Hyvää keskustelua näistä koulukunnista.
Minun tarinani on Elektikon kanssa myös samansuuntainen. Olen ahminut kirjallisuutta, ja ahmin yhä. Hyvin monipuolisesti.
Ja sieltä intuitiolla poimin ne, mitkä koskettavat sydäntäni ja käsitystäni maailmasta. Ja tottakai, sovellan niitä käytäntöön, arjessa työskentelen ajatus, tunne -ja toiminnan tasoilla. Kaikki missä olen mennyt "metsään" on ollut merkittävää opetusta ja ohjausta kokemuksen kautta.
Ainoa suuri ongelma tuossa "kirjasto-oppimisessa" on se, että mitään käytännönkokemusta sä et sitä kautta saa. Kirjaviisaita maailma on täynnä, mutta kukaan niistä valitettavasti ei osaa hyödyntää oppimaansa juuri mitenkään. Tekstissäsi on pointtia, mutta aniharvalle se valitettavasti nykytietoisuudella on mahdollista, saat olla onnellinen asemastasi.
No meinasin kyllä lentää selälleen. Nyt kun miettii, näitä ihmisiä varmasti mahtuu tänne. Mutta ihan siinä missä meitäkin, jotka todella soveltavat käytäntöön kirjaviisauden, ja hyödyntävät oppimaansa. Minulle olisi tuollainen toiminta vähän sama kuin, ostaisin rullaluistimet mutta en käyttäisi niitä. Mutta voisin sanoa omistavani rullaluistimet.
Eli aika tonttua.. Ymmärrän toki, että joillekkin voi olla hankalaa soveltaa asioita käytäntöön, ilman toisten kokemuksia käytännöstä. Silloin on hyvä että hakeutua sinne johonkin koulukuntaan. Se on todellakin vain yksi tapa oppia (tai muistaa) ja aivan yhtä hyvä ja oikea sille ihmiselle, jonka sydän näin sanoo.
Minulle se kuitenkin on hyvin luonnollista, kokeilla sitä mitä sydän sanoo.
Uskon vahvasti johdatukseen ja Tiedän, että vaikka eksyisin pimeään metsään, löytäisin valon, Sydämeni äänellä. Mutta tää onkin minun tie ja tapa. Jokaisella on omansa, ja se on jokaiselle hyvin merkityksellinen. Hyvin sanottu, tuo mittatilauskenkä-juttu.
Elektikko puhui oppimisesta ja muistamisesta. Sen minkä on joskus jo oppinut, sen voi muistaa. Se, mikä on opeteltava, se on aikaavievempää ja hankalampaa. Nämä voin hyvin erottaa omassa elämässäni, mitkä asiat tulevat kuin itsestään, ja missä jutuissa pitää vähän hakata päätä seinään, ja eksyäkin sinne metsään, että voi löytää taas omalle valaistulle reitilleen.