Enkelikokemuksensa jälkeen poika kertoi siitä perhepiiriimme kuuluville tärkeiksi kokemilleen aikuisille, ja on aika järkyttävää kuinka asia ohitettiin joko kieltämällä, tai olemalla niin kuin ei olisi ollut kuulevinaan. Lapsi oli hämillään, ja kieltäytyi enää puhumasta siitä.
Nyt kuitenkin kun nuorimmainen poikani kertoi nähneensä auran (vaikkei tietenkään aurasta kertonut vaan väreistä jonkun ihmisen pään ympärillä) saunan lauteilla istuskellessamme, niin tämä vanhin poikani ihan silmin nähden rentoutui. Tuntui varmasti ihan hirveän hyvältä että "joku toinenkin" lapsi näkee asioita.
Siskoni lapsilla on myös henkikokemuksia edesmenneistä isovanhemmistaan. Ehkäpä lapsemme osaavat elää tämän toisen maailman kanssa luontevammin kuin itse aikanaan. Omat vanhempani, ja sen ajan (70-80 -luvun) yhteiskunta oli paljon rajoittuneempi. Oli vain yksi usko, ja kaikki muu oli pakanuutta.. hirveä ristiriita pienen ihmisen sisällä, kun ei voinut puhua, eikä ymmärtänyt..
Vaikka lapsen voimakkaat kokemukset saivat tuntemaan itseni neuvottomaksi, niin voin olla onnellinen siitä, että kykenen ymmärtämään ja väheksymättä kuuntelemaan lapsiani.