon kuluttua ja pistin puhelimen kiinni.Ei soittanut äiti sen jälkeen.Minä soitin.Siitä läksi meidän kohdalla muutos,äiti sai haluamansa arvostuksen ja minä rauhan.
Kun menin käymään,hyökäsin rutistelemaan äitiä,halasin ja retuutin,ja äiti oli kuin kuningatar.
Tuntui alussa vaikealta ajatus äitin halaamisesta,mutta voi miten se sujui hyvin.Äiti tunsi saavansa arvostusta ja minä tunsin samoin.Suhde kehittyi,en olisi sitä uskonut.Meillä oli hauskaa usein.Tuli aika jolloin sain sanottua joskus äitille,että pää kiinni.Äiti nauroi kuollakseen,ja piti sen päänsä kiinni.
Se oli minun ja äitini tarina.Kun äiti kuoli 83v,niin minulla oli tunne ,että olin ollut ihan hyvä tytär.Se oli hyvä tunne lopulta,jos ajattelen muutamia ensimmäisiä vuosikymmeniä tuntiessani itseni täysin paskaksi
Äitini teki virheitä,minä teen virheitä,lapseni tekevät omat virheensä ja heidän lapsensa, niin kulkee sukupolvien ketju.
: