seuraava »

[Lilli]

Mielenkiintoinen kirjoitus vanhojen sielujen elämästä, erityisesti haasteista.

http://searchwarp.com/swa74654.htm

[Lilli]

Niin tuttua, niin tuttua...

[Hiisitär]

Kiitos vinkistä! 

[eppana]

Luin ja allekirjoitan lähes kaiken. Olo on nyt jotenkin  / .

[Lilli]

Tämä olisi voinut olla vaikka itse kirjoittamani, niin tuttua tämä teksti on. Noista haasteista olen viimeksi joutunut kamppailemaan energiavampyyrien kanssa, kun toinen ihminen veti elämääni todella tunkeilevia ihmisiä. Poliisinkin apuun jouduttiin turvautumaan jossain vaiheessa.

N. 30-vuotiaaksi asti koin olevani jollain tapaa näkymätön ihminen, kukaan ei piitannut tekemisistäni, mutta sitten alkoi tuo muiden mustavalkoinen ja projisoiva suhtautuminen, joka ei ole loppunut tähän päivään mennessä. Olen nyt jonkin verran päälle 40. Oman voiman asiallista käyttöä on ollut pakko opetella.

[Casperiina]

Kyllä kolahti.

Olen varsinkin nuorempana kokenut, että onnistun jakamaan todella herkästi ihmisten mielipiteitä, juuri tuota, että joko rakastetaan tai sitten vihataan. Vaikka olen ollut todella syrjäänvetäytyvä, ujo ja rauhanhaluinen, en ole saanut olla rauhassa.   Energiavampyyrit ja konfliktit, jotka vain toistuvat kerta toisensa perään, niin nähty.

En ole edes ajatellut, että nuo olisivat nimenomaan vanhojen sielujen juttuja. Mutta mitä enemmän jaksaa kantaa, sitä enemmän sitä kipataan selkään lisää kannettavaa.  :

edit. Tai siis, en kyllä jaksaisi kantaa, nyt jo selkä vääränä... 

[SanctAstra]

Minä myös. Ja vapaasta tahdosta tänne tullut, vaikkei enää olisi tarvinut.

Koettelee, vaan ei hylkää Herra, sanotaan. Ja  kyllä on koetellut. Osaapahan ainakin laittaa asiat aina jonkinlaiseen perspektiiviin, ennen kuin alkaa itkuvirttä veisaamaan...


Antaa enemmän, kuin saa takaisin. Näin se vaan menee. 

[Lilli]

..eivätkä hyvät teot jää rankaisematta.

[Suljin]

Mielenkiintoista, osui

[Unissa Kävelijä]

Oliha siinä asiaa ja kerranki vanhan sielun kirjoittama teksti, eikä jonkun hengellisen egoilijan.
Vanhat sielut yleensä löytää ymmärrystä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta samanikäisistä sielutovereista. Ootta varmaan huomannu, ettei ymmärtämiseen puhetta tarvi, kun ei ole tarvetta selitellä asioita.

[rhodonite]

Paljon kiitoksia Lillille. Teksti selvensi hiukan näitä arkipäivän konflikteja, joista jotkut ovat huomattavan näkyviä, ja jos siitä selviää, niin sitten ne jatkuvat joidenkin ihmisten kanssa näkymättömässä muodossa.

[Metsänkeiju]

Ihan mielenkiintoinen.. Tunnistan kyllä..

Aihetta sivutakseni, liekö tähän liittyvää, kun aina olen vähän yksinäinen ollut. Sitten oon alkanut löytää ihmisiä joiden seurassa viihtyy - paljon vanhemmista kavereista/sukulaisista kuin itte oon. Se on ollut vähän hankalaa, kun on ajatellut olevansa niin nuori ja tuttavuuden teko kolme - neljä - viiskymppisiin on siksi ollut jotenkin hankalaa.. Mutta se on ollut ihanaa, kun löytää ihmisiä joiden kanssa tulee juttuun ja on siellä samalla aaltopituudella. Siinä vaihees katoo fyysiset numerot.. Tai turhahan niitä on ollut katellakkaan koskaan.. Mut ihmisiä vaan ollaan.

Mun äitini on energiavampyyrini.. Niiiin usein, puhelimessa puhumisen jälkeen, mulle jää tosi huono olo. Kuin hän ois sysännyt energiansa mulle.. Ja miksi itte annan vaikuttaa minuun.. Sen kanssa oon työskennellyt, etten antaisi. Pitäisiköhän tehdä joku energiasuojaus ens kerralla kun soittaa.. :

[Casperiina]

Aihetta sivutakseni, liekö tähän liittyvää, kun aina olen vähän yksinäinen ollut. Sitten oon alkanut löytää ihmisiä joiden seurassa viihtyy - paljon vanhemmista kavereista/sukulaisista kuin itte oon. Se on ollut vähän hankalaa, kun on ajatellut olevansa niin nuori ja tuttavuuden teko kolme - neljä - viiskymppisiin on siksi ollut jotenkin hankalaa.. Mutta se on ollut ihanaa, kun löytää ihmisiä joiden kanssa tulee juttuun ja on siellä samalla aaltopituudella. Siinä vaihees katoo fyysiset numerot.. Tai turhahan niitä on ollut katellakkaan koskaan.. Mut ihmisiä vaan ollaan.

On se kumma kun me vanhat nuoret ei löydetä toisiamme. 

Väärässä seurassa tuntuu, että kadotan jotenkin itseni. Sitten sitä tulee helposti vain vetäydyttyä omaan seuraansa. Mulla on paha taipumus erakoitumiseen, mikä ei sitten kuitenkaan loppujen lopuksi ole mulle kovinkaan tervettä.

Toisaalta ehkä vanha sielu osaakin paremmin olla itsekseen, kun on saanut kehitettyä yhteyttä sinne sisimpäänsä. Elämänoppitunteihin ei enää tarvitse jatkuvaa vuorovaikutusta muiden ihmisten kanssa?

[Lilli]

Vanhemmalla sielulla yksi elämän päätarkoituksia on karman setviminen, minkä takia muiden ihmisten kanssa joutuu tekemisiin ihan ihmeellisiä reittejä pitkin. Karmiset välikohtaukset ovat yleensä rasittavia, minkä takia olen ainakin itse tullut hyvin tarkaksi ystävieni suhteen, eli silloin kun on mahdollisuus valita seuransa ihan viihtyvyysperiaatteella, niin sitten teen niin. Lämpimät ja avoimet ihmissuhteet ovat kuitenkin niin nuorelle kuin vanhallekin rikkaus.

Erakkona oleminen voi olla välillä hauskaa, saa olla ainakin rauhassa. Pidemmän päälle se käy kyllä vähän pitkäveteiseksi. 

[ihinwih]

Steve Gunn puhuu asiaa, varsinkin siinä, että "rakastavan vanhan sielun" on asetettava jämäkät rajat kaikenlaiselle energiavampyrismille ja muulle hyökkäilylle.

Lester Levenson, Sedona metodin kehittäjä, meni vielä pitemmälle; hän päästi irti tunteistaan, kaikista tunteistaan aloittaen negatiivisista kunnes jäljellä oli rakkaus.  Sitten hän päästi irti rakkaudesta ja oli täydellisessä rauhassa. 
Olen opettelemassa hänen menetelmäänsä ja se toimii hyvin, vaikka en ole päässytkään kokoaikaiseen täydelliseen rauhaan.  Kuitenkin toisten ihmisten ajatukset, sanat ja teot ovat saaneet hyvät suodattimet aivoissani, tiedostan faktat ja toimin niiden edellyttämällä tavalla, mutta en mene mukaan tunteillani, ellei sitten sillä rauhalla tai myötätunnolla - noin enimmäkseen.