Sanotaan että hulluuden ja nerouden välinen ero on kuin veteen piirretty viiva. Onko "henkinen" ihminen alttiimpi mielenterveydellisille ongelmille? Uskon että on.
Minäkin uskon täysin tähän.
Mikä siinä sitten on, että se on näin. "Luovuuden voimilla" voi tulla hulluksi tai neroksi? Ympäristö ja ihminen itse vetelee sitten niitä rajaviivoja, että mikä on tervettä, mikä ei?
Jos menee pieleen viivanveto, sinne katos entinen maailmani?
Vahva sisäinen maailma, mielikuvitus, älykkyys, luovuus, "henkisyys", on ainakin yhdistäviä asioita hulluilla ja henkisillä..
Ja älykkyyteen vielä liittyen, sellainen kyky monimutkaiseen ja syvälliseen ajatteluun.
Ja itte vielä aattelisin, mitä olen vähemmän ja enemmän terveitä ihmisiä tuntenut, niin siellä olis taustalla vielä omia ongelmia. Joillakin ego pysyy niin vahvana ongelmien eessä, ettei taivu vaikka miten sisin huutaa muutosta? Ristiriidasta hulluuteen?
Ihmisen päähän toimii psykologian kantilta siten, että jos esim. nyt puhutaan psykoosista, niin ihmisen aivothan "taantuu" jollekkin yksinkertaiselle tasolle, vähän kuin lapsen maailma, jossa on valmiit ajatukset ympäristöstä, koska sitä ei
osaa ajatella. Lapsuushan on tietynlainen psykoosi josta teini-iässä sitten herätään
. Ja tuo taantuma tapahtuu siksi koska aivot ei pysty käsitellä niin paljon ristiriitaista tietoa, jolloin ne menevät "vain yhteen yksinkertaisempaan moodiin" (taantuu kahjoksi).
Esim. henkimaailma ja fyysinen maailma; jos aivoille annetaan ristiriitaista tietoa ympäristöstä jonka se on aina ajatellut ihan toisin, ajatuksista tuleekin tosia.
Esimerkki; Mummo kuulee nimeään sanottavan. Ajattelee järjellä iltapäiväteensä ja lehtensä kera, että naapurista varmaan kuului. Uskonnollinen mummo taas kuulee nimeänsä sanottavan, ja yön unettomina tunteina, pimeän pelossaan, ajattelee sen olevan Jumala, Piru tai Enkeli. Kokemuksenahan se on ulkoakattovalle ihan sama, mutta näille mummoille se olis tunnetasolla täysin eri. Jokaisen ajatukset, kokemukset, muokkaavat jokaisen maailman sellaiseksi kuin se Todella on. Tähän sopis mun lempilainaus Buddhalta "It is you're mind that creates this world".
Sitten ajatukset sekoittuvat mielikuvitukseen, lapsuuden/elämän kokemuksiin.. yhdessä vaikka periytyneen skitsofrenia -alttiuden ja alkoholin/huumeiden nauttimisen kanssa.. Jokaisella hullulla on varmasti oma, yksilöllinen elämäntarinansa.
Hurjaa on se, että koskaan et voi tietää, vaikka huomenna pimahtaisit. Joillakin se tapahtuu yhdessä hetkessä.
Anoppini on mielenterveyspuolella ollut 20 vuotta töissä.. Ja sanoo, että
Suurin osa on uskonnoista pimahtaneita. Se on mielestäni aika hurjaa....
Ja minähän en purematta niele mitään mitä luen henkisistä jutuista/uskonnoista. Mä tein sen virheen, ja mulla alkoi mielenterveys temppuilla. Ihan psykoosinkaltaisia juttuja. Nykyään uskon 100% vaan sydämeni ääneen ja sieltä lähteviin sivutuotteisiin, kuten ajatuksiin ja keskusteluihin ja kokemuksiin.. nekin aika ajoin kyseenalaistan..