Kiitos Vexi
Olen ollut kotonani jo kauan ja poika on toipuillut kotonaan.
Ollaan oltu puhelinyhteydessä.Pojalla on vaihdellut mieliala toisinaan rajustikkin,se on selvä.Paha tapaturma koettelee urheilevaa ihmistä usein rankasti.Joka tapauksessa tilanne on loistava,ajatellen mitä hänelle tapahtui,ja mistä on selvinnyt.
Eilen soitti.Aijemmin kertoi käyvänsä kävelylenkeillä n.tunnin verran,jokatoinen päivä,minusta se oli tosi paljon.Nyt sitten yllätti minut tosissaan,kertoen,että kävelyenkit ovatkin olleet juoksulenkkejä.Hoidon aikana,jokatoinen päivä juoksee sen puolituntia ja se on kevyttä hänestä,sitten kävelee ja hölkkää toisen puolituntia.
Välipäivinä nostelee käsipainoja.Olen pyörittänyt kalenteria,ja kävellyt pitkin rantoja päivällä,ajatellut,kuinka vähän aikaa on tapaturmasta kulunut,vaikka se tuntuu vuodelta pojasta.<on tuntunut minustakin.
Poika tulee perheensä kanssa tänne maalle tänään maanantaina muutamaksi viikoksi.Aikoo uida joessa vastavirtaan,siinähän ei voi kuin vahvistua,samoin kuin soutaessa.Kipuja ei ole muuta, kuin lihaksissa,jotka kuuluu asiaan,ja nekin vähenee.
Illalla hoidon aikana on sitten tilauksessa uintireissu pojan kanssa,menen "turvamieheksi"
Mietin,kuinka tärkeää on työsi,jota teet.Se on tärkeää ja arvokasta.Lääkärit auttavat,ja parantajat auttavat.Yhä enemmän tutkitaan sairauksia,ja löydetään,mutta toisinaan se jää siihen lääketieteen keinoin,silloin viimeistään kaivataan ja tarvitaan sinua,ja toisia auttajia.Olen ollut huomaavinani,että aikaa myöten lääkärien suhtautuminen vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin muuttuu ja on muuttunut.
Eräs lääkäri on käynyt luonani selkäänsä hoidattamassa,alkaa olla kunnossa jo.Kysyi,että "millä pirulla teikäläiset parantaa"Kysyin sitten,että näkeekö pirun olkapäälläni.Kun ei nähnyt,niin päättelin,ettei se piru ole sitten puuhissa mukana.Kysyin sitten käyttääkö hän jotain pirua parannuksissaan.
Kiitos, iloa ja voimia työhösi.