seuraava »

[unelmassa]

Onkohan se totta,että meillä on sielun suunnitelma.Ennen kun me tänne synnymme.
Jotenkin vaan on alkanut tuntumaan,että se ois totta
 Siis, suunniteltu valmiiksi.

[Witch-83]

Mä uskon sielun suunnitelmaan. Mun filosofiassa/uskossa meidän sielut tekevät sunnitelman joistakin elämän tapahtumista jotka haluavat kokea ja katsoa miten he ihmisenä sitten niistä selvitytyvät. Tähän liittyy sitten sitä vapaata tahtoa myös... jää meidän jokaisen ihmisen omaksi tehtäväksi miten siitä selviydytään. Kaikkeenhan tapoja on monia. Me voimme pyytää enkeliltämme/henkioppaaltamme apuja jos uskomme ihmisenä heihin tai sit suunnitteluvaiheessa on jo sovittu enkelin/henkioppaan kanssa tietyistä asioista, että milloin saa tulla apuun, vaikka ihmisenä sielu ei sitä osaisi pyytää.

Jotkut sielut ovat tehneet keskenäisiä sopimuksia ja diilejä. Minä en usko, että jokaiseen elämään sielut sopivat sen kumppanin. Uskon, että toisinaan sielu haluaa itse löytää kumppanin ihmisen vaistoja ja tapoja käyttäen ilman, että joku vetäisi puoleensa ennalta sovitun asian takia. Uskon, että meidän sielut haluavat kokea ihmisen eläimellistä vaistoa ja tapoja myös pariutumisessa. Sen vuoksi joidenkin elämässä ei koskaa ole ns. "sitä oikeaa". Toisilla voi olla useampi kumppani sovittuna, joillakin yhtä aikaa ja joillakin eri elämän vaiheissa.

Joskus sielu saattaa haluta elää elämää ihmisenä täysin maallisesti ja materian maailmassa, eli hän ei halua käyttöönsä mitää selvännäkösyyksiä, aurojen näkemisiä, yhteyksiä henkimaailmaan jne. Hän haluaa elää kuin mitää muuta ei olisi ja kokea miltä sellainen tuntuisi. Skeptikot saattavat juuri olla heitä.

Sielu saattaa tehdä suunnitelmakseen elää rankkaa elämää ja katsoa kuinka hän ihmisenä niistä selviytyy ja minkälaisia valintoja hän tekee missäkin tilanteessa. Toiset sielut saattavat kuulua ennalta sovittuun kuvioon mukaan esim. joku kuolee, joku pettää luottamuksen, joku tulee ja auttaa vaikeiden aikojen yli jne. Jokaisella sielulla on jokin tehtävä ja niihin liittyy oppi omalle sielulle, että myös sille toiselle sielulle.

Toisinaan voi käydä niin, että ihmishahmossa me emme kuljekaan sitä suunniteltua polkua, niin me saatamme saada rajujakin tönäisyjä takaisin siihen alkuperäiseen polkuumme. Lastemme sielujen kanssa on sovittu etukäteen. Joskus voi myös olla niin, että sielu haluaa kokeilla mitä hän tekisi jos lapsi olisikin yllätys tai ei toivottu. Nykyaikana voidaan tehdä abortti ja se kuuluu minusta todennäköisesti omaan valintaan. Sielu saattaa myös sopia, että hän saa esim. vammasen lapsen. Hän ehkä haluaa kokea miten haastavaa sellainen ihmiselämä on tai sit vammasen lapsen sielu on halunnu syntyä vammasena tällä kertaa ja kokea elämän haasteet... oikeastaa uskon, että sopimuksessa/suunnitelmassa on kummastakin sielusta ja heidän haasteistaan kyse.

Uskon, että suunnitelmat ja sopimukset ulottuvat moniin, moniin ihmisiin ja heidän sieluihin, koska kaikki vaikuttaa kaikkeen. Polut vaan alkavat täällä haarautua ja mutkistua, mutta pääasiat suunnitelmassa ovat sellaisia joita ei voi kiertää. Esimerkiksi omaa, eikä kenenkään kuolemaa. Se lukee otsassa jo ennen kun tänne lihaksi synnytään.

Joistakin tavoista, tapahtumista, luonteen piirteistä, peloista jne. jne. jää kaikuja edellisistä elämistä joita olemme eläneet. Jos suunnitelmaa ei kulkenu, nii se tulee voimakkaammin tässä elämässä eteen tai jos tässäkään ei toteuttanut sitä mitä halusi tai lupasi toiselle sielulle, nii seuraavassa se mahdollinen suunnitelma tulee vieläkin kovemmalla kädellä tai voimakkaammin eteen. Se ei poistu ennen kun suunnitelma on kuljettu. Mut nämä ovat niitä "pienempiä" suunnitelmia, esim. pyyteettömän rakkauden opista, annettujen lahjojen käytöstä jne. Suurempia ja konkreettisimpia suunnitelmia ei pysty kiertää

Mut summasummaarum... Sielut tekevät erilaisia suunnitelmia. Toiset voivat olla tarkkoja ja toiset vähä löyhempiä. Siitä riippuu se, että kuinka paljon sitä vapaata tahtoa meillä on. Sielumme haluavat kokea laidasta laitaan asioita, joten siksi minä en osaa samaistua ajatukseen, että meillä kaikilla on täysin vapaat tahdot tehdä mitä haluamme tai, että kaikki olisi kaikkia yksityiskohtia myöten ennalta kirjoitettua. Minusta vaan tuntuu, että se riippuu niin paljon siitä millaisen suunnitelman meidän jokaisen sielu teki tähän elämään ja mitä hän on jo oppinu... vai onko hän täällä vaan opettamassa ja auttamassa muita? 

Tässä "lyhyesti" mun usko ja tunne ko asiaa kohtaan. 

[Päivi]

tässä parisuhteessa rämpiminen (välillä menee ok, välillä hyvin ja välillä ottaa niin päähän että ei rajaa) on laittanut mietityttään tätä suunnitelmajuttua.

riidellään muutamasta vakkariasiasta, johon kumpikaan ei tunnu löytävän toista toimintamallia, tai ratkasua.

Yks päivä tossa sitten suutuin oikeen kunnolla, huusin mielessäni oppaille ja enkeleille että "NYT RIITTÄÄ" jos tämän suhteen tarkoituskaan ei ole toimia ni saa ste luvan loppua vallan. Jos tarkotus on jatkaa niin muutos on tultava.

Kun eikös ole niin, ettei opaat tahi muut vastaavat puutu siihen jos väärän tyypin kanssa yksiin menee. kattovat vierestä ja toteevat että nonii, noin siinä sitte kävi/käy.

Mitäs jos "Se oikea" kävelee ohi koska on varattu väärälle ihmiselle?

musta ainakin tuntuu että mä vaan ajaudun ja ajelehdin, välillä huomaan että ei p**kele, emmä tämmöstä(kään) halua, mutta oon siinä kuitenkin.

Muuttuuko se suunnitelma? jos tekee lapsia kuitenkin vaikkei omasta halusta alumperin ajatuksesta tykkääkkään. onko näidenkin lasten kanssa sovittu.. vaikka väärässä suhteessa olis?
vai onko se laps sitten jotenkin väärä?
 

[Hiisitär]

I-Ronialle tämmönen pätkä, josko helpottaisi.

Kannattaa muistaa, että omilla ajatuksillaan vaikuttaa elämäänsä. Sitä saa mihin tyytyy. Se on universaali laki, jota sielunsuunnitelmakin noudatelee. Asiat ovat aina sovittavissa. Oppaat ja enkelit voivat auttaa, mutta eivät sormia napsauttamalla niin, ettei itse tee mitään Kannattaa varautua isoihinkin henkisiin, fyysisiin ja/tai psyykkisiin rutistuksiin, jos lähtee neuvottelemaan sielun suunnitelmaansa.

Sanohan sitten minulle, Jumala, millaisia lupauksia ihmissuhteessa pitäisi antaa ja millaisia sopimuksia noudattaa? Millaisia velvoitteita ihmissuhteisiin sisältyy? Millaisia ohjenuoria pitäisi etsiä?

-   (---) Vastaus on, ettei mitään velvollisuuksia ole. Ei ihmissuhteessa eikä koko elämässä.

Eikö ole velvoituksia?

-   Ei ole. Ei rajoituksia, ohjenuoria eikä sääntöjä. Sinua eivät myöskään sido olosuhteet eikä laki. Et myöskään ole ansainnut minkäänlaista rangaistusta rikkomuksistasi, sillä et kykene rikkomuksiin – Jumalan silmissä ei ole olemassa rikkomuksia. (---) Sinulla ei ole ihmissuhteissa velvoituksia, ainoastaan tilaisuuksia. Tilaisuudet, eivät velvoitukset, ovat uskon kulmakivi ja kaiken hengellisyyden perusta. Et ymmärrä asian ydintä niin kauan kuin näet asian toisella tavalla. Suhde – sinun suhteesi kaikkeen – luotiin täydelliseksi työkaluksi sielun työtä varten. Siksi kaikki ihmissuhteet ovat pyhiä. (----) Älä koskaan tee ihmissuhteessa mitään velvollisuudentunnosta. Tee se mitä teet sen suurenmoisen tilaisuuden takia, joka ihmissuhteesi tarjoaa – voit päättää ja olla mikä todella olet.

Kuulen mitä sanot – silti olen aina luopunut ihmissuhteista, kun ne ovat käyneet hankaliksi. Sen seurauksena minulla on ollut monia peräkkäisiä ihmissuhteita, vaikka lapsena ajattelin että niitä olisi vain yksi. En tunnu tietävän miten ihmissuhteesta pidetään kiinni. Luuletko, että ikinä opinkaan? Mitä minun pitää tehdä, että se onnistuisi?

-   Saat asian kuulostamaan siltä, että ihmissuhde on onnistunut jos siitä pidetään kiinni. Yritä olla sekoittamatta pitkäaikaisuutta hyvin tehtyyn. Muista, että sinun tehtäväsi tällä planeetalla ei ole ottaa selvää kuinka kauan jaksat pysyä samassa ihmissuhteessa. Sinun tehtäväsi on tehdä valintoja ja kokea kuka todella olet. Tämän tarkoituksena ei ole puoltaa lyhytaikaisia suhteita, muttei pitkäaikaisiakaan mitenkään erityisesti vaadita. Tämä verran voin kuitenkin sanoa: pitkäaikaisissa suhteissa on suuria mahdollisuuksia molemminpuoliseen kasvuun, ilmaisuun ja täyttymykseen ja se on oma palkintonsa.

(---) No miten minä onnistun siinä?

-   Ensinnäkin sinun on varmistuttava että aloitat suhteen oikeista syistä ((---) Tarkoitan ”oikeaa” suhteessa siihen suurempaan tarkoitukseen, joka elämälläsi on). (---) Useimmat ihmiset aloittavat suhteensa ”vääristä” syistä: he haluavat tehdä lopun yksinäisyydestä, täyttää tyhjän kohdan elämässään, saada rakkautta tai hankkia rakkauden kohteen – ja nämä ovat väärien syiden parhaasta päästä. Jotkut yrittävät kohentaa ihmissuhteen avulla sukupuolielämänsä laatua, toipua edellisestä suhteesta tai, uskokaa tai älkää, silkkaa ikävystymistään. Mikään näistä syistä ei toimi, eikä sellainen ihmissuhde onnistu, jos se ei muutu jyrkästi sen kuluessa.

Minä en ole aloittanut ihmissuhdetta noista syistä.

-   En ole asiasta niinkään varma. Et taida tietää miksi olet ne aloittanut. Et ole varmaan edes ajatellut koko asiaa. En usko sinun aloittaneen ihmissuhteita harkitusti. Luulen, että olet vain ”rakastunut”.

Niin juuri

-   Etkä varmastikaan ole pysähtynyt miettimään miksi ”rakastuit”. Mihin reagoit rakastumalla? Millaisia tarpeita rakastuminen sinussa täytti? Useimmille ihmisille rakkaus on vastareaktio täyttymyksen kaipaukseen. Kaikilla on tarpeita. Yksi tarvitsee sitä, toinen tätä. Kumpikin näkee toisessa tarpeensa täyttymyksen. Sitten tehdään – hienovaraisesti toki – kaupat. Minä annan sen mitä minulla on annettavaa, jos sinä annat sen mitä sinulla on. Liiketoimi se on, mutta ette puhu siitä rehellisesti. Et sano ”Minä tarjoan valtavan paljon” vaan sanot ”minä rakastan sinua valtavan paljon” ja siitä pettymykset alkavatkin.


(---) Sinun selityksesi vie suhteesta kaiken romantiikan. Mitä pahaa on siinä, että rakastuu korviaan myöten ajattelematta?

-   Ei mitään. Rakastu vain sillä tavalla niin moneen ihmiseen kuin tahdot. Jos kuitenkin haluat muodostaa elinikäisen ihmissuhteen, voisi olla järkevää lisätä mukaan vähän ajatustakin. Jos taas nautit suhteesta toiseen seilaamisessa – tai vielä pahempaa, haluat jääräpäisesti säilyttää suhteen, koska luulet, että sinun ”täytyy” – ja jos nautit tämän saman kuvion toistumisesta kerta toisensa jälkeen, silloin voit huoletta jatkaa samaan tyyliin.
(---) Jos te molemmat olette tietoisesti sitä mieltä, että suhteenne on teille tilaisuus eikä velvollisuus – tilaisuus kasvuun, täysimittaiseen itseilmaisuun, täyteen elämään, pikkumaisuuksien parantamiseen ja lopulta yhtymiseen Jumalaan sielujen sulautumisen kautta – ja sitoudutte siihen ettekä tavanomaisiin vakuutteluihinne, silloin suhde alkaa olla hyvällä pohjalla.

Onnistumisesta ei kuitenkaan ole takeita.

-   Jos haluat takeita elämääsi, et halua elämää. Haluat vain ennalta laaditun käsikirjoituksen toteuttamista. (---)

Olkoon. Ymmärrän. No, nyt suhteeni alkaa olla ”hyvällä pohjalla”. Miten minä saan sen jatkumaan?

-   Tiedä ja ymmärrä, että vastaan tulee haasteita ja vaikeita aikoja. Älä yritä välttää niitä. Ota ne avosylin vastaan. Kiitollisena. Pidä niitä Jumalan lahjoina, suurenmoisina tilaisuuksina tehdä kaikkea sitä mitä varten suhteenne aloititkin. Yritä ankeina aikoina olla pitämättä kumppaniasi vihollisena ja vastustajana. Älä pidä ketään äläkä mitään vihollisena – tai edes ongelmana. Opettele näkemään kaikki ongelmat tilaisuuksina. (---) Et koskaan vahingoita ihmissuhdetta – tai ketään ihmistä – näkemällä hänessä enemmän kuin sinulle näytetään, sillä siellä on aina enemmän, paljon enemmän.

- Neale Donal Walsch : Keskusteluja Jumalan Kanssa -

[nikki]

Ihan samaa mieltä,
varsinkin prinsessan  vikkelästä liikkeestä... :

[Päivi]

jåå. totta varmaan.. sitä välillä aina pähkii näitten äärellä.
tuntuu vaan siltä että ite on kasvanut henkisesti ja toinen junnaa paikallaan.
se, että vaadin enemmän, tuntuu että toinen ei siihen oikeen tunnu "suostuvan"
enää kun hyvän parisuhteen mittari ei olekkaan se ettei saa turpaansa, vaan että on ansainnut
hyvää, parempaa.

no, tuon jälkeen kun "kilhadin" kovasti tämä on koittanut ja yrittänyt, ihan niinkuin vaatimukseen olis vastattu. yritän tässä etsiä näitä rakkauden tunteita jotka tuntuu olevan nyt jossain muualla kuin sydämessä.. ei tunnu pahalta, ei väärältä. mutta eipä pussaaminenkaan missään mahanpohjassa tunnu. jos erillään ollaan  (reissattu) ei ikävääkään tunnu.

vaikeita on asiat.

[Päivi]

pohdimpa joskus sitäkin, että onko sitten niin, että oman olemisen tarkoitus on kuulua toisen sielun suunnitelmiin? siis että jonkun ihmisen tapaaminen on välttämätöntä että joku asia on mahdollinen tulevaisuudessa.

Järekilin myös että tarttee olla suhteessa "väärien" kanssa että oppii taidot seurustella ni ei sittä sösssi suhdetta siihen  Oikeeseen 

[eppana]

Aika usein vaan tulee miettineeksi, että voiskos sen kasvun tehdä vähemmän kivuliaalla tavalla 

[Päivi]

helpompaa olis tehdä päätöskiä, jos ei olis muita osallisia tilanteessa mukana. koulun vaihtoja lapsilla ym.. pitää kö sitten omat halut ja toiveet tumpata... mitäs sitten kun sen rakkauden hukkaa, löytyykös se suhteesta uudelleen? jos muutoin vaikka olis hyvä olla toisen lähellä, mutta mitään räiskähtelevää tunnetta ei sydämessä tunnu. tai pussaaminen on ihan ok, muttei liiakuta mitään sisällä...sittenkö vaan tyydytään?
vai voiko semmosen kipinän löytää uudelleen?

[noitatäti]

Itsellä on ollut työtehtävistä ja muutamista harrastuksista sekä projekteista vahva intuitio. Sitten jossakin vaiheessa perhe-elämä ja lapset jyräsivät kaiken alleen, ja moni kiinnostava juttu jäi.

Jotenkin tuntuu, että ne lapset olivat edellisten elämien kertausläksy, siellä sujui hieman huonosti, ja nyt olin mielettömän iloinen, että sain kadotetut takaisin. Ja lapset ilman muuta ykkösenä.

Mutta kun muut intuitiolla ja vuosien panostuksella tulleet hankkeet jäivät, siitä tuli kumma tunne. Olisiko pitänyt olla parempi ihminen ja pystyä pitämään useampi pallo ilmassa?

Ja sitten tuli päälle sellainen epäonnen ja pysähtyneisyyden aalto, että syö tätiä. Voiko intuito olla noin väärässä.

Kuin lapselta otettaisiin oma läksykirja pois ja komennettaisiin perunoita kuorimaan. Toki kaikesta oppii, mutta nyt omatunto soimaa, kun omat läksyt ovat tekemättä.

[Päivi]

no eipä oo "tahdottu"
samaa mieltä siitä, kyllä että jos tahtoo ni sitte tappiin asti.

tässä nyt taustalla vaan se, että jos toinen ei halua kehittyä ihmisenä, ei oppia. elelee sinkkuna suhteessa, noin niinkuin vertauskuvainnoillisesti.

itte taidan olla vaan jästipää joka ei luovuta

mun mielestä nykyään mennää kevein perustein yhteen ja yhtä kevyesti erotaan...
jollain lailla yhtesikunta on tullut siinä sallivammaksi.
ehkä se "tahdon" laittaa yrittään enemmän ku avosuhteessa..

[jenjen]

Mun mielipide on se, että parisuhde on ennenkaikkea syvää ja telepaattista ystävyyttä. Kun on paha mieli, ei sitä tarvitse edes ääneen sanoa, toisen tuntee jo niin hyvin, että osaa vain istua viereen ja halata. Mä en odota mun suhteilta mitään ylitsevuotavaisia räiskähdyksiä sun muuta, vaan ihan vaan sitä, että mun vierelläni on niin rakas ihminen, että sen kanssa voi olla hiljaa tai sitten vaikka vähän ärähtää jos siltä tuntuu. Joku on sanonut, ettei halua TYYTYÄ tällaiseen suhteeseen, vaan haluaa villiä seksiä, räiskettä ja poltetta, sitä "jotain". Mä luulen, että se ikuinen räiske ja polte on pelkkä myytti, ja äärettömän kuluttavaa.

Mä olen luomassa parisuhteessa henkistä yhteenkuuluvuuden tunnetta, mulle on ihan sama, vaikka meillä ei seksiäkään olis enää ikinä. Mä opettelen tuntemaan yhden ihmisen ajatuksia, päänsisäistä maailmaa, oppimassa niistä itse uusia katsantokantoja.

Ja oikeastaan se on päätös. Mä olen päättänyt, että tuli mitä tahansa, niin mä elän sen yli yhdessä kumppanini kanssa. Jos nyt sitten ei satu niin ikävästi, että mun mies haluaa joskus erota. Mutta mä en eroa, mä olen päättänyt niin.

[Rakkauden enkeli]

Onkohan se totta,että meillä on sielun suunnitelma.Ennen kun me tänne synnymme.
Jotenkin vaan on alkanut tuntumaan,että se ois totta
 Siis, suunniteltu valmiiksi.

Tottahan toki on. Tietyt asiat elämässäsi on suunniteltu valmiiksi. 

[meimi]

     Niin minäkin olen päättänyt,,etten eroa..sen verran pitkä suhde takana. :

     Mutta olen oppinut, ettei koskaan kannata sanoa..ei koskaan

Juuri näin. 

Niin minäkin aikoinani päätin, että sinnittelen kun kerran mielestäni rakastin.  Kaikella on aikansa kumminkin, eikä kenenkään pidä kärsiä pahaa oloa suhteessa.

Ei ero ole mikään maailmanloppu.  Meillä oli kummallinen suhde, mies tuli ja meni mielensä mukaan.  Nyt kun on oltu erossa jo useampi vuosi, hän on mun paras ystävä.  Auttaa aina kun tarvitsen.  Näin on hyvä. 

Kyllä mun mielestä todelliset ystävät on niitä, joiden kanssa on jonkinlainen sielujen suunnitelma, ollaan tunnettu edellisissä elämissä.  Joidenkin kanssa sen sijaan ollaan kyllä kaveria, esim. jotkut työkaverit, mutta mitään henkistä yhteyttä en tunne heidän kanssaan.

[susanna]

     Niin minäkin olen päättänyt,,etten eroa..sen verran pitkä suhde takana. :

     Mutta olen oppinut, ettei koskaan kannata sanoa..ei koskaan

Niin...mistä voi tietää, että hakkaako tässä vaan päätään seinään vai koitellaanko rakkautta ja sen kestävyyttä jonkun "suuremman suunnitelman" vuoksi?  . Joskus sisäinen ääni sanoo, että luovuta ääliö ja toisinaan nousee oikea sisukkuus ja hyvä mieli voitetuista vaikeuksista. Valuuko sitä vuodet hukkaan kun odottelee sitä parempaa päivää. Tunnelin päässä kun on välillä valoakin.  . Mites se sanonta menee "välillä sitä on pulu ja välillä patsas"