seuraava »

[Hiisitär]

Minua taas on aina mietityttänyt että miten te jotka näette tai aistitte muuten asioita, vaikka juurikin noita entisiä elämia, miten erotatte "todelliset" menneen elämän visiot ihan perus mielikuvituksesta? Onko tilanne tai kuvat itsessään selvästi erilaisia, selvempiä, johdonmukaisempia? Tätä ihan mielenkiinnosta kysyn.

Minulla menee ainakin niin, että kun visio tulee se jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Kirjoitan sitä mukaa, kun visio pyörii ja kun se loppuu, se loppuu. En enää saa kirjoitettua mitään. Samoin kun kaikki elämät on näytetty minun kautta, en saa mitään kirjoitettua. Seinä tulee vastaan. Valokuva menee ikään kuin tyhjäksi. Jälkeen päin en muista mitä olen kirjoittanut. Siinä on selkeä ero mielikuvituksella luotuun. Mielikuvitus on jotain, mitä teen itse ja muistan sen. Menneiden elämien katselussa minä en päätä sitä mitä sieltä tulee vastaan ja miten paljon, enkä myöskään muista asioita jälkikäteen.

Olen hyvin mielikuvitusrikas ihminen ja käytän luovuutta työrintamallakin. Se on silti erilaista kuin menneiden elämien katseleminen

[karol~]

unina, "kuvina" ,atuksina,tai ihan konkreettisina tapahtumina. (esim. kun auto ajautui ulos moottoritieltä, joku tarttui rattiin ja käänsi siitä...)

LApsena jo oli kovasti vilkas mielikuvitus.. ja edelleen "mielikuvittelen" kaikennäköistä useinkin.
Mutta erotan sen selvästi omaksi tuotokseksi. Nuo "viestit" on erilaisia. Unissa ehkä nykyään selkeimpiä.

[dodobien84]

Unet. Selviä viestejä ja analysointia. Intuitiota ohjailevissa unissa joku muu hahmo ottaa selvän "pomon" roolin. Noissa sitten on loppukaneettina joku selvä ohje. Eräässä unessa taisin nähdä oppaani, jonka muksuna näin horroksessa jalkopäädyssä seisomassa, ja vannon että kaveri veti norttia siinä seisoskellessa.

Viime yönä jollain konstilla kolmas silmä aukesi (rupesi taas käpyrauhasessa energiat pörräämään) ja luin selvän viestin: "Raiskauskin on vain kokemus." Viesti oli kaneetti omalle heräämiselle ja omalle alkukankeudelle siinä. Tuli vain niin puun takaa vuosi sitten. Viesti oli osittain englantia ja jotain arabian kieltä muistuttavaa, mutta ymmärsin kuitenkin. Samalla äänet kuiskutteli selän takana. En kyllä saanut selvää niistä. Taaskaan. Mutta kaikkinensa aika kärsivällistä porukkaa toisella puolella henkimaailmassa.

Olen nähnyt näkyinä kasvot jostain kypäräisestä miehestä ja intialaisesta naisesta. Intuitio kertoo että taitaa olla jotain edellisiä elämiä. Tai tiedä onko ne rinnakkaisia vai tulevia, kun omista transseista olen päätellyt että aikaa ei ole olemassa.

Vain tässä ja nyt. Tuosta tuo alkukankeus johtuikin.

Mutta eiköhän ne selvimmät tule ihan tästä oikeasta elämästä. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Ja on sinne huudettukkin jos jonkinlaista. Opetuksina pitäisi ottaa kaikki vastaan.