Tämä menee vähän offtopikki jutuksi, mutta olen miettinyt tuota luomista. Mietitäänpä vaikka ihmistä jonka osa haluaa pois päiviltä ja osa rakastaa yli kaiken ja haluaa hänen elävän. Niin eikö se kuitenkin ole yhteistä tuo luominenkin eli yksi ihminen ei voi ajatuksilla tappaa kun myös vastakkaisia luomistöitä tehdään. Ja eikö voimalla ole aina vastavoima? Eli kun luo jotain niin luo aina myös mahdollisesti sen kumoavan vastavoiman?
Tämä on hyvin yksinkertaista:
On mahdotonta kanssaluoda mitään, mikä rikkoo toisten ihmisten vapaata tahtoa.
Ketään ei voi siis tappaa kanssaluomisella.
Siillä ei saa myöskään vastahakoista ihmistä rakastumaan itseensä. On mahdollista kutsua luokseen, kanssaluoda, sopivaa kumppania, mutta sitä ei voi etukäteen määrittää kuka hän on.
Samalla tavoin, kun karmaa kertyy nimenomaan siitä, että rikkoo toisten vapaata tahtoa,
on se toisten vapaan tahdon rikkominen 'kielletty' myös kanssaluomisessa. Voi yrittää ihan kuinka paljon vain, mutta ei onnistu. Energiat vain menevät hukkaan, minkä lisäksi on takuulla epäterveellistä ihan fyysisellä tasolla kantaa niin voimakkaita vihan tunteita, että haluaa toisen hengiltä. Henkilökohtaisesti uskon, että näin voimakkaita vihantunteita kantava ihminen on kykenemätön kanssaluomiseen sen vuoksi, että tällainen negatiivinen tunnehyöky osoittaa henkilön värähtelyjen olevan niin matalalla tasolla, ettei niillä onnistu minkäänlainen kanssaluominen.
Vastavoimilla tarkoitetaan nimenomaan vastavoimia, ei 'hyvää' tai 'pahaa,' jotka ovat 4d illuusioita. Kun nyt värähtelyt ovat kohoamassa, niin vastavoimat ovat niitä joille tämä kohoaminen tuntuu epämukavalta ja he tekevät kaikkensa, jotta ne eivät kohoaisi.
Voin vapasti luoda ympärilleni mitä tahansa, mikä ei puutu toisten vapaaseen tahtoon. Tässä kuvioon tulee moniulotteisuus ja synkronismi: Jos tarvitsen vapaan parkkipaikan, synkronismin kautta tapahtuu niin, että joku ihan omasta vapaasta tahdostaan lähtee parkkipaikaltaan ja minä saan sen. Toistan vielä, että synkronismi on moniulotteinen prosessi, 4d järjellä on turha yrittää ymmärtää sitä.
Mutta kanssaluominen ei täten kohota ketään toisten yläpuolelle, sillä kukaan ei menetä mitään. Sen sijaan se, että luulee voivansa kanssaluoda toisen hengiltä on melkoista suuruudenhulluutta ja itsensä toisten yläpuolelle kohottamista.