seuraava »

[vintis]

Mielenkiintoista luettavaa täälläkin ketjussa
Itsellä käynyt aivan samoin kuin Hazelilla eli kaikki meni uusiksi ja vieläkin olen tässä samassa 'leijuvassa' tilassa eli odotan vieläkin suuntaa sekä jotakin loppua tälle, mutta voihan se olla kuten sanoitte että se herääminen vain edistyy koko ajan.

Elämän kriisin aikaan kuukausia jatkuneiden enneunien aikaan aloin uskoa, että tässä on nyt jotakin. Nuorempana sain ensimmäiset kokemukset, mutta ne olin heittänyt mielestäni.

No joka tapauksessa nyt on joku ihme kausi taas menossa ja parina yönä on iskenyt todella fyysisesti ja henkisesti pahaolo. Tuntuu että täytyykö tästä oksentamaan lähteä ja saatan heräillä hyvinkin sekavalta tuntuvan pään kanssa (kuin olisi taju lähdössä). Sitten kun aamulla herään, niin olo on mitä mahtavin. Huh. Yöllä jopa pelottaa se tajunnan katoaminen ja sekava tunne. Päässä tuntuu samalta kuin mahassa. No itse olen ajatellut täällä lueskelemalla, että ehkäpä se on puhdistautumista ja vihdoinkin alan päästä johonkin pisteeseen.

No tällaista kokemusta minulle tuli mieleen. Onko jollakin kokemuksia tällaisista yöllisistä kauhu oloista? Ei ole siis mitenkään pelottavaa, mutta inhottavan tuntoista (sama kuin oksennustauti, joka on myös pään sisällä). Hyvin selitetty varmaan

[Miamy]

Tämä palsta on kyllä loistava, kun tänne voi tuntemuksiian kirjata ilman, että heti leimataan
luulosairaaksi 

[K-NRJ]

Todella hyviä kommentteja tänne on tullut, kiitos kaikille vastanneille. Uskon että tästä ketjusta tulee vielä varsin pitkä.

Tekisi mieli kommentoida paljonkin, teen se ajan kanssa mutta yksi seikka pitää mainita.

Olen tässä jo pitempään miettinyt ihmiskunnan historiaa. Ei mennä ihan dinosauruksiin asti vaan aloitan maatalousyhteiskunnasta. Sotien jälkeen piti rakentaa yhteiskuntaa, jolloin viljeltiin maata ja siitä tuli elanto sekä ruokaa.

Sitten keksittiin lypsämisen avuksi lypsykoneita yms. jolloin aiemmin yhden henkilön käsin tekemä työ automatisoitiin. Mentiin siis kohti automaatiota ja teollistumista.

Mitä pitemmälle teollisuusyhteiskunta kehittyi, sitä enemmän kuljettiin kohti koneita, laitteita jotka korvasivat ihmisen ennen käsin tekemän työn, ja samalla suuret koneet tekivät yhä suuremman osan töistä. Alkoi myös luonnon tuhoaminen.

Muutto maaseudulta kaupunkiin, kaikki töihin tehtaaseen.

Seuraava vaihe olikin jo tietoyhteiskunta, jossa edelliset keksinnöt korvattiin tietokoneilla. Taas suuri osa työpaikoista katosi, yhteiskunnan rakenne muuttui. Moni menetti elantonsa ja usea perhe koki täydellisen taloudellisen romahtamisen.

Nyt tietoyhteiskunta on jo niin pitkällä ettei maapallomme enää kestä. On puhuttu monista skenaarioista ja luonnonkatastrofeista joihin nykyinen elämäntapa johtaa.

Mutta tässä ei ole kaikki. Mikä on mielestäni tärkeintä: IHMISKUNNAN HENKINEN TASO EI ENÄÄ KESTÄ NYKYISTÄ ELÄMÄNMENOA. Tuskin koskaan ihmiskunta on voinut niin huonosti kuin nyt. Täällä juostaan vain taloudellisten arvojen perässä huomaamatta ollenkaan sitä, mikä on olennaista.  Mikä taas on jokseenkin surkuhupaisaa ovat ne ihmiset jotka eivät sitä tiedosta. Ja niitä on paljon.

Miten tämä kaikki liittyy varsinaiseen aiheeseen?  No siten, että kuten tuossa AthaMaarit jo aiemmin totesi, että viimeisten vuosien aikana usea on käynyt läpi näitä henkisiä juttuja. Eli ihmiskunta alkaa pikkuhiljaa heräämään.

En tiedä menikö viestini perille, mutta uskon että kyse on varsin isosta jutusta...

[Rakkauden enkeli]

Miten tämä kaikki liittyy varsinaiseen aiheeseen?  No siten, että kuten tuossa AthaMaarit jo aiemmin totesi, että viimeisten vuosien aikana usea on käynyt läpi näitä henkisiä juttuja. Eli ihmiskunta alkaa pikkuhiljaa heräämään.

En tiedä menikö viestini perille, mutta uskon että kyse on varsin isosta jutusta...

Niinpä.   

[K-NRJ]

Näin muuten toissa yönä varsin karmean unen, jossa elin toisen maailmansodan aikaa. Saksalaisten panssarivaunut tuhosivat kylääni ja juoksin suojaan pommisuojaan, jossa oli pitkä, melkein 2-metrinen, hieman juutalaisen näköinen mies. Tuo mies oli aivan paniikissa ja vedin hänet väkisin suojaan ja juttelin rauhoittavia. Seuraavassa välähdyksessä tuli taas hyökkäys ja nyt olin itse lamaantunut, mutta tuo samainen mies pelasti minut.

Uni sai minut miettimään Hitlerin aikaa. Se oli varmasti todella kammottavaa, kaikki kunnia ajasta selvinneille.

Ja jos jenkkejä ajatellaan niin kuinka moni Vietnamin sodasta selvinnyt näkee yhä painajaisia siitä ajasta.

Mutta onko kukaan ajatellut, että tässä päivässä on myös useita varsin pahoja elementtejä? Jos ei nyt ihan panssarivaunuilla ajeta yli ainakaan fyysisesti mutta henkisesti pahoinvointi on omaa luokkaansa.

[Hiisitär]

Tuo uni voi olla menneen elämän muisto. Todella monella on kokemuksia Maailmansodista, koska ne koskettivat niin monia miljoonia ihmisiä.
Toinen Maailmansotakin oli ihmisten oma valinta. Rinnakkaisulottuvuudessa kuulemma on maapallo, joka vältti Toisen Maailmansodan.
Mutta, ei mitään pahaa ilman hyvää. Ainakin opimme siitä, mitä EMME halua, ihmiskunta alkoi arvostaa ehkä enemmän rauhaa. Maallinen lääketiede meni harppauksilla eteenpäin, samoin teknologia, kiitos molempien sotien (se miten näitä keksintöjä sitten käytetään on asia erikseen. Esimerkiksi Atlantiksessa koneet olivat helpottamassa töitä niin, että ihmisille jäi enemmän vapaa-aikaa. Me emme ole tehneet niin itse, vaikka voisimme).

Tuosta maallisten asioiden perässä juoksemisesta tuli mieleen lausahdus eräästä kanavoinnista. Se kuuluu jotakuinkin "Kuoltuasi ei ole tärkeää se miten paljon ansaitsit, vaan se kuinka paljon rakastit".

[meruska]

Ystävälläni on ollut ihan samoja oireita. Hänkin kuvailee sitä eräänlaiseksi "verhojen" avaamiseksi. Ilmeisesti henkimaailma testailee kepillä jäätä, että miten paljon uutta henkistä tietoa ja energiaa voidaan laittaa henkilölle tulemaan. Miten paljon kroppa ja sen hetkinen energiataso kestää. Vähän kuin sähköä johdettaisiin ja testattaisiin minkälaisen jännitteen vastaanottava laite kestää ilman kosahtamista.

Hauska ajatus Atha!

[Lilim*]

Nuo "verhojen avaamisesta" johtuvat oireilut kuulostavat karmeilta. Varma psykoosilääkitys päälle jos tuollaisesta menee kertomaan maallikkolekurille. Olen joskus työskennellyt mielenterveyspotilaiden parissa ja miettinyt tuolloin paljonkin sitä, että kuinka monen diagnoosin taustalta löytyy ihan aitoja henkimaailman tai henkisen kasvun kokemuksia? Mietitään vaikka paranoidista skitsofreniaa sairastavaa ihmistä joka kuulee ääniä päässään. Mikä on sairautta ja mikä taas jotain muuta... Eräs sairas mies väitti "pirun" vierailevan huoneessaan öisin, koskettelemassa häntä... : Toisen huone oli täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia henkimaailmaa ja ufoja käsittelevää kirjallisuutta. Sanotaan että hulluuden ja nerouden välinen ero on kuin veteen piirretty viiva. Onko "henkinen" ihminen alttiimpi mielenterveydellisille ongelmille? Uskon että on.
Itse koin lapsena usein irrallisen tunteen että olen ainoa maailmassa, pääosan esittäjä suuressa näytelmässä jossa kaikki muut ovat vain sivuosanäyttelijöitä. Mietin usein miksi "juuri minua seurataan", miksi minun taviselämästäni on tämä "elokuva" tehty. Edelleen saattaa tuo tunne yrittää päälle, miksi juuri minä nyt tässä näpytän konetta, tunnen ja olen... huh, ei saa ajatella koska hulluudentunnehan siitä iskee. Ja paineet, olenhan suuressa roolissa tässä! 

[Casperiina]

Itse koin lapsena usein irrallisen tunteen että olen ainoa maailmassa, pääosan esittäjä suuressa näytelmässä jossa kaikki muut ovat vain sivuosanäyttelijöitä. Mietin usein miksi "juuri minua seurataan", miksi minun taviselämästäni on tämä "elokuva" tehty.

Minäkin lapsena (alle kouluikäisenä) koin eläväni jonkinlaisessa näytelmässä. Tosin näin tilanteen niin, että kaikki muut näyttelijät olivat harhauttamassa minua. Ja minun olisi pitänyt uskoa, että tämä kaikki on todellista. Tunne maanpäällisen elämän harhasta oli siis voimakas, ja tosiaan, harhaahan tämä tavallaan onkin. Vain sillä erotuksella, että muut maapelaajat ovat täällä yhtä pihalla kuin minäkin, eivätkä salajuonessa minua vastaan.  

Vuosi nuoruudestani meni psykiatrisella osastolla. Psykologisissa testeissä oli kyllä paranoidiset oireet huipussaan, kunnes sitten tajusin, ettei kaikkea kannata kertoa.  

[Metsänkeiju]

Sanotaan että hulluuden ja nerouden välinen ero on kuin veteen piirretty viiva. Onko "henkinen" ihminen alttiimpi mielenterveydellisille ongelmille? Uskon että on.

Minäkin uskon täysin tähän.
Mikä siinä sitten on, että se on näin. "Luovuuden voimilla" voi tulla hulluksi tai neroksi? Ympäristö ja ihminen itse vetelee sitten niitä rajaviivoja, että mikä on tervettä, mikä ei?
Jos menee pieleen viivanveto, sinne katos entinen maailmani?
Vahva sisäinen maailma, mielikuvitus, älykkyys, luovuus, "henkisyys", on ainakin yhdistäviä asioita hulluilla ja henkisillä..

Ja älykkyyteen vielä liittyen, sellainen kyky monimutkaiseen ja syvälliseen ajatteluun.
Ja itte vielä aattelisin, mitä olen vähemmän ja enemmän terveitä ihmisiä tuntenut, niin siellä olis taustalla vielä omia ongelmia. Joillakin ego pysyy niin vahvana ongelmien eessä, ettei taivu vaikka miten sisin huutaa muutosta? Ristiriidasta hulluuteen?

Ihmisen päähän toimii psykologian kantilta siten, että jos esim. nyt puhutaan psykoosista, niin ihmisen aivothan "taantuu" jollekkin yksinkertaiselle tasolle, vähän kuin lapsen maailma, jossa on valmiit ajatukset ympäristöstä, koska sitä ei osaa ajatella. Lapsuushan on tietynlainen psykoosi josta teini-iässä sitten herätään . Ja tuo taantuma tapahtuu siksi koska aivot ei pysty käsitellä niin paljon ristiriitaista tietoa, jolloin ne menevät "vain yhteen yksinkertaisempaan moodiin" (taantuu kahjoksi).  

Esim. henkimaailma ja fyysinen maailma; jos aivoille annetaan ristiriitaista tietoa ympäristöstä jonka se on aina ajatellut ihan toisin, ajatuksista tuleekin tosia.

Esimerkki; Mummo kuulee nimeään sanottavan. Ajattelee järjellä iltapäiväteensä ja lehtensä kera, että naapurista varmaan kuului. Uskonnollinen mummo taas kuulee nimeänsä sanottavan, ja yön unettomina tunteina, pimeän pelossaan, ajattelee sen olevan Jumala, Piru tai Enkeli. Kokemuksenahan se on ulkoakattovalle ihan sama, mutta näille mummoille se olis tunnetasolla täysin eri. Jokaisen ajatukset, kokemukset, muokkaavat jokaisen maailman sellaiseksi kuin se Todella on. Tähän sopis mun lempilainaus Buddhalta "It is you're mind that creates this world".

Sitten ajatukset sekoittuvat mielikuvitukseen, lapsuuden/elämän kokemuksiin.. yhdessä vaikka periytyneen skitsofrenia -alttiuden ja alkoholin/huumeiden nauttimisen kanssa.. Jokaisella hullulla on varmasti oma, yksilöllinen elämäntarinansa.

Hurjaa on se, että koskaan et voi tietää, vaikka huomenna pimahtaisit. Joillakin se tapahtuu yhdessä hetkessä.

Anoppini on mielenterveyspuolella ollut 20 vuotta töissä.. Ja sanoo, että Suurin osa on uskonnoista pimahtaneita. Se on mielestäni aika hurjaa....

Ja minähän en purematta niele mitään mitä luen henkisistä jutuista/uskonnoista. Mä tein sen virheen, ja mulla alkoi mielenterveys temppuilla. Ihan psykoosinkaltaisia juttuja. Nykyään uskon 100% vaan sydämeni ääneen ja sieltä lähteviin sivutuotteisiin, kuten ajatuksiin ja keskusteluihin ja kokemuksiin.. nekin aika ajoin kyseenalaistan..

[Hiisitär]

Ja minähän en purematta niele mitään mitä luen henkisistä jutuista/uskonnoista. Mä tein sen virheen, ja mulla alkoi mielenterveys temppuilla. Ihan psykoosinkaltaisia juttuja. Nykyään uskon 100% vaan sydämeni ääneen ja sieltä lähteviin sivutuotteisiin, kuten ajatuksiin ja keskusteluihin ja kokemuksiin.. nekin aika ajoin kyseenalaistan..

Tähän napsahtaa hyvin näppärästi piei aforismin, jonka sain teepussista. Walt Whitman on sanonut, että "Re-examine all you have been told... Dismiss what insults your Soul" eli suomeksi "Tutki uudelleen kaikkea sitä, mitä sinulle on kerrottu... Heitä menemään kaikki se, joka loukkaa Sieluasi".

[SanctAstra]

Uskonnot ovatkin eri asia kuin usko. Uskonnoissa on ihmisen tekemiä sääntöjä, uskossa ei. "Usko tekee sinut vapaaksi". Uskon ja henkisten asioiden tulisi ennen kaikkea olla iloisia ja vapauttavia, eikä tuskaa ja ahdistusta tuovia.

Siksi minuä en viihdy perinteisten luterilaisten tms. kanssa, koska olen saanut kokea sen negatiivisen puolen rippileirillä. Ei siellä kukaan oikeasti ollut henkisistä asioista kiinnostunut. Soli vähän niin kuin mikä tahansa nuorisoleiri.

En muista, kuka on sanonut/kirjoittanut, että skitsofreniasta kärsivät ihmiset olisivat syntyneet liian nopeasti uudelleen elämänkierron sykliin, jolloin heillä olisi jäänyt vähän niinkuin takaportti auki entiseen elämäänsä tai korkeampiin ulottovuuksiin.

En minäkään kaikkea suostu uskomaan ja käyn asiat läpi oppimieni tietojen sekä intuitioni kautta. Jalkojen pitää olla maassa, ettei katoa tuonne jonnekin. Silloin jää vain kuori maan päälle elämään, eikä se ole tarkoitus.

 

[Casperiina]

Sanotaan että hulluuden ja nerouden välinen ero on kuin veteen piirretty viiva. Onko "henkinen" ihminen alttiimpi mielenterveydellisille ongelmille? Uskon että on.

Hurjaa on se, että koskaan et voi tietää, vaikka huomenna pimahtaisit. Joillakin se tapahtuu yhdessä hetkessä.

Anoppini on mielenterveyspuolella ollut 20 vuotta töissä.. Ja sanoo, että Suurin osa on uskonnoista pimahtaneita. Se on mielestäni aika hurjaa....

Aloin tässä mietiskelemään, että mä olen nykyisin jotenkin tosi sinut henkisyyteni kanssa.

Oma masennustilaan sairastuminen teini-iässä ja laitokset potilaineen on antanut sen verran perspektiiviä, että omalla kohdalla ei jää enää mitään epäilyksen varaan sen suhteen, että missä menee hulluuden ja selväjärkisyyden raja. Olen kokenut miltä tuntuu, kun todellisuudentaju hämärtyy. Miltä tuntuu, kun pelkää, että järki menee. Ja tiedän myös, milloin "hourupääajatukseni" ja uskomukseni ovat ihan terveitä. 

Kaikki nuo kokemukset ovat antaneet sen, että nyt voin olla varma siitä, mitä tunnen. Olen huomannut, että monet läheiseni suhtautuvat henkimaailman juttuihin jotenkin pelokkaasti. Se on jännä huomata, että itse en näe niissä mitään pelottavaa. Monilla se pelko varmaankin on sitä, että pelkää, että oma mieli ei kestä ja sekoaa, jos näkee tai kokee jotakin liian rajua

[Edna]

Kyllähän se niin on ettei näistä "jutuista" parane paljoa kahvipöydässä kollegoille puhua... Kyllä varsinainen psykoosisairaus vaikuttaa niin moneen muuhunkin asiaan ihmisessä, toimintakykyyn, kongnitiivisiintaitoihin jne, että ovat kyllä  aika hyvin erotettavissa tällaisista kokemuksista. Toki perusterveydenhuollon asiakkaista löytyy varmaan paljon niitäkin, jotka ovat sattuneet tohtorille mainitsemaan jostain "erikoisemmista" kokemuksistaan ja rattaat ovatkin lähteneet pyörimään ihan väärään suuntaan. Ja saattuuhan sitä mitä kummallisimpia asioita, niin kuin täälläkin on huomattu, etä ei se nyt ihme ole jos ihminen itsekin epäilee mielenterveyttään.

Öh, sainkohan mä pointtini esiin? Näin yövuoron jäljiltä ei oikein kulje vielä järki... 

[~Karuna~]

Puhut kuin omalla suullani, Suomityttö. 

Pelkoa aiheuttaa tietämättömyys ja sitä esim. buddhalaisuudessa pidetään yhtenä "kuolemansyntinä".
Jotenka se, että myöskin tiedon levittämistä pidetään jotenkin huonona ajatuksena, on tullut vastaan jopa täälläkin foorumilla toisessa topikissa. Eli siinä missä puhuttiin "Hiljaisista mestareista", jotka eivät tietoansa jaa vaan pitävät tiukasti kaiken tiedon omanaan. Itse sanoisin kyllä siihenkin, että todella hyvä valinta on etsiä tietoa aina ja joka paikasta, koska se on ainut keino niitä pelkoja poistaa ja tehdä kaikkeen uuteen tuttavuutta. On se sitten mitä vaan. 

Tuohon, että sanotaan valehtelijaksi, häiriköksi, hourupääksi tai haukutaan seonneeksi hulluksi, kun puhuu tietojaan tai kokemuksiaan henkisellä tasolla niin sanoisin vain niin, että silloin vain joku tahtoisi estää tietoa leviämästä. Ja silloin sitä nimenomaan pitää puhua, koska silloin myöskin tie on auki! Eli pelko aukaisee tietoiselle mielelle aidosti kanavan ottaa vastaan kaikenlaista sellaista, mitä se todellisuudessa on aina halunnutkin tietää vaan jokin on estänyt sitä aidosti kuulemasta.