seuraava »

[jenjen]

Eli tiedoksi niille, joille käsite multippelipersoonnallisuus on vieras: Multippelipersonallisuus (sivupersoonahäiriö) on häiriö, jossa ihmisessä asuu monia eri persoonia, joilla kaikilla on omanlaisensa luonne, tietoisuus, sukupuoli, muistot ja muut kokemukset. Yleensä multippelipersoonallisuus syntyy lapsuudessa, hyvin traumaattisessa kokemuksessa (raaka seksuaalinen hyväksikäyttö).

Luin kirjan Jänis Ulvoo, jonka oli kirjoittanut Truddi Chasen pari sataa sivupersoonaa. Oikeaa ja alkuperäistä Truddia ei enää "Joukkojen" mukaan ollut näkynyt enää siitä asti, kun tämä oli vuoden vanhana joutunut isäpuolensa seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Joukoissa oli jos jonkinmoista sakkia, oli miespuolisia, naispuolisia, teinejä, ja ihan pieniä lapsia, joilla kaikilla oli omat muistonsa, kokemuksensa ja tunteensa. Jotkut näistä persoonista olivat tietoisia toisistaan, toiset taas eivät. Sivupersoonien ulkonäkö, ääni ja elekieli vaihteli. Jos joku persoonista joi alkoholia, vain tämä persoona tuli juovuksiin, kaikki muut olivat selvinpäin.

Itse rupesin pohtimaan tätä asiaa nyt henkiseltä puolelta. Mitä te luulette, onko tälläisellä henkilöllä useita eri sieluja, vai onko yksi sielu jakautunut useaksi? Truddin tapauksessa osa persoonista oli täydellisesti kehittyneitä persoonallisuuksia, toiset taas olivat hyvin yksiulotteisia, ja tunsivat esim. pelkkiä negatiivisia tunteita.

Itse voisin olla ehkä monisieluisuuden kannalla, ajatellen, että koska isäpuoli oli hyvin raaka, ei kaikkia näitä raakuuksia voisi panna yhden sielun kestettäväksi. Toisaalta taas tuo joidenkin persoonallisuuksien yksiuloitteisuus pistää miettimään, josko kyseessä olisi kuitenkin moneen eri osaan jakautunut sielu. Mutta iso osa persoonallisuuksista ei ollut edes kokenut seksuaalista väkivaltaa, vaan olivat suojelemassa ja auttamassa näitä henkilöitä, jotka olivat näitä kokemuksia kokeneet.

Mitäs muut on mieltä, jaksaako kukaan miettiä näin syvällisiä juttuja näin maanantai-iltana?  Psykologiaa sekoittuneena henkimaailmaan? 

[Hiisitär]

Yhteen kehoon tulee kerralla vain yksi sielu, ei sen enempää Multipersoonallisuus on yleensä jäämiä menneistä elämistä - menneiden elämien persoonat pompsaavat esiin syystä tai toisesta. Mehän olemme periaatteessa jatkuvasti kytköksissä menneisiin elämiimme ja itse menneiden elämien tulkintoja vuosia tehneenä olen huomannut noiden menneiden elämien persoonien vaikuttavan edelleen nykyisen elämän persoonaan.

Multipersoonallisuus voi kenties olla myös puolustusmekanismi, jossa luonteen eri pirteet jakaantuvat pään sisällä eri persooniksi. Henkilö ikään kuin esittää tietämättään roolileikkiä sivupersoonillaan, jotka ovat tapa tuoda esiin asioita, tunteita ja ajatuksia, joita henkilö itse piilottelee sisimpäänsä, eikä uskalla kohdata niitä.

Ego eli persoona vaihtuu meillä elämästä toiseen. Välillä ollaan sitä, välillä tätä. Sielu sen sijaan pysyy aina samana.

[jenjen]

Eli sä siis olet sitä mieltä, että jokainen eri persoona on kuitenkin sama sielu?

Mä kritisoin tuota menneiden elämien persoonallisuuksia nyt kyllä  Se kun tarkoittais sitä, että ne menneiden elämien persoonallisuudet on saanut nyt sitten tässäkin maailmassa kokea kamalia juttuja, mikä taas ei sovi mun karmalliseen ajatusmaailmaan millään lailla. Ja miten niistä kärsivistä persoonista niin suuri osa on just lapsia täs Truddin tapauksessa. Meinaatko, että hän ois valjastanut menneiden elämiensä lapsuudet kärsimään nyt tätä nykyistä shittaa?

Tuo puolustusmekanismi... Joo, mä nielisin sen, jos tosiaan kaikki persoonat ois hyvin yksijakoisia ja yksiselitteisiä, mutta osa persoonallisuuksista on ihan oikeita persoonia lempiruokineen, muistoineen ja käyttäytymispiirteineen. En usko, että vain piilotellakseen jotain asiaa, olisi mielen luotava ihan täydellinen persoona, joka voi poiketa rajustikin alkuperäisestä persoonasta.

Mistä muuten tiedät, että sieluja voi olla vain yksi kerrallaan?

[Hiisitär]

Olen törmännyt monta kertaa tähän kysymykseen erilaisissa henkimaailmaa käsittelevissä kirjoissa ja aina vastaus on ollut sama - vain yksi sielu per keho. Olen kuitenkin tutkinut näitä asioita siitä lähtien, kun opin lukemaan

En oikein ymmärtänyt tarkalleen tuota menneiden elämien persoonallisuusjuttua, mutta yritän vastata siihen niinkuin itse ymmärsin sen. Eli, menneen elämän persoonat ovat menneen elämän persoonia. Kuitenkin, kun sielu pysyy samana, siihen on varastoitunut muisto jokaisesta menneestä elämästä (nämä kirjataan myös jokaisen sielun henkilökohtaiseen tietopankkiin tuonne henkimaailman puolelle). Yleensä menneen elämän persoonat pysyvät siellä taka-alalla ja ovat kuolleet sen kehon mukana. Joskus muistoista tulee niin vahvoja, että persoonat nousevat taas esiin, jos sen voisi noin simppelisti selittää. Menneen elämän persoonat eivät koe siis enää ylimääräistä karmaa. Mehän olemme sielu, joka siirtyy elämästä toiseen, joka kuljettaa mukanaan muistoa jokaisesta elämästään - myös siitä, millainen persoonana hän on ollut kulloisessakin elämässä. Sielu on siis vähän kuin säkki tai kirja, jonne varastoituu tietoa ja muistoja, mutta säkki/kirja itse ei koskaan vaihdu Säkistä/kirjasta voi nostaa esiin asioita ja ne voivat nousta esiin myös tahattomasti esimerkiksi trauman seuraksena.

Pieni esimerkki siitä miten menneen elämän persoonat ja niiden muistot vaikuttavat yhä: Minulla oli kerran asiakas, jolle näytettiin ensin mennyttä elämää kabaree-tanssijana. Hän oli nauttinut työstään, ollut persoonana iloinen ja esiintymistaitoinen. Sen perään näytettiin elämää arkkitehtimiehenä. Tuossa elämässä hänen piti kirjoittaa paljon, joka tuotti hänelle suuria vaikeuksia. Hän ahdistui, ei osannut ilmaista tunteitaan ja ajatuksiaan sen enemmän sanoin kuin kirjoituksin ja vietti mieluiten aikaa yksinään.
Asiakas kertoi tulkinnan jälkeen kärsivänsä paniikkikohtauksista. Hän ei pysty(nyt) ilmaisemaan tuntemuksiaan sanoin tai kirjoituksin niin hyvin kuin haluaisi. Kaikenlainen esillä oleminen ahdisti häntä PAITSI jos hän pääsi esiintymään tanssin ja/tai laulun keinoin. Silloin hänestä tuli kuin eri ihminen, joka nautti jokaisesta hetkestä yleisön katseen alla
Molemmat persoonan piirteet olivat siis peruja menneiden elämien persoonista ja tavoista elää. Tämä on tietysti vain yksi esimerkki eikä päde kaikkiin - jokainen on yksilö.

Mitä lapsiin tulee ihmiset tahtovat yleensä unohtaa sen, että lapsikin on sielu. Sielu on iätön ja ajaton, keho on iällinen ja ajallinen. Keho ja sitä mukaa mieli käy läpi erilaisia kehitysvaiheita aina syntymästä kuolemaan, mutta sielu on iätön. Se vain kerää kokemuksia, jos sen olemassaolon syyn voi noin lyhyesti tiivistää. Näin ollen menneet elämät vaikuttavat myös lapsiin, koska lapsi on sielu, jonka keho on vielä lapsen kehitysvaiheessa. Se, missä vaiheessa menneen elämän karma alkaa vaikuttaa on yksilöllistä - jollekin menneen elämän karma näyttäytyy heti syntymässä kehon syntyessä vammaisena, toiselle se kaikkein kovin piikki tulee vastaan vanhuuden yksinäisyytenä. Karmaa on niin monenlaista! Karmahan ei siis ole rangaistus, sitä vielä haluan korostaa. Se on omien menneiden tekojen summa.

Karma ei automaattisesti pyyhkiydy pois yhden elämän aikana. Jotkut oppiläksyt ovat niin tiukassa, että niitä tahkotaan läpi elämästä toiseen (itseltänikin näitä löytyy!). Henkitasolta katsottaessa kiirehän ei ole mihinkään. Jokainen saa kulkea omanlaistaan tahtia ja tietä. Henkimaailmassa ollaan hyvin suvaitsevaisia ja ymmärtäväisiä


Mitä tulee siihen, että mieli kehittäisi sivupersoonan suojaksi itselleen: Ajatus on mahtava työkalu. Se saa kehon, mielen ja ihmisen uskomaan sen, mitä sille syötetään, tietoisesti tai tiedottomasti. Tähän perustuu muun muassa hypnoosi - kun järki ja mieli sammutetaan ja tilalle jää vain suora yhteys alitajuntaan ja sitä kautta ihmisen ajatuksiin, voidaan ihminen saada uskomaan ja tekemään melkeinpä mitä tahansa. Samoin psykosomaattiset oireet perustuvat vain ajatuksen voimaan. Siksi toisen persoonan luominen ajatuksilla ei ole mitenkään ihmeellistä, ainakaan minusta Suosittelen tutustumista ajatuksen voimaa käsitteleviin kirjoihin, minusta ne ovat mielenkiintoisia!

Tällaisia ajatuksia minulla ja ne ovat tietenkin vain minun näkemyksiäni. Vastailen mielelläni lisää, ainakin YRITÄN vastata, mutta en ole halukas lähtemään väittelemislinjalle tyyliin "eipäs-juupas". Kaikelle on tarkoituksensa ja paikkansa, myös jokaisen näkemyksille eri asioista ja minun näkemys sopii vain minulle. Sitä paitsi olen ihan liian laiska moiseen tohinaan 

[Hiisitär]

Ja tietysti sitä muistaa sen kymmenen muuta mainitsemisen arvoista asiaa heti, kun viestin lähettää

Elikkäs, ensiksikin tuosta miksi muka olisi vain yksi sielu per keho. Sielun sanotaan olevan valtava energiapallo - itseasiassa niin iso, ettei sitä kannata ottaa mukaan kokonaan yhteen kehoon. Osa sielusta jätetään henkimaailman tasolle ja tätä osaa kutsutaan Yli-Minäksi. Palanen otetaan tähän kehoon ja loput riputellaan Toisiin Ulottuviiksiin, ilmeisesti vähän sen mukaan mikä sopii itse kullekin sielulle. Toiset ulottuvuudet ovat asia ihan erikseen, niistäkin löytyy Astrolta jotain juttua, jos haluaa lähteä kaivelemaan asiaa.
Näin ollen jos jo yksi sielu itsessään ei mahdu koko kehoon, ei siellä liene tilaa ylimääräisille

Toinen mikä tuli mieleen oli auraan tarttuvat henkiolennot, kuten vaikka kuolleet. En ole perehtynyt tähän valitettavasti enempää kuin pintapuolisesti, en koe tätä itselleni tärkeäksi aiheeksi, joten en osaa sanoa miksi sielut tai henkiolennot haluavat tarttua jonkun ihmisen auraan. Kuitenkin tällaiset tarrahenget (siksi niitä kai nimitettiin) voivat aiheuttaa muutoksia personaan - eivät usein kovinkaan suuria, mutta kuitenkin.
Katselin joskus KAUAN KAUAN aikaa sitten dokumenttia meediosta, joka vieraili joko tanskalaisen tai norjalaisen pariskunnan luona. Heillä kummitteli ja he toivoivat meediolta apua. Meedio kysyi ensimmäiseksi onko jompi kumpi alkanut juoda alkoholia entistä enemmän tai huomannut ettei humallu helpolla. Vaimo vastasi, että aviomies on alkanut vetää viinaa kuin sieni tulematta kuitenkaan humalaan. Meedio ilmoitti, että asuntoon on jäänyt majailemaan juoppopummin henki, joka on edelleen perso viinalle - tai siis viinan energialle. Koska henki ei voinut juoda enää itse, se oli tarrautunut miehen auraan ja saanut tämän ryyppäämään kauheasti. Mies ei humaltunut, koska juoppokummitus imi alkoholin energian itseensä. Mennessään pois kummitus iski vihoissaan lasipöydän kahtia - pariskunnan mies itki hysteerisesti shokissa kaikesta tästä.

Noh, ei nyt ihan multipersoona mutta kuitenkin esimerkki siitä, miten henkimaailman väki voi vaikuttaa ihmiseen tämän tietämättä. :

[Eklektikko]

Multippelipersoonallisuus syntyy yleensä silloin, kun hyvin pieni lapsi joutuu ihan hirveiden kokemusten uhriksi. Esimerkiksi erittäin raa'an ja toistuvan väkivallan ja seksuaalisen väkivallan uhriksi.

Psyyke suojelee tällöin itseään täydeltä hajoamiselta siten, että se jakautuu useampaan persoonaan, jolloin kauheiden tapahtumien tapahtuessa lapsi voi paeta johonkin toiseen persoonaan ja ne kauheat tapahtumat tapahtuvat silloin 'jollekin toiselle.'

Jokaisen tunnetun multippelipersoonatapauksen taustalla on ollut tällainen tilanne. Kyseessä on siinä mielessä ns. maallinen ilmiö. Sieluja on edelleen vain  yksi, mutta mieli sen sijaan on jakautunut osiin suojatakseen itseään tuhoutumiselta.

[Ulkopuolinen]

Sielu minunkin mielestäni pysyy samana, mutta persoonallisuus todellakin voi jakautua lapsena. Jokainen meistä tietää puheet sisäisestä lapsesta, multippelipersoonallisuudella sisäinen lapsi onkin kuin identtinen kaksonen tai kolmonen, riippuu siitä, kuinka monta persoonaa löytyy. Persoona jakautuu juuri traumaattisesta kokemuksesta, silloin kun tapahtuma on aiheuttanut liian suuren reaktion, joka olisi mielelle vahingollista kohdata. Tällöin voimme jakaa sisäisen lapsemme ja joskus sulkea sen hyvin syvälle sisällemme pois tietoisuudestamme. Haudata vihan, tuskan tai surun.

Jakautuessaan persoonat ovat muodostuvat itsenäisiksi ja toimivat oman näkemyksensä mukaan, usein he halveksuvat toisiaan ja ajan kuluessa menettävät yhteyden toisiinsa. Sen vuoksi persoonat voivat olla niin erilaisia.

Keino hoitaa tätä tilannetta on kutsua sydämeen jokainen näistä persoonista, keskustella ja päästä sopuun. Se on vaikea ja melkoisen epämiellyttävä tehtävä, jota toki voi helpottaa energiahoidolla tai kutsumalla enkelit apuun,  mutta vain kohtaamalla jokainen persoona ja sulauttamalla ne yhteen voi jatkaa sillä yleensä nuo persoonat elävät tiedostamattomassa osassa meitä, mutta satuttavat ja vaikeuttavat elämää, he saattavat kutsua tarrahenkiä vaivoiksemme tai omia alempia henkioppaitaan tai orjuuttaa tavalla, sairastuttaa meidät. Yksin sitä työtä ei kannata eikä yleensä kykene tehdä, ainakin minun kokemukseni mukaan se voi olla hyvinkin rankkaa, mutta toisaalta antoisaa, vapauttavaa.

 

[jenjen]

Mielenkiintoisia näkemyksiä.  Nämä ovatkin sellaisia asioita, joihin on melkein mahdotonta löytää ns. oikeita vastauksia. Sori, jos susta AthaMaarit tuntui, että tässä lähdetään juupas-eipäs linjalle, se ei ollut tarkoitukseni, pohdinpa vain toista näkökantaa sun esittämiin vaihtoehtoihin.

Ymmärtäisin paremmin tätä mielen jakautumista, jos se oikeasti olisi niin, että joku persoonista käsittelisi vaikkapa vain vihaa, toinen tuskaa, toinen seksuaalisia asioita jne. Ihmettelen vain, että miksi kuitenkin kehittyy ihan täydellisiä persoonia, joilla on kyky käsitellä kaikkia tunteita ja tuntemuksia.

Hauska juttu on myös tämä energia, joka lähtee henkilöistä, joilla on enemmän kuin yksi persoona. Truddin tapauksessa videoitiin hänen istuntojaan, mutta yleensä ottaen filmit kärsivät heikosta laadusta, ja kuvaaja oli ihan ihmeissään, kun elektroniset laitteet sekoilivat jatkuvasti. Muuten ne toimivat normaalisti, mutta Truddin ja Joukkojen astuessa huoneeseen, ne eivät enää toimineetkaan. Myös Truddin kotona paloivat lamput jatkuvasti, ja hänellä oli vaikeuksia elektronisten laitteiden kanssa. Olisi kiva nähdä tälläisen henkilön aura, eli säteily, se on varmasti paljon suurempi kuin normaalisti, mikä selittäisi tämän sähkölaitteiden tilttaamisen.

Kirjassa nämä persoonat olivat erillisiä. He kävelivät kaupungilla erillään, he saattoivat ottaa toisiaan kädestä kiinni. Lapset saattoivat tulla Truddin sänkyyn nukkumaan erillisinä olentoina, ja muutenkin he pystyivät toimimaan erillään, eli oikeastaan kuin irti fyysisestä ruumiista. Kirjaa oli hyvin vaikea lukea, koska oli hyvin vaikea käsittää tätä Joukkojen toimintamallia, ja sitä, kuinka he voivat olla erillään samassa ruumiissa.

Tuosta sielu-jutusta vielä. Ymmärrän hyvin näkemyksen siitä, että sieluja on vain yksi. Mutta voin kyseenalaistaa sen tällaisessa tapauksessa silti. Koska henkimaailma on aivan eri tasolla kuin mitä me voimme ymmärtääkään, voi siellä tapahtua mitä tahansa. Vaikka joka paikassa olisi kirjoitettu sieluja olevan vain yksi per ruumis, niin toimiiko henkimaailma sen mukaan mitä on kirjoitettu? Se toimii sen mukaan, mikä siellä on mahdollista, ei sen mukaan mitä meidän käsityskykymme ymmärtää. En tokikaan sano, että yhden sielun kannatajat olisivat väärässä, mutta itse tykkään pohdiskella erilaisia vaihtoehtoja sulkematta monisieluisuudenkaan vaihtoehtoa pois.

[Lilli]

Nämä persoonallisuushäiriöt sun muut ovat mielenkiintoisia

Mitä sanoisitte siitä kun joskus ihmisestä tulee murhaaja hänen
saadessaan iskun päähänsä? Ja usein heille kehittyy samoiten
kaksoiselämä.. Uskotteko sen johtuvan puhtaasti aivovammasta vai
uskotteko siihen liittyvän jotain muutakin sitten mukaan?

Tästähän ei tarvitse edes etsiä esimerkkiä kovin kaukaa, lehdistössä on muistaakseni viime vuonna käsitelty Kuopion torilla tapahtunutta ammuskelutapausta, jossa kuoli 1 ihminen ja loukkaantui useita.

Joka tapauksessa ammuskelija oli keski-ikäinen mies, joka oli elänyt täysin nuhteetonta elämää siihen asti. Häntä oli kuitenkin lapsuudesta asti riivannut painajainen, jossa hän tappaa suuren joukon ihmisiä. Ammuskelupäivänä hän oli ollut tekemässä veneremonttia, mutta oli liukastunut ja lyönyt päänsä. Pää pyörryksissä hän oli hakenut aseen, lähtenyt Kuopion torille ja avannut tulen. Hän kuvitteli taas näkevänsä sitä samaa painajaista, mutta tällä kertaa unesta olikin tullut totta.

Mies ei saanut tapauksesta vankilatuomiota, vaan hänet passitettiin syyntakeettomana psykiatriseen hoitoon.

[jenjen]

Keino hoitaa tätä tilannetta on kutsua sydämeen jokainen näistä persoonista, keskustella ja päästä sopuun. Se on vaikea ja melkoisen epämiellyttävä tehtävä, jota toki voi helpottaa energiahoidolla tai kutsumalla enkelit apuun,  mutta vain kohtaamalla jokainen persoona ja sulauttamalla ne yhteen voi jatkaa sillä yleensä nuo persoonat elävät tiedostamattomassa osassa meitä, mutta satuttavat ja vaikeuttavat elämää, he saattavat kutsua tarrahenkiä vaivoiksemme tai omia alempia henkioppaitaan tai orjuuttaa tavalla, sairastuttaa meidät. Yksin sitä työtä ei kannata eikä yleensä kykene tehdä, ainakin minun kokemukseni mukaan se voi olla hyvinkin rankkaa, mutta toisaalta antoisaa, vapauttavaa.



 

Tämä on ristiriitainen käsitys. Truddin tapauksessa Joukkoja ei sulautettu yhdeksi "eheäksi" minäksi, koska kukaan heistä ei halunnut sitä. Truddin lääkäri mietti jälkisanoissa, että onko kuitenkaan tämä eheyttäminen, johon multippelipersoonoissa tähdätään, se ainoa ja oikea hoitomuoto, vaikka niin monet psykiatrit asian mieltävät. Hän puhui myös tapauksesta, joka oli päättynyt traagisesti, lääkärin painostaessa persoonia yhdistymään, vaikka nämä eivät sitä halunneet tehdä.

MUOKS: JA HUOM. Kirja josta puhun perustuu tositapahtumiin. Eli ei ole vain kirjailijan mielikuvituksen lentoa  

[Metsänkeiju]

On muuten erittäin hyvä kirja!

Mäkin aattelen, että yksi sielu on jokaisella. Ja ihmismieli/psyyke tekee mitä ihmeellisimpiä temppuja selviytyäkseen.. tässä tapauksessa jakaantunut moneksi persoonaksi, joilla jokaisella on omat psyykkeen alueet hoidettavanaan..