seuraava »

[Soile]

Anna rakkaudelle mahdollsiuus. Koskaan ei voi tietää mikä kestää ja mikä ei. Ja miksi pitäisi? Nauti  joka hetkestä 

[Valery]

Kyllä!Todellakin annan, enkä hätäile turhista...tuleva näyttää!Hetkestä nauttien 

[Artemis]

Kiitos ihanista kannustavista vastauksista! <3 Kumma,että sitä miettii omassa elämässään miten muut reagoi asioihin...oma elämähän tämä on, eikä kenenkään muun!
Meillä on vasta alussa tämä tuttavuus,mutta tuntuu jotenkin hyvällä tavalla erikoisen ihanalta.No päivä kerrallaan nauttien!ja perhosia vatsassa 

Anna mennä vaan, vähät muiden ajatuksista 

[Rakkauden enkeli]

Olen samaa mieltä, että ikä on vain numeroita. Tärkeintä on rakkaus.  Itse olen aikoinaan seurustellut 4 vuotta nuoremman kanssa ja tällä hetkellä on tämä kaukosuhde miekkonen minua 9 vuotta vanhempi. Itse en ole koskaan ollut mikään "puumanainen", mutta sen olen kyllä huomannut, että näin 36-vuotiaana ja hyvin säilyneenä (minua luullaan yleensä nuoremmaksi) tuntuu kyllä monet varsin nuoret miehet(kin) katselevan "sillä silmällä", vanhemmista puhumattakaan.  Jokatapauksessa se sisin ja rakkaus on tärkeintä. 

[Valery]

Olen huomannut tässä..-nyt kun olen kertonut muutamalle ystävälleni tästä uudesta tuttavuudesta, jossa on tykkäämistä puolin ja toisin <3!...- miten erilaista suhtautumista tulee. "Senkin puuma!" "no sen ikäset haluu vaan sitä!" tai sitten mukavampia kommentteja..."Anna mennä vaan!"
Mutta päivä päivältä tunne vaan vahvistuu,ilmeisesti molemmin puolin ja olen kyllä kieltämättä ihan pilvilinnoissa!

Vielä,jos joku haluaa tulkita tuon että, mies on härkä ja minä oinas..tarkemmin mies:härkä aurinko ja kalat kuu  minä :oinas aurinko ja härkä kuu. Kiitos etukäteen !!

[^^Queen Nefertiti^^]

sen ikäiset ei muuten haluu vain sitä.. täällä oli yksi keskustelu indigomiehistä jotka katselee viisaita henkisiä naisia silleen ja vetovoima on.. nainen vastaa siihen mitä he etsivät ainakin osittain.. voivat avautua, nainen tietää elämästä suunnilleen kaiken ja tykkää nuorekkaasta seurasta..  

[Valery]

Ihastuminen ja rakastuminen on tosiaan ihanaa!!On sellainen flow-tila päällä 
Luin indigomiehistä ja aika mielenkiintoista tekstiä se oli.
Olenkin miettinyt,onko tässä kyse sitten jostain sellaisestakin...itse koen olevani( ja aina kokenut ) erilainen,olenko sitten indigolapsi vai jotain sellaista itsekin.Lapsena piti pipo ostaa kuulema niin,ettei se tipahda kun tuijotan tähtiä "katselen kotiini" ja se pipon osto oli ollut hirmuisen vaikeaa,ei saanut olla liian löysä tahi liian tiukka 

Mutta jänniä juttuja tullut tässä...esim.se että isänpäivänä jostain ihmeen kumman syystä tiesin,että hänen isänsä on kuollut..ja asia tuli sitten ilmi pari päivää myöhemmin,että asia on tosiaankin näin.
Myös se,että hän tuntuu ymmärtävän minua vaikka en juuri hirveästi sanoiksi pukisikaan asioita.Vaikea selittää... 
Meillä on tosi hyvä vaan olla yhdessä.Minulla on pitkästä aikaa jonkun kanssa jotenkin seesteinen olo,enkä hätäile asioita.Olen.

[mc82]

Ex-mieheni nykyinen vaimo on miestään 9 vuotta vanhempi, mikä vielä näin myöhäisessä 20+ -iässä kuulostaa aika radikaalilta   Mutta olen ymmärtänyt, että ikäerosta huolimatta heillä synkkaa hienosti, hellyyttä on (toisin kuin meidän suhteessa aikanaan )

Onko mies sitten ikäistään kypsempi vai vaimo ikäistään lapsellisempi? Sitä en tiedä. Mutta suhteemme aikana kävi hyvin selväksi, että exä kaipaa rinnalleen "aikuisen" naisen ja samalla perinteisen, ehkä pullantuoksuisen kotirouvan. Tai sitten mies kaipaa äitihahmoa rinnalleen, joka pitää huolta   Nykyinen vaimo on nykyaikainen, mutta ymmärrykseni mukaan samalla hyvin perinteinen, joka tekee miehelleen ruokaa, pitää huolta jne.

Itse olen enempi sitä sorttia, että jos ruokaa on pakko saada tällä minuutilla ja sotkut nurkissa ärsyttävät suunnattomasti, saa laittaa ruoan itse sekä siivota. Siivous ja ruoanlaitto ei katso sukupuolta, eli olen valitettavan epäperinteinen ja vielä aavistuksen "jätkämäinen" luonteeltani - lisukkeena vielä pahuksen ailahteleva ja pippurinen luonne

Olen koittanut etsiä seikkoja miehen kartalta, mitkä viittaisivat kiinnostukseen vanhempia naisia kohtaan. Exällä on varsin vahva tykitys henk.koht. planeetoilta Saturnukselle ( ainoa, joka ei aspektoi  kanssa), vaikka exä muuten onkin eloisa  - tosin  arvostanee vakaata elämää?

Sinällään olen iloinen heidän puolestaan, mutta ikäerossa saattaa olla yksi asia, mikä voi loppupeleissä kaataa suhteen. Nimittäin exäni, joka on vielä alta kolmikymppinen, haluaa perheen. Vaimo käy lähempänä neljääkymppiä, joten se hedelmällisin jakso elämästä on jo takanapäin ja olen tuttavapiirin kautta kuullut, että yrityksestä huolimatta raskaaksi tulo ei ota onnistuakseen   Eli pahoin pelkään, että exä vaihtaa vaimon nuorempaan ja hedelmällisempään, jos lapsen hankinta ei onnistu ja oma lapsi on elämän ehto exälleni (miltä kyllä vaikuttaa, niin selväksi teki asiansa mulle)

Myös itse elän nykyisin suhteessa, jossa olen miestäni vanhempi. Tosin ikäeroa on vain hiukan alta 3 vuotta. Päällepäin ei näy mitenkään, mutta olen saanut paheksuntaa tuttavapiiristäni sellaisilta, jotka sokeasti ovat sitä mieltä, että miehen tulee olla vanhempi - tyyliin "mitä sä niin nuorella" tai "s**tanan lapsiinsekaantuja", vaikka alottaessamme suhteemme mies oli 22, eli ei mikään lapsi   Tosin mielipiteet ovat muuttuneet, kun ovat tavanneet mieheni, joka on hyvin fiksun ja kypsän oloinen, jopa mua henkisesti kypsempi

[Ave^^]

Sinällään olen iloinen heidän puolestaan, mutta ikäerossa saattaa olla yksi asia, mikä voi loppupeleissä kaataa suhteen. Nimittäin exäni, joka on vielä alta kolmikymppinen, haluaa perheen. Vaimo käy lähempänä neljääkymppiä, joten se hedelmällisin jakso elämästä on jo takanapäin ja olen tuttavapiirin kautta kuullut, että yrityksestä huolimatta raskaaksi tulo ei ota onnistuakseen   Eli pahoin pelkään, että exä vaihtaa vaimon nuorempaan ja hedelmällisempään, jos lapsen hankinta ei onnistu ja oma lapsi on elämän ehto exälleni (miltä kyllä vaikuttaa, niin selväksi teki asiansa mulle)

Tuo on todella harmi kyllä se yksi suuri asia mikä rajoittaa naisten elämää paljon. Mies voi herätä vasta vaikka kuinka myöhäänkin huomaamaan että haluaakin lapsia tai että oho, eipäs niitä vielä olekaan, mutta naisella se on sitten jo vaikeampaa tai mahdotonta.  Samoin jos ottaa nuoremman miehen jolla ei ole vielä lapsia, on oikeastaan pakko löytää sellainen joka ei niitä omia biologisia lapsia haluakaan..



Tulipa tuosta mc82n viestistä mieleen kysyä kaikilta täällä ihan yleisesti, että mitä mieltä olette ikäeroista luvuilla? Itselläni 1-5 vuotta ei ole ikäero, yli 10 vuotta on paljon ja 20 vuotta ja yli liikaa. Jokaisella on toki omat mielipiteensä, ja niitä olisikin mielenkiintoista kuulla. 

[Valery]

No...vaikee sanoa...lukuina...ehkä 10 vuotta on maksimi...tosin paha oon sanomaan kun nyt on 12 vuotta ikäeroa,vaan eihän se oo ku 2 vuotta lissä kymppiin

[mc82]

Tulipa tuosta mc82n viestistä mieleen kysyä kaikilta täällä ihan yleisesti, että mitä mieltä olette ikäeroista luvuilla? Itselläni 1-5 vuotta ei ole ikäero, yli 10 vuotta on paljon ja 20 vuotta ja yli liikaa. Jokaisella on toki omat mielipiteensä, ja niitä olisikin mielenkiintoista kuulla. 

No, itse ottaisin miehen, joka on iältään n. +-5 v. oma ikäni. Olen kuitenkin vielä suht nuori, 27, joten kovin paljon vanhempi mies on ehkä siinä elämänvaiheessa, ettei kaikenmaailman luuhaaminen joka paikassa enää niin kiinnosta. Taas paljon nuorempi mies on juuri ja juuri lähtenyt äidin helmoista - tai sitten vielä majailee siellä äitin kyökissä

Jotenkin, jos tarkastelee ikää vain lukuina, niin olisi vaikea kuvitella itseni seurustelevan jonkun pitkälti päälle kolmikymppisen kanssa   Ehkä vähän ahdas näkökohta, mutta minkäs sille voi... Muiden ikäero ei niin paljoa kiinnosta, jos itse näen, että sopivat hyvin yhteen

[Soile]

Nuorempana olisin sanonut, että miehen pitäisi olla vanhempi. Mutta nykyisin en sano mitään. Mieheni on 4 vuotta ja risat nuorempi ja aiempi pitkä suhde oli 10v vanhempaan mieheen. Iällä ei ole merkitystä, persoona ja kiinnostuksen kohteet yms yms ratkaisee. Minulla on kaveri, jonka mies on 12 v nuorempi ja toinen on äitini kaveri, jolla on 15v nuorempi mies. Molemmat tapaukset olleet selvästi onnellisia jo kymmenen vuotta. Sitten minulla on ystävä, jonka mies on 15v vanhempi - onnellisia. Joten ne ovat vain numeroita...Useat suhteet hajoavat, vaikka ikäero olisi "sopiva".

[dissolve]

Itse olin nuorempana (alle 25-vuotiaana) sitä mieltä että en ikinä ota vanhaa ukkoa vaivoikseni, mitä sellaisellakin tekee, ennenaikaiseen hautaan joutaa... Nuoret miehet ne on viriilejä ja jaksaa!

Vaan kuinkas kävikään... Nykyään sydämeni kuuluu itseäni 12 vuotta vanhemmalle (39-vuotiaalle) Leijonamiehelle joka on eronnut ja kahden teini-ikäisen (17- ja 15-vuotiaat) nuoren yh-iskä. Minun Saturnukseni yhtymässä hänen Askendanttiinsa (5 asteen orbi), liittyykö?

Eniten Leijonassani arvostan elämänkokemusta joka on tällaiselle alle kolmekymppiselle 'hupakolle' jotain, mikä on vielä edessäpäin. Muuten ikäeromme ei hirveästi näy - olemme molemmat kuin toistensa kustannuksella alati pelleileviä teini-ikäisiä. Sen takia varmaan viihdymmekin toistemme seurassa, kun saamme rauhassa ja rennosti olla juuri sellaisia kuin olemmekin, iästä huolimatta.

[arzie]

Henkinen kypsyys ja elämänymmärrys on asioita joille annan painoarvoa. Helpommin niitä on vanhemmilla naisilla. Kohdallani löysin tälle asialle toisenkin selityksen, joka ilmeisesti on "koodattu" elämänkaarisuunnitelmaan, kuten myös sekin ettei suhdetta vanhemman naisen (mukaan lukien oman ikäiset) kanssa olekaan tarkoitettu kestämään. Tai sitten naisen pitäisi olla 9v tai enempi vanhempi, mutta ei tolkuttomasti enempää. Tarkoituksena tuntuu olevan oppia itsenäisyyttä ja seuraamaan omia tuntemuksiaan ja herkkyyttä äärimmäisyyksiin saakka toisen tunteista välittämättä. Totta on että olen ollut aivan liian huomaavainen, nyt tuntuu oppi menneen perille. Tästä on hyvä jatkaa...

Edellä mainittuun viittaa tietyn ikäisten pluto, joka silloin tekee neliötä marsilleni tai vielä vanhempien kuten äitini ikäisten kohdalla neliö osuu auringolleni. Neliöaspekti tuntuu dominointina, jota on vaikea tiedostaa. Seurauksena energioiden ristiriita joka pitää saada jotenkin purettua. Vaihtoehtoja ainakin kaksi: energian keskittäminen suhteen toiseen osapuoleen josta helposti tulee nykästapolat tai sitten suhteen ulkopuoliseen toimintaan, mitä se sitten onkin. Molempien on tämä ymmärrettävä ja hyväksyttävä tai adios... Aspektina tuo tuntuu siltä ettei miellyttämistä jaksa hiukkaakaan ja kaikki luova energia vaan katoaa käsittämättömästi.

Haasteellinen aspekti, mutta sillä on kasvun kannalta tärkeä tehtävä. Se on edessä kuitenkin ennemmin tai myöhemmin, joten parempi ennemmin. Samat aspektit tietysti on voimassa sukupuoleen katsomatta, ja on sen saanut nahoissaan tuntea.

Edittiä: orbiksi katsoisin tässä vielä 10 astetta, varmuus ennen kaikkea 

[mc82]

Edellä mainittuun viittaa tietyn ikäisten pluto, joka silloin tekee neliötä marsilleni tai vielä vanhempien kuten äitini ikäisten kohdalla neliö osuu auringolleni. Neliöaspekti tuntuu dominointina, jota on vaikea tiedostaa. Seurauksena energioiden ristiriita joka pitää saada jotenkin purettua. Vaihtoehtoja ainakin kaksi: energian keskittäminen suhteen toiseen osapuoleen josta helposti tulee nykästapolat tai sitten suhteen ulkopuoliseen toimintaan, mitä se sitten onkin. Molempien on tämä ymmärrettävä ja hyväksyttävä tai adios... Aspektina tuo tuntuu siltä ettei miellyttämistä jaksa hiukkaakaan ja kaikki luova energia vaan katoaa käsittämättömästi.

Tämä on varsin mielenkiintoinen pointti, juurikin tuo  synastriassa!

Itselläni on  varsin ikävässä sijainnissa, nimittäin  ja Pluton suhteen kuulun loppupään Vaaka-sukupolveen, eli omalla syntymäkartallani on jo  , vieläpä tarkkana, 2 asteen orbilla. Lisäksi, jos mies on samaa ikäsarjaa, tulee tällöin miehen  automaattisesti  :öön  :ni kanssa. Eli tuo omaa haastettaan suhteessa samaa ikäluokkaa olevan miehen kanssa

Exäni oli samaa vuosimallia kuin mä, eli meillä oli 1 asteen orbilla synastriassa  . Miehen  ja mun  . Kamala aspekti, koin, että exä yritti imeä musta kaiken vastarinnan, alistaa ja murskata mieleni   Fyysistä väkivaltaa ei ollut, mutta henkistä alistamista kyllä. Itsetunto oli nollassa, olin henkisesti todella lopussa, kun suhde läheni loppuaan - kun erosimme, tunsin kuinka pystyn jälleen hengittämään vapaasti.

Nykyinen on 3 vuotta nuorempi ja myös meillä sama  . Tosin 9 asteen orbilla. Vaikutus on paljon vähäisempi, nyt tuntuu siltä, että pystyn pistämään hanttiinkin - onko se sitten enempi henkisestä kasvusta kyse, vai jääkö nyt ko. aspekti sen verta lieväksi