har.za Jäntevä, vaalea mies nahkajalkineineen ja -housuineen. Vyöllä puukko, köydenpätkää.
Sanati lähdit taas. Metsällä minuus katoaa: raitis ilma tulvii sisään (kuin koski), koko ruumis tykyttää rasituksesta, aistit sulautuvat punahohteiseen pimeyteen.
Olet yhtä ympäristösi kanssa. Silmä rekisteröi metsästä poikkeavan liikkeen, lihakset toimivat ajatuksetta- olet peto petojen joukossa.
Pedolla on vapaus: valta, ei velvoitteita- ei ketään kohtaan, ei koskaan.
Selvitkööt yksin.unelmassa Sä oot papittaren pikkutyttö. Piilottelet pimeässä, pysyttelet tieltä ja näkymättömissä. Imet itseesi aikasi tietäjäin tietoa, tunteita- pelkoa, valtaa, kylmää kauneutta.
Jokin tässä temppelissä tuntuu kovin ummehtuneelta, painavalta. Pahalta haisevia, sekavia miehiä ja naisia raskaine kultakäätyineen pappisseurueissa.
Täytyy pysyä pimeässä, tai tulee potkituksi, kiusatuksi, tai pahempaa.
Jostai syystä sait jäädä äitisi luokse, mutta elät nyt käytännössä näkymättömänä. Vain uniesi ajaksi kömmit äitisi makuusopen nurkkaan huopakasaan- tai sammut äitisi sänkyyn, josta tämä häätää sinut tullessaan pois. Särvintä ja vettä nappaat mistä saat.
satyagraha Kiitos! Tuo mummo vois kyllä sopia mun luonteeseen. Mullon pieni kutina, että jokin menneessä liittyy Meksikon lähistölle, käsillä tekemiseen, lapsiin