Olen elämääni tyytyväinen ja mikä tärkeintä, onnellinen, että menestys tulisi vain suurena bonuksena tähän päälle. En elä menestyäkseni, mutta olen menestynyt omassa elämäni menestystarinassa juuri niin hyvin, kuin resursseja siihen on ollut. Aina voisi haluta ja toivoa jotakin enempi ja onnistuneemmin, mutta eikö silloin lopu pyrkiminenkin, jos kaikki olisi valmiina edessä odottamassa.
On ihan huikeaa ymmärtää edes hitunen siitä miten eri tavoin ihmiset asioita näkee, jos näkee. Aina löytyy kuitenkin niitäkin, ketkä haluavat heittää sen ensimmäisen murikan vaikka kyse voi olla omasta ymmärtämättömyydestä. Toivottavasti kolminkertaisuuden laki ei kosketa heitä…
Menestyminen on aloitettava sillä, että etsii itselleen otollisimman paikan, ajan sekä ihmiset, jotka omaa menestyksen polkua tukee.
Menestyminen tuntuu vähintääkin loistavalta, kun huomaa onnistuneen vuorovaikutuksen ympäristönsä kanssa. Uskon että jokaisella on oma kyky ratkaista omat ongelmansa ja se jos ongelmaa ylipäätään syntyy, eikö se ole tulosta siitä epäonnisesta vuorovaikutuksesta? Että onko se kenen henkilön syy, jos jonkun tarkoitukset eivät saa ympäristöltä ymmärrystä? Siitä saattaa seurata se, että ongelmat näyttävät jäävän ratkaisemattomiksi ja elämä on siksi hallitsematonta. ^
Btw... Miten ihmeessä kukaan voi nähdä piirroshahmossa jotain loukkaavaa
Ja kun sanoo ettei tarkotus ole missään vaiheessa loukata, niin miten monella tapaa sen voi tosissaan ymmärtää?
