seuraava »

[unknown]

Oho, mahtavia vastauksia tullut tänne! Kiitos paljon kaikille!

Fawnette: Voitko antaa joitain käytännön esimerkkejä "äijämäisestä" ja "salaperäisestä" viileydestä?

Yleisesti kaikille heitän sellaisen lisäkysymyksen, että kun veskarit ovat yleensä ystävällisiä kaikille niin mikä erottaa kiinnostuksen ja "perusystävällisyyden" käytöksessänne? Esim. mistä tietää haluaako veskari olla vain kaveri vai jotain muuta?

[Fawnette]

Aah.. omaa käytöstään on tosi vaikea pukea sanoiksi. Mutta kaverimielellä ollessani saatan kertoa kovaan ääneen jotain ryyppytarinoita ja taputella selkään ja nauraa niin että hampaiden reiät näkyy kilometrien päähän. En ota oikein katsekontaktia ja toivon että toinen kyllästyy mun urpoiluihin.

Flirttituulella sitten kaikki tää tämmöinen häipyy ja oon sitte sensuellimpi, kattelen kulmien alta, yritän puhua toisen pussiin ja saada sen vakuuttuneeksi nokkeluudestani. Hymyilen ehkä vinosti ja vihjailen jotain, mutta sitten  kävelen pois odottaen että toinen jatkaa peliä.

Ja sitte taas jos oon ihan oikeesti kiinnostunut jostakin niin en pysty enää laskelmoimaan, meen tosi hermostuneeksi ja yritän vaan olla kiinnostunut toisesta. Puhun ja hymyilen varmaan paljon (yritän jälleen esittää fiksua, ehkä vähän huonolla menestyksella..) koska en halua kokea sellasia tukalia hiljasia hetkiä. Sellasten aikana ne omat kortit sitte viimestään paljastuu! (Tietysti jos oon huppelissa niin edellä mainittu flirtti- fawnette astuu ehkä kehiin ja yllätän joskus itsenikin omasta rohkeudestani..)

Saattaa olla vähän sekavaa, mutta eiköhän se mee peruspiirteissään niin, että jos on kiinnostunut niin on kuitenkin mukava eikä kälätä täyttä kurkkua jostain lätkästä. Jos hermostuneisuutta näkyy veskareissa (tai kenessä tahansa muussakaan) niin on se ainakin merkki siitä että jännittää, eikä tilaisuus ole yhden tekevä..  :
En kuitenkaan usko että kaikki vesimiehet on yhtä ristiriitaisia kuin mä. Mun Kuun ja Venuksen asemat on huonot ja hankalasti aspektoituneet ja se varmasti värittää tätä käytöstä aika lailla.

Pääpointtina on kuitenkin se, että en käyttäydy kuitenkaan ikinä kylmästi/kurjasti henkilölle josta oon kiinnostunut. Saatan käyttäytyä etäisesti, mutten koskaan töykeästi.

Mitäsmitäs.. onkos teikäläisillä probleemia veskareiden kanssa..? 

[Kamelikontti]

1) Jos vesimies muuttuu vältteleväksi ja torjuvaksi, niin mistä tietää onko kyse ihastumisesta vai siitä että häntä ei oikeasti kiinnosta? Toisin sanoen miten toimitte silloin eri tavalla, kun haluatte viestittää että ei kiinnosta?

Yritän vältellä, näyttää pienillä eleillä kohteliaasti ettei kiinnosta. Juttelen kaverillisesti. Jos se ei millään tehoa täytyy olla ikävempi. Valitettavasti välttelen myös ihastuksen kohteita koska jännitän heidän seuraansa niin kovasti!

2) Millaiset lähestymistavat saavat teidät muuttumaan torjuviksi noin niinkuin negatiivisessa mielessä?

Lipevät, tai todella epävarmat itsensä ja ajatuksensa myyjät. Liika myötäilevyys tai takertuminen on inhottavaa.

3) Oletteko ihastuneet ollessanne varattuja? Ja jos näin käy, niin miten käsittelette tunteitanne ja näytätte niitä ulospäin tuossa elämäntilanteessa verrattuna sinkkuaikoihin?

Yritän olla näyttämättä puoliskolle. Olen ehkä enemmän omissa päiväunelmissani ja odotan, että ne menee ohi. Olen aina ollut herkästi ja voimakkaasti ihastuvaa sorttia enkä voi ihastuksilleni mitään.  Jos ihastuksen kohde on osoittanut kiinnostuksensa minua kohtaan, esitän tällekin välinpitämätöntä. Vaikka sisälläni roihuaisikin, nautin tunteista itsekseni. Ystäville ehkä uskallan kertoa. Sinkkuaikoina vastasin silmäkontaktiin jos en aluksi muuta uskaltanut.

4) Onko teillä tapana "lyödä korttinne pöytään" jossain vaiheessa oma-aloitteisesti?

Kyllä, jos on saanut jonkin verran vastakaikua myös toiselta. Hyvin usein se olen ollut juuri minä joka on joutunut tekemään ison ratkaisevan askeleen miesten suhteen. Muuten olisi jäänyt harmittamaan. Tykkäsin myös siitä jännityksestä mikä toisen reaktio tulee olemaan.

Flirttailusta en tiedä mitään. Hermoilusta huolimatta olen yrittänyt olla vain oma itseni ja se on riittänyt, tai ollut riittämättä. 

[green eyes]

Mielenkiintoisia kysymyksiä kaikenkaikkiaan.

1.Mä saatan laukasta sanoa suoraan ettei kiinnosta ( tosi tylyä, mutta joskus näinkin käynyt).
Tietysti tilannehan sen loppupeleissä ratkaisee, kuinka asian ilmoittaa. Aina ei osaa olla hienotunteinen, valitettavasti. Varsinkaan nuorempana.

Ja jos sattuu kiinnostamaan, niin en kyllä heti sitä sano ainakaan ääneen. Pitää katella ensin tilannetta kaikessa rauhassa.

2. Jos ihminen ja tässä tapauksessa kauniimman sukupuolen edustaja käyttäytyy kuin euroopan omistaja, tai muuten kovin ylimielisesti ja päällekäyvästi. Silloin jotuu turjunta töihin .

3. Joskus on noinkin päässyt tapahtumaan, mutta en anna sen vaikuttaa parisuhteeseeni. Koska kunnioitan niin paljon parisuhdetta, en voi alkaa pelailemaan mitään. Sen jälkeen ei oikein pysty tulemaan itsensä kanssa toimeen. Joskus on pitänyt sanoa ihastuneelle, että seurustelen, enkä näin ollen voi seurustelukumppaniani pettää. Reaaliteetit pitää pystyä tunnustamaan.

4.Riippuu siitä vastapuolesta, kuinka hän osaa osoittaa mielenkiintoansa minuun. Jos hän kertoo itsestään riittävän mielenkiintoisesti ja vakuuttavasti, saatan siinä tapauksessa alkaa pikkuhiljaa lyömään korttejani pöytään yksitellen. Vaan ensin pitää tosiaan saada jonkinlainen varmistus toisen ajatusmaailmasta/ ajattelutavoista.

Eikös muut ihmiset olekkin ihmeissään, kun meistä veskareista ei aina saa selvää ja meistä se voi joskus jotakuta ihan huvittaa.

[Fawnette]

Eikös muut ihmiset olekkin ihmeissään, kun meistä veskareista ei aina saa selvää ja meistä se voi joskus jotakuta ihan huvittaa.

Naulan kantaan. 

Mut oon kyllä ite sitä mieltä, et on tosi paljon reilumpaa kertoa heti että jos ei ole kiinnostunut/tietää ettei tule koskaan kiinnostumaankaan. Ainakin itselleni haluaisin tehtävän näin. Itse aina välttelen totuuden kertomista ja kun tämä kiinnostunut henkilö sitten lähestyy, olenkin puun ja kuoren välissä ja näinollen luultavasti tosi välttelevä ja ristiriitainen. Tiedostan kuinka paljon päänvaivaa tämä aiheuttaa toiselle henkilölle -> alan märehtiä omaa kusipäisyyttäni ja selkärangattomuuttani -> välttelen (ainakin yleensä) ko. henkilöä -> mua (vesimiestä) pidetään välttelevänä ja etäisenä. 

Syitä siihen, että miksen osaa paukauttaa totuutta, on tuhansia. Ehkä pääasiallinen syy siihen on että en puhu muutenkaan tunteistani niin en halua sitten ilmaista niitä negatiivisiakaan tunteita.

Mutta voi.. sääliksi käy niitä jotka minuun lankeavat. Ei ole niillä helppo elämä.

[unknown]

Pakko nostaa tämä aihe vielä esille uudemman kerran. Aika hämmentäviä nuo teidän vastauksenne. Hyviä ne ovat, mutta vahvistivat käsitystäni siitä kuinka mutkikkaita veskarit ovat

Varmaankin tuohon välttelyyn vaikuttaa osittain se, onko veskari varattu vai ei. Jos on uskollinen luonne, niin silloin yrittää väkisin sulkea toisen pois mielestään vaikka ei sisimmässään sitä haluaisi. Näin ainakin itselläni. Mutta sitten yksi ja ratkaiseva kysymys: Jos tiedän, että veskari on kiinnostunut niin miten minun tulee tehdä aloite? Nykyisellään homma ei nimittäin etene mihinkään suuntaan silmäpeliä ja hermoilua pidemmälle. Niin ja onko tuollainen "salaa" vilkuilu ja tuijottaminen merkki veskarin kiinnostuksesta? Ja sitten sellainen igittäminen ryhmätilanteissa siihen päälle.

[Kuuhilda]

Ok, katsotaas:

1) Jos vesimies muuttuu vältteleväksi ja torjuvaksi, niin mistä tietää onko kyse ihastumisesta vai siitä että häntä ei oikeasti kiinnosta? Toisin sanoen miten toimitte silloin eri tavalla, kun haluatte viestittää että ei kiinnosta?
Jaa, siinä vaaditaan varmaan minun kohdallani ainakin sellaista ajatustenlukutaitoa Ihastumis välttely on kuitenkin sellaista puoleensa vetävää, kun taas äääh, menisit jo pois välttely ja kylmäily on oikeasti kylmää, vihamielistäkin.

2) Millaiset lähestymistavat saavat teidät muuttumaan torjuviksi noin niinkuin negatiivisessa mielessä?
Kaikki muut paitsi täydelinen aitous tilanteessa.

3) Oletteko ihastuneet ollessanne varattuja? Ja jos näin käy, niin miten käsittelette tunteitanne ja näytätte niitä ulospäin tuossa elämäntilanteessa verrattuna sinkkuaikoihin?
En usko että olen ihastunut ollessani suhteessa?

4) Onko teillä tapana "lyödä korttinne pöytään" jossain vaiheessa oma-aloitteisesti?
Jos haluan jotain syvempää juttua, niin anann miehen tehdä kaiken työn, ja sitten kuningattaren lailla anann hänelle suostumukseni, jos niin parhaaksi katson, mutta mikäli jutulla ei ole minulle niin suurta merkitystä, voin tehdä omat aikeeni selväksi hyvinkin nopeasti.

5)Jos tiedän, että veskari on kiinnostunut niin miten minun tulee tehdä aloite? Nykyisellään homma ei nimittäin etene mihinkään suuntaan silmäpeliä ja hermoilua pidemmälle. Niin ja onko tuollainen "salaa" vilkuilu ja tuijottaminen merkki veskarin kiinnostuksesta? Ja sitten sellainen igittäminen ryhmätilanteissa siihen päälle.
Suoraa ja rehellistä toimintaa. Mene sen luokse ja sano, että kuule, mä haluan sut.
"salaa" vilkuilu on vahva kiinnostuksen osoitus. jos se tapahtuu useammin kuin kerran, niin voit olal varma että kiinnostaa edes jollekin tasolle asti. Igittämiseen en osaa sanoa, kun en tiedä mitä se tarkoittaa :

[unknown]

soma: Minä olen monesti kuullut taas, että veskarit haluavat saalistaa ja heidän mielenkiintonsa voi lopahtaa jos ilmaisee kiinnostuksensa liian suoraan. Mitä mieltä olet siitä? Niin ja millaisilla tavoilla viestität/annat ymmärtää että ei onnistu?

kuuhilda: Igittäminen on suomenkielinen väännös sanasta ignore eli juuri kuvaa tuollaista välinpitämätöntä käytöstä

[Kuuhilda]

En minäkään tykkää saalistaa. Pikemminkin päin vastoin. Minua pitää saalistaa.