seuraava »

[Aniel]

Minulla on kolme ihmistä, joista en oikein erota, kuka on kuka. Yksi on paras ystäväni, kenen kanssa meillä on niin vahva yhteys että kun hän oli Australiassa, paransin häntä Suomesta.

Toinen on ex-poikaystäväni, mutta suhde kaatui koska me sekoamme toisiimme niin lujasti, ettemme enää pysty erottamaan kumpi on kumpi. Puhuimme ja pohdimme tätä sielunkuppani asiaa... en vieläkään tiedä. Pyyteetön rakkaus on välillämme ja edellisessä elämässä olimme pari.

Sitten on nykyinen mies... Peilaamme toisiamme ja täydennämme niin rajusti että tulee draamaa ja konflikteja, jotka selviää kun otamme fyysistä etäisyyttä ja puhumme, koska kommunikaatio pelaa. Yritämme jatkuvasti erota toisistamme, mutta vaikuttaa siltä että tunne voittaa järjen... Tämä on uusi tapaus. IHAN PIHALLA OLEN. 

AI nyt luinkin noita teidän juttujanne.

JUU tuo kaksoisliekki on tuo ex-poikaystävä ja tämä nykyinen on joku sielupari kenen kanssa hiotaan toisiamme. 

[Mimia]

Kumppanini on Aurinko on Kauriissa (tro.) tai Jousimiehessä (sid.). Hänestä löytyy ne molemmat puolet. Ulkokuori on  vakava Kauris ja sisältään iloinen Jousimies. Kyllä kesti kauan saada se Jousimies sieltä revittyä ulos. Mutta tämä puoli näyttäytyy ainoastaan lähipiirilleen. Ja ehkä hyvä niin.  :

Kumppanini on aivan valloittava persoona! Hänen seurassaan ei voi yksinkertaisesti mököttää. Hän saa kaikki aina hyvälle tuulelle. Sellainen pieni koiranpentu, joka on tullut elämään varustettuna uteliailla silmillään. Ei sellaista voi vastustaa! Tiedän, että hän pitää miusta aina hyvää huolta ja suojelee viimeiseen hengen vetoon asti. Me kummatkin opetetaan toisillemme paljon elämästä. Ja sen on jo hyvin päässyt näkemään. Molempien elämissä on jo tämän suhteen aikana ehtinyt tapahtua niin hyviä kuin huonoja asioita, ja aina toinen on toista kannatellut kun toinen ei ole meinannut jaksaa enää.

Hänen seurassaan on vain niin uskomattoman hyvä olla! Tulee lämpöaaltoja. Hänen kanssaan on hyvä ja turvallista opetella omia elämänläksyjä. Hän saa miut nauramaan ja se on tärkeätä, koska olen itse sellainen ailahtelevainen äkäpussi. En ole todellakaan helppo persoona! Äitini kun tapasi mieheni ensimmäisen kerran, niin hän vain toivotti miehelleni onnea ja sanoi vitsikkäästi, että otan osaa  Heh.

Kauris ilmenee niin, että jokainen asia pitää tehdä järkevästi. Taloudesta pidetään huolta. Tunteitahan ei osoiteta julkisella paikalla ja varsinkaan jos siinä on työpaikan ihmisiä ympärillä. Kädestä ei voi pitää kiinni. Mutta heti kun kotiovi kolahtaa kiinni, niin äkkiäs tämä pieni Peter Pan kömpii miun syliin silitettäväksi. Jousimies ilmentyy esim. eläinrakkautena. Jokainen eläin on vain niiiin ihana! Matkustelu kuuluu myös elämään. Joka vkoloppu olemme jossain tutkimassa maailmaa. Optimistisuutta löytyy yllin kyllin! Maailma on kuulemma aivan ihana paikka! Ja hän on myös valmis tekemään paljon sen eteen, että se maailma pysyy sellaisenaan. Nyt hän noin vuoden sisällä lähdössä esimerkiksi Kosovoon rauhanturvaajaksi. Ja sitä arvostan todella paljon.

Välillä kyllä tuntuu, että olemme ennenkin tunteneet. Kaikki tuntuu niin tutulta ja turvalliselta. Ensimmäisestä päivästä asti olemme pystynyt puhumaan ihan mistä vain. Kun me sitten viimein tavattiin toisemme, niin sisälle tuli sellainen olo, että siinhän sie olet!Mie olenkin jo kaivannut sinuu! Ja hän sanoikin kerran, että aluksi hän oli työntämässä miut pois luotaan (hänellä oli vaikea elämäntilanne silloin), mutta kuulemma jokin vain veti minus kovasti puoleensa ja hän ei kyennyt siihen ja on nyt siitä kiitollinen itsellensä, että ei pystynyt. Olihan meillä pieni "taukokin", mutta sehän kesti peräti alle kaksi viikkoa  ja sit ei pystynyt enää. Että jokin vain meillä kummallakin vetää toista puoleensa. En voisi kuvitellakaan, että jakaisin elämäni jonkun muun kanssa. Se tuntuisi ihan hassulta ja oudolta. Näin on hyvä!! Oikullinen äkäpussi ja iloinen Peter Pan!

[*yildirim*]

vastasin että vesimies...jollakin tavalla olemme niin samanlaisia mutta kuitenkin niin erilaisia.jotenkin vastakohdat täydentävät toisiaan. lisäksi meillä on alusta asti ollut jonkinlainen telepaattinen yhteys toisiimme...tarvittaessa emme ole paljon sanoja tarvinneet.

[Lilli]

Jos sielunkumppani määritellään kuten Keho sen omassa viestissään on tehnyt, niin Leijonan merkistä löytyy omani.
Kyseessä oli niin voimakas viha-rakkaussuhde, että ego heitti veivinsä.

Suhde kesti vain kolmisen kuukautta, mutta sitä ennen olimme tunteneet viitisen vuotta. Koko tuon ajan tunsin häneen lähes vastustamatonta vetoa. Nykyisin emme ole enää tekemisissä.

Onpa kiva, että tämäkin aihe nostettiin taas ihmisten ilmoille. Oma sielunkumppanini on tehnyt come backin.

Hänen karttatietonsa:

 
 
 

Kuu on siis oman aurinkoni ( ) vastamerkissä, vaikka varsinaista oppositioaspektia ei synnykään synastriassa. Hänen Aurinkonsa ja minun Kuuni ovat asteentarkassa neliössä toisiinsa. Venukset yhtymässä, hänen Venuksensa lisäksi yhtymässä minun Jupiteriini. Hänen kartallaan on  , ja jälkimmäinen planeetta tekee myös sekstiilin omalle Venukselleni.

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä: hänen  lepäilee tarkasti  :llani. Menneen elämän kontaktiin siis viittaa.

Yleensä revanssit eivät kanna pitkälle, mutta nyt on sellainen fiilis, että tästä voisi tullakin jotakin.

[^^Queen Nefertiti^^]

En itse asiassa tiedä.. ehkä se ensirakkaus, lapseni isä.. jousimies  .. en viitsi nostaa sen jälkeisiä enää kovin korkeaan asemaan, ei varsinkaan kaksoisliekeiksi. Parisieluja ehkä. Kaikkien kanssa erittäin heikko kommunikointi.

sawotar.. jos voisi löytää sellaisen kumppanin joka olisi hieman itseäni  parempi ja joissain asioissa minä häntä.. niin voisi ihailla jotakuta. Minäkin ajattelin, onkohan se tuleva tyyppi kokenut jotain todella raastavaa jonkun "sielunkumppanin" kanssa oppiakseen, että se juttu ei suhteena toimi, alas, tulen kuvaan. 

[Satu]

Niin merkillistä kuin se onkin, mun sielunkumppani ynnä paras ystäväni on leijona. Voin allekirjoittaa ihan topicin alusta tuon sinun määritelmäsi, Artemis, aika pitkälle. Myö on tiedetty toistemme olemassaolosta koko ikä, ei meillä ole ikäeroakaan kuin vajaa 3 kk, mutta on tutustuttu oikeasti vasta reilu neljä vuotta sitten. Meissä on suorastaan pelottavan paljon samoja luonteenpiirteitä, mutta on erojakin. Kaikkein yllättävintä on se, miten tajuttoman helppo meidän on puhua ihan mistä vaan ja olla yhdessä! Vaikka meillä onkin nyt välimatkaa yli 500 km, usein tulee sellanen etiäisiä, että nyt joku ajattelee minua, ja se toimii puolin ja toisin... Jo se pelkkä tietoisuus toisen olemassaolosta on ollut tosi tärkeetä etenkin viime vuosina, kun kummallakin on ollut elämä välillä TOSI rankkaa...

Puolisoni on myös tulimerkki, jouskari, mutta hänen kanssaan lähimainkaan sellaista sielunyhteyttä ei ole eikä vissiin tulekaan... 

[taiska]

Mieheni on Vesimies ja hän on huomaavainen, luotettava, ilkikurinen ja huumorintajuinen, hänelle koti ja lapset ovat todella tärkeitä, itsenäinen, rakastava ja ennen kaikkea monella tasolla olemme hirveän samanlaisia .Meillä on esim molemmilla kuu Kauriissa jne.. kartalla on paljon samaa ja me molemmat rakastamme itsenäistä, vapaata reissaamista ilman aikatauluja  . Idea nikkari hän on myös ja rakastaa teknisiä laitteita yli kaiken  !

[Esmiralda]

En tiedä sielukumppanista, mutta uskon, että olen tavannut sieluryhmässäni olevia.

He ovat aivan erilaisia merkeiltään; leijona,kaksi kaurista, vesimies, vaaka ja rapu, joka tuotti yhtä paljon iloa kuin kipeätäkin. Hyvin kiinteät rakastavat suhteet ja hyvin opettavaiset! Järisyttäviä kaikki! Mutta vain yhdellä on ollut minuun 'kokonaisvaltainen suhde'. 

Ja minulla on kuva, että olen tutustumassa yhteen heistä vielä.

Mutta miten näitä asioita nyt sitten todistetaan päteviksi!!! 

[Violette]

Tämä on kyllä kieltämättä mielenkiintoinen keskustelu 
 
Luulenpa, että eräs naispuolinen ystäväni on jonkinlainen sielunkumppanini, horoskoopiltaan hän on vaaka. Meillä on hyvin kummallinen ystävyyssuhde, olemiseemme kuuluu jatkuva riitely ja väittely, haukumme myös toisiamme jatkuvasti. Kuulostaa ehkä jotenkin ilkeältä, mutta sitä se ei ole Meillä on jotenkin erikoinen yhteys, tiedämme aina, mitä toinen ajattelee, emme ole ikinä tosissamme loukkauksiemme kanssa. Emme edes ajattele olevamme hyviä ystäviä, me vain olemme olemassa yhdessä. Ei meidän ikinä tarvitse tehdä mitään, voimme vaikka maata kaksi tuntia hiljaa pimeässä huoneessa. Ensimmäisen kerran tapasin tämän ystäväni lapsena eräällä kesäleirillä, hän tosin väitti leirillä olevansa poika. Minä olin ainut, jolle hän kertoi olevansa oikeasti tyttö. Hän on siis varsin erikoinen persoona  Muutaman vuoden päästä perheeni muutti toiselle puolelle kaupunkia ja satuin samalle luokalle tämän vaakatytön kanssa. Meistä tuli ystäviä melko pian, meillä nyt vain oli jokin outo yhteys.

Olen myös kutsunut nykyistä rapurakastani sielunveljekseni. Tapasin hänet internetissä, olin erään kaverini kanssa lyönyt vetoa siitä, että laitamme ihan pilallamme seuranhakuilmoitukset eräälle sivustolle, jota pidimme naurettavana ja säälittävänä. Laitoin kuitenkin ihan kunnollisen hakumuksen ja sainkin vastauksia monilta täysurpoilta, kunnes eräänä päivänä oikeasti mielenkiintoisen oloinen nuorimies vastasi mulle. Kirjoittelimme lähes vuoden todella pitkiä ja omaperäisiä sähköposteja, ihastuimme toisiimme jo pelkkien sähköpostien perusteella. Tapasimme lopulta.... ja se oli sitten menoa!  Minulle tuli hänen sylissään sellainen olo, että tämä mies on yksi niistä syistä minkä takia minut on tähän maailmaan luotu. Voisiko muuten se, että käsiemme viivat ovat melkeinpä identtiset, viitata jonkinlaiseen yhteenkuuluvuuteen?  :