seuraava »

[Eileithyia]

     
     Anteeksi,nyt minä sen vasta hokasin   

Ei se mitään.  Osasin tällaista olettaakin kun yleensä ihmiset tahtoo aina vähän innostua tällaisissa aiheissa.

[sansai]

Hyvä.  Minulla on tapana oikaista ladulta pois oikopolulle ja suoraan määränpäähän.Se näkyy tässäkin.Luin alun ja lopun,ja siitä jatkoin omilla poluillani,enkä katsellut sivuille,missä toiset hiihtää.Asian juonihan siinä jää johonkin ryteikköön.       

[body electric]

Täh ? Mä en nyt tajunnu.

Kai täällä voi pyytää itselleen niitä elämiä katsottavaks pilvin pimein vaikka lampaat söis - Jos kerran ihminen elää 770 elämää niinku jotku teosofit sanoo, niin varmaan moni on jo eläny niistä aika läjän -

Ja mikä estää pistämästä omaa kysymystään tänne väliin ? Ei kai sen nyt oo niin väliä jos välillä kaks ihmistä näkee toisilleen elämiä, voihan siihen joku muuki sit tulla väliin kyselemään-

eli, eli - mites se oli se mun itämainen elämä ?

[Eileithyia]

No jos te ketjuilijat lerran noin asian näette niin antaa mennä sitten.  Mutta katsokaakin, että jos joku uusi tulee kysymään ja hänen edellään on joku joka on saanut jo enemmän kuin yhden tulkinnan, niin se uusi saisi tulkinnan heti ensinmäiseksi, ettei jää välistä. 

[sansai]

Mintsilla..Laitan pienen elämän välähdyksen,kun kukaan ei ole vielä vastannut.

Asut vuonon rannalla pienessä kylässä.Sinulla on pieni lapsi käsivarrella,lapsi on tummaverinen,sinä hyvin vaalea.Olet kovin hoikka,aika pitkä,ja olet raskaana viimeisillään.Miehesi on kalastusporukan kanssa kauempana merellä,katselet ikkunasta vuonolle.Osa kalastajista on jo tullut takaisin,miehesi ei.Kaipaat kovasti häntä pian koittavan synnytyksen vuoksi.

Olisit  aijemmin halunnut asumaan sinne,minne on tullut kuningas toisesta maasta.Mutta se haave on jäänyt.Kärsit kuitenkin miehen poissa oloista siellä merellä.Vuono on kaunis,kun mies on kotona,mutta hänen poissa ollessaan synkkä ja ruma.   
Teet kutun juustoa usein,lampaita on kylän yläpuolella.Teet myös kirjavia nauhoja,pitkiä ja lyhyitä,joita myyt joillekkin kylässä käyville kauppiaille,jotka vievät niitä sinnekkin,missä        kuningas on.Äitisi kehrää langat ja värjää.Elämä on rauhallista.Kalastajista ei ole yksikään hukkunut pitään aikaan ja jäänyt mereen.          

[eailu]

Tässä ei nyt ainakaan äkkseltään löytynyt viimistä kysymystä, mutta sansain mie näen aina heiluttelemassa katanaa tai oikeammin pitkää harjotuskeppiä mustassa kaavussa heinikossa jossain vuorilla Kiinassa. Vuojet on jotain 1600-lukua. Nuorehko mies. Nykyiässä 25-30, mutta sillosessa kai nuorempi. Tuon ikäinen mies on tainnu sillon alla jo ihan aikuinen..

Body electricille en nyt nähnyt mitään, mutta aiemmin kun kävin lukemassa tätä ketjua nous mieleen kuva naisesta jolla oli päällä musta burkha. Voimakkaasti meikatut silmät. Muutama lapsi vilahti kans ja palatsi. Ei mitään aikaa tai muuta tarkempaa tietoa.

Mintsillalle en osannu vastata, kun kerkesin lukea sansain vastauksen. Mie näin vain net vuonot ja harmaan, pilvisen ilman.

Kuka minä olen ollu? (Miulle on vastattu täälä jo aiemmin, jos joku ei sen takia halua vastata.)

[sansai]

Eailu,hätkähdin enemmän,kuin paljon.Kun olin lapsi,minulle oli läheinen ja tärkeä,kuntamme lääkäri.Hän oli käynyt aijemmin joskus matkoja kiinaan,opinto matkoja,tunsi jo aikoinaan akupunktio hoidon,kun se suomessa oli tuntematon.
Hän kutsui minua sansaiksi,kertoi sen olevan villiyrtti, joka kasvaa  vuoristossa kiinassa.Sanoi,"sieltä sinä vuorilta olet tullut".Minusta oli ihan luonnollista,että olen tullut vuorilta.Olin silloin n.viiden vanha.Lääkäri puhutteli aina sansaiksi,joka jäi käyttöön,myös koulussa.  Onhan minulla keppikin,apassia,jolla teen kaikenlaisia keppitemppuja,on hyvää keskittymis harjoitusta.  Kiitos sulle,nytpähän tiedän tuonkin        

[kimo]

Jos minäkin kokeilen...

Mintsilla ei ole elellyt tässä meidän tuntemassamme maailmassa, vaan jossain ihan muualla. Leijunut semmoisena eteerisenä, kauniina, kilttinä, tullut auttamaan silloin kun pyydetty. Feminiinisenä kuitenkin. Keiju? 

Sansai on ollut semmoinen kumarassa kulkenut eukko, keppi kädessä, huivi päässä sidottuna leuan alle. Pilke silmäkulmassa, jo niin paljon elämää nähnyt ettei jaksa tuon taivaallista kotkotuksista piitata. Sieltä päästä löytyy kuitenkin niksit ja neuvot, vaikkei tuo oman huushollin pito niin vimpan päälle olekaan. Saattaapa sieltä loitsukin luikahtaa, kun vanhakin villiintyy yöttömässä yössä.

[sansai]

Kiitos Kimo,olipa mainio       Oli justiinsa ,kuin olen tässäkin elämässä,viisaus vaihe on edessäpäin,mutta se tulee,    se tulee !!!
 Ei ole huusholli niin vimpanpäälle,mielummin vetelen loitsuja yöttömässä yössä,kalliolla,joen varressa heiluttan keppiä.Lopuksi joikhaan.Sitten nauraakäkätän huiviini,kun mennä rompsotan mökkiini.Kissa perässä tietenkin.Kumarassa kuljen,etten lyö päätäni ovenkamanaan,enkä muuallekkaan laipioihin.     

[kimo]

Kimolle näen semmoista että olet kaunis vaaleahko nainen jossain rannikkoseudulla, nuorehko, lähellä kolmeakymppiä pitkä ja luonnon kikkaratukkainen avojaloin kahlailet rantavedessä. Lienetkö pyykillä tai jotain. Olet hyvin käytännöllinen ja viisas ja hoidat kotisi ja taloutesi viimoisen päälle mutta huolettoman rennolla otteella. Oletko tuolla ameriikan puolella ehkä? Sinulla on selkeä järki ja reipas henki ja elämäsi on aika  onnellista ainakin näkyni aikoihin.

Oi ja uih, kuulostaa kivalta! Mä kyllä vieläkin tykkään klotata rantavedessä ja katella vaan jonnekin kaukaisuuteen. Muutenkin kuulostaa ihan tutulta  Kihara tukka tais jäädä sinne ison veden toiselle puolen, hitsi sentään, vähän olis saanu tulla mukaan! 

[sansai]

Miekin olen yrittänyt katsastella sansaille yhtä uutta mennyttä elämää mutta olet sen verran verhottu että en saa sinua kovin helpolla näköpiiriin.
Jotain arvokkuutta aistin ja mustia vatteita ja hienoja aristokraattisia tapoja. Näen sinun pitävän semmoista myssyä kuin Viktorian ajan  leideillä oli tuolla briteissä. Ehkä olit hieno leidi linnassaan gobeliinien ja  koirin ja ritarihaarniskoiden keskella ja  sinulla oli aika hirtehinen huumorintaju. Saatoit vetäistä piipullisen tupakkaa muiden  naisten kauhistukseksi. En edes tiedä oliko siihen aikaan vielä tupakkaa mutta sitä sinä pössyttelit ja kunnon huikat maistuivat siinä kuin sööreillekin.

En ihmettele,ettet näe kunnolla minua,en näe itsekkään.Olen poissa kotoa,asfaltin keskellä,poissa tolaltani,poissa kaikin puolin.Kateissa.

Muistan hämärästi tuon elämän siellä linnassa..        Hyvä,kun pääsin pois,veivät hullujenhuoneelle onneksi.Just semmonen pötsäkin päässä istuin niiden kotkan nokkaisten leidien kanssa,sellainen nokka oli itelläkin,näin sen selvästi,kun laitoin silmät kieroon.Viihdyttelin sillai itseäni,kun pikästytti.Onneksi oli niitä koiria,niiden kuonot olivat eri kivan näköisiä,verrattuna leidien kuonoihin.Ne haarniskat sitten,oli ne ihania,hypätä roiskautin niiden kimppuun,ja suutelin,voi että minä suutelin niiden rintahaarniskaa,joskus jostain alempaakin,mikä lie oli,en muista.   Museoissa on vielä tuo tapa minulla säilynyt,kun kuljeskelen niissä.          Pössytin sitä piippua,sen aikaa,kun leidit joivat teetä pikkurilli viehkeesti kaarellaan,ne ärsytti,purinkin yhden pikkurillin pois toteissani.   

[eailu]

Sansai, en ihmettele ollenkaan, että siulle on sanottu, että vuorilta olet tullut. Mie olen nähnyt siun nimen nähessäni aina tuon kuvan. Melko voimakkaasti se tulee "läpi". Enkä ole es kovin harjaannuttanu kykyäni. Ennen ku nyt tässä alkanu kokeileen... :

Mintsilla, mie tunnistan nuo molemmat. Aina kun telekkarista tulee jostain alkuperäsikansoista tuolla suunnalla jotain niin mie vaan kattelen niitä maisemia ja nauravia nuoria miehiä... En sillä silmällä vaan niin, että mukavata elämää. Tuo toinen vanha mies... Mie löyän ittestäni vieläkin sitä arvokkuutta sillon, kun tarvin. Ja oon jotenki aina tienny tietäväni yrteistä enempi kuin nyt tiiän...

Tuolla jossain aiemmin miulle nähtiin jotain kuvaa Kreikasta. En es muista kuka. Sitä mie en vielä muista, mutta jonkin näkönen epämääränen epämukavuuen tunne miulla Kreikasta tulee vaikka niiitä taloja ihailenkin kuvista. En vain missään nimessä haluais käyä.

Mie jätän nyt vastaamatta ja vastaan joskus, kun on taas enempi aikaa keskittyä.


edit: Mintsillalle on pakko sanoa vielä, että miulla on tuommonen tatuointi jossa on kukka ja keiju vähän niinku lähössä siitä kukasta. Koko pohkeen korkunen ja ois tarkotus jatkaa sitä vielä useammalla keijulla ylös jalkaa pitkin...

[eailu]

Pirskatti mie kirjotin jo vaikka kuin pitkään, kun taitavasti sitten hypin näppäimillä pois täältä. Pikkusen yhteenvetoa kuiten:

Kimolle tuli Alppiniittyjä ja auringonpaistetta, Paimenpoika, 10-12 vuotias olit ja kylän lehkä/lammaslaumaa paimensit. Ei niin mahottoman pitkä elämä ollut tämä.

Mintsilla on joskus eläny lumen ja  jään keskellä. Inuiittien lumimajat ja inglut näkyi selvästi. Hylkeenpyynnissä olit. Jääkarhujen matsästämisessä olit taitava. Nuori mies, joka asui äitinsä kanssa. Kuvioissa oli myös tyvär, mutta ette ikinä päässeet asumaan yhteen vaikka tarkotus oli. Oisko tyvär kuollu. Ahkera ja nauravainen kuiten olit tässä miun "pätkässä".

Aikaa en saanu kumpaankaan.

Sansaille miun on pakko vielä sanoa, että miulle tuli tässä kerran jotain tehessä yhtäkkiä mieleen, että met tunnemma jostain. Joko jo nyt tai sitten tulevaisuudessa.  Mie en es miettiny mitään tänne liittyvääkään, kun se tieto tuli jostain puskista. Oiskohan ollu nuo siun yöttömät yöt ja joikhaukset taikasanat. Keksi-Lapissa siis asun nykysten. Aika näyttää oliko tuo kuinki totta.

[eailu]

Mintsilla on joskus eläny lumen ja  jään keskellä. Inuiittien lumimajat ja inglut näkyi selvästi. Hylkeenpyynnissä olit. Jääkarhujen matsästämisessä olit taitava. Nuori mies, joka asui äitinsä kanssa. Kuvioissa oli myös tyvär, mutta ette ikinä päässeet asumaan yhteen vaikka tarkotus oli. Oisko tyvär kuollu. Ahkera ja nauravainen kuiten olit tässä miun "pätkässä".

Vau!   Minulla on itselläkin mielikuva jostain eskimo tms. elämästä. Kylmällä seudulla oltiin ja metsästettiin. Teltoissa tai tiipiissä asuttiin ja ilmeisesti lumimajoissa talvikaudella.
Ahkera oon nytkin ja nauravainenkin useimmiten. Ja semmoiset inuiitin korkeat poskipäät mulla on nytkin  
Pentuna peuhattiin tässäkin elämässä lumessa ja tehtiin lumimajoja ja igluja rinteisiin.
Ei tullut mieleenkään että lumi olisi vaarallista tai että lumiluolan katto voisi tukahduttaa tai jotain. Osattiin jo silloin tukea ja kaivaa niin että lumi kesti  ja siinä uitiin niinkuin vedessä ei lujaa mutta pysyttiin sen pinnalla. Nyt en enää osaisi kun oon jo unohtanut lapsen viisauden.

Ai nii tästä uusinnasta puuttu se, että miun mielestä tämä oli Kanadassa?! Oliko sielä  inuiitteja vai oliko ne intiaaneja sitä en tiiä. Inuiitina mie pijin.

[faerie]

Mintsillasta tulee mieleen että hän on Ruotsissa elänyt nuori neitokainen, jolla on vaaleat hiukset ja siniset silmät. Joku parempiluokkainen olet ollut ja hyvin kaunis aatelistyttö, joka eli joskus 1700-1800-lukujen vaihteessa ehkäpä. Tulee mieleen sininen, kaunis mekko ja rakkaudellinen perhe. Ja jostain syystä myös joku komea sulhanen, jonka kanssa elämä on sitten mennyt vanhemmiten hyvin. Tosin et ole elänyt kovin vanhaksi, ehkä noin kolmekymppiseksi ainoastaan. Mies jäi sitten suremaan sinua. Kuitenkin hirmu seesteisen ja tyynen elämän elit.