Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Kaksi ihmistä, yksi uni?  (Luettu 5281 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
sarasooma
Vieras
« : 23.02.2011 13:56:48 »

Näin lapsena, ehkä viisivuotiaana, erittäin kamalan ja mieleenpainuvan unen.
Uni oli alussa sarjakuvamainen ja mustavalkoinen, seikkailin siinä Mustanaamion kanssa lapsuudenkotini pihalla. Kun menin lähemmäksi kotiovea, näin oven vieressä pölkyn, pölkyn päällä jotain vihreää ja vieressä kirveen. Se vihreä oli isäni pää - sen huomattuani uni loppui. Olin aivan järkyttynyt siitä painajaisesta pitkään ja vielä vuosienkin jälkeen mielikuvat unesta puistattavat. Vielä enemmän puistatti se, kun muutama vuosi sitten kerroin silloiselle kämppikselleni unesta ja hän kertoi nähneensä saman unen pienin eroavaisuuksin lapsena. Miten tämä on mahdollista? Mistä se kertoo? Voiko se vain olla sattumaa tai joku lapsuuden kehitysvaihe? Onko tuossa unessa mitään tulkinnallisesti merkittävää?

soma  smitten
tallennettu
sansai
Astro-nauttija
****
Viestejä: 808


Profiili
« Vastaus #1 : 24.02.2011 08:34:50 »

Ei huolta Soma.  Lapset näkevät tällaisia kauhukohtaus unia.Usein niitä onkin juuri viidestä vuodesta ylöspäin.En ihmettele jos ystäväsi on nähnyt samanlaisen,koska ne unet muistuttavat pajon toisiaan yleensäkkin.
Näissä unissa on samat teemat.Perheen jäsenten jäseniä irrallaan on hyvinkin tavallista.
Ehkä et ole voinut puhua kellekkään juuri silloin siitä unesta,ja pieni ihminen on jäänyt kauhun valtaan yksinään.Siksi sitten on jäänyt niin voimakkaana mieleen,joka ei olekkaan mikään ihme.
Mukava kun olette ystäväsi kanssa hoksanneet muistella näitä unia ja pohtia.   smitten


Siitä tulkinnasta hiukan jatkan.  On havaittu kauhu-unien liityvän aina läheisimpiin,jotka ovat usein ne vanhemmat.
Pienen lapsen reviirin suurentuessa sinne pihalle ja kauemmaksikin,on lapsella sisimmässä pelko,että vanhemmat `häviävät tai kuolevat`kun itse on irrottautumassa vähän kauemmaksi.
Siitä nämä irralliset isien tai äitien päät.Yleensä uni päättyykin siihen kauheaan näkyyn.
« Viimeksi muokattu: 24.02.2011 08:54:40 kirjoittanut sansai » tallennettu
sansai
Astro-nauttija
****
Viestejä: 808


Profiili
« Vastaus #2 : 24.02.2011 09:44:09 »

Ihana kun huomasit tuon syyllisyys asian.Ei se lastenmaailma aina ole helppo ja auvoinen yhdelläkään pikkuisella.Pieni pää on pyörällään monet kerrat.   smitten smitten
tallennettu
Metsänkeiju
Astro-nauttija
****
Viestejä: 900



Profiili
« Vastaus #3 : 24.02.2011 10:27:53 »

Minäkin muistan yhden unen lapsuudestani. Näin sen kaksi kertaa samanlaisena, ja pelkäsin että toivottavasti en näe kolmatta kertaa, sillä muuten se tapahtuu. Grin Lapsen taikauskoa.. Wink

Se oli mustavalkoinen, kuin sotaelokuva -kohtaus. Oli siis sota käynnissä, olin keskellä sitä, pelkäsin. Mutta pääsin äitini luo pensaikkoon turvaan, kuin bambi -elokuvassa vasa on äitinsä suojassa pensaikossa..

Varmaan jotakin tappelua ollut kotona tai jossain.. (?) Olin 5-10 vuotias.. Smiley
Tai juuri sellaista lapsen pelkoa, että tulisi sota..
tallennettu

"It is you're mind that creates this world" -The Buddha-

askendentti jousimies aurinko merkurius kalat kuu vaaka venus vesimies mars harka  ~Kiinalainen jänöjussi~
AveMarisStella
Kohtuuastroilija
**
Viestejä: 111



Profiili
« Vastaus #4 : 19.03.2011 15:50:26 »

On myös ihmisyyden kannalta tärkeää nähdä tällaisiakin unia lapsena - se kertoo myös  lapsen myötätuntoisuuden kehittymisestä. Psykologisoiva unien tulkinta tuntuu unohtaneen, että monille maailman lapsille tällaiset tapahtumat eivät suinkaan ole unta, vaan totisinta totta. Olemme vain pieni elitistinen vähemmistö, joka saa tänä päivänä nauttia turvallisuudesta. Jopa omassa yhteiskunnassamme elää rinnakkain useita maailmoja. Alamaailman lapset joutuvat täälläkin tekemisiin oikeiden pelkojen kanssa. Jos emme edes lapsena ymmärtäisi empatian merkitystä, miten voisimme ymmärtää lapsisotilasta, joka hyvinvointiyhteiskuntaan tuotuna  pakolaisena elää uudelleen läpi elämänsä helvettiä.

Nämä unet ovat jossakin päin maailmaa totta!

Tarkoittaako se, että me saamme elää turvallisessa yhteiskunnassa sitä, että jäämme myös henkisesti keskenkasvuisiksi ja vaille myötätuntoa vähäosaisia kohtaan. Vai pitäisikö meidän herätä unesta?



HUOM! Tarkoitukseni ei ole tuomita ketään, vaan esittää vaihtoehtoisia tulkintamalleja. Helposti voisi tulla mieleen myös inkarnaatiomuistuma, mutta toinen selitys on kollektiivinen piilotajunta, että lapsi näkee unen toisen lapsen todellisuudesta. Yhtä kaikki unen tarkoitus on hyvä, sillä se parantaa lapsen empatiakykyä - myötätuntoisuutta. "Sosiaalitanttojen" ei, eikä itsenkään tarvitse ylireagoida siihen sillä tavalla, että taustalla olisi piilotettua aggressiota tms.

Unia kannattaa siis kunnioittaa, mutta varjojaan, eikä ylipäätään mitään tarvitse pelätä. Tämän sanon minä, joka olen tuntenut suunnatonta syyllisyyttä enneunistani, ennen kuin ymmärsin (vaikken ymmärräkään), että aikaa ei ole, vaan kaikki aika on nyt, eikä tulevaisuuden näkeminen siis ole mikään kauhean erikoinen asia (mutta en, hyvänen aika, halua tietenkään nähdä tulevaa, joskus se kuitenkin vähän helpottaakin).
« Viimeksi muokattu: 19.03.2011 22:16:28 kirjoittanut AveMarisStella » tallennettu

askendentti vaaka
 aurinko merkurius venus uranus pluto kuu vesta neitsyt
 jupiter juno rapu
 saturnus chiron kalat
 neptunus skorpioni
 mars leijona
Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
 
Siirry: