seuraava »

[Johanne]

Heippa!
Minulla ei ole koskaan ollut "vauvakuumetta", enkä erityisemmin edes pidä lapsista. Joku joskus sanoi, että Kuun sijainti kauriin merkissä syntymäkartalla ehkä näkyisi tai vaikuttaisi juuri niin.
Mitä mieltä te olette? Miten Kauriskuu vaikuttaa tunne-elämään?
Eläinvauvoja rakastan kyllä yli kaiken.. 

[Päivi]

sama täällä.
toki omiani kyllä.

[meimi]

En tunne/tiedä ketään, kenellä olis  .

Vastaava tilanne varmaan on silloin, kun transitoiva  on  :n päällä.  Siitä olen kuullu sanottavan, että tunteet on kuin jääkaapis, ja siitä mullakin on kokemusta menneeltä vuodelta.

Vois kuvitella, että  on sellainen, joka tykkää olla omissa oloissaan, kaikki sekamelska, epäjärjestys ja häiriö on rasittavaa.  Sellaistahan lapset aiheuttaa.

[Ave^^]

Äitini tuli kyllä tuosta kuun sijainnista huolimatta nuorena äidiksi. Vaikka kuu(äitiys) yhdistyykin kauriiseen, joka edustaisi sen esiintymistä vasta vanhemmalla iällä jos koskaan. Toisaalta ehkä se samalla edustaa sitten jonkinlaista vastuuta, mikä äitiyden kautta tulee jo nuorella iällä harteille. Kuu kauriissa ihmisten pitäisi tuon logiikan mukaan kokea jonkinlaista tunnepuolen vastuuta jostain, esimerkiksi vaikka läheisistään. Tämä sama vastuun kerääntyminen harteille voi painaa heidän omaa tunneilmaisuaan..

[Lilli]

Minä taas tunnen runsaasti Kuu-Kauriita tai  -tyyppejä. Tavallisesti näillä on lapsuus ollut vähintäänkin haasteellinen, mikä on monelle aiheuttanut tiettyä tunnevammaisuutta. En väitä, että näin on kaikkien Kuu-Kauriiden kohdalla, mutta minun tuntemani henkilöt ovat tällaisia.

Kuu-Kauris saattaa perustaa perheen hyvinkin nuorena. Jos omat kotiolot ovat olleet vaikeat, Kuu-Kauris suhtautuu perheeseen hyvin vastuullisesti. Toisaalta samalla Kuun asemalla voidaan olla perheettömiä esim. siitä syystä, että lasten tuoma vastuu pelottaa. Kuu-Kauris saattaa asettaa vaatimukset vanhemmuudesta itselleen hyvin korkealle, ja jos hän ei usko näihin kriteereihin yltävänsä, hän jättää lapset tekemättä.

Olen tavannut myös äärettömän edesvastuuttomia Kuu-Kauriita (Kuu-Saturnus -tyyppejä), jotka ovat suoraan sanottuna vaaraksi lapsilleen. Nämä hylkäisivät tai ovat hylänneet lapsensa silmänräpäyksessä oman  etunsa takia. Vastuunkantaminen on silloin Kuun antama kehitystehtävä, joka valitettavasti on eräillä jäänyt vain hyväksi aikeeksi.

[Titania.]

Mun mies on muuten . Ja vastuuta hän on saanut vähän liikaakin liian nuorena, vanhempien eron myötä hänestä tuli vähän kuin isähahmo sisaruksilleen (hän on vanhin lapsi). Tunne-elämän käsittely on hänelle vähän vaikeaa, sen tarkkailu/eritteleminen. Hyvin käytännön läheinen ja realistinen ihminen noin yleisesti.

Isäni taas on , mutta hänestä en viitsi muuta sanoa kuin että hän on narsisti, tunne-elämä siis todella, hmm, mielenkiintoista.

[Johanne]

Minä taas tunnen runsaasti Kuu-Kauriita tai  -tyyppejä. Tavallisesti näillä on lapsuus ollut vähintäänkin haasteellinen, mikä on monelle aiheuttanut tiettyä tunnevammaisuutta. En väitä, että näin on kaikkien Kuu-Kauriiden kohdalla, mutta minun tuntemani henkilöt ovat tällaisia.

Kuu-Kauris saattaa perustaa perheen hyvinkin nuorena. Jos omat kotiolot ovat olleet vaikeat, Kuu-Kauris suhtautuu perheeseen hyvin vastuullisesti. Toisaalta samalla Kuun asemalla voidaan olla perheettömiä esim. siitä syystä, että lasten tuoma vastuu pelottaa. Kuu-Kauris saattaa asettaa vaatimukset vanhemmuudesta itselleen hyvin korkealle, ja jos hän ei usko näihin kriteereihin yltävänsä, hän jättää lapset tekemättä.

Niinpä, tämähän on kuin minunkin elämästäni!  Jouduin lapsena olemaan vanhempieni avioliittoneuvoja ja parisuhdeterapeutti 

[Ikuinen Trikki]

Niin, kyllähän meillä kuukauriilla tunteita on, hyvin syviä ja tosia. Näiden tunteiden julkituominen ja näyttäminen on sitten ihan toinen juttu. Lapsuudenkodissa tunteita ei ehkä ole näytetty kovinkaan avoimesti. Muutkin tunne-elämän haasteet ovat voineet olla myös mahdollisia.

Itse koen tuon pienen kuukauristillottajan sisälläni sellaisena vakavamielisenä, surusilmäisenä nassikkana, joka totisena todistaa tätä maailmaa. Hän kenties kaipaa läheisyyden tuomaa turvallisuudentunnetta ja sitä vapautta, minkä tunteiden julkituominen antaa.

[Johanne]

Niin justiin! Näin se menee. Minä olen aikamoinen kivikasvo, vain ehkä lähimmät, minut parhaiten tuntevat ihmiset arvaavat miltä minusta tuntuu milloinkin. Meilläkään kotona ei ollut tapana (positiivisia) tunteita näyttää.. 
Nyt yritän vähän miettiä ja avata tätä juttua, josko siihen saisi pientä helpotusta annettua itselleen. Ja otettua elämän hieman kevyemmin... 

[taiska]

Itse olen Kuu Kauris ja mieheni myös ja perheen perustimme nuorena ja saimme 4 lasta. Olen aina ollut erittäin lapsirakas ja nyt meillä on jo 7 lastenlasta  ! Meille molemmille lapset olivat tärkeitä ja päätimmekin aikoinaan, että sormuksia vaihdetaan sitten, kun olemme varmoja, että lapsia yhdessä saamme  , joten ensimmäinen syntyi puoli vuotta häiden jälkeen, hih ! Olemme olleet äärettömän huolehtivaisia ja rakastavia vanhempia ja olemme edelleen ! Emme kiiku yhdenkään lapsen niskassa, mutta tukena ja apuna olemme aina kun tarvista ja välitämme sekä rakastamme paljon  . Lapsia voisi olla enemmänkin, koska olen sellainen vauva höppänä, mutta kun teossa alkoi olla ongelmia päätimme, että nyt riittää ! Sydän kylmänä kuuntelin, kun lääkäri sanoi, että jos olisit myöhemmälle iälle jättänyt lasten teon, voisi olla etten olisi saanut yhtään  ! Mistähän asiasta mieluummin kantaa vastuuta, kuin lapsistaan ?

[mc82]

Exälläni on kartalla  (hällä  ) ja eräällä tutullani on tarkka  (molemmat  ). Yhteistä näille on eräänlainen tunnekylmyys.

Erityisesti tämä  on jääkylmä ja ei ota ketään ulkopuolista lainkaan huomioon (minä, minulle, minua, minussa -ihminen pahimmillaan). Mutta hänellä on erittäin hankala lapsuus takana, tukiverkko puuttunut, äidin kanssa etäiset välit, isän kanssa on riitaisissa väleissä   Eli sinällään Lillin teksti koskettaa.

Yksi kaverini on juurikin  ja hän perusti perheen varsin nuorena (no, verrattuna meihin muihin ) - on  , Nousua en tiedä, mutta itse epäilee olevansa  . No, sehän sopisi, koska mulla on taipumusta kerätä  :itä lähipiiriini   Ihmisenä mielettömän lämmin, äitinä rento ja salliva, mutta vastuullinen ja pitää kuria. Realisti, mutten sanoisi kurttuotsaiseksi

[Lilian]

Ex- mies ( ) lapseton, en usko että niitä tekeekään. Toinen ex   ( ) samoin lapseton. Hänellä ongelmana se ettei kukaan nainen ole tarpeeksi hyvä... Kolmas merkittävä mies mun elämässä oli   joten nämä   - miehet taitaa olla minun juttu?   Tän vm. liikkeistä en tiedä joten myöskään lapsista ei tietoa.

Toi    tuntuu tekevän miehestä semmosen että kulkee omia polkujaan, on siis itsepäinen ja jollain tavalla kova. Toki toisinkin päin- kun rakastuu niin omistautunut.  on mun ehdoton lempimerkki vastakkaisessa sukupuolessa koska vaikka olenkin myös herkkä musta löytyy se sama kova puoli kuin  - hemmoista, en ole murrettavissa psyykkisesti aivan kuten eivät hekään.

[jame]

Niin, kyllähän meillä kuukauriilla tunteita on, hyvin syviä ja tosia. Näiden tunteiden julkituominen ja näyttäminen on sitten ihan toinen juttu. Lapsuudenkodissa tunteita ei ehkä ole näytetty kovinkaan avoimesti. Muutkin tunne-elämän haasteet ovat voineet olla myös mahdollisia.

Itse koen tuon pienen kuukauristillottajan sisälläni sellaisena vakavamielisenä, surusilmäisenä nassikkana, joka totisena todistaa tätä maailmaa. Hän kenties kaipaa läheisyyden tuomaa turvallisuudentunnetta ja sitä vapautta, minkä tunteiden julkituominen antaa.

Mielestäni kauniisti kuvattu, minulla Kuu kauriissa totisesti voin sanoa että todelliset  tunteet kerron vain hyvin läheisille henkilöille. Turvallisuus alalla työskentely on tilainteissa on hyötynä ns. pokerinama joka pitää tilanteessa kuin tilanteessa.

[mc82]

Tulipas mieleen tässä kaksi muutakin ihmistä, joilla   syntymäkartalla, nimittäin anoppini sekä miehen vanhempi veli (sattumaako?).

Miehen veli on   ja   DC:llä, hänellä tosiaan   . Vielä lähempänä neljääkymppiä hän on sinkku ja tod.näk. jää lapsettomaksi. Tosin on vähän semmoinen yksinäinen susi, joka ei kaipaa edes ruuhkaa lähipiiriin, nauttii vapaudesta (vapaudenkaipuuseen viitannee enemmän     ). Tunteitaan ei juurikaan ilmaise, vaikuttaa mun silmään aina niin asialliselta, joka järkeilee tunteet ja käsittelee ne hiljaa itsekseen pään sisällä - no   :kään ei ilmaise tunteitaan kovin dramaattisesti.

Anoppi on   . Ei myöskään näytä kovin avoimesti tunteitaan, vaikka tarvittaessa sanoo mielipiteensä napakasti ja hiljentää koko sakin ( )  Tuli äidiksi alle parikymppisenä ja mies, iltatähti, syntyi anopin ollessa 35-vuotias. Äitini huolehtiva, erittäin vastuuntuntoinen, joka on kasvattanut lapsensa erinomaisesti, vaikka miehen kotona ei pahemmin tunteilla noin muuten - suuri ele oli, kun anoppi halasi meitä kihlauksen johdosta, harvemmin anoppi noin tunteilee!

[viuhtindu]

Äidilläni on    ja sen lisäksi huoneessa 11. eikä ihmeellisen lapsirakas koskaan ole ollut. Hankkinut lapsia enemmänkin järjen syistä, koska se "kuuluu" elämään tai jotain
moni muukin    jotka tiedän eivät lapsia pahemmin kaipaa