Osaisiko joku kertoa keneltä tai mistä/miten saisi selvyyttä liittyen karmallisiin suhteisiin tässä elämässä? En osaa tulkita astrologista karttaani niin että sieltä jotain selvyyttä saisin. Kyseessä on suhteeni äitiini.
Meillä on aina ollut hyvin ristiriitainen suhde, olen ainoa lapsi ja oloni on aina ollut kuin pingispallolla kaden tulisielun välissä (isä
, äiti ja minä
), kuin ulkopuolinen olento tiputettuna jostain keskelle taistelutannerta. Olen ollut enemmän vanhempi kuin kumpikaan heistä ja joutunut selviytymään itsekseni. Äitini kassa olemme kuin yö ja päivä (kärjistettynä: Minä olen kettutyttö - äitini pukeutuu turkkiin, minä kuljen paljain jaloin - äidillä viiden sentin piikkikorot, minä tahdon perustaa orpokodin slummiin - äiti taas hienostopäiväkodin "paremman väen lapsille"...). Olen ollut aina se johon äitini on purkanut pahan olonsa. Teini-iässä kapinoin ja sanoin vastaan joka lisäsi vettä myllyyn. Kaikesta huolimatta äitini on minusta riippuvainen. Kun muutin pois kotoa hän ihan oikeasti sairastui, itki ja sairasti!
Nykyään kun tilanne on tasaantunut, olemme paremmissa väleissä kuin koskaan näemme usein. Asetelma on kääntynyt ja se on nykyään hän joka haluaa hyväksyntää ja miellyttää (minä valitettavan usein viileä ja välttelevä)... Tuntuu että napanuora on ikuinen, en saa sitä katkaistua koskaan vaikka olen yrittänyt..Olen aina pitänyt äitiäni lapsellisena. Siis aina, myös kun itse olin nuori. En ole voinut käsittää hänen ajatusmaailmaansa, materialismia, ulkonäkökeskeisyyttä, ahdasmielisiä kommentteja... Olen vanhempana vaikuttanut hänen käsityksiinsä paljonkin, näyttänyt esimerkkiä.
No varsinaisen ahaa elämyksen koin toissapäivänä kun kahvittelun ohella tuli -yllättävää kyllä-puheeksi henkimaailman asiat. Äitini kertoi (tyytyväisenä :
)kuinka oli joskus käynyt selvänäkijällä ("huippu hyvä ja tiesi kaiken") ja näkijä oli heti ilmoittanut että äitini on "todella nuori sielu". Näkijä oli myös kertonut että henkioppaan lisäksi hänelle on sielujen sopimuksella lähetetty tähän elämään myös "maallinen opas" katsomaan perään, ja että "tämän oppaan tehtävä ei todellakaan ole helppo". No äiti on sitä mieltä että se olen ilman muuta MINÄ. Kun hän sanoi tuon ajatuksen ääneen minulle tuli valtavan huojentunut ja selkeä olo! Se selittäisi niin paljon asioita ja tuntuu luonnolliselta. Olen lähes varma että asia on juurikin näin, niin kevyt olo tuli tuon keskustelun jälkeen ja ihan kuin sisälläni piilevä katkeruuskin olisi helpottanut. Oli miten oli, tiedän että olen syystä juuri nämä vanhemmat ja läheiset elämääni saanut, kuitenkin haluaisin selvittää tarkemmin ja kuulla jonkun toisen suusta nämä asiat. Muutenkin kiinnostaa nämä karmiset suhteet joista täälläkin on joskus toki puhuttu. Miksi olen esimerkiksi kerännyt erityisen paljon vaikuttavia ja tärkeitä leijona-ihmisiä elämääni (olen toki nouseva leijona itsekin)... Mielenkiintoisia asioita!
Lukisin mielelläni kommentteja ja ajatuksia aiheeseen liityen teiltä perehtyneemmiltä