Olen miettinyt tätä ns henkistä alaa ja bisnestä (mm krääsät, erilaiset hoidot sekä länsimaalaiset että muualta maailmalta tuotuja) mitä siinä on mukana että kumpi turmelee enemmän, raha itsessään vaiko ihmiset?
Meille on annettu erilaisia hoitomuotoja jotka eivät varmasti tule koskaan sisältymään esim julkisessa sektorissa vaan menee yksityisyrittäjyyden kautta ja pahasti näyttää siltä että esim rikkailla olisi näihin enemmän varaa kun köyhät, jolla ei ole varaa sairastaa juuri ollenkaan, saatikka ostaa ihan perusvitamiineja ja särkylääkkeitä. Luontaistuotteet ovat hinnakkaita ja niin myös erilaiset hoidotkin.
Köyhille esim 40 e hoitokin on ihan liian kallista.
Jep, esimerkkinä vaikka tähän arvonlisävero noihin hoitoihin.
Verokanta on 23% (ja puuhaavat korotusta vielä siihenkin).
Tunnin hoito vaikka toi 50 egee mikä on Helsingissä
ihan normaali hinta.
Yritykselle jää 40,65 - valtiolle menee 9,35.
Yritys maksaapi tuosta summasta palkan, josta menee
vielä lisää veroja. Karkeesti käteen jää vähennyksistä
riippuen verojen, työnantajamaksujen, eläkemaksujen
yms 16 egee. Tässä ei ole huomioitu vielä tilavuokria,
markkinointia yms. kuluja. Karkeesti voisi arvioida tunti-
palkan jäävän muutamaan euroon (huomioiden, että harvoin
tulee asiakasta asiakkaan perään eli että koko ajan tu-
lisi maksullisia tunteja). Lienee selvä, että hoitohommilla
ei helposti pääse rikastumaan - saatika että elättäisi
itseään. Jos nettotäppää jäisi parhaassakin tapauksessa
15 euroa per päivä. Täytyy olla muutakin tuloa tai joku
elättämässä. Tämmöisessä viitekehyksessä koko homma
on kyllä kiinni vain tahdosta auttaa, ei rikastumisessa.
Yrittämisessä on kylläkin sellainen kiva puoli, että kun
tekee oikeanlaisen oivalluksen niin sitä tulojen ääripäätä
ei näy eli voi tienata oikein hyvin sitten. Silloin kun tällai-
nen yrittäjä alkaa tienata kunnolla niin silloin vasta aukea-
vat kunnon mahdollisuudet auttamistyöhön. Silloin hän
voi käyttää tosiaan aikaa. Ilmaistekijä lopulta vain polttaa
itsensä loppuun - se on fakta eikä siitä pääse mihinkään.