Senkin uhalla, että joku minulle loukkaantuu...
Olen elämäni aikana oppinut, että täydellisyyden vaatimus tulee aina meistä itsestä, ei muilta. Salli itsesi olla ihminen, muut tulevat perässä...
No juu... Onhan se tietysti noinkin... Ja minä en ainakaan loukkaantunut.
Kaikkihan on loppuen lopuksi lähtöisin itsestä. Hyvä kun muistutit.
Minä kyllä myönnän, että itse olenkin tietynlainen perfektionisti ja vaadin itseltäni paljon, joskus liikaakin... Olen kuitenkin ajan kanssa oppinut hiemaan "löysäämään" vaatimuksiani. Siitä tässä oikeastaan olikin kyse. Että kun itse hiljalleen tuota oppinut, niin joskus sapettaa kun toiset ns. osuvat arkaan paikkaan, yrittävät "vetää takaisin" siihen liialliseen täydellisyyden tavoitteluun. Juuri siihen mistä yrittää päästä eroon. Juuri kun itse yrittää sallia itselleen sen ettei aina tarvitse jaksaa jne. Ja mitä enemmän ajattelen, sen enemmän tajuan, että tässä todella onkin kyse siitä, että kun itse vasta oppimassa tätä epätäydellisyyteni hyväksymistä, niin muut tulevat sen hyväksymään vasta "perässä", minun jälkeeni. Ainakin toivottavasti, mutta mitä jos eivät kuitenkaan?
No mutta, näinhän se yleensä menee... :
Kiitos valaisevasta kommentista Joonku.
Saikohan tuosta sepustuksesta mitään selkoa...