Minua taas on aina mietityttänyt että miten te jotka näette tai aistitte muuten asioita, vaikka juurikin noita entisiä elämia, miten erotatte "todelliset" menneen elämän visiot ihan perus mielikuvituksesta? Onko tilanne tai kuvat itsessään selvästi erilaisia, selvempiä, johdonmukaisempia? Tätä ihan mielenkiinnosta kysyn.
Minulla menee ainakin niin, että kun visio tulee se jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Kirjoitan sitä mukaa, kun visio pyörii ja kun se loppuu, se loppuu. En enää saa kirjoitettua mitään. Samoin kun kaikki elämät on näytetty minun kautta, en saa mitään kirjoitettua. Seinä tulee vastaan. Valokuva menee ikään kuin tyhjäksi. Jälkeen päin en muista mitä olen kirjoittanut. Siinä on selkeä ero mielikuvituksella luotuun. Mielikuvitus on jotain, mitä teen itse ja muistan sen. Menneiden elämien katselussa minä en päätä sitä mitä sieltä tulee vastaan ja miten paljon, enkä myöskään muista asioita jälkikäteen.
Olen hyvin mielikuvitusrikas ihminen ja käytän luovuutta työrintamallakin. Se on silti erilaista kuin menneiden elämien katseleminen