seuraava »

[astraali]

Yhdessä ketjussa täällä puhuttiin ns. mestareista, joilla on suuri tehtävä tässä maailmassa, tässä murroksen hetkessä. Olen itse elänyt näiden henkisten asioiden kanssa koko elämäni ajan, nähnyt yhtä ja toista. Olen aina suhtautunut itseään opettajiksi tai mestareiksi kutsumia ihmisiin vähän varauksella. Minusta kukaan ei voi itse korottaa itseään mestariksi tai ns. opettajaksi vaan teot ja pyyteetön halu auttaa tekevät sen heidän puolestaan (vrt.Äiti Teresa).
Tämän päivän energia vaatii meiltä niin suunnatonta erottelukyvyn herkkyyttä, että minusta tuntuu varmimmalle luottaa vain itseensä ja omasta sisältään kumpuavaan tietoon, joka meille on sitä oikeaa tietoa, jos niin voi sanoa.  :
Tänä päivänä tietoa on niin valtavasti saatavilla ja ihmiset herkistyneet kuuntelemaan kaikenlaisia viestejä, milloin mistäkin lähteestä tulevia. Myös harhaanjohtajia on paljon.

Eniten tässä mestarien vanavedessä uimisessa minua mietityttää sen oman (niin tärkeän) voiman luovuttaminen muille. Eikö meidän pitäisi haastaa itsemme ja kehittää itseämme mielummin kuin ottaa vastaan jo valmista pureskeltua tietoa, joka on jo jonkun toisen tulkitsemaa?
Kaikkein suurimmat mestarit, joita minulla on ollut ilo tavata, ovat olleet ns. hiljaisia mestareita, joilla ei ole tarvetta pitää melua itsestään vaan jotka ovat omalla hiljaisella tavallaan pyhittäneet elämänsä valolle. He ovat auttaneet muita ja tekevät suurta työtä ihmiskunnan puolesta.

Toki tarvitaan myös suunnan näyttäjiä, jotka omalla esimerkillään voivat toimia esikuvina meille muille.

Mitä te olette mieltä tämän päivän "mestareista"? Tarvitaanko heitä ja keitä he todella ovat?

[Mustikka46]

Kekoon korteni kannan eli jokaisella on oma merkityksensä ja voimansa.

Mielestäni tässä ajassa on ryhmällä, jotka jakavat oman rakkautensa, on suuri merkitys sekä voima.
Eli saman henkiset saapuvat toistensa luokse "automaattisesti". Ja ne vahvat ja voimakkaat ovat oma esimerkki niille jotka eivät ole niin voimakkaita.
Olkoon se voima fyysistä tai henkistä, vaan jokainen sen oman kapasiteetin mukaan ammentaa tai olla ammentamtta esimerkkiä. Tai ovatko valmiita vastaanottamaan? Ryhmässä on kuitenkin se oma voimansa!

Täytynee myös oivaltaa noiden hiljaisten Mestareiden tarkoitus tahi jospa se oma merkitys häviää, jos se heidän hyvä työ tulee ns. julki. Luulen että on aika nautinnollista tehdä sitä Rakkaudellista työtä hissunkissunhiljaa. Jokainen toki ottaa sen eritavalla vastaan. Verraten omiin pelkoihin tai omaan kokemukseen. Kaikki jos ja kun lähtee itsestä...

[Eklektikko]

Olen aina ollut sitä mieltä, että ainoat kelvolliset johtajat ovat vastahakoisia johtajia.
Ehkä se on vähän sama, kuin hiljaiset mestaritkin, tai voisi ehkä sanoa että ainoat kelvolliset
mestarit ovat vastahakoisia mestareita.

Valta kun korruptoi, niin vain ne jotka suostuvat sitä vastahakoisesti ottamaan vastaan puhtaasta velvollisuudentunnosta, ovat ainoat jotka eivät korruptoidu.

Oman voiman pois luovuttamisesta:
Eri ihmiset etsivät Jumalaa/korkeinta voimaa/omaa jumaluuttaan eri tavoilla. Toiset tarvitsevat
välttämättä tähän sen mestarin ja heidän etenemiselleen omalla henkisellä polullaan on välttämätöntä, että he omalla vapaalla tahdollaan luopuvat osasta omaa vapaata tahtoaan joksikin aikaa.

Itse olen ihan tasan päinvastainen, en suostu olemaan mukana muissa, kuin litteissä verkostomuotoisissa organisaatioissa, joissa ei ole sääntöjä eikä johtajia.

Mutta kuka sen voi määritellä mikä on kenellekin oikea tapa? Siteeraan Kryonia vapaasti itse suomentaen:
Toisten täytyy saada laskea rukousnauhojen helmiä, toisten täytyy saada lukea pyhiä kirjoituksia.

Me voimme kaikki olla mestareita toisillemme ilman, että olemme siitä itse tietoisia ja usein sen jolle tietämättämme olemme mestari, ei hänkään huomaa yhtään mitään - ennenkuin ehkä vuosien tai vuosikymmenten kuluttua. 

Lisäksi olemme itse itsellemme mestareita.

[Rakkauden enkeli]

Mielestäni kaikki todelliset ja ns. aidot mestarit ovat kuvaamiasi "hiljaisia" mestareita. Kuitenkin joillekin näistä mestareista vrt. esim. Jeesus käy niin, että heidän ympärilleen kasvaa suorastaan kultti tai uskonto. Se sitten valitettavasti joskus kääntyy mestarin alkuperäistä tarkoitusta ja oppeja vastaan... Toiset muuttelevat ja vääristelevät Silti se mestarin kuin mestarin alkuperäinen ja puhdas "totuus" on löydettävissä.  Mestarit saavat siis yleensä aina tavalla taikka toisella "seuraajia" ja tulevat joskus hyvinkin näkyviksi. Tällä kaikella on tarkoituksensa, he sillä tavalla ovat toimineet suunnan tai tien näyttäjinä...

[~Karuna~]

Tänä aikana ihmisen suuri tarve vastustaa erilaisia mestareita johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että eivät tahtoisi kokea mitään sellaista uutta, mikä ei vielä omaan tietoisuuteensa sisällöllisesti yllä. Eli tavallaan se on mieleemme sisään rakennettu esto, joka estää meitä löytämästä sitä todellista Itseämme ennen kuin olemme valmiita luovuttamaan siitä itsekkyydestä.

Sillä mielemme on jakautunut täällä maan päälläkin alempaan sekä korkeampaan tietoisuuteemme, joten jos emme alistu sen korkeamman tahtoon niin se tietää sitä, ettemme ole kypsiä olemaan Jumaluudessamme läsnä. Ja kun olemme valmiita oppimaan jotain uutta siitä sisäisyydestämme eli näkemään kuka todellisuudessa olemme niin silloin kukaan tai mikään ihminen, oppi tai muukaan mestariuden tie tai opettajuus, ei estä meitä tai ole meille tietoisuutemme esteenä. Päin vastoin, olemme silloin oppilaita elämässä, jossa jokaisen oma sielu on opettajana meille ja sille Ykseydelle, joka kasvaa jokaisen sydämessä. Eli silloin vasta, kun autamme toisiakin ymmärtämään omaa suurta sieluansa ja sen työtä niin ymmärrämme, että se on myös meissä. Ja jos kiellämme sen joltain niin kiellämme itseltämme jotain sellaista, jonka tahtoisimme näkyvän myös meissä.
Mikään tieto ei nimittäin ole valmiiksi pureskeltua vaan se auttoi ainakin itselleni sitä niin monen kaipaamaa tulkintaa siitä tiestä, jota itselleni olen aina halunnut. Eli opin välttämään ne karikot, jotka toiselle olivat olleet se esto siihen tietoisuutensa tilaan, josta oli opettamassa meitä. 

Ja senkin olen kyllä oppinut, että mitä enemmän jotain vastustan, sitä varmemmin se tulee esiin eteeni niin kauan, että sille antaudun ja opin sen tuoman viestin. Sillä kaikella on täällä oma tarkoituksensa, jonka tehtävänä on meitä ihmiselle tarkoitettuja sieluja palvella - ei olla itsekkyytemme väline siis.

[Eklektikko]

Tänä aikana ihmisen suuri tarve vastustaa erilaisia mestareita johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että eivät tahtoisi kokea mitään sellaista uutta, mikä ei vielä omaan tietoisuuteensa sisällöllisesti yllä. Eli tavallaan se on mieleemme sisään rakennettu esto, joka estää meitä löytämästä sitä todellista Itseämme ennen kuin olemme valmiita luovuttamaan siitä itsekkyydestä.

Ja tänä aikana monien henkisellä polulla kulkevien tarve vastustaa mestareita ja hierarkkisia järjestelmiä johtuu siitä, että kun värähtelyt nousevat ja ihmiskunnan tietoisuuden taso nousee, käyvät mestarit, säännöt ja hierarkiat tarpeettomiksi, kun jokainen löytää sen Jumalan kipinän ja mestarin sisältään. Olemassaolevat oppijärjestelmät ja mestarit voivat myös rajoittaa.

Tulevaisuus on litteiden verkostomaisten organisaatioiden, joilla ei ole johtajia, sääntöjä ja hierarkioita.

Minun henkinen polkuni alkoi vasta, kun ymmärsin että voin määritellä sen itse ja olla oma mestarini. Minulle sopivaa valmista systeemiä ei ollut olemassa. Mutta kun ymmärsin, että voin määritellä hengellisyyteni itse, alkoi tapahtua. Minun ainoita 'mestareitani' ovat olleet kirjat, sillä tämä omana mestarinaan toimiminen vaatii tiedonhankintaa ainakin jossakin määrin.
Tämä näkyy myös moneen kertaan astrologisella kartallani - minä olen eräänlainen vapauden apostoli.

[Eklektikko]

Ja vielä "itsekkyydestä:"

Minulla on Sepon soturin tulkinnassa peräti kaksinkertaisena tällainen aspekti:
Olen aiemmissa inkarnaatioissa uhrautunut muiden eteen niin paljon, että oma henkinen kehitykseni on sen takia kärsinyt. Niinpä tässä inkarnaatiossa minun tehtäväni on nimenomaan ajatella aina ensin itseäni ja omaa hyvinvointiani, olla terveellä tavalla itsekäs. Ja siinä myöskin oli, että niin kauan kun tässä inkarnaatiossa edelleen yritän epäitsekkäästi uhrautua, niin tulee vaan ns. kakkaa käteen - asiat alkavat sujua vasta, kun olen ryhtynyt olemaan tarpeeksi itsekäs.

Ja niinhän se olikin: Ensimmmäiset 35 vuottani tässä inkarnaatiossa yritin edelleen koko ajan epäitsekkäästi auttaa toisia ja mitään hyvää ei oikeastaan seurannut - edes sitä apua muille ainakaan samassa suhteessa kuin sitä antaakseni ponnistelin.

Sitten kun koin henkisen heräämisen ja ryhdyin terveellä tavalla itsekkäästi asiat alkoivat sujua. Nyt kun ihan rehellisesti asetan itseni etusijalle, pystyn myös antamaan muille paaaaaaaaljon enemmän kuin noina 'epäitsekkäinä' vuosinani.

Itsekkyys ei ole aina paha sana, liian uhrautuvakin voi olla.
Ihmisillä on myös erilaisia suunnitelmia eri inkarnaatiohin:
Jonkun kuuluu palvella toisia ja olla epäitsekkäitä, toiset taas palvelevat parhaiten kun muistavat ottaa ensin huomioon omat tarpeensa ja vasta sitten muiden.

Minä en uskaltaisi mennä toisista ihmisistä arvioimaan mistä jokin heidän käyttäytymisensä johtuu, heillä on vapaa tahto ja he toimivat (tavalla tai toisella) oman suunnitelmansa mukaan.

[~Karuna~]

Tänä aikana ihmisen suuri tarve vastustaa erilaisia mestareita johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että eivät tahtoisi kokea mitään sellaista uutta, mikä ei vielä omaan tietoisuuteensa sisällöllisesti yllä. Eli tavallaan se on mieleemme sisään rakennettu esto, joka estää meitä löytämästä sitä todellista Itseämme ennen kuin olemme valmiita luovuttamaan siitä itsekkyydestä.

Ja tänä aikana monien henkisellä polulla kulkevien tarve vastustaa mestareita ja hierarkkisia järjestelmiä johtuu siitä, että kun värähtelyt nousevat ja ihmiskunnan tietoisuuden taso nousee, käyvät mestarit, säännöt ja hierarkiat tarpeettomiksi, kun jokainen löytää sen Jumalan kipinän ja mestarin sisältään. Olemassaolevat oppijärjestelmät ja mestarit voivat myös rajoittaa.

Tulevaisuus on litteiden verkostomaisten organisaatioiden, joilla ei ole johtajia, sääntöjä ja hierarkioita.

Minun henkinen polkuni alkoi vasta, kun ymmärsin että voin määritellä sen itse ja olla oma mestarini. Minulle sopivaa valmista systeemiä ei ollut olemassa. Mutta kun ymmärsin, että voin määritellä hengellisyyteni itse, alkoi tapahtua. Minun ainoita 'mestareitani' ovat olleet kirjat, sillä tämä omana mestarinaan toimiminen vaatii tiedonhankintaa ainakin jossakin määrin.
Tämä näkyy myös moneen kertaan astrologisella kartallani - minä olen eräänlainen vapauden apostoli.

Taitanee meillä todellakin olla aivan erilaiset käsitykset tuosta litteästä ajattelusta, koska tämä maailma kyllä ihan toista osoittaa.
Mutta suurin peikko sittenkin - näiden juttujen kuuntelemisen jälkeen - alkaa jo hahmottua, koska se sen osoittaa, etteivät ihmiset todellisuudessa pelkää sitä, että ovat itse mestareita. Mutta auta armias, jos joku toinen sitä mestaruutta osoittaa niin se ei todellakaan käy laatuunsa. 
Eli kukapa muu siellä siis koittaa kurkistaa kuin jokaisen egonsa osa, jolta näin kaulansa katkaistaan. 

[Eklektikko]

Karuna kirjoitti:

Taitanee meillä todellakin olla aivan erilaiset käsitykset tuosta litteästä ajattelusta, koska tämä maailma kyllä ihan toista osoittaa.
Mutta suurin peikko sittenkin - näiden juttujen kuuntelemisen jälkeen - alkaa jo hahmottua, koska se sen osoittaa, etteivät ihmiset todellisuudessa pelkää sitä, että ovat itse mestareita. Mutta auta armias, jos joku toinen sitä mestaruutta osoittaa niin se ei todellakaan käy laatuunsa.  Grin
Eli kukapa muu siellä siis koittaa kurkistaa kuin jokaisen egonsa osa, jolta näin kaulansa katkaistaan

.

?? En tiedä mitä ajattelet litteästä ajattelusta, koska et ole kirjoittanut siitä, olet vain tarjoillut mestareita lähestulkoon ainoana oikeana hengellisen etenemisen tapana. Mitä kertoo egosta se, että olettaa tietävänsä mikä on toiselle oikea tie? En minä vaan uskaltaisi. Kunhan kerron omastani. Tiedän, että toiset tarvitsevat ne mestarinsa. Tai ehkä mestarit puhuvat minulle kirjojen kautta, kun muille ne puhuvat naamakkain? 

Esimerkki litteästä organisaatiosta: Osuuskunta. (vaikka siinä onkin hallitus yms.)
Toinen esimerkki: Zeitgeist elokuvan hahmotelma tulevasta yhteiskunnasta.

Kaulakoru kirjoitti:

En näe mitään syytä kiukutella henkimaailman ns hierarkkisesta järjestelmästä

Ensinnäkin, kuka kiukuttelee? 
Toiseksi: En ole puhunut henkimaailmasta lainkaan, vaan ainoastaan tästä fyysisestä tasosta ja täällä olevista ihmiseksi inkarnoituneista mestareista. (Ja myös 'mestareista...')

...emme ajattele tai koe että henkimaailman hierakkisuus olisi mitenkään huono juttu. On sieluja eri tasoilla ja erilaisissa ryhmissä jossa opettelemme mitä nyt elämä tuo tullessaan ja sielullisella tasolla olemme sujut tämän asian kanssa, eli että jotkut meistä on syntynyt ja kehityksessä toisen edellä (samalla tavalla on eri ikäisiä ihmisiä), joten se on aivan loistava juttu!

Eli nyt meillä on paha väärinkäsitys: Minä en puhu henkimaailman hierarkkisuudesta mitään!! Minä puhun tämän fyysisen tasomme asioista ja elämästä planeetallamme ihmishahmossa. Minä puhun niistä hierarkioista, joita ihmisiksi inkarnoituneet jumalan osat rakentelevat keskenään täällä fyysisellä tasolla. Aivan eri asia. En minä ajattele kauheasti muiden tasojen hommeleita; kun olen täällä olen täällä. Analogia: Intianmatka voi mennä ihan piloille, jos ajattelee vain koko ajan Ranskaa.  Tai vielä lähemmäksi: Intianmatka voi mennä ihan piloille, jos ajatukset matkan aikana askartelevat koko ajan kotimaan asioissa.

Harmoninen konvergenssi 1987 pisti koko pakan uusiksi: Ihmiskunta aloitti ns. puhtaalta pöydältä uuden tulevaisuutensa luomisen, kaikki vanhat diilit on purettu - myös se apokalypsi-diili. Kaikki ennen vuotta 1987 tehdyt kanavoinnit ovat täten myöskin muuttuneet siten, että vaikka osa niistä edelleen pitää paikkansa, on osa niistä vanhentuneita koska planeettamme värähtelyt ja ihmiskunnan tietoisuuden taso ovat muuttuneet.

Lyhennelmä muutaman kuukauden takaisesta Kryon-kanavoinnista. On kolme tapaa olla inkarnoituneena tänne:

1) Karma. Tämä oli ensimmäinen järjestelmä, sillä se ei vaadi ihmisen tietoisuutta itse järjestelmästä, karma-automaatti toimii joka tapauksessa. Karma-systeemi toimii edelleen niille, jotka eivät näitä asioita lainkaan ajattele tai jotka haluavat edelleen olla karma-systeemissä.

2) Myöhemmin tuli 'let go and let god' eli päästä irti ja anna Jumalan hoitaa. Tämä vaatii jo tietoisuutta Jumalasta tms. korkeammasta voimasta ja tämä systeemi toimi myös edelleen.

3) Harmonisen konvergenssin jälkeen 1987 tuli uusin systeemi, Kanssaluominen. Se tarkoittaa sitä että todellakin luomme itse sen, miten maailman koemme ja mitä se tuo eteemme.

Kaikki kolme systeemiä siis toimivat edelleen, ihminen voi nyt valita minkä näistä haluaa toimivan omassa elämässään. Minä olen jo muutama vuosi sitten siirtynyt kanssaluomisen tielle (toimii!) ja näinollen minua eivät koske vanhan energian aiemmat kaksi systeemiä.

Minulle on siis turha tarjoilla vanhan energian metodeja, kun olen siirtynyt niistä uudempiin heti kun vain moisesta sain tiedon. Mutta tämä ei tarkoita, etteivätkö nekin olisi aivan valideja juttuja edelleen: Meitä hemmotellaan; on monia eri tapoja elää täällä planeetallamme - puhun siis edelleen vain ja ainoastaan elämästä fyysisesti inkarnoituneena - ja voimme valita niistä sen joka sopii parhaiten senhetkiseen kehitysvaiheeseemme.

Ja yksi egon juonista on luulotella, että voimme tietää paremmin kuin joku toinen, mikä hänelle on parasta. Minun hengellisen tieni sääntö numero 1 on 'Näpit irti toisten aikuisten ihmisten vapaasta tahdosta.' Toinen hyvä voisi olla: 'Et voi koskaan tietää paremmin kuin ihmiset itse, mikä heille on parasta. Jos luulet tietäväsi, ole varuillasi, se on ego joka silloin yrittää päästä takaisin isännän paikalle.'

[Rakkauden enkeli]

Tässä huomaa että meillä jokaisella on oma tie kuljettavana ja jokainen meistä suhtautuu henkiseen maailmaan omilla kokemuksilla tai jos ei ole kokemusta, niin ainakin asenteilla ja ajatuksilla. Sinänsä mikään näistä ei suinkaan ole väärä, meistä jokainen kerää omaan aarreaittaansa erilaisia opetuksia, luemme, tutkimme ja oivallamme omaan tahtiin erilaisia asioita.
Oma kokemukseni on, että periaatteessa olemme kaikki yhtä ja samaa jumalan osaa joka on jakautunut sieluihin ja jokainen meistä kantaa tuon tiedon syvällä sisimmässämme ja siellä jumaltietoisuudessamme emme ajattele tai koe että henkimaailman hierakkisuus olisi mitenkään huono juttu. On sieluja eri tasoilla ja erilaisissa ryhmissä jossa opettelemme mitä nyt elämä tuo tullessaan ja sielullisella tasolla olemme sujut tämän asian kanssa, eli että jotkut meistä on syntynyt ja kehityksessä toisen edellä (samalla tavalla on eri ikäisiä ihmisiä), joten se on aivan loistava juttu!
Mestarit ovat sellaisia henkimaailman edustajia jolla on oma tehtävä myös kannettavana, joko se koskee tätä meidän maallista elämää ja sen kehitystä tai sitten jossain muualla muissa tehtävissä. Itse olen saanut mestareilta henkistä tukea kun on ollut vaikeaa ja opastusta esim raamatun tulkinnassa, ovat auttaneet minua ymmärtämään itseäni ja ollut henkisessä kehityksessä mukana, mutta ei aina, ne hetket ovat olleet aika satunnaisia ja ei niin yleisiä.
Henkimaailman puolella minulla on ollut tuikin tavallisia henkiä jotka jotkut ovat olleet joskus maallisessa elämässä mukana kun taas jotkut ovat enemmänkin "enkelimäisiä".
Tärkeimmät opettajat ovat kuitenkin olleet perhe, ystävät ja työpaikat, eli se arkinen elämä jossa elään ja toki myös opetuksia ovat tulleet ns muilta sieluilta jotka auttavat omalla tavalla minua elämässäni.
Mielestäni ns henkiset mestarit eivät suinkaan tuputa mitään ns opetuksia tai muita neuvoja, vaan vastaavat kysymyksiin jos niitä on ja ovat henkisenä tukena jos on vaikeaa.
En näe mitään syytä kiukutella henkimaailman ns hierarkkisesta järjestelmästä, se on rakennettu niin että siellä pitää myöskin pitää ns järjestystä yllä, sillä maailmoja on monia, rinnakkaisulottuvuuksia jne jotka vaativat omia ns henkiä pitämään kaikki järjstyksessä. Itse olen sitä mieltä että tämä on itsestäänselvyys ja me maalliset ihmiset sitten vain kinastellaan että mitäköhän se nyt oikein onkaan.
Rudolf Steiner on ainakin yksi joka on kirjoittanut/kanavoinut henkimaailman hierarkkisesta järjestelmästä.
Yritän tässä vain sanoa, että kokemukseni mukaan henkimaailmassa on oma järjestys (ei ole mikään vaeltava, sekaisin oleva sirkusareena) ja jokaisella meistä on siellä oma paikkamme ja sielullisella tasolla rakkaus on niin laaja, että se ei edes ajattele asiaa niin kuin me maalliset ihmiset mistään ns hierakkisesta järjestelmästä, vaan rakkaus hyväksyy meistä jokaisen sellaisenaan kun olemme riipumatta siitä, milloin olemme tulleet maailmaan tai millä henkisellä tasolla olemme.
Kun hyväksyy sen, että on toisia jotka ovat kerenneet kerämään enemmän kokemusta ja läpäissyt erilaisia oppeja, siirtyvät joskus opettamaan kenties nuorempia sieluja, näin se toimii ihan automaattisesti ilman sen suurempia kiistoja.
Mutta ymmärrän hyvin että jollekin tällainen ei sovi alkuunkaan, vaan haluavat olla ns vapaita etenemään ja oppimaan omalla lailla kun taas toisille hierakkinen järjetelmä sopii paremmin.
Tosin on sanottava että vielä ihmiskunta ei ole edennyt niin että se voisi luopua kokonaan tästä, vaan todellakin tarvitaan sääntöjä ja tiukkoja ohjeistuksia jotta edes jonkunlainen järjestys olisi mahdollinen, eli turva ja rauhallisuus ihmisten kesken.

Olipas mestarillisesti kirjoitettu. Allekirjoitan joka sanan.   Paitsi, etteivät ne säännöt ole sanan varsinaisessa merkityksessä tiukkoja vaan loogisia ja rakkaudellisia. Luonnossakin on järkeenkäyvät lainalaisuudet ja niin on henkimaailmassakin.

[~Karuna~]

Karuna kirjoitti:

Taitanee meillä todellakin olla aivan erilaiset käsitykset tuosta litteästä ajattelusta, koska tämä maailma kyllä ihan toista osoittaa.
Mutta suurin peikko sittenkin - näiden juttujen kuuntelemisen jälkeen - alkaa jo hahmottua, koska se sen osoittaa, etteivät ihmiset todellisuudessa pelkää sitä, että ovat itse mestareita. Mutta auta armias, jos joku toinen sitä mestaruutta osoittaa niin se ei todellakaan käy laatuunsa.  Grin
Eli kukapa muu siellä siis koittaa kurkistaa kuin jokaisen egonsa osa, jolta näin kaulansa katkaistaan

.

?? En tiedä mitä ajattelet litteästä ajattelusta, koska et ole kirjoittanut siitä, olet vain tarjoillut mestareita lähestulkoon ainoana oikeana hengellisen etenemisen tapana. Mitä kertoo egosta se, että olettaa tietävänsä mikä on toiselle oikea tie? En minä vaan uskaltaisi. Kunhan kerron omastani. Tiedän, että toiset tarvitsevat ne mestarinsa. Tai ehkä mestarit puhuvat minulle kirjojen kautta, kun muille ne puhuvat naamakkain? 

Etköhän hieman nyt liioittele sanoessasi, että minä tarjoan mestareita lähes ainoana oikeana hengellisen etenemisen tapana tai sitten vain et ole ymmärtänyt, mitä puhun. Ja toisinaan näinkin on, etteivät ihmiset luekaan kuin ne kirjoituksessa oleva sanat, jotka eniten koskettavat johonkin alitajunnassaan olevaan kohtaan, joka epäilemättä täällä on nyt tuo mestareiden paluu, joka kiusaa mielenne sopukoita. Eli sitä vastustavat eniten juuri yleensä ne, jotka sitä eniten tarvitsisivat. 

Ja yksi egon juonista on luulotella, että voimme tietää paremmin kuin joku toinen, mikä hänelle on parasta. Minun hengellisen tieni sääntö numero 1 on 'Näpit irti toisten aikuisten ihmisten vapaasta tahdosta.' Toinen hyvä voisi olla: 'Et voi koskaan tietää paremmin kuin ihmiset itse, mikä heille on parasta. Jos luulet tietäväsi, ole varuillasi, se on ego joka silloin yrittää päästä takaisin isännän paikalle.'

Minä sanoisin myös näin, että egon yksi pahimmista juonista on juuri tuo, että se estää ihmisen mieltä ymmärtämästä asioiden oikean laidan eli se pitää ihmisen tietämättömyydessä. Ja jos jollekin se aito tietoisuus aukeaa niin, että alkaa nähdä asioiden oikea laidan niin mikään enää sitä tietoisuutta EI estä kasvamasta. Ei edes kenenkään jakautunut ego. Sillä mielemme on silloin noussut kaikkien egojen mielien yläpuolelle ja näkee jokaisen alemman mielensä jakautuman sekä sen, mikä kulloisellekin on parasta. Eli mikä auttaa sen tai tuon yli sen alemman mielensä eston, että sekin saa tietoisuutensa korkeimmalle kohdalle noustua. Eli sitä kutsutaan myös aktiiviseksi myötätunnoksi, jota mm. ainakin kaikki buddhamielet harjoittavat.

Joten aika turhia juttuja ovat enää nuo, joilla yritetään ihmisiä pelotella, että eivät yrittäisikään kohotella tietoisuuksiensa taajuuksia vaan olisivat edelleen "se nolla". Sillä SE on juuri sitä, mitä egomme toivois, koska silloinhan se saisi se paras tietäjä olla. 

[Eklektikko]

Minä sanoisin myös näin, että egon yksi pahimmista juonista on juuri tuo, että se estää ihmisen mieltä ymmärtämästä asioiden oikean laidan eli se pitää ihmisen tietämättömyydessä. Ja jos jollekin se aito tietoisuus aukeaa niin, että alkaa nähdä asioiden oikea laidan niin mikään enää sitä tietoisuutta EI estä kasvamasta. Ei edes kenenkään jakautunut ego. Sillä mielemme on silloin noussut kaikkien egojen mielien yläpuolelle ja näkee jokaisen alemman mielensä jakautuman sekä sen, mikä kulloisellekin on parasta. Eli mikä auttaa sen tai tuon yli sen alemman mielensä eston, että sekin saa tietoisuutensa korkeimmalle kohdalle noustua. Eli sitä kutsutaan myös aktiiviseksi myötätunnoksi, jota mm. ainakin kaikki buddhamielet harjoittavat.

Minulle kävi niin jännästi, että kun eräs edellinen elämä Tiibetinbuddhalaisena munkkina oli palannut mieleeni, niin yhtäkkiä aloin sitten kokea sitä paljonpuhuttua myötätuntoa kaikkia elollisia olentoja kohtaan. Huomasin muunmuassa juttelevani keittiössä lentelevälle banaanikärpäselle, kuin rakkaimmalle kotieläimelle.   Onneksi moinen ei kuitenkaan estä viemästä kompostipussia. Vaikka itse olenkin sitä mieltä, että elämme jo dharman päättymisen aikaa jonka Buddha itse aikoinaan ennusti, on tuo myötätunto kaikkea elollista kohtaan edelleen kova juttu.

Joten aika turhia juttuja ovat enää nuo, joilla yritetään ihmisiä pelotella, että eivät yrittäisikään kohotella tietoisuuksiensa taajuuksia vaan olisivat edelleen "se nolla". Sillä SE on juuri sitä, mitä egomme toivois, koska silloinhan se saisi se paras tietäjä olla.

Kuka pelottelee ketä? Nyt en oikein ymmärtänyt.

Eli sitä vastustavat eniten juuri yleensä ne, jotka sitä eniten tarvitsisivat

  Hienoa piilovi***ilua, kiitokset! Tämä oli perjantai-aamun piristys.
Minä en tarvitse fyysiselle tasolle inkarnoituneita mestareita, muusta en ole tässä ketjussa puhunut. Minä puhun, paitsi itselleni sopivasta polusta - kykyni auttaa muita  ihmisiä ja viihtyä täällä planeetallamme kasvaa ihan tällä omalla polullani, mistä olen kiitollinen - niin myös filosofisesti tavallaan siitä, mitä mestarit ja 'mestarit' tällä fyysisellä tasolla saattavat saada aikaan. Ehkä ymmärrät paremmin, jos käyt tutustumassa vaikka Uskontojen Uhrien Tuki ry:n nettisivuihin. Siitä minä puhun, en toisten tasojen mestareista tms.

Se ettei jollakulla ole tämän fyysisen tason mestareita, ei tarkoita etteikö jatkuvasti saisi sitä ohjausta, jota korkeampi minä kutsuu luoksemme esimerkiksi toisten ihan tavallisten ihmisten, kanavointien tai vaikkapa kirjojen välityksellä.

[~Karuna~]

No, jos nyt vertaamme uskontojen uhreja tai niitä, joita ohjaa tämä maallinen mammona niin kumpien elämä on pahemmin kohdillaan??? Eli uskonnotkinhan ovat ihmisen omia uskomuksia siitä Jumalasta tai ihmisen alkuperästä, joten itse en koskaan puhu siitä, kun puhun jostain henkisestä elämästä.

Noista maan päällisistä mestareista se vielä, että niitä on täällä inkarnoituneina nyt niin monta, että toisinaan aivan hirvittää.  Eli se, mitä kaikkea saammekaan yhdessä aikaan, kun tuomme yhteisen osaamisemme siihen aikaan ja paikkaan, missä ymmärretään. 

[Eklektikko]

No, jos nyt vertaamme uskontojen uhreja tai niitä, joita ohjaa tämä maallinen mammona niin kumpien elämä on pahemmin kohdillaan??? Eli uskonnotkinhan ovat ihmisen omia uskomuksia siitä Jumalasta tai ihmisen alkuperästä, joten itse en koskaan puhu siitä, kun puhun jostain henkisestä elämästä.

Uskontojen uhreilla järjestään menee kauemmin toipumiseen silloin, kun siihen prosessiin pääsevät. Sen sijaan nythän puhutaan paljon downshiftingistä, eli hidastamisesta - ihmiset kyllästyvät mammonan perässä juoksemiseen ja vaikka sellaista päätöstä saattaa kypsytellä pitkäänkin, niin se sitten yleensä tehdään ja toteutetaan melko nopeasti.

Minkä lisäksi, lahkosta erotessa kaikki ystävät ja sukulaiset jotka kuuluvat ko. lahkoon, saattavat katkaista välit lahkosta lähtijään kokonaan. En ole vielä kuullut downshifting-tarinaa, jossa ihminen olisi täysin hylätty ystävien ja sukulaisten toimesta siksi, että on päättänyt lopettaa kuluttamisen oravanpyörässä juoksemisen.  

En ole myöskään kuullut kenenkään rahan ja kulutuksen oravanpyörästä hypänneen tarvinneen terapiaa päätöksensä johdosta. Uskontojen uhrit tarvitsevat usein pitkäkestoistakin terapiaa toipuakseen.

Nämä kaksi asiaa eroavat myös siinä, että markkinahuumaa tuputtaa meille kulttuuri ja media yleisesti, mutta se ei ole 'henkilökohtaisesti' yhteen ihmiseen suunnattua vaan yleinen kulttuurillinen oletus. Lahkot ja kultit sen sijaan nimenomaan keskittyvät ihan henkilökohtaisesti ja useimmiten naamakkain värväämään uusia jäseniä itselleen.

Kyllä kaiken tämän valossa näyttäisi siltä, että lahkot ja muut uskontojen uhreja tuottavat tahot saavat aikaan yksilötasolla pahempaa jälkeä, kuin markkinahulina. Toisaalta markkinahulina rasittaa planeettaamme enemmän kuin lahkot yms.

Minusta näitä kahta asiaa on kuitenkin vaikea verrata,
jollekulle nuorelle sielulle jonka sielunsuunnitelmaan kuuluu kokeilla 'se jolla on eniten valtaa/rahaa/omaisuutta kuollessaan voittaa' -tyyppistä elämää juuri tässä inkarnaatiossa, se mitä hän tekee on juuri sitä mitä hän on valinnut kokea. Kaikki sielut käyvät sen läpi jossain vaiheessa. Sitten kun sen vaiheen on itse ohittanut, voi tietysti suhtautua alentuvasti sitä vielä läpikäyviin sen sijaan, että ajattelisi vaan, että onpas mukava että minulta nuo kokeilut ovat jo takanapäin.  

Ja muuten, kun puhun uskontojen uhreista, puhun juuri senkaltaisista tarinoista, joita tuolta uskontojen uhrien tuki sivustolta voi lukea, en suinkaan ihmisistä jotka ovat uskossaan onnellisia ja tasapainoisia, sekä vapaita kaikenlaisten johtajien painostuksesta.

[~Karuna~]

Miksiköhän tämä puheenaihe nyt yht´äkkiä muuttuikin Hiljaisista Mestareista uskontojen uhrien tuki ry:n mainokseksi, vaikken näe mitään yhteistä niissä kummassakaan???
Voisiko olla esim. niin että täällä tulee sellaisia salaisuuksia nyt esiin, joita tarvitsemme, voidaksemme kukin jatkaa sitä omaa tietoisuutemme matkaa, kun tuollaiset pelot ovat poistetut. Eli ne, että Mestariuteen liittyy jotain uskontojen tapaista potaskaa eli sitä, että tulee jokin parannus eikä kuitenkaan tulekaan??? Sillä se, että ainakin itse kylläkin käytän mielelläni samoja sanoja toisinaan, ei tarkoita sitä, että näen mitään yhteistä sellaisessa kuin uskonto ja mestarius, koska eivät ole samasta lähteestä edes sanoinakaan. Vaan mestarius tulee tietoisuutemme nousemisesta sellaisen yläpuolelle, jota ajatuksemme ohjaa eli uskonto on ja pysyy ihmisen kirjoittamina tarinoina ja mestarius taas on jotain, mitä kukin saavuttaa. Eli todellakin kaksi eri asiaa.