seuraava »

[*yildirim*]

nyt tarvitsisin kipeästi teidän rakkaiden astrolaisten apua...

tarvitsisin selvennystä seuraavaan tilanteeseen...intuitiolla,korteilla ihan millä vaan,menettää kohta yöunet kun asiat vaivaa...

eli tilanne on seuraava:
olen tuntenut tämän miehen nyt ainakin 2 vuotta...itse asun suomessa ja mies ruotsissa...miehellä akka ja lapset.mutta ei tunteita akkaan tämä on selvää...

olen useasti miehelle sanonut että rakastan häntä ja hän sanoo välittävänsä minusta.nyt kuitenkin muutama päivä sitten olessani hänen luonaan ruotsissa hän kysyi yhtenä päivänä et haluanko oikiasti hänestä miehen itteellein? vastasin et tiedät et rakastan...asia jäi siihin.seuraavana päivänä sanoi että niin haluisin et asuisit ruottis ja lähempänä minua (siis tää mies sanoi)...vastaasin et voisin muuttaa ruotsiin jos osaisin kielen paremmin.asia taas jäi tämän jälkeen hieman leijumaan ilmaan...

viimeksi tänään laitoin itse tälle miehelle viestin et olisiko hän sitten sitä mieltä et meidän pitäis olla pari...vastaus oli etten oikein osaa just nyt sanoa...eiks sikin oo jotain kun tavataan usiasti...

kertokaa mitä mies ajattelee haluaako hän mitä??? itse olen jo aivan neuvoton...mies tuli viel 1oookm melkein ilman rahaa viimiksi tapaamaan minua...moniko mies tekisi sellaista jos ei ole tunteita???pakkohan hänellä on olla vai??

auttakaa mitä ajattelette tilanteesta ja suhteen tulevaisuudesta...elääkö tässä paljon turhia haaveita???

[Unissa Kävelijä]

No on tua niin vaikiaa kysyä suaraan mieheltä iteltään? Näin miehenä sanoisin, notta jos se ei suoraa vastausta pysty antamaan, nii se ei halua loukata sua sanomalla, että kyllä se nyt pitäis vaimostaan ja lapsistaan vielä kiinni. Sillehän se kuitenkin on jo paras mahdollinen tilanne, nainen ja lapset kotona ja rakastaja siinä ulkopuolella, jonka kans rentoudutaa, otetaan lomaa kersoista ja arjesta ja tehään sellaisia asioita, mitä perheen kanssa ei voi tehdä. Ei tarkoita mitenkää sitä, etteikö miehelle avioliitto, oma perhe lapsineen ole tärkeä ja rakas, vaikka avioliiton ulkopuolista akkaa pitääki.
Siinähän pitää pyrkiä vaan pitämään hommaa yllä ja tasapainossa, voi se merkitä kaikenlaisia tyhjiä lupauksia ja vihjauksia tyttöystävälle ja monenlaisia valeita vaimolle..

[sansai]

Prisilla..Uskon,että itse tiedät vastauksen asioihin.Miehellähän on jo kaikki mitä kaipaa elämäänsä.Näitä miehiä on paljon.
Oletpa suomessa tai ruotsissa,niin aina olet se ,joka odottaa ja aina pyytää.
Mies käy virkistymis reissulla,kun hänelle sopii.
Saan voimakkaan vision,ettet ole ainut ystävätär.Esiintyy poikamiehenä.Ehkä sinullekkin aluksi.
Vaakakupissa on miehellä aika paljon,ei taida vaihtaa lapsiaan ja vaimoaan,paljoa muuta,jos joutuisi valinnan eteen.
Ei se niin kummallista ole ,jos mies tulee miltei rahatta tapaamaan.Niin ne tekevät yleensä.Sitä ei pidä ajatella rakkautena.Olet se ihminen miehelle,jonka kanssa ei ole tarvinnut valvoa öitä lasten sairastaessa.Perheessä on ollut jotakin vaikeutta,joka johti tähän.

Tunnen surua puolestasi.Sinulla on oikeus avoimeen rakkauteen ja suhteeseen.Oikeus olla onnellinen.Silläkin on aikansa ,usko vain.   

[*yildirim*]

No on tua niin vaikiaa kysyä suaraan mieheltä iteltään? Näin miehenä sanoisin, notta jos se ei suoraa vastausta pysty antamaan, nii se ei halua loukata sua sanomalla, että kyllä se nyt pitäis vaimostaan ja lapsistaan vielä kiinni. Sillehän se kuitenkin on jo paras mahdollinen tilanne, nainen ja lapset kotona ja rakastaja siinä ulkopuolella, jonka kans rentoudutaa, otetaan lomaa kersoista ja arjesta ja tehään sellaisia asioita, mitä perheen kanssa ei voi tehdä. Ei tarkoita mitenkää sitä, etteikö miehelle avioliitto, oma perhe lapsineen ole tärkeä ja rakas, vaikka avioliiton ulkopuolista akkaa pitääki.
Siinähän pitää pyrkiä vaan pitämään hommaa yllä ja tasapainossa, voi se merkitä kaikenlaisia tyhjiä lupauksia ja vihjauksia tyttöystävälle ja monenlaisia valeita vaimolle..

laitoikin tuohon että kysyin mieheltä mitä haluaa ja sanoi ettei osaa vastata juuri nyt.sen tiedän että naiselleen hän ei valehtele nainen tietää minusta ja minä hänestä...tiedän vain että lapset on hänelle tärkeitä ja jos jättäisi naisen ei näkisi enään lapsiaan...

[*yildirim*]

Prisilla..Uskon,että itse tiedät vastauksen asioihin.Miehellähän on jo kaikki mitä kaipaa elämäänsä.Näitä miehiä on paljon.
Oletpa suomessa tai ruotsissa,niin aina olet se ,joka odottaa ja aina pyytää.
Mies käy virkistymis reissulla,kun hänelle sopii.
Saan voimakkaan vision,ettet ole ainut ystävätär.Esiintyy poikamiehenä.Ehkä sinullekkin aluksi.
Vaakakupissa on miehellä aika paljon,ei taida vaihtaa lapsiaan ja vaimoaan,paljoa muuta,jos joutuisi valinnan eteen.
Ei se niin kummallista ole ,jos mies tulee miltei rahatta tapaamaan.Niin ne tekevät yleensä.Sitä ei pidä ajatella rakkautena.Olet se ihminen miehelle,jonka kanssa ei ole tarvinnut valvoa öitä lasten sairastaessa.Perheessä on ollut jotakin vaikeutta,joka johti tähän.

Tunnen surua puolestasi.Sinulla on oikeus avoimeen rakkauteen ja suhteeseen.Oikeus olla onnellinen.Silläkin on aikansa ,usko vain.   

itseasiassa se mitä hänellä on kotona ei ole sitä mitä tämä mies haluaisi...leikkii perhe elämää.tavvallaa elää poikamiehenä koska ei tee naisen kans mitään...auttaaz vain rahallisesti.

tässä tapauksessa tuo rahatta tapaaminen on suuri asija...koska kyse tummasta miehestä...tummat eivät yleens liiku iliman rahaa ilman tunteita...

[*yildirim*]

Minulla nousi heti ensimmäisenä mieleen arjen sujuvuus, jos todella haluatte olla pari tulee eteen kysymys kuka muuttaa ja mihin. Koska et osaa ruotsia niin hyvin että voisit muuttaa, oletko varma että mies jättäisi lapset ja muuttaisi suomeen luoksesi? Koska hän on epävarma haluatteko olla pari ja et sinäkään vastannut siihen kysymykseen (tai ei ainakaan viestissä sitä ollut, sanoit vain että rakastat häntä), niin kuinka kestävällä pohjalla teidän suhde tällä hetkellä on? Kuinka kauan jaksatte reissata ja onhan siinä taloudellinenkin puoli joka pitää huomioida? Järkevästi ajateltuna kannattaisiko luopua miehestä (hänellä on kuitenkin vielä vaimo) ja yrittää etsiä sellaisen täältä suomesta? Tunteet tosin saattaa puhua toista kieltä ja sen ymmärrän hyvin mutta arki tulee suhteessa vastaan joku päivä kuitenkin 

Tsemppiä sinulle 

muutosta olemme puhuneet usiasti...mies ei koskaan muuttaisi suomeen...itse olisin valmis muuttamaan reuotsiin...mutta kielen puutteessa tarvitsisi paljon tulkkaus apua...

reissaaminen ei sinäänsä ole ongelma...molemmat tykkäämme maiseman vaihdoksista tasaisin väliajoin.

[Päivi]

ihmisen valintoja ohjaa pelko.
"parempi tuttu helvetti kuin outo taivas"

[Ave^^]

Sinun kannattaisi käydä jossakin (tai vaikka vain jossain keskustelupalstalla) missä aidot toiset naiset kertovat kokemuksistaan. Sieltä sen huomaa että ne kivat lauseet ja teot mitä luuli vain itselle tarkoitetuiksi ovatkin miljoonien pettävien miesten viljelemiä. Antaa vähän perspektiiviä asiaan.
Minusta on niin väärin että nämä tarinat käyvät usein niin että se nainen lataa hirveästi odotuksia mieheen ja lopulta pettyy karvaasti jos ne eivät toteudukaan ja syyttää kaikesta sitä miestä, sanoo miestä tunteettomaksi hyväksikäyttäjäksi. Ei se lopulta niinkään ole etteikö sillä miehellä olisi tunteita sitä toista naista kohtaan, hän ei vain voi pitää kaikkea yhtä aikaa. Jos todella rakastaa sitä miestä, ymmärtää jos hän ei tunnu haluavan jättää perhettään, ja jos se asema mitä hän voi sinulle tarjota, ei sinulle riitä, silloin pitää vain sanoa ettei tämä riitä ja lähteä pois. Se on todellista rakkautta. Todellista rakkautta on myös se, että ymmärtää omien tekojensa seuraukset myös niille muille osapuolille, kuten vaimolle ja lapsille. Lasten hyvinvointi pitäisi olla myös sen kolmannen pyörän ajatuksissa ensimmäisenä, ennen omaa halua. Ei sitä vastuuta voi sysätä yksistään miehen harteille. Olet yhtä suuri piru siinä itse.
Suosittelisin että kuuntelet, oikeasti luet nuo viestit mitä sinulle on täällä kirjoitettu, ja harkitset asiaa vasta sitten kun todella olet tunnustellut kaikki vaihtoehdot.

[Eklektikko]

Olen eri mieltä  kolmannen pyörän vastuusta.
Vastuu perheestä ja lapsista on vain ja ainoastaan isällä ja äidillä.
Kolmatta pyörää ei voi syyttää millään tavoin siitä, jos jompikumpi lasten vanhemmista ei osaa sitoutua parisuhteeseen. Siitä voi syyttää vain tuota vanhempaa itseään, sekä ehkä parisuhteen hoitamattomuutta molempien taholta. Tai sitä että on menty naimisiin ja hankittu lapsia liian lyhyen tuttavuuden jälkeen ('kun ne muutkin jo tässä iässä' ja 'kuuluuhan sitä nyt ihmisen perhe hankkia' jne) ja sitten herätään siihen, ettei perhe-elämä sovi, tai ei kertakaikkiaan sovita siipan kanssa yhteen. Kaikki ulkopuolisten syyttely on vastuunpakoilua!

(Toinen ärsyttävä samaa linjaa on tämä: "lasta kasvattamaan tarvitaan koko kylä."
Ei kiitos. En ole hankkinut lapsia (enkä koiraa) juuri siksi, että en halua kasvattaa tai komentaa yhtään ketään, en edes lapsia tai koiria. Minä kävelen päin punaisia hiljaisella tiellä, vaikka olisikin lapsia katsomassa. Minua saa vapaasti sitten käyttää varoittavana esimerkkinä: 'Katso lapseni, tuo tekee tyhmästi ja väärin, älä sinä tee noin...')

Sen sijaan sinun kannattaisi ajatella tätä:
Jos mies ei ole kykenevä sitoutumaan nykyiseen vaimoonsa, miksi hän olisi kykenevä sitoutumaan sinuun?

Vielä selkeämpi tilanne toki olisi, jos vaimo ei olisi sinusta tietoinen. Tällöin voisin kysyä: Jos hän nyt on kykenevä pettämään vaimoaan, mikä saa sinut luulemaan että hän olisi sinullekaan uskollinen? Tai kenellekään koskaan?

Minun periaatteeni on selkeä, mutta ilman moralisointia:

1) Sellainen ihminen, joka ei osaa tehdä heti selkää päätöstä siitä, että minä olisin se tärkein ei kiinnosta minua lainkaan. Minua kiinnostavat vain ne, joille olen se tärkein - siis ne, joiden ei tarvitse ollekaan edes miettiä kumman kanssa ovat. Tosin tämä ei aktualisoidu, sillä kolmoisdraamat ovat niin banaaleja, että olen mieluummin yksin kuin mukana sellaisessa.

2) En voisi koskaan luottaa pätkääkään keneenkään, joka on valmis pettämään puolisoaan. Niinpä en lähtökohtaisesti luottaisi varattuun henkilöön joka tekee minua kohtaan aloitteen edes sen vertaa, että uskoisin yhtään mitään mitä hän sanoo yhtään mistään. Varatut saavat siis minulta aina tylyt pakit välittömästi. Jos valehtelee olevansa vapaa ja sitten paljastuu varatuksi saa heti vielä tylymmät pakit. Mutta ennen kuin ryhtyy mihinkään vakavampaan kenenkään kanssa, kannattaa nykyään tehdä tyypin nimellä google-haku: Kovin monilla on esim. Facebookissa tiedot perheen olemassaolosta. Itse en mene jutustelua pidemmälle koskaan ilman tuollaista omatoimista nettiselvittelyä.

Ehkä ydinjuttu on: Kuinka hyvin viihdyt yksinäsi? Tykkäätkö itsestäsi? Koetko, että olet arvokas ihminen ja rakastamisen arvoinen silloinkin, kun sinulla ei ole ihmissuhdetta?

Jos vastaus yhteenkään ylläolevaan on 'ei' kannattaa ensin setviä solmut itsestään, ennen kuin ryhtyy mihinkään suhteeseen kenenkään kanssa. Ja niitä solmuja on vaikeaa tai mahdotonta selvittää parisuhteessa ollessaan. Usein tarvitaan yksinäisyyttä, jotta ne kipupisteet tulevat esiin käsiteltäväksi.

Ja vielä loppuun perusmottoni:
Ellet tykkää kengänkuvista naamassasi, älä suostu olemaan kynnysmattona.  

[Hiisitär]

Komppaan Eklektikkoa aivan täysin! Ihanaa, että on muitakin "kaikki tai ei mitään"-periaatteen ihmisiä.

Tässä vielä tämmöstä pohdittavaa:

Sanohan sitten minulle, Jumala, millaisia lupauksia ihmissuhteessa pitäisi antaa ja millaisia sopimuksia noudattaa? Millaisia velvoitteita ihmissuhteisiin sisältyy? Millaisia ohjenuoria pitäisi etsiä?

-   (---) Vastaus on, ettei mitään velvollisuuksia ole. Ei ihmissuhteessa eikä koko elämässä.

Eikö ole velvoituksia?

-   Ei ole. Ei rajoituksia, ohjenuoria eikä sääntöjä. Sinua eivät myöskään sido olosuhteet eikä laki. Et myöskään ole ansainnut minkäänlaista rangaistusta rikkomuksistasi, sillä et kykene rikkomuksiin – Jumalan silmissä ei ole olemassa rikkomuksia. (---) Sinulla ei ole ihmissuhteissa velvoituksia, ainoastaan tilaisuuksia. Tilaisuudet, eivät velvoitukset, ovat uskon kulmakivi ja kaiken hengellisyyden perusta. Et ymmärrä asian ydintä niin kauan kuin näet asian toisella tavalla. Suhde – sinun suhteesi kaikkeen – luotiin täydelliseksi työkaluksi sielun työtä varten. Siksi kaikki ihmissuhteet ovat pyhiä. (----) Älä koskaan tee ihmissuhteessa mitään velvollisuudentunnosta. Tee se mitä teet sen suurenmoisen tilaisuuden takia, joka ihmissuhteesi tarjoaa – voit päättää ja olla mikä todella olet.

Kuulen mitä sanot – silti olen aina luopunut ihmissuhteista, kun ne ovat käyneet hankaliksi. Sen seurauksena minulla on ollut monia peräkkäisiä ihmissuhteita, vaikka lapsena ajattelin että niitä olisi vain yksi. En tunnu tietävän miten ihmissuhteesta pidetään kiinni. Luuletko, että ikinä opinkaan? Mitä minun pitää tehdä, että se onnistuisi?

-   Saat asian kuulostamaan siltä, että ihmissuhde on onnistunut jos siitä pidetään kiinni. Yritä olla sekoittamatta pitkäaikaisuutta hyvin tehtyyn. Muista, että sinun tehtäväsi tällä planeetalla ei ole ottaa selvää kuinka kauan jaksat pysyä samassa ihmissuhteessa. Sinun tehtäväsi on tehdä valintoja ja kokea kuka todella olet. Tämän tarkoituksena ei ole puoltaa lyhytaikaisia suhteita, muttei pitkäaikaisiakaan mitenkään erityisesti vaadita. Tämä verran voin kuitenkin sanoa: pitkäaikaisissa suhteissa on suuria mahdollisuuksia molemminpuoliseen kasvuun, ilmaisuun ja täyttymykseen ja se on oma palkintonsa.

(---) No miten minä onnistun siinä?

-   Ensinnäkin sinun on varmistuttava että aloitat suhteen oikeista syistä ((---) Tarkoitan ”oikeaa” suhteessa siihen suurempaan tarkoitukseen, joka elämälläsi on). (---) Useimmat ihmiset aloittavat suhteensa ”vääristä” syistä: he haluavat tehdä lopun yksinäisyydestä, täyttää tyhjän kohdan elämässään, saada rakkautta tai hankkia rakkauden kohteen – ja nämä ovat väärien syiden parhaasta päästä. Jotkut yrittävät kohentaa ihmissuhteen avulla sukupuolielämänsä laatua, toipua edellisestä suhteesta tai, uskokaa tai älkää, silkkaa ikävystymistään. Mikään näistä syistä ei toimi, eikä sellainen ihmissuhde onnistu, jos se ei muutu jyrkästi sen kuluessa.

Minä en ole aloittanut ihmissuhdetta noista syistä.

-   En ole asiasta niinkään varma. Et taida tietää miksi olet ne aloittanut. Et ole varmaan edes ajatellut koko asiaa. En usko sinun aloittaneen ihmissuhteita harkitusti. Luulen, että olet vain ”rakastunut”.

Niin juuri

-   Etkä varmastikaan ole pysähtynyt miettimään miksi ”rakastuit”. Mihin reagoit rakastumalla? Millaisia tarpeita rakastuminen sinussa täytti? Useimmille ihmisille rakkaus on vastareaktio täyttymyksen kaipaukseen. Kaikilla on tarpeita. Yksi tarvitsee sitä, toinen tätä. Kumpikin näkee toisessa tarpeensa täyttymyksen. Sitten tehdään – hienovaraisesti toki – kaupat. Minä annan sen mitä minulla on annettavaa, jos sinä annat sen mitä sinulla on. Liiketoimi se on, mutta ette puhu siitä rehellisesti. Et sano ”Minä tarjoan valtavan paljon” vaan sanot ”minä rakastan sinua valtavan paljon” ja siitä pettymykset alkavatkin.


(---) Sinun selityksesi vie suhteesta kaiken romantiikan. Mitä pahaa on siinä, että rakastuu korviaan myöten ajattelematta?

-   Ei mitään. Rakastu vain sillä tavalla niin moneen ihmiseen kuin tahdot. Jos kuitenkin haluat muodostaa elinikäisen ihmissuhteen, voisi olla järkevää lisätä mukaan vähän ajatustakin. Jos taas nautit suhteesta toiseen seilaamisessa – tai vielä pahempaa, haluat jääräpäisesti säilyttää suhteen, koska luulet, että sinun ”täytyy” – ja jos nautit tämän saman kuvion toistumisesta kerta toisensa jälkeen, silloin voit huoletta jatkaa samaan tyyliin.
(---) Jos te molemmat olette tietoisesti sitä mieltä, että suhteenne on teille tilaisuus eikä velvollisuus – tilaisuus kasvuun, täysimittaiseen itseilmaisuun, täyteen elämään, pikkumaisuuksien parantamiseen ja lopulta yhtymiseen Jumalaan sielujen sulautumisen kautta – ja sitoudutte siihen ettekä tavanomaisiin vakuutteluihinne, silloin suhde alkaa olla hyvällä pohjalla.

Onnistumisesta ei kuitenkaan ole takeita.

-   Jos haluat takeita elämääsi, et halua elämää. Haluat vain ennalta laaditun käsikirjoituksen toteuttamista. (---)

Olkoon. Ymmärrän. No, nyt suhteeni alkaa olla ”hyvällä pohjalla”. Miten minä saan sen jatkumaan?

-   Tiedä ja ymmärrä, että vastaan tulee haasteita ja vaikeita aikoja. Älä yritä välttää niitä. Ota ne avosylin vastaan. Kiitollisena. Pidä niitä Jumalan lahjoina, suurenmoisina tilaisuuksina tehdä kaikkea sitä mitä varten suhteenne aloititkin. Yritä ankeina aikoina olla pitämättä kumppaniasi vihollisena ja vastustajana. Älä pidä ketään äläkä mitään vihollisena – tai edes ongelmana. Opettele näkemään kaikki ongelmat tilaisuuksina. (---) Et koskaan vahingoita ihmissuhdetta – tai ketään ihmistä – näkemällä hänessä enemmän kuin sinulle näytetään, sillä siellä on aina enemmän, paljon enemmän.

- Neale Donal Walsch : Keskusteluja Jumalan Kanssa -

[Ave^^]

Olen eri mieltä  kolmannen pyörän vastuusta.
Vastuu perheestä ja lapsista on vain ja ainoastaan isällä ja äidillä.
Kolmatta pyörää ei voi syyttää millään tavoin siitä, jos jompikumpi lasten vanhemmista ei osaa sitoutua parisuhteeseen. Siitä voi syyttää vain tuota vanhempaa itseään, sekä ehkä parisuhteen hoitamattomuutta molempien taholta. Tai sitä että on menty naimisiin ja hankittu lapsia liian lyhyen tuttavuuden jälkeen ('kun ne muutkin jo tässä iässä' ja 'kuuluuhan sitä nyt ihmisen perhe hankkia' jne) ja sitten herätään siihen, ettei perhe-elämä sovi, tai ei kertakaikkiaan sovita siipan kanssa yhteen. Kaikki ulkopuolisten syyttely on vastuunpakoilua!

Ymmärrän hyvin tämän pointtisi.
Haluan kuitenkin vielä kommentoida aiheesta siitä näkökulmasta että olet itse se toinen nainen. Totta on se puoli että toinen nainen on joissain tapauksissa jollain tapaa "uhri", mutta olen kyllästynyt siihen että tuodaan esille vain sitä näkökulmaa. Liikaa nimittäin jos pistää niskoillensa tuon uhrin viitan, unohtaa sen että omillakin teoilla on vastuu. Kukaan ei pakota sinua tietoisesti olemaan suhteessa varatun kanssa, ja vaikka sen perheen rikkomisen tekeekin se mies, toinen nainen on ihan yhtä lailla mukana siinä rikkomisprosessissa, ja tämä jollain moraalisella tasolla pitäisi itse tiedostaa. Totta kai monet suhteet vain ajautuvat eroon, mutta ihannehan olisi että ensin käsiteltäisiin yksi suhde loppuun ja sitten toinen. Kannatan aina omien tekojensa kriittistä tarkastelua, ja siksi niistä on hyvä huomata myös se puoli joka itsekkäästi haluaa juuri tuon miehen itselleen huolimatta muusta.
Lopuksi nyt vielä, että ei se tee kenestäkään pahaa ihmistä jos rakastuu varattuun, ei vastuun tiedostaminen sitä tarkoita. On vain parempi jos osaa olla realistinen, ja turha sitä on jälkikäteen valittaa mistään itse itselleen aiheuttamasta. Kaikki on valintakysymyksiä.

[sansai]

Kun ajattelen niitä lapsia.Lapsethan ovat ne,jotka ovat aina aikuisten tekojen armoilla.Heillä on kaikeksi onneksi vastuullinen vahva äiti.Äiti joka hoitaa arkea.Äiti joka jaksaa,siitäkin huolimatta että mies on heikko.Menee eteenpäin elämässä,kuten pienten lasten äidit tekevät.Mitä olisikaan maailma ,vailla näitä "Niskavuoren Emäntiä.

[sansai]

Perinteisesti nainen syyllistetään.Yleensä asioissa on lapsia mukana.Naisethan ovat yleensä solidaarisia toisiaan kohtaan,he synnyttävät ja hoivaavat.Naiset ovat olleet yleensä toistensa tukena kautta historian.Varmasti niin on tänäkin päivänä.

Miehet kyllä menevät sähköjäniksenkin perässä,jos tuoksahtaa haukattavale namupalalle.Tilastot puhuvat puolestaan.Eikä siihen tarvitse tilastojakaan.Ne asiat ovat siellä geeneissä,luonnon järjestämä juttu levittää siemeniään mahdollisemman paljon,joskin nyt ei tarvitse jälkeläisten takia sitä tehdä enää tällä aikakaudella .   
Luonnossa menee samaan tyyliin.

Niinhän se ei pokkeuksetta ole,järjenkäyttöä  on miehilläkin,vaikkei sitä monetkaan naiset usko,sieltäköhän tulee myös se naisten syyllistämänen osittain.Ajatuksella,että naiset olisivat viisaampia.Ajatellaan,että miehet eivät ole vastuullisia.

On moniakin elämänvaiheita,jolloin parit loitontuvat,hakevat harrastuksia.Mielenkiinto suuntautuu moneen muuhun ,kuin perheeseen.Aina ei kasveta tasatahtiin.

Rakastuminen pahimmillaan on aika tuskallista. Tuskan keskellä on hyvä tiedostaa,että on kykenevä tuntemaan vahvasti,ja siitä voi päätellä,että siihen kykenee uudestaankin,uuteen rakkauteen.        (uusiutuva luonnonvara)   

[astrofriikki]

Rakastuminen pahimmillaan on aika tuskallista. Tuskan keskellä on hyvä tiedostaa,että on kykenevä tuntemaan vahvasti,ja siitä voi päätellä,että siihen kykenee uudestaankin,uuteen rakkauteen.        (uusiutuva luonnonvara)   

En ota kantaa Prisillan ongelmaan muutoin kun siinä mielessä, että vastuu on kummallakin
osapuolella ja elämä vaan ei ole aina helppoa. Sisintään on tutkittava ja omia tuntemuksiaan
kuunneltava. Mitään yksiselitteistä vastausta ei koskaan ole, ihmiset ja tilanteet ovat aina erilaiset.
Loppujen lopuksi asiat selkenevät niinkuin niiden tulee seljetä, aika on paras auttaja. Kärsivällisyyttä Prisillalle ! 

Sansain lainattua kommenttia komppaan. Rakastuminen pahimmillaan voi tosiaan olla tuskallista.
 

[jalmari]

nyt tarvitsisin kipeästi teidän rakkaiden astrolaisten apua...

tarvitsisin selvennystä seuraavaan tilanteeseen...intuitiolla,korteilla ihan millä vaan,menettää kohta yöunet kun asiat vaivaa...

eli tilanne on seuraava:
olen tuntenut tämän miehen nyt ainakin 2 vuotta...itse asun suomessa ja mies ruotsissa...miehellä akka ja lapset.mutta ei tunteita akkaan tämä on selvää...

olen useasti miehelle sanonut että rakastan häntä ja hän sanoo välittävänsä minusta.nyt kuitenkin muutama päivä sitten olessani hänen luonaan ruotsissa hän kysyi yhtenä päivänä et haluanko oikiasti hänestä miehen itteellein? vastasin et tiedät et rakastan...asia jäi siihin.seuraavana päivänä sanoi että niin haluisin et asuisit ruottis ja lähempänä minua (siis tää mies sanoi)...vastaasin et voisin muuttaa ruotsiin jos osaisin kielen paremmin.asia taas jäi tämän jälkeen hieman leijumaan ilmaan...

viimeksi tänään laitoin itse tälle miehelle viestin et olisiko hän sitten sitä mieltä et meidän pitäis olla pari...vastaus oli etten oikein osaa just nyt sanoa...eiks sikin oo jotain kun tavataan usiasti...

kertokaa mitä mies ajattelee haluaako hän mitä??? itse olen jo aivan neuvoton...mies tuli viel 1oookm melkein ilman rahaa viimiksi tapaamaan minua...moniko mies tekisi sellaista jos ei ole tunteita???pakkohan hänellä on olla vai??

auttakaa mitä ajattelette tilanteesta ja suhteen tulevaisuudesta...elääkö tässä paljon turhia haaveita???

Kukaanhan ei voi toiselle ohjeita antaa.
Itse sain enkeleiltä viestiä,
 Muista, että maailmankaikkeus tahtoo sydämesi toiveiden toteutuvan. Se vain odottaa, että itse uskot ansaitsevasi toivomasi asiat. Tee siis oma osuutesi, päättämällä mitä todella haluat elämältä ja lähetä sitten myönteisiä ajatuksia toivomillesi muutoksille ja pyydä enkeleiltä apua..
Asiathan järjestyvät aina korkeimmaksi parhaaksesi, luota siihen, vaikka ne ei aina menisi omien suunnitelmien mukaan.