seuraava »

[Veskari-83]

Sen sijaan, että sä yksikses yrität jotain ymmärtää itsestäs, kantsisko oikeesti hakeutuu johonkin sellaiseen henkiseen koulukuntaan joka osais vähän opastaa sua paremmin?

[dodobien84]

Kiitos vinkistä! En olekaan tutustunut oikeastaan muihin kuin noihin menneiden aikojen tupakansavun katkuisiin koulukuntiin ...

Että mikä jottei. On tässä jo sen verta spedeilty tänä vuonna kaikkien ohjesääntöjen (jopa ennustajan, ihmisen vapaa tahto) vastaisesti jotta tuntuu, että eipä tässä hävittävääkään ole. Tai siis vitsihän piilee siinä, että ei ole koskaan ollutkaan. Olin vain itse pahasti hukassa. Maalailin tossa loppukesästä, kun kolmas silmä oli vielä sepposen selällään auki piruja omille seinille, kun niin kyrsi pahasti ja niitähän sieltä tuli ja tuhkakupitkin räjähteli ominpäin. Taisi joku yläkerrasta viheltää peliä poikki tossa vaiheessa.

Ymmärsin että jos haluan oman potentiaalini (selvisi tänä vuonna kivuliaasti, suuren ristin vaikutus? Iski kyllä planeetat kirjaimellisesti polvilleen ja ennenkaikkea pahasti tajuntaan tämän kaverin) käytännön taidoksi pitää luopua oikeastaan kaikesta tähän astisesta ja mennä virran mukana.

Mistäs näitä koulukuntia löytyy? Googlehan on tietty itsestäänselvyys.... ideoita/vinkkejä arvostetaan!

[Metsänkeiju]

Mistäs näitä koulukuntia löytyy? Googlehan on tietty itsestäänselvyys.... ideoita/vinkkejä arvostetaan!

Minäkin. Kun tällaista kehotusta kuullut ennenkin, niin kertokaa, rakkaat ihmiset,
mihin ihmeen koulukuntaan? Mitäs suosittelette, mistä ootte itte saaneet avun ja tien..

Mun elämässä on ollut hyvin merkityksellistä pohtia asioista itse, kuunnella todella mitä sisimpäni kuiskaa.
Ja monen muunkin elämässä se voi hyvin merkityksellistä, oivaltaa itse.
Mutta ymmärrän hyvin, oljenkortena tuollaisen kehotuksen, moni varmasti avun ja oivalluksia niistä
koulukunnista saanut. Mutta kertokaahan lisää.

[Veskari-83]

No ekaks varmaan kantsii miettiä ja kuunnella omaa sisintään, mitä se kaipaa. Toisekseen, sitten tietenkin sopivat hakusanat ja oma kaupunki ovat seuraava askel (paitsi tietty jos asustaa keskellä metsää, niin sitten vähän hankalempi). Turhat filtterit kantsii tietty kans ottaa omasta päästä poikkeen, ja kokeilla rohkeasti piittaamatta muiden asenteista ja käytöksestä. Voin mä jotain vinkata, mut luulen et julkinen mainonta ei täälläkään ole sallittua, joten YV:tä voi laitella mikäli enempi kiinnostaa, sekä tietty jotain perusteluita on kiva kuulla

[Eklektikko]

Sitten on sellainen vaihtoehto, ettei noudata/liity mihinkään koulukuntaan, vaan muodostaa ihan oman yhden hengen koulukuntansa. Sitä kutsutaan eklektisyydeksi... siitä nimimerkkinikin. 

Mielestäni kaikki hengellisyys on kuin mittatilauskenkä: Jos käyttää jonkun muun jalkaan mitoitettua mittatilauskenkää, niin tulee känsiä ja vaivasenluita - parhaimmillaan kipeytyy koko selkäruoto niskaan asti. Tämän vuoksi en itse sitoudu mihinkään suuntaukseen/koulukuntaan, vaan poimin intuition ääntäni kuunnellen eteen tulevista asioista ne, mitkä minulle parhaiten sopivat. Säästyn tuolla tavoin hengellisiltä känsiltä ja tukirankakivuilta. 

Kryon on oikeastaan ainoa, joka menee ihan yksi yhteen, mutta se johtuukin siitä että Kryon ei anna mitään dogmia, ohjeita tms. vaan kanavoinnit ovat sellaista yleisempää puitetta kunkin yksityiselle hengellisyydelle. Kryonia vapaasti siteeraten:
Kaikki uskonnot ovat oikeassa siinä, että niiden kautta saa kontaktin Jumalaan jos on vilpittömästi sillä motivaatiolla liikkeellä. Ja ne ovat kaikki väärässä siinä, että ne väittävät kukin olevansa ainoita, joiden kautta moinen on mahdollista.

[Veskari-83]

Se ainoastaan oikeissa henkisissä poluissa onkin erona juuri noihin wannabe-lahkoihin on se, että ne eivät koskaan väitä olevansa ainoita oikeita, vaan tarjoavat eväät kokeiluun ja jos homma toimii sulle, niin se on just se oikea silloin. Yksin menemisessä on se ongelma, että jos et aidosti ole siihen valmis, niin se on tosi haastava polku kun ei ole ketään keltä kysyä jos tulee eteen haasteita; useimmat lankeavat näissä kohtaa, ja palaavat "normaalielämäänsä". Se on hienoa, jos on todella "munaa" mennä omaa polkuaan, mutta se ei ainakaan ole se helpoin vaihtoehto, enkä sitä hyvin helposti kenellekkään suosittele. Vain harvat ovat valmiiksi niin paljon tietoisia Jumalasta sisällään, että pystyvät sitä jatkuvasti kuuntelemaan ja toimimaan sen mukaisesti.

[dodobien84]

Viime vuotiseen verrattuna ensimmäinen reilu viikko kuluvaa vuotta 2011 aukaisi jo eräänlaisen polun tämänkin "koulukunnan" osalta. Ole vielä enempää tutustunut kyseiseen henkilöön mutta unessa tuli neuvo ja taisi tärpätä (tuhannen tuiskeessa, puhutaanko juopon tuurista?). Unetkin ovat muuttuneet "neuvoja antaviksi" ja olen jopa purkanut niissäkin viime vuotta. Jotain tuonne alitajuntaankin on siis mennyt viimevuoden opetuksista perille asti.

Taitaa tästä vuodesta kehkeytyä pelkkä iso monivalintakysymys. Tiedä sitten jos päätökset on oikeita ja alkaa nousta mieleen että jotain aika radikaaliakin tulee tapahtumaan. Noh tässä ihmettellessä. Tulipahan taas uusi planeettakin uniin. Aurinkokuntamme valontuoja. En tajua miksi kun en astrologiastakaan tajua hölkäsen pölähtämää... noi planeetat on tähän asti pistäneet asiat uusiksi omalla kohdalla.

Pidän veskari vihjettäsi mielessä ja annan asian vielä "muhia". YV:tä tulee jos on tullakseen. Vien vaikka koulukunnan kaljalle, kunnon viikinkityyliin! Vallotetaan tää mesta takas!

[Eklektikko]

Se ainoastaan oikeissa henkisissä poluissa onkin erona juuri noihin wannabe-lahkoihin on se, että ne eivät koskaan väitä olevansa ainoita oikeita, vaan tarjoavat eväät kokeiluun ja jos homma toimii sulle, niin se on just se oikea silloin. Yksin menemisessä on se ongelma, että jos et aidosti ole siihen valmis, niin se on tosi haastava polku kun ei ole ketään keltä kysyä jos tulee eteen haasteita; useimmat lankeavat näissä kohtaa, ja palaavat "normaalielämäänsä". Se on hienoa, jos on todella "munaa" mennä omaa polkuaan, mutta se ei ainakaan ole se helpoin vaihtoehto, enkä sitä hyvin helposti kenellekkään suosittele. Vain harvat ovat valmiiksi niin paljon tietoisia Jumalasta sisällään, että pystyvät sitä jatkuvasti kuuntelemaan ja toimimaan sen mukaisesti.

Ne 'oikeat henkiset polut' ovat silti jonkun toisen jalkaan tehtyjä mittatilauskenkiä... Ja minun mielestäni jos ihmiselle ylipäätään sopii yksin meneminen on  hän heti siihen aidosti valmis, ei siihen mitään valmisteluja tai muiden neuvoja tarvita.

Minulle hengellisyys ylipäätään mahdollistui vasta kun tajusin, että voin muodostaa oman yhden hengen seurakuntani.  Mutta minä olenkin shamaani-erakko ja olen muistanut useita vihkimyksiä edellisistä inkarnaatioista, eli jossain vaiheessa on tullut sitä opastusta muilta kyllä saatua, vaikkei tässä inkarnaatiossa. Tässä on ehkä kyse siitä, että ei opi uutta, vaan muistaa vanhaa.

Toisaalta minulla tuli ikäänkuin yhdellä hetkellä maailmankaikkeus päälaesta sisään ja toivotti 'tervetuloa takaisin kontaktiin,' joten eipä siinä enää ollut epäilyksille mitään sijaa. Eli tietoisuus Jumalasta tuli kerralla ja kokonaisena. Se toki helpotti asioita. Sen jälkeen ryhdyin vain lukemaan ja lukemaan ja lukemaan... Luotan intuitiooni siinä, mitä ottaa vakavasti ja mitä jättää huomiotta.

Tiesittekö, että sisäelimissämme on aivosoluja? Sydämessä niitä on erityisen paljon - sydän siis ajattelee, jos sitä vain osaa kuunnella.

Jos osaa lukea ja omaa kirjastokortin, ei oikeastaan tarvitse ketään ihmistä avukseen. Kyse ei ole siitä onko 'munaa.' Kyse on siitä, että ihmiset ovat erilaisia ja minulle yksin meneminen on ainoa vaihtoehto. Minä suosittelen kaikille, joita hierarkiat häiritsevät. Itse olen sitä mieltä, että hengellisyys ei ole mahdollista missään systeemissä, missä on hierarkioita, sääntöjä ja johtajia. Jos näitä on, tulevat ihmisten egot esteeksi todelliselle hengellisyydelle.

Jos toisaalta löytää organisaation, jolla ei ole sääntöjä ja hierarkioita, joka on siis organisaationa ajateltuna 'litteä,' niin se on sitten ihan toinen juttu. Kertokaa minullekin, jos sellaisen löydätte. 

[Veskari-83]

Ainoa suuri ongelma tuossa "kirjasto-oppimisessa" on se, että mitään käytännönkokemusta sä et sitä kautta saa. Kirjaviisaita maailma on täynnä, mutta kukaan niistä valitettavasti ei osaa hyödyntää oppimaansa juuri mitenkään. Tekstissäsi on pointtia, mutta aniharvalle se valitettavasti nykytietoisuudella on mahdollista, saat olla onnellinen asemastasi. Kuten sanottua, ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tietä lopulliseen yhtymiseen Jumalan sydämeen. Egosta puhuessasi kaikkein olennaisinta on muistaa, että suurin ego on spiritual-ego, joka ei jätä sijaa sille että "minun oppejani ei hyväksytä", eli omalla kohdallasi kannattaa olla hyvin tarkkana ettet lipsahda vain sille polulle, sieltä nimittäin paluu takaisin on lähes mahdotonta. Ymmärrys Jumalasta on vasta lähtökohta elämälle, sen jälkeen koko elämä alkaa kuin uudestaan, kaikki aiemmin opittu menettää merkityksensä.

Ei yksikään henkinen polku ole mittatilauskenkä, se vain tarjoaa suuntaviivat siihen mihin on jokaisella (ihmisellä) potentiaaliset mahdollisuudet, käytännön oppiminen jätetään jokaisen omalle vastuulle täysin niillä tavoilla jotka ko. henkilölle sopivat. Sydämen (anahatan) ja sahasraran välillä on suora yhteys joka mahdollistaa tämän "aivosolun/-t" josta puhut. En usko että sinunkaan tapauksessasi yksin meneminen on ainoa vaihtoehto, se on mahdollisuus, mutta ei ainoa vaihtoehto.

[dodobien84]

Tuli mieleen kun kolmas silmä aukesi ja näin synkronisaatioita joka puolella ihmisissä ja elämässä aistin että kaikki ympärillä on tarkoituksellista. Vaikea selittää enempää yksinkertaisesti, kuin että jos juna vaikka pysähtyi asemalle vähän pidemmäksi aikaa ja näin ihmsen kävelevän ohi jonka laukussa luki kirkuvan vihreillä kirjaimilla "keep it green" tuossakin tuntui olevan viesti johonkin mieltä askarruttaneeseen asiaan. Synkronisaatioita. Kaikki tuntui menevän kuin käsikirjoituksessa. Informaatioita ja viestejä tulvi kirjaimellisesti JOKA suunnalta. Eikä vähiten yöaikaan.

Tai esimerkkinä kun porukka ympärillä puhui Suomen leijonajoukkueesta ja joku sanoi että kyllä se siitä kunhan pojat aukaisee siipensä, tuo "aukaista siipensä" painui jotenkin erikoisella tavalla mieleen, aivan kuin viesti tuonne tajuntaan jonkun muun kuin itse tuon lauseen sanojalta.

Tai kun yksikin eniten tuskastuttaneita ihmisiä sanoo:  (jotain mussunmussun) kohti valoa. Tuosta tuo "kohti valoa" kohta.

Aivan kuin "henget" olisivat puhuneet ihmisten kautta. Tuossa vaiheessa kun koin noita ihme juttuja suuren ristin paineessa tapahtui tuntui tosiaan kuin olisin ollut yksin tällä planeetalla. Siksipä sitä tulikin kipattua huolella koko viime vuosi. Sitäkin kummastelen miten pystyin kirjoittelemaan niinkin vähillä kirjoitusvirheillä, vaikka olinkin työpäivän jälkeen yleensä aivan umpitunnelissa. Kaiken kruunasi kirsikkana kakun päälle että vanhat vitutukset, pelot ja vihat tulvi samaan aikaan mielessä todella vahvoina. Tuntui että kuolen vanhuuteen.

Tämmöselle kaverille millä ei ole valtaa, taitoja tai muitakaan lahjakkuuksia nämä "psyykkiset" potentiaalit tuntuu huonolta vitsiltä. Jollain paljon fiksummalla olisi niille varmasti enemmän käyttöä.

Kumman pasifisoiva vaikutus tosin noilla. Jossei muuta. Nyt tää on tämmöistä hienosäätöä. Pitäisi keksiä jokin "syy" omalle olemassaololle. Vanha opittu arkielämä on turhaa oravanpyörää. Se tuli harvinaisen selväksi. Haluaisin vain päästä kunnon juttusille noiden henkien kanssa mitkä on nyt pienen ikäni pörrännyt välillä öisin ympärillä. Että what the fuck?

[dodobien84]

Tuli muuten noista chakroista mieleen niin noin 7-vuotiaana lähti puhumisen ja ilmaisun taito. Taisi mennä noi ylemmät chakrat kiinni. Varmaan moni muukin epäonnekas muistaa kuinka tuntui kuin olisi tullut kivi "painoksi" tuonne sisään ja luvannut että "...en enää koskaan jne." Tossa parikymppisenä sitten lähti elämisen taito, halu kokeilla ja tehdä. Eli varmaankin noi alemmat chakrat. Taisi mennä siinä määrin kiinni että rupesi pyörimään kokonaan väärään suuntaan jopa ja tuli täydellinen lamaannus moneksi vuodeksi. Ainoa millä sain itteni "toimintakuntoon" oli alkoholi. Kävelevä helvetin zombi. No niitähän täällä on monia muitakin. Lapsena erkaannutetaan ensin itsestään ja aikuisena viedään unelmat.

Mulla on noi ylemmät jo auennut mutta vaati vähän muistelemista miten lapsena teki kaikkea spontaanisti. Juoksi päättömänä kuin ellun kana munasillaan. Pitää harjoitella tota. Sitä varten on poliisit keksitty Rinnan kohdalla tuntuu iso musta möykky joka taitaa estää noita alempia skulaamasta. Tämmönen invalidiolo ja tuntuu että kaikki hyvät asiat menee ohi koko ajan, tälleen vertauskuvallisesti. Ei tosiaankaan carpe diem -olo.

[Eklektikko]

Veskari-83 kirjoitti: Ainoa suuri ongelma tuossa "kirjasto-oppimisessa" on se, että mitään käytännönkokemusta sä et sitä kautta saa. Kirjaviisaita maailma on täynnä, mutta kukaan niistä valitettavasti ei osaa hyödyntää oppimaansa juuri mitenkään.

Täh? Eivät toiset ihmiset, järjestelmät tai organisaatiot tuo yhtään sen enempää käytännön kokemusta. Sain käytännön kokemusta ihan heti alusta asti, kun rupesin vaan soveltamaan niitä lukemiani asioista, jotka intuitio totesi oikeaksi. Ei kirjoilla teekkään yhtään mitään, ellei lukemaansa sovella arkipäivään. Ylipäätään pidänkin täysin turhina kaikkia sellaisia kirjoja, joiden sisältöä ei voi soveltaa arkipäivän elämään.

Eli lisätään sitten vielä: Lukemisen lisäksi työskentelin itse käytännössä ihan joka päivä soveltaen eteen tulleita asioita. Hoitokanavat aukesivat minulla myös itsestään, kun olin ensin kanavoinut valoa jokusen vuoden. (Jälkimmäisestä erinomainen opus 'Sateenkaaresta todellisuuteen' - valotyöläiseksi on aivan mahdollista ryhtyä vain ja ainoastaan lukemalla tuon kirjan ja soveltamalla sen oppeja. Suosittelen lämpimästi, opus löytyy kirjastosta.)

Egosta puhuessasi kaikkein olennaisinta on muistaa, että suurin ego on spiritual-ego, joka ei jätä sijaa sille että "minun oppejani ei hyväksytä", eli omalla kohdallasi kannattaa olla hyvin tarkkana ettet lipsahda vain sille polulle, sieltä nimittäin paluu takaisin on lähes mahdotonta. Ymmärrys Jumalasta on vasta lähtökohta elämälle, sen jälkeen koko elämä alkaa kuin uudestaan, kaikki aiemmin opittu menettää merkityksensä.

Onko nimimerkkisi numerot '83' syntymävuotesi? Jos on, olen kyllin vanha jotta voisit olla lapseni.   Olen käynyt nuo hyväksymis ja ei-hyväksymisjutut lävitse jo kaaaauan sitten, silloin kun sinä olit vielä ala-asteella. Teininä kiinnostaa kovasti se, hyväksyvätkö muut vaiko eivät, mutta siitä yleensä pääsee ohi kun kasvaa aikuiseksi. (Aikuisen rajana pidän 25 vuotta, jolloin vasta aivojen etuotsalohko on valmis - se on koko persoonallisuutemme ohjauskeskus ja ennen sen valmistumista asiat eivät vain vielä skulaa ihan aikuiseen malliin.)

Ja minua ei ole koskaan - edes ennen hengellistä heräämistäni - kovin paljoa kiinnostanut hyväksytäänkö esim. mielipiteeni vai ei. (Veskarinousuinen...)  Jos minulla on yhden hengen seurakunta, johon en edes suostu ottamaan enempiä jäseniä, niin mitä väliä sillä on hyväksytäänkö minun oppini vai ei? Minä voin elää niiden mukaan ihan riippumatta siitä, mitä muut ajattelevat. Taidat peilata minuun jotain itsestäsi, sillä en tunnista ylläolevasta tekstistäsi itseäni millään tavoin.
Minun elämäni alkoi uudelleen jo 12 vuotta sitten ja Jumala-kontakti on ollut siitä lähtien suoraa ja päivittäistä.

Ei yksikään henkinen polku ole mittatilauskenkä, se vain tarjoaa suuntaviivat siihen mihin on jokaisella (ihmisellä) potentiaaliset mahdollisuudet, käytännön oppiminen jätetään jokaisen omalle vastuulle täysin niillä tavoilla jotka ko. henkilölle sopivat.

Jokainen systeemi, joka määrittää mitään tarkasti, on sen luoneen ihmisen 'mittatilauskenkä.' Vain systeemit, joissa ei ole mitään ohjeita, sääntöjä, systeemejä, hierarkioita tai johtajia eivät ole sellaisia. Mutta ehkä toisilla meistä on muotoutuvammat jalat kuin toisilla? Tai korkeampi hengellinen kipukynnys?

 

Sydämen (anahatan) ja sahasraran välillä on suora yhteys joka mahdollistaa tämän "aivosolun/-t" josta puhut. En usko että sinunkaan tapauksessasi yksin meneminen on ainoa vaihtoehto, se on mahdollisuus, mutta ei ainoa vaihtoehto.

Sydämessä on ihan fyysisesti neuroneja, samanlaisia aivosoluja kuin aivoissamme. Minä puhun nyt tässä 'kovan tieteen' totemasta fyysisen tason asiasta, jolla vain sattuu olemaan mielenkiintoinen yhteys siihen, mitä mystikot ovat sanoneet vuosituhansia.

Onpa sinulla kova luottamus siihen, että tiedät millainen minä - ihminen jota et tunne ollenkaan - olen. Onpa sinulla kova luottamus siihen, että tiedät minun sisäisen hengenelämäni paremmin kuin minä.    Minulle oma tieni on ainoa vaihtoehto, ellen sitten halua aiheuttaa itselleni niitä henkisiä känsiä ja vaivasenluita. Arvostan hengellistä terveyttäni sen verran, etten ruve sitä vahingoittamaan epäsopivilla systeemeillä.

[Soile]

Olen tullut siihen tulokseen, että lähes tulkoon kaikkien on hyvä olla jossain vaiheessa jollain tavalla itsekseen omien henkisten asioidensa kanssa. Olen itse ollut mukana ryhmissä vähän, mutta onneksi kohdannut mielenkiintoisia ihmisiä. Ryhmissä ja etenkin henkisissä ihmisoppaissa/mestareissa on se vaara, että jää riippuvaiseksi jostain sellaisesta ja takertuu liikaa. Itselleni meinasi käydä näin ja se erottumisvaihe oli kipeä, mutta hyväksi. Toisaalta minusta on kyllä ihanaa, että on muutama sellainen ystävä, joiden kanssa voi jutella näistä asioista vapaasti. Tosin, me ei kuulutua tällä hetkellä mihinkään sen kummemmin ja jokaisella on vähän omanlaisensa tapa tallata tätä elämäntietä.

Kaikilla on sisimmässä se viisaus, eikä siihen tarvita mitään ulkopuolelta. Ei tarvita mestaria maapallon toiseltapuolelta tai ryhmittymää. Kaiken voi löytää itse. Mutta toisille ryhmästä on tukea ja antaa rohkeutta ja niitä kokemuksiahan on kiva kuulla. Ja toisaalta ihmissuhteiden avulla voi peilailla niitä mörköjä itsestään ja myös hyviä puolia. Olen Ekletikon kanssa samoilla linjoilla siinä, että useat ryhmät ja suunatukset ovat sopivia kenkiä olleet sille, joka sen on perusanut. Ja lähes kaikissa ruvetaan kuitenkin vertailemaan tai jollain tavalla määrittämään asioita ja kehitystä. Mutta kaikkien täytyy kasvaa ja jos jotkut kengät ovat hyvät jossain vaiheessa, on aika luonnollista, että ennenpitkää täytyy vaihtaa toisenlaiseen tai se alkaa jarruttamaan kehitystä. Luulen, että avoimella ja etsivällä sydämellä saa kyllä kaiken tarvittavan ohjauksen. Joko kirjojen muodossa, ystävän muodossa tai sitten sopivan ryhmän muodossa. Minulle nämä asiat ovat tulleet enemmän ystävien ja kirjojen kautta, kuin ryhmissä. Voi johtua siitäkin, ettei täälläpäin ole niin paljon valinnanvaraa noissa ryhmittymissä. Mutta avoimella sydämellä tässä tallaillaan ja katsotaan mitä elämä tuo. Kukin tavallaan  

[Eklektikko]

Siis enhän minäkään aivan erakkona ole ollut - olen käynyt parissa ryhmässä ja käyn hoitamassa ihmisiä myös niissä. Olen myös saanut itse hoitoja sekä niissä että yksityisesti eräältä hoitajalta.

En vain ole sitoutunut minkään ryhmän oppeihin, eli en sinänsä kuulu mihinkään ryhmään enkä ole mitään omista eklektisistä systeemeistäni poiminut näistä ryhmistä, vaan ihan kirjallisuudesta intuition avulla soveltaen.

Eräskin ryhmä jossa käyn on sellaisella vapaalla tavalla (jotakuinkin kaikki siellä uskovat reinkarnaatioon, vaikka sanovatkin olevansa kristittyjä ja taitavat kuulua kirkkoon) kristillispohjainen, mikä tekee sen, että ellei siellä olisi niin ihania ihmisiä, en astuisi sinne jalallanikaan. Kontakti toisiin hengellisiin ihmisiin - vaikka olisivatkin sitten eri tavoin hengellisiä kuin minä - on hyvin tärkeää ainakin ajoittain, mutta ei se minulle eklektiseen maailmankatsomukseeni ole mitään antanut. Toisaalta tuskini minulla olisi hoitokanavat auenneet ilman, että sain itse hoitoja ja noissa ryhmissä pääsi sitten hyvin sen hoitotyön alkuunkin.

Ehkä yritän tässä sanoa sitä, että toiset hengelliset ihmiset - katsomuksesta riippumatta - ovat tärkeä asia, mutta mitkään ulkopuolelta annetut opit ja systeemit taas eivät ole.

[Soile]

Naulankantaan Eklektikko!!! Kuulostaa hyvin samankaltaiselta, kuin omakin tieni.