Minkä ikäisestä pojasta olikaan kyse? onko pojalla vain vilkas mielikuvitus, vai onko suvussanne oikeasti ollut näkijöitä aiemmin? Onko hänellä sinun -eli Äidin- näkökulmasta katsottuna edes mahdollista löytää herkkyyttä nähdä asioita? Onko hän ennen nähnyt jotain, mikä on tapahtunut juuri niin, niin kuin hän sanoi?
Lapsethan pelkäävät paljon ja kaikenlaista,
ja jos vanhemmat sairastuvat, huolet ja pelot vain voimistuvat, silloin keksitään paljon juttuja ja suurennellaan huolenaiheita, ns dramatisoidaan, koska lapsi vain toimii sillä tavoin, leikin tavoin...
Kerron esimerkin omasta lapsuudestani,
7-vuotiaana näin ikätovereitani koskevan selväunen, meillä on näitä kykyjä aina ollut suvussa. Siinä yksi samanikäisistä lapsista -minäkin olin joukossa mukana -kuoli nuorena.
Minä uskoin pitkään, että itse kuolen nuorena. Sitten pelkäsin kaikenmaailman murhaajia, tunkeutujia, murtovarkaita yms. jotka ehkä voisivat viedä hengen, jopa uskonto ja Saatana aiheuttivat pelkoa, jos kuolenkin enkä pääse Taivaaseen, kouluikäisenä siis pelkäsin tuommoisia...
Vanhemmillani oli sairauksia koko ajan, no sitten alkoi pelko, että he kuolevat, samalla olin aina varma, että olen jotenkin erityinen, että minä vielä kuolen.
Nuoruudessa elin rankat teinivuodet, uhosin ja kapinoin, uhkailin jopa itsetuholla, läheltä-piti tilanteita oli monia. No, sitten en kuitenkaan kuollut, vaan vahvistuin entisestään, pelot madaltuivat,
eivätkä vanhemmatkaan, ei kukaan lähisukulainen ole vielä kuollut, paitsi isovanhemmista jotkut, mutta se on luonnollinen elämän kiertokulku.
Että ensin vanhemmat, sitten vasta jälkikasvu, kivuliaampaa se on vanhemmille toisin päin, siitäkin tosin olen nähnyt esimerkkejä sukulaisissa...
Mutta että selväunessa yksi ikäisistäni kuoli,
näin kävi,
hän hyppäsi katolta ja kuoli.
Se siis toteutui, vasta nyt yli parikymppisenä taas yksi päivä mietin sitä,
mietin että minähän tiesin,
piirsin jopa kuvia ja tauluja siitä silloin lapsena ja nuorena,
se tapahtui juuri niin, kuin olin maalannut,
yhteys oli vain niin vahva, tuon lapsuudesta asti tunnetun luokkakaverin kanssa,
Eli voisiko lapsesi nähdä jonkin muun kohtalon,
jonkun todella paljon sivullisemman,
jos hän siis PYSTYY näkemään asioita? Jos ei, hän ehkä kuvittelee ja lapsen tavalla dramatisoi, koska on huolissaan äidistään ja pelkää..?
En tiedä minkä ikäinen on lapsesi tämä, mutta äiti on niin vahva tunneside varsinkin pienille lapsille, että kaikki tunteet heijastuu hyvässä äiti-suhteessa ensin siihen.
Ole siis iloinen, että lapsesi on niin avoin, että kertoi tämän sinulle. Se kertoo luottamuksesta.
Minä olin itse niin peloissani ja sulkeutunut silloin, että pidin kammottavan salaisuuden aina vain itselläni, elin sen unen tuomassa levottomuudessa ja pelossa.
Enää ei tarvitse pelätä, nyt tiedän jo, että kuka ja miksi.
t. Topaasi
Hyvää viikonloppua ja parantumista tautiisi, Parantumisen Voimia, Lapselle Rauhaa
