Kyllä se on sitä eteenpäin menemistä
Minähän olen myös aikoinani rakastanut lihaa. Haaveilin, että maistelen kaikkien mahdollisten syötävissäolevien eläinten lihoja ja olisin voinut elää pelkällä lihalla. Nykyään elimistöni ei enää kestä lihaa. Se alkoi hiljalleen ja on "pahentunut" vuosien saatossa - täysin verrannollisesti kulkemaani henkiseen tiehen nähden. Olen kuitenkin yrittänyt pitää vatsani sellaisena, että se sietäisi edes pieniä annoksia lihaa silloin tällöin, joten saatan ostaa parisen kertaa vuodessa lihaa. Yleensä se tosin kaduttaa jälkeenpäin pahoinvoinnin tai raskaan olon merkeissä!
Huomattavaa myös, että vihasin kasviksia. Kasvisruoka oli painajainen aikoinaan. Nykyään valitsen mieluummin kasvisruoan kuin liharuokaa.
Ongelma on lähinnä siinä, että olen surkea kokki ja yksin asuessa ei tule koskaan kokattua. Vatsa on alkanut väittää vastaan myös lähes kaikille viljoille sekä maitotuotteille, joten erikoiskaura-tofu-laktoositon-ruokavalio on vähän turhan hintava enkä keksi mitään kokattavaa. Onneksi tuo oireilu on kausittaista, voin välillä keskittyä syömään "normaalisti". Luulen, että jos alkaisin syödä vain luomuruokaa ja muuta hyvintuotettua vatsani kestäisi paremmin niitä kuin lisäaineilla ja tuskalla kyllästettyjä ruokia. Meihinhän vaikuttaa se mitä syömme ja ruokaan vaikuttaa sen koko kulku energiatasolta. Esimerkiksi lihaan vaikuttaa energiatasolla se, miten eläin on elänyt, mitä se on kokenut, miten se on kuljetettu teuraaksi ja missä iässä, miten teurastaja on suhtautunut siihen (=eli miten se on kokenut kuolemansa), kuinka lihapuolen väki käsittelee lihaa (tunnetilat tarttuvat ruokiinkin), mitä aineita sinne tungetaan ja ennen kaikkea missä mielentilassa itse laittaa ruokansa.
En pahastuisi yhtään luomulihasta tai aidosti luonnosta pyydystetystä lihasta. Vielä parempaa, jos eläimet olisi siunattu ennen tappamista ja niitä olisi kunnioitettu vielä tappamisen jälkeen. Pyrin itse siunaamaan aina liharuoan erityisellä huolella ja kiittämään eläimen entiteettiä.
Negatiiviset tuntemukset kun tulevat ulos, voi hyvinkin ilmetä ihottumaa. Veljelläni on tosi-tosi paha atooppinen ihottuma, jonka seurauksena hän on ollut sairaalassakin verenmyrkytyksen pelossa. Nuoren herran muutettua Ruotsiin ja päästyään elämään sellaista elämää, josta hän nauttii ja jonka hän kokee merkitykselliseksi, ihottuma on kuulemma kadonnut lähes kokonaan.
Negatiivisten asioiden tullessa esille on parasta antaa niiden tulla. Tulla ja mennä. On istuttava alas miettimään mistä tunne tulee ja miksi. Ennen kaikkea on kysyttävä mitä voisin tehdä itse, jotta saisin käsiteltyä asian.
Henkiselle tielle lähtiessä vastaan voi tulla joskus isojakin seiniä. Niissä kaivataan kärsivällisyyttä ja uskoa. Kaikesta selviää kyllä, eikä mihinkään ole kiire!
