seuraava »

[unknown]

Veskarit onnistuvat saamaan tämän jellonamiehen kerta toisensa jälkeen täysin solmuun. Heihin ei tunnu pätevän mitkään perinteiset ajattelu-/toimintatavat, mikä ei luonnollisesti ole yllätys kyseisen merkin ominaispiirteet huomioon ottaen. Päähäni on jäänyt "soimaan" tämä teksti:

"Ihastunut Vesimies saattaa kätkeä tunteensä käyttäytymällä torjuvasti ja esittämällä vaikeasti valloitettavaa. Juuri kun toinen on luovuttamaisillaan, Vesimies voi yhtäkkiä lyödä korttinsa pöytään." (http://www.astro.saaganet.org/vesimies.php)

Jossain ketjussa taidettiinkin sivuta tätä kuvailua jo ja muistelen, että monet veskarit tuohon yhtyivät. Siispä tässä muutama minua pitkään askarruttanut kysymys:

1) Jos vesimies muuttuu vältteleväksi ja torjuvaksi, niin mistä tietää onko kyse ihastumisesta vai siitä että häntä ei oikeasti kiinnosta? Toisin sanoen miten toimitte silloin eri tavalla, kun haluatte viestittää että ei kiinnosta?

2) Millaiset lähestymistavat saavat teidät muuttumaan torjuviksi noin niinkuin negatiivisessa mielessä?

3) Oletteko ihastuneet ollessanne varattuja? Ja jos näin käy, niin miten käsittelette tunteitanne ja näytätte niitä ulospäin tuossa elämäntilanteessa verrattuna sinkkuaikoihin?

4) Onko teillä tapana "lyödä korttinne pöytään" jossain vaiheessa oma-aloitteisesti?


Kiitos jo etukäteen! Voi olla aika kiperiäkin kyssäreitä, mutta kysyvähän ei tieltä eksy. Odottelen mielenkiinnolla kommenttejanne

[Tanita79]

1. No ainakin suora torjuminen tarkoittaa sitä ettei kiinnosta
Välttely, hmmh,.joo. ehkä. Ainakin itse pidän siitä ettei tulla höpisemään mitään jonninjoutavia vaan ollaan 'suoran asiallisia'.. Omana itsenään.

2. Jos on liikaa yritystä ja päällekäyvää niin maku menee just.

3. Joo, nuorempana ihastuin ollessani varattu, muutamankin kerran ja joka kerta lopetin suhteen aikas nopeasti. Mutta uskoisin nykyään tässä iässä toimivani toisella tavalla.

4. Niinku missä 'jossain vaiheessa' vaiheessa? 

[Tanita79]

Mulla on tullut  -miehiä vastaan muutama ja jokaisen kohdalla maku on mennyt liiasta rehenteleväisyydestä ja sellaisesta kuningas-asenteesta.--mutta sitten taas  yms. on toiminut ihan toisella tavalla,.
Joku sanoi että oman  merkin vastaava  merkki saa usein nousemaan karvat pystyyn,.näin mun kohdalla on ainakin käynyt.

[Titania.]

No minä olen , enemmän tää veskarimaisuus musta näkyy ulospäin kuin aurinkomerkki.

1) Jos vesimies muuttuu vältteleväksi ja torjuvaksi, niin mistä tietää onko kyse ihastumisesta vai siitä että häntä ei oikeasti kiinnosta? Toisin sanoen miten toimitte silloin eri tavalla, kun haluatte viestittää että ei kiinnosta?

Välttelevä ja torjuva meinaa kyllä mun kohdalla että ei kiinnostava. Saatan sanoa kyllä ihan suoraankin että ei kiinnosta. Vaikeasti tavoiteltava oon kyllä, kun oon kiinnostunut, mutta kyllä pidän sellasta pientä flirttiä päällä. Ei kai se ihan helppo kyllä ookaan tietää käytöksen perusteella mitä mun päässä oikeesti liikkuu.

2) Millaiset lähestymistavat saavat teidät muuttumaan torjuviksi noin niinkuin negatiivisessa mielessä?

Liian päällekäyvä, tukahduttava, painostava. Tarviin tilaa.

3) Oletteko ihastuneet ollessanne varattuja? Ja jos näin käy, niin miten käsittelette tunteitanne ja näytätte niitä ulospäin tuossa elämäntilanteessa verrattuna sinkkuaikoihin?

Olen ollut. Kerroin silloiselle miehelleni vaan ihan suoraan että oon ihastunut ja saatoin jopa kertoa vähän tyypistä johon olin ihastunut. Ja se siitä, ihastumisen tunnehan on kauheen kiva fiilis, siitä voi nauttia ihan sellaisenaan. Nykyisen kanssa en oo vilkassutkaan muita, oma on vaan kaikkia paljo parempi joka mielessä.

4) Onko teillä tapana "lyödä korttinne pöytään" jossain vaiheessa oma-aloitteisesti?

Kyllä varmaan. Mutta saa olla jo ihan oikeesti tunteita mukana eikä pelkkää kiinnostusta. Sit ku antaudun mukaan, niin en oo enää yhtään etäinen, sit annan kaiken.

Muhun kyllä vetoaa juuri leijona miehet tai leijona vaikutteiset miehet. Se itsevarmuus, se itsevarmuus. Rehentelevyys ei haittaa myöskään, kunhan sille on näyttöä. Oma mies on aika leijona, huomionkipeä, itseriittoinen ja itsevarma. Leijona-naiset iskee taas omaan itsevarmuuteeni, mutta iän myötä oon huomannut, että ei mua enää ärsytä ne leijona-naiset, en koe heitä uhkana niin kuin nuorempana.

[ancelica]

   ja   että kyllä niitä   ominaisuuksia on riittävästi tällä  

1. Jos ei kiinnosta, niin silloin muutun torjuvaksi tai käsken painua v**. Liian aggressiivinen ja mahdollisesti omahyväinen tyyppi ärsyttää, varsinkin jos huonoja  / ominaisuuksia käyttää tullessaan iskemään.   on rehellinen, jos ei kiinosta niin ei, jos kiinnostaa, niin olen oppinut olemaan vähän enemmän cool, kun nuorempana. Mahtaneeko johuta myös    / polariteetin kehittymisestä. Mutta ehkä kiinnostuksen esittämisessä käytän enemmän  -puoliani.
2.Juuri tuo yllä mainitsemani ylimielisyys, machoilu, ja oman kropan esittely.   -naisen kiinnostuksen saa heräämään sillä, että henkinen kemia toimii, älykkyys, huumori jne.
3.Olen usein ihastunut ollessani parisuhteessa. Joskus on ukko lähtenyt samantien vaihtoon (rehellisyys) Usein olen salannut koko homman. Jos hommasta alkaa tulla kiihkeää, ts. ihastumisesta fyysiselle tasolle, ja suhteessa on toivoa, niin ukko vaihtoon. En itse usko siihen että pieni ihastuminen tai flirtti parantaa parisuhdetta, vaan se kertoo siitä ja tämä parisuhde on jo nähty ja olisi aika siirtyä eteenpäin.
4. Riippuu tilanteesta, ennemmin ei kun kyllä. En tykkää näyttää tunteitani.

Niin joo, ja sellainen juttu, että jos tyyppi ei lämpene tietyn ajan kuluessa kun sitä yrittää viekotella, voi unohtaa koko homman. Parin vuoden päästä on turha tulla enää kyselemään.

En muista onko ollut  miehiä. Nuorempana oli paljon kaikenlaisia että varmaan joku  on ollut.  Mulla on jostain syystä  -karma, ja suhde pysyy koossa jotenkuten koska mulla on omaa tilaa. Mies varmaan haluaisi olla enemmän käsikädessä, mutta mulla se vaihe on mennyt jo ajat sitten. En haluaisi että mieheni olisi kiinnostunut astrologiasta, enkä mä lähde sen kanssa mielelläni edes baariin, mielummin kavereiden.
Jos jotain olen oppinut, niin universaali rakkaus on ihan yhtä ihanaa rakkautta, kun parisuhderakkaus. Universaali rakkaus ei jätä eikä petä, eikä siihen kyllästy. Parisuhderakkaus, no joo. Aikansa kutakin.

[Athene]

Kuule me veskarit kaadetaan ihmisten niskaan kylmää jäävettä juuri silloin,kun toinen sitä vähiten osaa odottaa!
Tää oli sitten vitsi!

[Morpho Helena]

Kuule me veskarit kaadetaan ihmisten niskaan kylmää jäävettä juuri silloin,kun toinen sitä vähiten osaa odottaa!
Tää oli sitten vitsi!

Juurikin näin  Ei kannata tulla valittaan meille, kun maailmassa on niin paljon ihmisiä, joilla menee vielä huonommin kuin sinulla  Ja ajattele nyt - ympäristöongelmat, eläinrääkkäys, ihmisoikeusrikkomukset jne. Eikös sun murheet oo nyt aika pieniä

Huom! Myös tämä jatko on vitsiä... Mutta kuvaa sitä, miten veskarin ajatus ja empatiat kulkee...

[SanctAstra]

Vesimiehiä on vaikea saada näyttämään henkilökohtaisia tunteita, he ovat enemmänkin joiukkojen ihmisiä. Tällä tarkoitan sitä, että yksittäisen ihmisen ongelmat eivät välttämättä jaksa kiinnostaa, mutta universaalit ongelmat kyllä.

Minä nyt en oikein olekaan vesimies, vaikka rajatapaus olenkin ja DC:ni on veskari.

Olen myös sen huomannut vesimiesnaisia kohdatessani, että miehet yleensä käsittävät väärin heidän ystävällisyytensä. He ovat VAIN ystävällisiä, eivätkä mitän muuta. Se ei tarkoita, että he olisivat kiinnostuneita sinusta romanttisella tasolla.

 

[Minerwa]

Olen myös sen huomannut vesimiesnaisia kohdatessani, että miehet yleensä käsittävät väärin heidän ystävällisyytensä. He ovat VAIN ystävällisiä, eivätkä mitän muuta. Se ei tarkoita, että he olisivat kiinnostuneita sinusta romanttisella tasolla.

Ja vaikka olisivatkin, sitä ei yleensä mistään huomaa - pikemminkin päinvastoin    Helppoa? Olen kyllä huomannut, että jotkut ovat erittäin hyviä veskari-tulkitsijoita, joten toivoa on. Isoin ongelma lienee se, ettei  välttämättä itsekään ole kovin perillä tunteistaan. Esimerkiksi:

1) Jos vesimies muuttuu vältteleväksi ja torjuvaksi, niin mistä tietää onko kyse ihastumisesta vai siitä että häntä ei oikeasti kiinnosta? Toisin sanoen miten toimitte silloin eri tavalla, kun haluatte viestittää että ei kiinnosta?

... voi siis ihan hyvin tarkoittaa, että  ON ihastunut ja vain häkeltynyt siitä; ne ihanat kamalat tunteet    TAI jokin tilanteessa saa olon epävarmaksi, oikeasti tahtoisi lohtua, huomioita ja vakuutteluja, että kaikki on hyvin... mikäs sen toimivampaa kuin olla välttelevä ja torjuva?    TAI sitten ei vaan kiinnosta. Itse en välttämättä osaisi erottaa noita, mutta jotkut oppivat 

[Casperiina]

1) Jos vesimies muuttuu vältteleväksi ja torjuvaksi, niin mistä tietää onko kyse ihastumisesta vai siitä että häntä ei oikeasti kiinnosta? Toisin sanoen miten toimitte silloin eri tavalla, kun haluatte viestittää että ei kiinnosta?

Tajusin tässä juuri, näin kuu-vesimiehenä, että taidan käyttäytyä itsekin juuri noin. Ei ota varmastikaan muut ihmiset selvää mun tunteista, saati sitten itse. 

Minä nyt en oikein olekaan vesimies, vaikka rajatapaus olenkin ja DC:ni on veskari.

Ihan totaalisen OT, mut tajusin tässä, että mun nataalilla Karma-asteroidi 29°22'45"  tekee yhtymää sun auringolle.  :

[loiste]

Kylläpä keksit kysymykset! Niinkuin moni sanoi, liika yrittäminen ei tunnu kivalta, se saa torjunnan päälle.
 Minun suuri rakkauteni hurmasi minut vain kävelemällä ovesta sisään omana itsenään. Ja mitä nyt sitten vielä opetteli kaikkien nähden leipomaan torttuja pikkujoulussa, niin se meni suoraan sydämeen. Eikä tietenkään edes huomannut minua Kesti vähän aikaa..
Sitten, jos itse on kiinnostunut ja toinen, myös niin minä ainakin olen vähän ujo, siksi en heti anna huomata että olen ihastunut vaan koetan olla kuin en olisikaan.
Ne kortit ladataan pöytään siinä vaiheessa kun se toinen ei enää katsele muita, ennenkuin se ehtii lähteä tiehensä. Kyllä on täytynyt itse tehdä aloite tapaamisesta, kun ei kysymystä kuulu. Ja ne on olleet aikansa parhaat suhteet. Kyllä muuten olis keljuttanut.
No, sitten uskollisuus: Minä ainakin olen yhden miehen nainen, kerrallaan. En huomaa muita, on helppo on sanoa että ei kiinnosta.
Tässäpä mietteitä sinne leijonapojalle. Niin, leijonamies on kyllä upea, valovoimainen. Mutta minä tunsin hänet liian sitovaksi, alkoi ahdistaa. Tunteikkuus ampui vähän yli. Vaikka se toisaalta oli hemaisevaa, olla kuningattarena.
      

[SanctAstra]

Ihan totaalisen OT, mut tajusin tässä, että mun nataalilla Karma-asteroidi 29°22'45"  tekee yhtymää sun auringolle.  :

Mitähän se mahtaa suomeksi sanottuna tarkoittaa? Mä olen vielä vähän uuno näissä korkeamman astrologian jutuissa. 


Ja kyllä minä ihan ensisijaisesti suosittelisin  :lle joko vaakaa tai kaksosta. Oinas on hyvä kolmonen ja jouskari nelosena. Ilmamerkit ymmärtävät parhaiten toisiaan emootioiden ja vapauden kaipuun saralla.

[Casperiina]

^ Karma-asteroidin voi nimensä mukaisesti yhdistää karmaan.

Nikki puhui tästä:
http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=26065.msg303023#msg303023

[Morpho Helena]

Sancta Astra, veskarina olen kokenut oinaat, jouskarit ja kaksoset kaikkein innoittavimpina tuttavuuksina. Ja näiden Aurinkomerkkien kanssa meikäläisellä on pisimmät ystävyyssuhteet.

Vaa'at ovat aivan liian "vaisuja"  Ensin alkuun ihan ok - mutta pitemmän päälle aika laimeita ystävyyssuhteita.
 
Leijonien kanssa tekee tiukkaa, mutta tämä saattaa johtua siitä, että itselläni on noususolmu Leijonassa, joka on selkeästi yksi meikäläisen sokeista pisteistä.

Niin, ja kunnon veskarina keskityn tietenkin ystävyyssuhteisiin... 

[Fawnette]

Mun eka heila oli  , ja se  -merkkien vastakkaisuus tuli kyllä nähtyä kyllä huipulta pohjalle. Hyvää tässä herrassa oli se lämpöä ja hellyyttä säästelemättömyys, joka tuntui itselleni tosi vieraalta. Myöhemmin, kun olimme jo eronneet tajusin mikä lapsellinen, itseriittoinen ja fasistinen nuija hän oli. Tyyppi näki uteliaisuuteeni ja luovuuteni ihmisenä vain lapsellisuutena, eikä hyväksynyt minua sellaisena kuin olen. Tämä on ehkä suurin syy siihen, miksi melkein inhoan kaveria nykyään.
Oikeastaan hän on teennäisen olemuksensa, suvaitsemattomuutensa ja pikkuvanhuutensa vuoksi kaikkein lapsellisin henkilö jonka tunnen, ikään katsomatta.  Tästä en toki syytä hänen  -merkkiään, uskon että  voi olla  :lle hyvinkin sopiva kumppani.


1) Jos vesimies muuttuu vältteleväksi ja torjuvaksi, niin mistä tietää onko kyse ihastumisesta vai siitä että häntä ei oikeasti kiinnosta? Toisin sanoen miten toimitte silloin eri tavalla, kun haluatte viestittää että ei kiinnosta?

Jos en oo kiinnostunut, niin oon kyllä ihan oma itteni, heitän tyhmiä vitsejä, naljailen ja olen mahollisimman epäsensuelli.  : En osaa oikein puhua suoraan tunteistani, joten yritän olla viileä "äijämäisellä" tavalla. Kun taas olen kiinnostunut yritän olla viileä "salaperäisellä" tasolla. 
Ainakin omassa tapauksessa kiinnostuksen voi havaita hermostuneisuutena ja just tollasena ajoittaisena välttelynä/igittämisenä. En halua että kukaan pääsee ikinä selville mun tunteista, joten yritän olla mahollisimman "cool". Normaalisti olen aika supliikki-neitejä, mutta kun ihastus tulee juttelemaan niin kyllä alkaa posket punottaa, luu menee kurkkuun ja juttu ei enää yhtäkkiä luistakaan niin hyvin. Torjuvaksi nyt en kuitenkaan itseäni sanoisi, ehkä korkeintaan haluan pitää siinä tunteideni edessä sellaista sumuverhoa, joka on tietysti aika epäkypsää ja naurettavaa. Joskus jos ihastus on jossain lähistöllä saatan kanssa alkaa vähän esittää, olemalla muka tosi hauska ja fiksu joka sekin on luultavasti lähinnä kiusallista katsottavaa.  :

2) Millaiset lähestymistavat saavat teidät muuttumaan torjuviksi noin niinkuin negatiivisessa mielessä?

Päällekäyvyys, moukkamaisuus/junttius, kiirehtiminen, liian suora käytös, ennalta-arvattavuus, huono käytös ja täysin poikkeava arvomaailma, jos yhteisiä kiinnostuksia/kemiaa ole.

3) Oletteko ihastuneet ollessanne varattuja? Ja jos näin käy, niin miten käsittelette tunteitanne ja näytätte niitä ulospäin tuossa elämäntilanteessa verrattuna sinkkuaikoihin?

Näin ei ole käynyt, mutta luultavasti yrittäisin tarkastella tilannetta objektiivisesti ja tehdä kaikkien kannalta viisaimman päätöksen, oli se mikä hyvänsä.

4) Onko teillä tapana "lyödä korttinne pöytään" jossain vaiheessa oma-aloitteisesti?

Ei oikeastaan. Saatan kyllä kääntää kelkkaani muuttamalla käytöstäni, mutta mitään kovin räväkkiä tunteenpurkauksia en harrasta. Olen itseasiassa tosi ailahteleva, ja mielipiteeni jostain tyypistä vaihtelevat usein rajusti. Se käy yleensä ilmi pienemmässä mittakaavassa, tykkään säilyttää hiukan viileämmän otteen loppuun asti. (Tämän piirteen takia se alussa mainitsemani  meinasi aluksi heittää kirveen kaivoon.  : )