seuraava »

[garou]

Huuh.. Niin tuttua juttua.. Tosin olen vasta 25 mutta kai sekin on hyvä ikä kriiseilyyn...

Samaa jonkinlaista henkisen uudistumisen nälkää poden kai minäkin kun on niin helkkarin paha olla koko ajan.

"Mutta nuo fiilikset, jotka olivat itselläni pahimmillaan viime syksynä, olivat jotain niin karmeaa, että ei siinä paljon kenenkään tsemppaukset auttaneet  Grin Pahinta oli nimenomaan se kärsimättömyys ja se tunne, että en kestä enää hetkeäkään tätä tilannetta, että tän on muututtava nyt just heti! Huh, aika surkeaa."

Eivät auta tsempit, se on vaan räydyttävä läpi.. ja tuntuu, että itse olen vasta tien alussa.. 

[Hiisitär]

Gisella, huomasithan yhdestä viestistäni, että syksyn 2009 aikana oli ISOOOO energiaportti, joka tyrkkäsi semmosta energiaa tänne maapallolle, että oksat pois! Suurin osa ihmisistä muuttui ja oireili enemmän tai vähemmän juuri syksyn 2009 aikana. Erityisesti syyskuu oli rankin.

Sinua herätellään nyt vaan siihen, että olisit ylpeä itsestäsi ja kantaisit kaikkia kykyjäsi esillä ja kunnioittaisit niitä "Anteeksi että olen olemassa" ja "en osaa mitään" ovat täysin vääriä asenteita elämää kohtaan ja itseään kohtaan. Sehän on suorastaan loukkaus Maailmankaikkeutta kohtaan, jossa kaikki asiat ovat juuri oikeita ja täydellisesti paikallaan, ulkoisen kaaoksen elementeistä huolimatta.

[Gisella]

Gisella, huomasithan yhdestä viestistäni, että syksyn 2009 aikana oli ISOOOO energiaportti, joka tyrkkäsi semmosta energiaa tänne maapallolle, että oksat pois! Suurin osa ihmisistä muuttui ja oireili enemmän tai vähemmän juuri syksyn 2009 aikana. Erityisesti syyskuu oli rankin.

Sinua herätellään nyt vaan siihen, että olisit ylpeä itsestäsi ja kantaisit kaikkia kykyjäsi esillä ja kunnioittaisit niitä "Anteeksi että olen olemassa" ja "en osaa mitään" ovat täysin vääriä asenteita elämää kohtaan ja itseään kohtaan. Sehän on suorastaan loukkaus Maailmankaikkeutta kohtaan, jossa kaikki asiat ovat juuri oikeita ja täydellisesti paikallaan, ulkoisen kaaoksen elementeistä huolimatta.

Huomasin kyllä, ja kiitos muistakin viesteistäsi tähän ketjuun    Onhan tässä vielä opeteltavaa, että osaa toimia oikein ensisijaisesti itseään kohtaan.

[Hiisitär]

Se onkin tärkeintä! Itsensä hyväksi toimiminen tuntuu olevan ihan supervaikeaa vielä suomalaisessa kulttuurissa. Täällä kun itsestään huoltapitävistä ihmisistä ajatellaan, että he ovat joko

a) kultalusikka suussa syntyneitä porvareita, jotka eivät tajua elämän kovuudesta mitään ja näin ollen heitä saa avoimesti halveksia ja kadehtia
b) itserakkaita bimboja, jotk eivät ole tajunneet elämän kovuudesta mitään ja näin ollen heille saa avoimesti nauraa
c) itserakkaita selkäänpuukottajia, jotka omalla olemassaolollaan tekevät muiden elämästä kovaa ja näin ollen heitä saa avoimesti vihata
d) kusipäitä, joille oma erityisyys on niin hieno juttu, että sitä pitää ihan vaalia, eivätkä hekään ole koskaan tajunneet elämän kovuutta, joten heitä saa avoimesti vältellä
e) joitain ihme hihhuleita, jotka eivät tajua elämän kovuudesta mitään ja näin ollen heitä pitää karttaa kuin ruttoa, koska he eivät mitenkään voi olla täysjärkisiä
f) naisia, joita ei kiinnosta muiden hoivaaminen naisten tapaan, jolloin he ovat joko lapsellisia tai itserakkaita tolloja, jotka eivät tajua naisena olemisesta ja elämän kovuudesta mitään, jolloin heitä saa avoimesti katsoa nenän varttaan pitkin.

... ihan noin muutaman esimerkin mainitakseni. :

[SanctAstra]

Mulla ei vissiin mitään kriisiä ole ollukaan. Men ymmärrä ihmisten vouhkaamista... Tai ehkä mä olen vain sinut tämän asian ja itseni kanssa. 

[SanctAstra]

Siis haasteitahan elämäni on ollut täynnä, sitä en kiellä. Mutta en minä nyt hirveästi ole asioista kriiseillyt. En ole ahdistunut esim. vanhenemisesta, kun se on jotain sellaista mille ei vaan voi mitään. Naisellisuuteni kanssa minulla on jatkuva haaste, mutta en koe sitä kriisinä.

Psykologiahan katsoo, että jokainen uusi vuosikymmen on kriisin paikka, eli silloin tulee aina uusia kehitystehtäviä. Tämä ns. kriisiaika alkaa yksilöllisesti molemmin puolin tulevaa uutta vuosikymmentä. Harvoin se alkaa tasan sillä hetkellä, kun esim. täytät 30 tai 50. Näinä vuosikymmeninä on tarkoitus tarkistella mihin suuntaan elämäsi on menossa ja mitä olet saanut aikaiseksi. Myös sitä tarkistellaan, oletko ollut tyytyväinen elämääsi. Jos et ole, olisiko aika tehdä asioille jotakin. Tosin lapsuudessa kehitystehtävät ovat erilaisia kuin aikuisuudessa. Ja psykologian mukaan ihminen on aikuinen vasta 25-vuotiaana. 

Se on oikeastaan asenteesta kiinni, miten tulkitsee omaa elämäänsä. Haluaako ottaa asiat kriiseinä vai haasteina, jotka voi käydä läpi ja oppia jotain uutta. Minulle tuo sana kriisi on jotenkin negatiivissävytteinen.

 

[Gisella]

Tämä nyt on termistöä, mutta minä taas en pidä sanasta haaste, koska sitä käytetään nykyään joka paikassa sanan ongelma sijasta. Mutta käytännössä kriisi minulle tarkoittaa samaa - siis mahdollisuutta kasvaa ja kehittyä. Tämän vuoksi en koe sitä negatiivisena ilmauksena. 

Samaa mieltä

Olen "vouhkannut" kriiseilystäni tällä foorumilla, mutta oikeassa elämässä en sitä ole juuri tehnyt. Ainoastaan muutamalle lähimmälle ystävälleni olen voivotellut, että nyt on suunta hukassa. Kukaan ystävistäni ei ole oikeastaan korvaansa lotkauttanut puheilleni, mutta viimeisen viikon aikana olen kuullut kahdesta eri suusta, että "taitaa olla lievää kolmenkympin kriisiä ilmassa". Teemat näyttäisivät olevan hyvinkin samat, eli työ ja parisuhdeasiat mietityttävät - kaiken muun ohella 

Ainakin itseäni mietityttävät asiat ovat juuri niitä, joihin voi itse vaikuttaa. Kuten se, mitä työtä tekee ja missä asuu. En itsekään jaksa ahdistua vanhenemisesta, koska se on asia, jolle kukaan meistä ei voi mitään, toisin kuin em. asiat.

[Lilli]

Ajattelinpa osallistua keskusteluun, vaikka kolmekymppiä meni rikki jo viime vuosituhannella. 

Klassisisesti kolmenkympin kriisi/virstanpylväs saavutetaan 28-vuotiaana ja astrologisesti se liittyy Saturnuksen paluuseen. Eikä aina ole tosiaankaan kyse erityisestä kriisistä, mutta tyypillisesti silloin siirrytään ulkoisesti aikuisempaan elämään: perustetaan perhe, mennään töihin opiskelujen jälkeen tai edetään uralla voimakkaasti, ostetaan ensimmäinen asunto jne. Kriisi tulee tavallisesti siitä, jos noita asioita ei saakaan niin helposti kuin haluaisi. Moni nainen pistää miehen vaihtoon, jos tämä ei ole valmis lapsentekoon. Opiskeluista tiputaankin työkkärin jonoon, eikä unelmatyöpaikkaan tai työ ei olekaan tarpeeksi haastavaa ja mielekästä. Voihan joku oireilla myös ensimmäisiä vanhenemisen merkkejä, esim. harmaata hiusta tai silmäkulmaryppyjä. Silloin oman viehätysvoiman ja nuorekkuuden todistelu voi tulla hyvin tärkeäksi.

Oma Saturnuksen paluu liittyi hyvin pitkälti edellä mainittuihin asioihin, ja vaihe meni suhteellisen kivuttomasti ohitse. Voisin sanoa sen olleen jopa hyvää aikaa. Varsinainen kriisi tuli sitten n. 32-vuotiaana ja liittyi astrologisesti Pluton transiitteihin. Tällöin nuoresta aikuisesta tuli oikeasti aikuinen dramaattisten vaiheiden jälkeen. Kävin lävitse varsinaisen "itsen suursiivouksen", henkisen kasvun pyrähdyksen, löysin itseni ja elämäntehtäväni, katkaisin henkisen napanuoran vanhempiini, kyseenalaistin oikeastaan kaiken, mitä Suomessa pidetään normaalina. No, tuon jälkeen elämäni onkin ollut sangen värikästä, ei niistä sen enempää. Joka tapauksessa koen, että aikuistumiseen liittyy siirtyminen ulkokohtaisuudesta (ts. vanhempien, kavereiden, puolison, pomon, opettajan, yhteiskunnan odotusten mukaan elämisestä) minä-lähtöisyyteen ja itsenäisyyteen, mikä tarkoittaa elämistä sen mukaan, minkä kokee itse mielekkääksi ja tärkeäksi. Tässä vaiheessa saattaa valjeta suoranainen kutsumus, ellei se ole ollut vielä selvillä. Tämä ei ole välttämättä elämän muilta ihmisiltä pois, mutta mikäli omat ja muiden näkemykset menevät pahasti ristiin, niin konfliktejakin on tietysti odotettavissa. Kypsä ihminen yleensä käyttäytyy kuitenkin konflikteissa eri tavoin kuin teini, joka luultavasti esittelisi toiselle keskisormea ja paukuttelisi ovia, kypsyys tuo mukanaan myös viisautta, lempeyttä ja laajojen kokonaisuuksien hallintaa, joilla muodostetaan hyviä perusteluja ja muut saadaan ehkä vakuuttumaan oman näkemyksen hyvyydestä. 

Nuoremmille tiedoksi, että neljänkympin tienoo on myös vähintäänkin mielenkiintoinen. Elämä voi uudistua rajustikin siinä vaiheessa.