Ensin näistä 3D/4D jutuista: Itse rasitun numeroinnista jne. ihan hirveästi ja se on mielestäni
täysin merkityksetöntä käytännön kannalta. Käytän vain tästä fyysisestä tasostamme noita
nimityksiä, eli kolme ulottuvuutta 3D, tai 3 ulottuvuutta + aikaulottuvuus = 4D. Muuten en
saa mitään irti muiden ulottuvuuksien tai niiden numeroinnin ihmettelemisestä.
Täytyykö ihmisen olla jatkuvassa positiivisen ajattelun mielialassa, että kaikki todella sujuu? Kun luin erästä kirjaa, siinä huomautettiin että kaikki ajatus ei voi toteutua, muuten jos vain pelkäät että jäät auton alle, se tapahtuu. Ei saisi ajatella yhtään huonoa ajatusta, tai menee työt alta ja suhteet uusiksi. Eli kirjassa kritisoidaan vetovoiman lakia.. se toimii joskus, ei aina. Mutta toisaalta, jatkuva 5d tai positiivinen vaatii töitä.
Tämä on ihan maallisen tason asioita, ei hengellisen:
Alitajunta ei ymmärrä sanaa 'ei.' Eli jos ajattelet vaikka 'en tupakoi, en tupakoi, en tupakoi,'
niin alitajunta kuulee 'tupakoi, tupakoi, tupakoi...' Se siitä tupakkalakosta sitten.
Positiivinen ajattelu on ihan väärinymmärretty juttu. Paljon tärkeämpää on negatiivisuuden välttäminen. Esimerkkitilanne: Olet kaulaa myöten p**kassa ja reisiluu poikki.
Negatiivinen ajattelu on sitä että alat voivotella: 'Voi kauheaa, ihan hirveää, en ikinä selviä tästä,
elämäni on pilalla...' jne. Itse asiassa positiivinen ajattelu on ennenkaikkea negatiivisen ajattelun
välttämistä. Kukaan meistä ei nimittäin ole niin tyhmä, että uskoisi itseään jos vakuuttaa asioiden
olevan loistavasti siellä kaulaa myöten p**kassa reisiluu poikki.
Auttavatko enkelit koskaan käytännössä (kuulin, että on kenties autettu asunnon kanssa). Entä oppaat? Mitä on sinulle järjestelty käytännössä? Olen saanut nimetyn oppaan, itse asiassa tiedän 4 nimeä, mutta vielä ei ole selvää miten auttavat ja mikä opas järjestelee mitä, ja voiko näihin luottaa.
Enkelit ovat minulle täysin vieras käsite, miellän ne kristinuskoon liittyviksi, eritoten nämä nimetyt arkkienkelit jne. En ole kristitty, vaan kolmannen polven pakana, toisen polven kastamaton.
Olen asiassa Kryonin kannalla: Se mitä meillä on on 'opassoppa.' Meidän DNAssamme on mukana kanssamme kulkeva 'perheemme.' Tämä on yhtä aikaa äärettömän monta ja yksi ainoa. Ja olemme myös itse mukana omassa opassopassamme, olemme itse myös omia oppaitamme. En usko mihinkään suojelusenkeleihin yms. tämän lisäksi. Minulle on vain tämä opassoppa. Tosin uskon, että jos jotakuta auttaa hahmottaa se 'suojelusenkeleinä' tai erillisinä 'oppaina,' niin silloin on hyvä toki hahmottaa asiat näin.
Olen päässyt tähän mielentilaan aika hyvin ja moni henkinen parantaja korostaa sitä, että pysyttäisi siinä valossa ja ilossa, tapahtui ympärillä mitä vaan. Mutta, pari vuotta tulee olemaan vielä vaativia - muuttuuko jokin dramaattisesti "sitten"? Jos ei ole aikaakaan, me olemme nyt jo siellä korkeammassa taajuudessa.
Omalla kohdallani olen huomannut 'vaativuuden' olevan ennen kaikkea itsestä kiinni: Me aiheutamme
kaikki tunteemme omilla ajatuksillamme. Jos omat ajatukset eivät ole ahdistavia/masentavia, niin ei sitten ole vaikeaakaan.
Miten suhtaudut siihen, että maailmassa on ja tulee olemaan huijareita, onnettomuuksia, sekavia tilanteita, asioita joista et pidä, entäs jos toiveesi eivät toteudu jne? Ajatteletko että
jokin voima - kuka, jos jumaluus on sinussa - tietää paremmin mikä on hyväksi ja muu on egoa?
Jos minä en pidä jostakin, ongelma on minun, ei maailman. Jos toiveeni ei toteudu, saattaa vain näyttää siltä ettei se toteudu: Sitä aikataulua toteutumiselle kun ei voi lainkaan asettaa. Samoin mikään mikä rikkoo toistenn vapaata tahtoa ei voi toteutua: En voi kanssaluoda ketään tiettyä ihmistä rakastumaan minuun, voin vain kanssaluoda sopivaa ihmissuhdetta. Ja uskon kyllä myös omaan sisäiseen viisauteeni, joka tietää paremmin kuin hälisevä tietoinen mieli.
Miksi ego oli pakko luoda?
Jos olet täysin egoton, et pysty puolustamaan itseäsi kun kimppuusi käydään fyysisesti. Ego on pahasti väärinymmärretty juttu, sen ongelma on vain se, että se kuuluu rengin paikalle eikä isännän paikalle. Ego on se kokemuksiemme ja muistojemme summa, joka luulee että tämä summa on koko olento. Se on se osa meistä, joka on tietoinen tällä fyysisellä tasolla esiintyvistä rajoista meidän ja muiden välillä. Vaikka moniulotteisesti nämä rajat ja erillisyys ovat illuusio, niin ilman niitä voi olla todella vaikea elää tässä fyysisessä maailmassa. Ego on tarpeen kun puolustat omia terveitä rajojasi asiattomilta ylityksiltä.
Väite siitä, että ego tulisi hävittää kokonaan on itseasiassa mielestäni egon oma juoni: Se tietää, että tämä on täysin mahdotonta, joten tottakai se suosittelee sitä koska tietää näin pysyvänsä myös siellä isännän paikalla. Se, mitä voi tehdä, on tehdä egosta rengin isännän sijaan. Se otetaan sitten omasta huoneestaan vain, kun eteen tulee sen erikoisalaan kuuluvia asioita, eli niiden omien terveiden rajojen puolustamista. Käytännössä itse asiassa: Oman vapaan tahdon puolustamista.
Miten selität itsellesi negatiiviset asiat, jos ei tarvitse mennä aina langenneisiin henkivoimiin asti. Jos kuulet vaikka lapsipornosta tai muusta, eläinten kärsimyksistä, miten suhtaudut? Ajatteletko, että maailma muuttuu ja näitä asioita ei enää ole, vai että jostain syystä sellaista saa kokea, kun maapallo on jokin vapaan tahdon planeetta, jossa saa tehdä mitä vaan.
Tätä on helpointa valottaa esimerkillä: Afganistania ja Saudi-Arabiaa tarvitaan niin kauan, kun on vielä niitä sieluja jotaka ovat miesinkarnaatioissaan kyykyttäneet naisia pahasti, mutta eivät ole vielä koskaan kokeneet samaa kyykytystä naisinkarnaatiossa. Sitten kun kaikki tätä kokemusta kaipaavat sielut ovat kokeneet asian, haipuvat tällaiset käytännöt pois maailmasta. Vähenemässähän tuo joukko taitaa olla, koska ennen koko maailmassa oli enemmän sellainen meno.
On sielujen vapaa tahto saada itselleen joissain inkarnaatioissa myös negatiivisia kokemuksia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö vapaan tahdon rikkomisia (sitä ne 'pahat' asiat aina ovat) tulisi vastustaa. Ajattelen että homma toimii kivasti kahdella tavalla: Sielut saavat niitä haluamiaan 'negatiivisia' kokemuksia ja samalla ihmiskunta kokemusta siitä, että asioita voi myös muuttaa.
Uskotko että kaikille voidaan tasata hyvät olot ja millä aikavälillä? Tai jos ei, onko se mielestäsi todella heidän sielunsa valintaa? Karma? Tietääkö jokainen ihminen, miksi hänen elämänsä on sellaista kuin on? Onko jokaisella sielulla mahdollisuus eri aikaulottuvuuksissa kokea rikkaat ja köyhät elämät?
Ajattelen, että puntit menevät tasan kun inkarnoituu tarpeeksi monta kertaa. 'Reiluus' (inhimillinen 3D käsite) eli tasapaino toteutuu kun inkarnaatioita on riittävän monta, yhden inkarnaation aikana ei sitten niin millään. Mutta kuten edellä: Tämä ei tarkoita etteikö maailmaa silti voisi pyrkiä muuttamaan 'reilumpaan' suuntaan.
Millainen kilpailu on hyväksi, missä asioissa? Tuleeko sielläkin aina vastaan esim doping, tms? Kaikessa on negatiivinen mahdollisuus?
Kilpailu on hyväksi niille, jotka nauttivat kilpailusta. Tyypillistä nuorelle sieluniälle, jossa meininki on 'se jolla on eniten rahaa/valtaa/mainetta kuollessa, on voittaja.' Itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa, en ole lapsenakaan ollut kiinnostunut kilpailusta tai voittamisesta. Tämä on siis yhtä henkilökohtaista, kuin se tykkääkö maksalaatikosta vai ei.
Mitä on negatiivinen energia, onko esimerkiksi ego, kaupallinen seksi, synkät ja kaoottiset artistit tätä? Missä raja menee? Vai pitääkö sille nauraa, että musiikissa ja taiteessa on kumpaakin puolta? Voiko aina valita valon, vai "pitääkö" olla pimeäkin puoli? Onko kaupallisen seksin kuvia niin paljon, että ihmiset eivät osaa enää nauttia luonnollisuudesta?
Tosi monta kysymystä, joilla ei ole tostensa kanssa aina paljoakaan tekemistä. Ego ei ole energia! Se on osa meidän energiakokonaisuuttamme ja jos sitä ei ole, ihminen ei ole kovin elinkelpoinen ainakaan luonnontilassa, koska ei kykene/tajua puolustaa itseään.
Negatiivista on jokaiselle se, mitä hän itse kokee negatiiviseksi, se mikä laskee hänen omaa energiatasoaan. Vapaaseen tahtoon puuttuminen on ainoa asia, jonka itse näen negatiivisena. Useimmiten negatiivisinta ihmisissä ovat heidän omat ajatuksensa, he keskittyvät ajattelemaan jotain, minkä kokevat negatiivisena mutta joka ei kuitenkaan kosketa heidän elämäänsä ja näin ihan turhaan laskevat omaa energiatasoaan aiheuttaen itselleen ahdistusta/masennusta.
Helpointa on ehkä ajatella, että on vain kaksi tunnetta: Rakkaus ja pelko. Kaikki muut tunteet ovat niistä johdettuja. Rakkaus nostaa energiatasoa, pelko laskee sitä. Se mitä pidämme 'hyvänä olona' on korkea energiataso ja 'paha olo' on puolestaan vain merkki matalasta energiatasosta.
Onko kauppa ja mainonta yleensäkin "pahaa" vai suotavaa? Mitä ajattelet firmoista, jotka tarjoavat esim netissä "palveluja" ja vievätkin vaikka lasten rahat (kilpailut)? Miten runsautta voisi olla ilman kauppaa ja palveluja?
Normaalia inhimillistä toimintaa kaikki tyynni. Asiat tasoittuvat inkarnaatioiden kertyessä. Suhtautumiseni kauppaan ja markkinatalouteen on neutraali, siitä sen sijaan en tykkää että sanotaan 'markkinat sitä' ja 'markkinat tätä.' Markkinat/markkinatalous on ihmisen luomus. Ei se
käyttäydy omavaltaisesti ihmisen sitä kykenemättä rajoittamaan, vaan ihminen on nyt itse
päättänyt antaa sen toimia rajoittamattomasti. Kauppa on juuri niin hyvää/pahaa, kuin sitä tekevät yksilöt. Ei voi tehdä yleistyksiä.
Jos taas todella ollaan siellä 5d tai 9d energiassa, ei käsittääkseni tarvita millään negatiivisella pelaamista, onko se tila sitten neutraali?
Selitin ihan alussa, miksi käytän termejä 3D/4D. Noista muista D:stä en ymmärrä mitään, enkä koe mitään tarvettakaan ymmärtää. En siis ymmärtänyt myöskään ylläolevaa kysymystä. Koen ajan haaskauksena pohtia muita kuin tätä fyysistä tasoa, kun nyt kuitenkin olen tänne inkarnoituneena. Se on vähän kuin matkustaisi Intiaan ja sitten viettäisi koko ajan siellä ajattelemalla Suomea. Menisi hyvä matka hukkaan.
Jos tapahtuu "pahoja" asioita, miten nopeasti selität ne itsellesi? Jne. Onko kaikki mahdollista selvittää tässä elämässä, vai jääkö kysymyksiä nk rajan taa? Huom tässä ei ole tarkoitus puhua "paholaisesta" tms, se on jo puhuttu, vaan siitä miten hyvin voi pysyä korkeammassa energiassa, jonka väitetään tulleen pallolle
Hyvä ja paha ovat inhimillisiä käsitteitä, joilla ei ole mitään merkitystä tämän fyysisen tason ulkopuolella ja täälläkin niillä on merkitystä vain ihmisille. Ja eri ihmisillä eri merkitykset niille.
Ymmärrän, että kaikella mitä tapahtuu on minulle jotain opetettavaa, enkä merkkaile ollenkaan
tapahtumia 'hyviksi' tai 'pahoiksi.' Sellainen vain sekoittaa mieltä turhaan. 'Jotain mistä tykkään' ja 'jotain mistä en tykkää' olisivat parempia ilmaisuja, vaikka en tosin käytä niitäkään. Minä olen kiinnostuneempi siitä, puututaanko jonkun vapaaseen tahtoon vai ei.
Olen itse kokenut niin, että kaikki mitä minulle tässä inkarnaatiossa on tarvis selvitä, selviää kyllä. Jotkut asiat selviävät ehkä vasta todellisessa moniulotteisessa universumissa inkarnaatioiden välillä, tai sitten jossain tulevassa inkarnaatiossa. Ylipäätään käytän hyvin vähän aikaa mihinkään, millä ei ole merkitystä sille, miten voin elää tämän inkarnaation arkipäivää täällä mahdollisimman korkeissa energioissa. Jos joku ei heti selviä, se selviää ennen pitkää, voin siis lakata pähkäilemästä ja suunnata energiani tuottoisampiin asioihin.
Olisi hauska kuulla mitä Ek. tarkoitit tuolla tai miten se on selitetty. Mitä ihminen saa luoda ja mikä jätetään Luojalle? Löysin tuon jutun tuolla ja siteerasin smitten
Lokakuisessa Kryon kanavoinnissa kerrottiiin niistä kolmesta vaiheesta, joita ihmiskunnalla on ollut:
1) Karma
2) Anna olla ja anna Jumalan ('let go and let God')
3) Kanssaluominen
Kaikki näistä toimivat edelleen, ihminen valitsee itse mitä käyttää. Jos olen jo kanssaluomisessa, joka on nyt korkeissa energioissa ensimmäistä kertaa ylipäätään mahdollista, ainoa mitä en voi kanssaluoda on toisten vapaaseen tahtoon puuttuvat asiat. Mutta en edelleenkään jätä niitä Jumalan käsiin, koska minun osaltani 'let go and let God'-vaihe on jo ohitse. Niistä asioista, jotka kuuluvat toisten ihmisten vapaaseen tahtoon totean vain: 'Ei kuulu minulle' ja annan asian olla. Muuten mitä vain voi kanssaluoda. Se milloin ne tulokset käytännössä ilmaantuvat onkin sitten toinen juttu. Ihmiset luulevat kanssaluomisen usein epäonnistuneen siksi, että he asettavat tulosten synnylle aikatauluja.
Onko kanssaluominen samaa kuin positiivinen ajattelu, että luot ajatuksella ja vedät puoleesi kaiken?
Minulle ei ole. Minulle positiivinen ajattelu on täysin maallinen juttu, jotain jolla pidän ihan maallisen psyykeni kunnossa. Selitin sen tarkemmin jo tuolla ylempänä. Kanssaluominen on sitten puolestaan hengellisen/energeettisen tason juttuja ja sitä teen ihan erikseen silloin kun jotakin haluan kanssaluoda.
Koska olet tehnyt jollekulle ison palveluksen viimeksi, esim taidan tässä järjestää jollekulle työpaikan ja sitä kautta kokenut runsautta?
Palvelusten teko ei ole kaupankäyntiä!Jos teet palveluksen motiivinasi ei toisen hyvä, vaan se että ostat moisella jotain hyvää itselle, se joko toimii tai ei. Motiivisi ovat kuitenkin silloin kaupankäynnillisiä, eivät hengellisiä. Tämä on vähän kuin ne ihmiset, jotka tekevät mukamas pyyteettömiä palveluksia mutta sitten ennen pitkää suuttuvat, kun ei kiitosta tule. Hei haloo, jos odotti kiitosta, ei palvelus ollut pyyteetön, vaan
kaupankäyntiä kiitosten saamiseksi.
Itse teen 'hyviä tekoja' (taas ihmiskäsite, ennemmin ajattelen onko joku teko pelosta vai rakkaudesta lähtöisin) kyllä yhtaikaa itsekkäistä ja epäitsekkäistä syistä. Hyvät teot
nostavat tutkitusti immuunivastetta ja valotyöntekijöistä myös pidetään huolta, jotta he voisivat
jatkaa sitä valotyöntekemistä. Mutta tämä on enemmän sellainen sivuajatus, minusta on
humoristista, että pyyteetön hyvä teko tuo samalla hyötyjä tekijälle. Ne eivät kuitenkaan ole
lainkaan minun motiivini, sillä kanssaluominen on ihan eri juttu, eikä mistään hyvistä teoista riippuvainen.
jatkaisin mielellään täällä tuosta luomisesta korkeammasta näkökulmasta käsin. jos ei saa puuttua vapaaseen tahtoon tai pitää olla kuin ei olisi aikaa olemassa, miten sen saa stemmaamaan sen asian kanssa että kuitenkin elämme maailmassa, jossa aika on rahaa ja tarvitaan ihmisiä tekemään?
Miksi pitäisi olla, kuin aikaa ei olisi olemassa? Myöhästyisin töistä, jos tekisin niin...
Mutta vaikka olen tänne inkarnoituneena sidottuna lineaariseen aikaan, voin olla samalla
älyllisesti tietoinen siitä, että lineaarinen aika on illuusio ja aika on todellisuudessa ulottuvuus.
Miten vapaaseen tahtoon puuttumattomuus olisi epästemmassa rahatalouden tai tekemisen
kanssa? Ei ole, ellei kenenkään vapaaseen tahtoon puututa...