seuraava »

[karol~]

Löysin tuolta vanhan keskustelunkin aiheesta... http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=18714.0
mutta aloitan nyt uuden... josko muillakin olisi aiheesta kokemusta?
Tuo linkittämäni keskustelu kuvaa hyvin omiakin tuntemuksiani. (aloitus postaus)

viimeiset 6kk olen tuntenut tosi selvästi tuntemuksia, jotka ei mielestäni ole omiani. Jo monta vuotta olen tuntenut esim. muiden ihmisten fyysisiä vaivoja, ja aistinut tuntemuksia..mutten ole aikaisemmin kokenut mitään tunteita näin raskaana, etten pääse niistä kunnolla irti. (pelkoa,ahdistusta, etenkin iltaisin) Ne jopa vaikuttivat niin voimakkaasti että kärsin hetken aikaa uni ongelmista...enkä ymmärtänyt alkuun lainkaan mistä kyse.Olen aina ollut hyvä uninen. toisaalta, silloin kun nukuin kunnolla, unissani vieraili useasti eräs henkilö. (joka on käynyt "vierailulla" n. vuoden päivät säännöllisen epäsäännöllisesti...) Sain viimein tuntemukset "lokeroitua" muiksi kuin omikseni, olen pystynyt luomaan nyt itselleni "suojauksen" etten koe näitä toisen ihmisen tunteita liikaa ominani, ja annan niiden mennä vain "läpi". Mutta etenkin iltaisin tunnen että niitä aletaan kaataa niskaani...

Vasta ihan hiljattain, aloin mielessäni yhdistelemään asioita. Tämä henkilö on yli 10vuoden takaa,joka käy unissani, kuin pyytämässä että etsisin ja seuraisin häntä. Emme ole kertaakaan sen jälkeen tavannut oikeassa elämässä. Unissa joissa hän käy, toistuu aina sama kaava... jollain tavalla yritän tavoittaa hänet, ja hän on tosi eksyksissä... joka kerta kadotan, vaikka seuraan hänen jälkiään kuinka pimeille poluille. Tunnen sen kuinka peloissaan tuo ihminen on. Ja unessa rakastan häntä valtavasti. (ja joskus kauan sitten rakastinkin) Tosin olen kuvitellut eläväni onnellisessa parisuhteessa nyt..ja kuvitelmissani olin päässyt irti siitä menneestä.

Se että ko. mies ilmestyi uniin, vaikken ole häneen ollut missä tekemisissä, mitään muuta kautta kuin unissa, tuntui oudolta. silti aina herättyäni tajusin että hän oli koko päivän mielessäni.
Näiden unien alkamisen jälkeen olen nähnyt hänet pariin kertaan vilaukselta, hän ei ole ainakaan silloin nähnyt minua... senkin jälkeen hän on käynyt unissa. Ikäänkuin nämä kohtaamiset johdattaisi kohti jotain, jota en tiedä... Olen aina kokenut että välillämme on kuin jättimäinen magneetti. Joudun todellakin pyristellä vastaan...
Kunnes hän sitten otti yhteyttä yhtäkkiä, alle kuukausi sitten, netin välityksellä. eräänä aamuna odotti meili: moi mitä kuuluu 
olin juuri herännyt, ja kappas tyyppi oli taas yöllä vieraillut unessakin... hetken aikaa epäilin mielenterveyttäni, ja mietin olenko hereilläkään. no olin...
vaihdoimme pari viestiä, ihan "asia linjalla". Kunnes hän ei enää vastannutkaan.

Hän ei kertonut mitään yksityiskohtia elämästään, mutta silti tiedän niitä paljon. siis vain "tiedän".
Nyt tämän ensimmäisen kommunikoinnin jälkeen on pää pyörällä...tyyppi jatkuvasti mielessä. Ja todellakin, muistan nyt mitä tunsin silloin joskus... en ole sitä fiilistä tämän 10v aikana tavoittanut,missään suhteessa. vaikka avomiestäni rakastan paljon...tiedän että sen tunteen saavuttaminen on järjen vastaista, mitä silloin joskus koin.

Olen melko varma että joko tämä toinen mies on kaksoisliekkini, parisieluni, tai sitten meillä on jotain karmallista velkaa jostain menneiltä.Tämmöisiä fiiliksiä ei kovin moni ihminen aiheuta.
Mutta toisaalta en ehkä kykenisi hänen kanssaan suhteeseenkaan... ristiriitaisia fiiliksiä aiheuttaa.
Jotenkin, epäilys on suuri että hän on kaksoisliekkini todellakin. (astrologi tsekkasi karttamme, ja totesi että hän on sitä mieltä että jotain "konnektia" on edessä, ja jotain takana)
sen verran taustatietona että itse olen aurinko oinas, nouseva neitsyt, ja kuu leijonassa. Hänellä aurinko härkä, nouseva leijona ja kuu kaksosissa...


Aikanaan (tässä elämässä) yhtys katkesi, koska hän vain katosi. (sama jatkuu tavallaan unissakin, ja nytkin hän vain katosi, eikä vastannut enää viestiin,vaikka itse oli se joka ensin otti yhtyttä..) Monta vuotta parantelin haavoja...  Tiedän että hänellä ollut tosi rankka elämä taustalla,ja nämä pelon/ahdistuksen ym. tunteet joita koen hänen puolestaan, liittyvät varmaan niihin rankkoihin kokemuksiin... elämme nykyään niin erilaista elämää, että tuskin siitä mitään suhdetta ikinä enää kehittyisikään. ei voisi käytännössä.

Se tilanne jos törmäisimme kasvotusten, ihan tässä elämässä, on pelottava. En todellakaan tiedä miten reagoisin. Ja epäilen että hän pelkää samaa, siksi yhtys taas ehkä katkesi. Kaikki nämä vuodet olen kokenut että jos yritän ottaa hänestä mitään "otetta", hän rimpuilee heti karkuun. Tärkein oppi on ollut se etten voi mitenkään pitää siitä ihmisestä kiinni, vaikka kuinka välittäisin..
tosi sekavaa sepostusta, ja puolet jäi poiskin.
mutta kaipailisin jotain mielipiteitä/ajatuksia/kokemuksia...

[Rakkauden enkeli]

Hän voi hyvinkin olla kaksoisliekkisi, tai ainakin teillä on jotain selvittämätöntä, tai käsittelemätöntä välillänne. Eli olen aika samoilla linjoilla kuin sinäkin... Älä turhaan murehdi ja hätäile. Te kohtaatte tarkoituksella unissanne ja tavallaan työstätte ja selvittelette asioita joita teidän kuuluukin. Kaikki selviää aikanaan. 

[Kyllikki6]

Karmivaa... jotenkin ihanalla tavalla, sillä muutamaa juttua lukuunottamatta toi olisi voinut olla mun kirjoittama. Eli kokemusta on, itselläni välissä reilu 6 vuotta näkemättä ja tämä seitsemäs... huhhuh! Todellakin saanut ihan kaiken ryöpytyksen "kuumalta linjalta" ja on tosiaan yhteistä karmaakin, kuulemma. Ei oo edes koskaan ollut mitään suhdetta, lähinnä niitetty mainetta ja kunniaa olemalla se "taistelupari", aina tappelemassa, mutta kai siellä pinnan alla kyti, puolin ja toisin    Ja mä muuten oon kirjoittanut sanasta sanaan samanlaisen meilin  vastausta saamatta. Ja kun näin.. noh, vaikee selittää, mutta mä vaan tiedän sen kaksoisliekikseni.

Omista kokemuksista viisastuneena voin vain todeta, että on aikoja, kun ei jaksa ajatella, on muuta niin paljon. Mulla varsinkin aina, kun oon päättänyt, et antaa olla, unohdan koko tyypin -> seuraavana yönä unessa    Oon vaan nyt ottanut sen linjauksen, etten enää ressaa.. Jokin tarkoitus tällä kaikella on, tulee jos on tullakseen ja mä elelen ihan omaa elämääni normaaliin tapaan.

Enkeleitä ja voimia sulle, kaikki selviää 

Kyllikki

[SanctAstra]

Mulla varsinkin aina, kun oon päättänyt, et antaa olla, unohdan koko tyypin -> seuraavana yönä unessa    Oon vaan nyt ottanut sen linjauksen, etten enää ressaa.. Jokin tarkoitus tällä kaikella on, tulee jos on tullakseen ja mä elelen ihan omaa elämääni normaaliin tapaan.

Mulla on taas sillälailla, että kun olen pääsemässä unohdukseen, niin omasta "liekistä" muistutetaan ihan fyysisesti. Joko hän ottaa minuun yhteyttä tai ajaa autolla vastaan tms. Mutta olen ihan samaa mieltä Kyllikin kanssa, että elän tätä elämääni niin kuin parhaakseni koen ja hän tulee elämääni jos on tullakseen. Olemme nimittäin tästäkin puhuneet, että miten elämä onnistuisi yhdessä. Olen kyllä skeptinen yhteisen elämän suhteen, sillä hän pitää näitä enkeleitä, henkiä, energiahoitoja yms. höpöhöpöjuttuina. Hän on herkkä, mutta elinympäristö on erittäin materialistinen ja "hengetön". Elämä menee pelkkään selviytymiseen jokapäiväisessä elämässä.   

[Kyllikki6]

Sama homma ton "törmäilyn" suhteen, mutten puheisiin asti oo liiemmin joutunut.. tää on tällaista hidasta kypsyttelyä, molemmin puolin. Elämä yllättää aina, kun on sen aika  Myös ne "hengettömät" herkkikset 

Kyllikki

[karol~]

hui...en ole siis ainut 

 (tosi jännää...juuri sattu silmiini juttu perääntyvästä venuksesta... 8.10. - 18.11.2010 Venus retroilee eli perääntyy Skorpionissa, ja vähän Vaa'assakin. Mutta tämän perääntyvän vaiheen voidaan katsoa täysin päättyneen vasta 20.12.2010, kun Venus on päässyt pois varjoalueeltaan ja takaisin siihen pisteeseen (13°14' Skorpionia) mistä retroilunsa aloittikin...Yllättävän usein perääntyvän Venuksen aikana kohtaamme tärkeitä ihmisiä menneisyydestämme. Ehkäpä entinen rakastettu soittaa kyselläkseen kuulumisia, tai vanha luokkatoveri tupsahtaa vastaan kaupungilla. Joku löytää jo kadotetuksi luullut rakkauskirjeet ja kymmenien vuosien takaiset tunteet tulvahtavat pintaan tuoreina ja vahvoina. Ja joku toinen päättää käydä läpi kaikki ex-puolisonsa sähköpostit ja tekstiviestit, ja ristiriitaisten tunteiden ailahdellessa poistaa ne lopullisesti. ) ja löytyi tuolta jos jotakuta kiinnostaa...   http://www.astrologiajaarkkityypit.com/

mutta siis tähän asiaan...huh. Päätin että olkoon, en jaksa vaivata päätäni ihmisellä (joopajoo)...ja taas kun "luovutin" hän otti yhtyttä. ihan vaan todetakseen jotain; jes, muutto suoritettu...
toisin sanoen ei mitään asiaa, mutta kertoi vaan. Ja mä olen ihan  happi loppuu ja pyörryttää.
jotenkin tuntuu että se ihminen perääntyy heti kun otan kontaktia,(en voi koskettaa) ja kun lähden toiseen suuntaan,eli luovutan, taas palaa. Miten omituista.
Pakko vaan ottaa tuo sama asenne  "life goes on", elän tätä omaa elämääni, ja katson mitä tapahtuu 
Mut voi hitto...tiedän sen varmasti että törmätään jossain pian,vahingossa, ihan fyysisesti.Niin vahva tunne siitä. Ja tosiaan, kauhistuttaa ajatuskin valmiiksi.
Se ihminen kiehtoo, ja silti saa aikaan jotain pelkoa. Tiedän että saattaa osittain liittyä tiettyihin "opetuksiin" joita tässä elämässä joudun vielä kohdata,oman konservatiivisuuteni kanssa.Ja opinko niistä jotain. Sillon kun tavattiin, yli 10v. sitten, elämät oli enemmän saman suuntaiset,ja minä niin nuori, etten osannut olla näin "konservat."
Tämän hetkisessä elämässä ollaan kuin päivänsäde ja menninkäinen 

(mainitsenpa kummallisia sattumuksia vielä, niistä ajoista kun tavattiin/tunnettiin... esim. tilanne jolloin tapasin hänet, näin se välähdyksenä hetkeä ennen,tiesin tarkalleen tilanteen ja monologina mitä kumpikin toiselle sanoo. ja se tapahtui. Oli ensimmäisiä "yliluonnollisia" juttuja elämässäni.Ja olin ihan että WAU! Me myös (ihan sattumalta) pukeuduimme tosi saman tyylisesti, jotkut vaatteet oli ihan identtisiä. Ja tosiaan tietämättämme. Olin tosiaan silloin aika "poikatyttö"  :
Muutama ihminen, joka ei tuntenut meitä, kysyi olemmeko sisaruksia (tuntui vähän pervolle) ja monesti koitimme soittaa toisillemme niin että linjat tuuttasi varattua ...) kaikkea hassua 

[Kyllikki6]

Noista vaatteista.. tuli tässä ihan vasta äskettäin kyseinen asia mieleen, kun jostain syystä mietin viimeistä "kohtaamistamme". Olin varannut itselleni valkoiset pellavahousut, mutta jostain syystä kassissani oli toisetkin housut jotka laitoin päälleni.. ja mitä nyt oon valokuvista katsellut, hänellä oli vaaleat pellava(?)housut jalassa.. eli ehkä ei ollut tarkoitus olla vielä liian samankaltaisia. Mutta samanhenkisiä selvästikkin, mitä pukeutumistyylistä voi päätellä

Mutta allekirjoitan paljon tosta, että tietää mitä toinen sanoo.. tai sanoo saman, mitä oot itse sanonut hetkeä aiemmin.. lisäisin tohon peilaamisen, siis että kun mulle tuli vilu, hänkin laittoi takin päälleen. Ja sit tosiaan se tuskainen olo, muurahaiset ihon alla, kun tietää että törmää.. Mulla tää toimii niin, että vaistoan noin 10 sekuntia ennen näkemistä hänen läsnäolonsa, eli aika lyhyt aika valmistautua. Mutta aina on tunne mennyt kohdilleen, varmasti oon aiheuttanut hämmennystä moikkaamalla jo hyvissä ajoin, kun hän on tullut jossain autolla kohdilleen.

Kyllikki

[karol~]

Tämä jatkuu vaan, taas nähtiin unessa...ja Nyt oli lisännyt heti facebookissa kaverikseen..ja voi paha.. ei olis pitänyt nähdä yhtään kuvaa koko ihmisestä. 

Kyllikki... tuo on kyllä aika jännää tosiaan. Mäkään en tiedä olisko meidän pukeutumistyylissä enää nykyään kovinkaan paljon samaa (oikeestaan epäilen suuresti...  ) ehkä joku saman suuntainen tyyli, mut tuskin samanlaisia vaatteita.
Yks tärkein asia tuossa ihmisessä etenkin on silmät. Käsittämätön juttu on sekin, että meidän silmät on keskenään tosi paljon samanlaiset. (olen kuullut omista silmistäni koko ikäni, miten erikoiset ja oudot, ja pelottavat ne onkaan) ja hänen silmänsä lähes identtiset  

Se on myös aika kummallista että tunnistan tuon ihmisen tositosi kaukaa, ruumiin kieli, kävelytyyli ja kaikki on niin tuttua.Saattaapa oma äitinkin joskus päästä livahtamaan ohitseni, enkä tunnista...  Ja tiedostan kyllä, että monta vuotta etsin jotain "korviketta" hänestä...olen joskus miettinyt että luojalle kiitos, nyk. mieheni ei tiedä ulkonäöltä paria ex:ääni, alkais varmasti miettimään niinden fyysisiä yhteneväisyyksiä, ja miksi itse ei ole ollenkaan saman oloinen (siinä vaiheessa kun hänet tapasin, olin jo alkanut tietoisesti välttämään sen oloisia miehiä...)

Olen myös viime päivinä kuullut ihan hirveän monta sellaista biisiä radiosta, jotka tavalla tai toisella muistuttaa noista ajoista...ihan kun en vois nyt hetkeksikään unohtaa, kokoajan tulee jostain mieleen. mutta eilen kuulin tämän anna erikssonin kappaleen pitkästä aikaa, ja mietin että jaahas.juuri noinhan se on menny   onkohan annakin saanut viitteitä liekistään...

...Nyt vasta ymmärrän mä
miksi löytänyt en aiemmin
sitä suurta rakkautta vaikka etsinkin
Kaikki on nyt päivänselvää
kun sä olet lähelläni juuri näin

Kaikista kasvoista
kaikista katseista
etsin sinua, sinua vain
kaikista kasvoista
käsistä, huulista
aina sinua, sinua hain
tyhjistä vuosista, tuulista
paljon kyyneleitä mä sain
kaikista kasvoista, katseista
etsin sinua, sinua vain...

[mirka222]

Karol: eikö tuo ole vaan hyvä asia, että nykyinen ei ole eksiesi näköinen, tietää ainakin ettei ole kenenkään korvike 

[karol~]

N222 kyllä vaan. en tarkoittanutkaan että tarvitsisi olla.Ja nykyisessä miehessäni ei ole muutenkaan mitään "vikaa" 

[Lilli]

Olen kokenut itse myös jotain vastaavaa.

Kertomuksesi perusteella suhteenne on jäänyt jollain lailla kesken ja siksi se kummittelee sinulla ja ilmeisesti on vaivannut miestäkin, koska hän on nyt ottanut sinuun yhteyttä. Ehkä hänellä on tarvetta selittää, miksi katosi sillä tavoin. Teidän ei ole tarvetta aloittaa mitään suhdetta, mutta tietynlainen pöydän puhdistaminen voi olla tarpeen, jotta kumpikin voisi jatkaa levollisin mielin eteenpäin.

Tottahan kyseessä voi olla myös kaksoisliekki, mutta karmalliset ja selvittämättömätkin asiat ovat uskomattoman voimakkaita yhteenvetäviä asioita.

[Rakkauden enkeli]

Tietoisella tahdolla saa erotettua itsensä toisesta.

Sielun tasolla, korkeamman minän tasolla eroa ei kuitenkaan ole... :

[karol~]

Lilli,  olen ajatellut itse myös että jotain karmaa meillä on edelleen selvittämättä. Jostain kaukaa, oli hän sitten liekkini tai ei. Siihen kysymykseen en osaa itsekkään varmasti vastata onko vai ei.
ja silti tiedän että joku asia meitä yhdistää todella tiiviisti, edelleen.

Ristiriitaista myös se että toisaalta haluaisin Todella paljon tavata hänet, ja silti en  siihen suostuisi, jos hän ehdottaisi tapaamista.Jos tapaan hänet, se tapahtuu todennäköisesti sattumalta.
Tai ehkä me ei enää tämän elämän aikana edes tavata. Jossain toisaalla joskus... 
(olemme asuneet tietämättämme melko lähellä toisiamme viime vuosina, emmekä silti ole törmänneet kasvotusten...joku tarkoitus sillä on ollut )

[Lilli]

Niin, kyllä ne asiat on mahdollista selvittää muutenkin kuin suhteeseen syöksymällä. Omassa tapauksessani kuitenkin meillä oli mahdollisuus olla vähän aikaa uudestaan yhdessä 7 vuoden tauon jälkeen: itse olin sinkku ja hänellä oli avioero vireillä kovin vähän aikaa kestäneestä avioliitosta. Tämä uusi seurustelu - jos sitä voi edes sellaiseksi sanoa - kesti vain kolmisen viikkoa, mutta riitti siihen, että asiat saatiin selvitettyä ja karmaa tasapainotettua puolin jos toisinkin. Tästä toisesta tapailujaksosta on nyt aikaa nelisen vuotta, enkä ole nähnyt hänestä enää unia kuin satunnaisesti.

Ennen tuota varsinaista revanssia mies soitteli ja tekstaili minulle hyvin aktiivisesti vuoden ajan, ennen kuin suostuin tapaamaan hänet.