Minulla on kasa pätkätöitä jäänyt käteen koko 2010 vuodesta, osa ulottui tällekin vuodelle. Ainakin kolmessa oli työpaikkakiusaamista, vähän eri tyylillä kaikissa.
1. paikka. Minua ohjaava kollega ryttyili suoraan ja henk.koht opetustilanteissa juuri minulle sekä ilkikurisesti pilkkasi ja puhui pahaa omille kavereiölleen siellä. Pomojen edessä oli kuin herran enkeli, sitten sama touhu jatkui, kun pomo meni pois. Olin hänen silmätikkunsa, mutta huomasin, että hänellä itsellä oli tosi paha olo.
Purin itseäni sukulaisille ja ystävilleni tästä, muuten en olisi jaksanut sitä työtä.
Lopussa sisareni kehoituksesta otin yhteyden asiasta pomooni, silti nyt tajuan että olisi kannattanut vähän eri tavalla ja vahvempana hoitaa sitä, just vaikkapa liiton edustaja tai lakimies apunani. Jäin yksin, asia haudattiin, työsuhdetta ei kas kummaa jatkettu, ja kiusaaja on edelleen siellä työssä ja myrkyttää ilmapiiriä, olen kuullut. Ei menny täysin hyvin tuo kuvio sis.
2. Paikka, oli aivan pimeä pienyritys, jossa omistaja-esimies-kaksikko pyörittivät omaa likaista salajuoni-peliään... Tähän oli hyvin vaikeaa puuttua, lopulta sain toisen työn, mutta mielialaan se vaikutti. En edes viitsi kaikkea tänne kertoa, mutta en ikinä enää hae vastaavaan työhön tai tehtävään. Tuossa pienyrityksessä olin aika voimaton, kun omistaja oli ikäänkuin se ylin pomo, ja hän oli aivan mielipuoli!
Eipä oikein valittelut auttaneet enää. Oli tultava omin neuvoineen toimeen siinä riidellessä...
Liitolla tai lakimiehellä uhkailut eivät tehonneet, no sitten kävin niihin tahoihin jatkuvasti puh. keskusteluja. Syytettä en halunnut alkaa nostaa, olisi ollut taloudellisesti kannattamaton minulle. Hmmm.
Taas pahis selvisi.
3. Ryhmähyökkäys johti minun irtisanomiseen ilman mitään perusteltavaa ja järkevää syytä. Olin kaikista pätevin ja osaavin siihen tehtävään. Ryhmän "pääjehu" taas epäpätevin, tunsi itsensä ilmeisesti uhatuksi tai jotain. Ja riitti, että asioista riitelimme yksi päivä kun hän oli väärässä. Ja kumma, kahdessa päivässä hän onnistui myrkyttämään oman esimiehen ja vielä yhtä ylemmän sille tasolle, ettei minun selittelyjä enää kuunneltu, vaan---kenkää.
Erikoinen ja lapsellinen työpaikka. En pahemmin tykännyt, muista kuin työtehtävistä. Vastasi nappiinsa mun koulutusta, mut ihmiset oli kuin vampyyreja.
No, aurinkolapsi,
kerroin vain ollakseni jokin vertaistuki sinulle tässä. Älä masennu, voisi olla huonomminkin. Minäkin selvisin, kaikkien kolmen koettelemuksen jälkeen.
Opin itse sen, että jatkossa KAIKISSA tilanteissa, oli töissä tai ei, on järkevää ilmaista oma näkökanta suoraan kiertelemättä ja vilpittömällä mielellä. Toimi niin, ettei jää huonoa omatuntoa. Seiso sanojesi ja päätöstesi takana. Jos joku on loukkaantunut sinulle, selvitä se alta pois, suoraan jos pystyy.
Ja esimiestasolle puolestaan on ehkä harkittava ja hillittävä käytöstään enempi, ne ovat kuitenkin auktoriteetteja jossain määrin, ei voi liian kaveriksi heittäytyä.
Muista, että kaikki ovat vain TÖISSÄ siellä. Ei kannata kuvitella heti löytävänsä sydänystävää tms. koska raha mutkistaa ystävyyssuhteita, heti kun päteminen samassa työssä astuu kehiin.
Kyllä se siitä aurinkolapsi, pääset uusiin kehiin ja unohdat kohta koko höskän. Toivon itselleni aivan samaa, unohdusta, vaikka mua loukattiinkin useasti ja pahasti... Silti elämä jatkuu ja urvelot jatkaa haisemistaan...
