Artemis
|
|
« : 26.10.2005 18:28:16 » |
|
Täydentääkö sielunkumppanisi sinua? Oletteko samankaltaisia vai löytyykö teistä myös eroavaisuuksia? Huomasitko ensitapaamisella tuon yhteyden vai kestikö se jonkin aikaa? Miltä sinusta tuntuu hänen kanssaan? Omani on toisaalta samankaltainen kuin minä mutta eroavaisuuksiakin löytyy. Hänen kanssaan voin olla täysin oma itseni ja tiedän hänen hyväksyvän minut sellaisena kuin olen ja minä hänet Osaamme arvata toistemme ajatukset ja usein hän aloittaa puhumaan asioista joita juuri ajattelin ja toistepäin. Hän luottaa minuun ja minä häneen. Hänessä on asioita jotka täydentävät minua ja minussa asioita jotka täydentävät häntä. Meillä on vahva side ja ymmärrys. Olen onnekas että hän on lähelläni! Ensitapaamisella emme lähetyneet heti mutta ajan kanssa olemme kasvaneet hyvin läheisiksi. Toistemme eleistäkin jo osaamme päätellä miltä toisesta tuntuu, ilman sanojakin Miten teillä muilla?
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
kaakkimarjatta
Kohtuuastroilija
Viestejä: 55
sininen kristalli myrsky
|
|
« Vastaus #1 : 26.10.2005 19:28:34 » |
|
Toivottavasti voin vastata tähän tässä elämässä
|
|
|
tallennettu
|
IHMINEN ON SE MIKSI TEKEYTYY, SIKSI ON SYYTÄ OLLA TARKKANA MIKSI TEKEYTYY
|
|
|
May
|
|
« Vastaus #2 : 26.10.2005 19:55:39 » |
|
Sielunkumppanini on aurinkomerkiltään Vesimies eikä hän ole fyysinen kumppanini kuten Leijona-aviomieheni (terkkuja Elektra) vaan nimenomaan _sielun_kumppani. Ajattelemme samoin, rakastamme toisiamme kuin sisar ja veli tai kuin entisten elämien rakastavaiset, joita kartan mukaan jopa ehkä olemme olleetkin (hänen Mars-Venus-Saturnus minun Laskusolmullani). Kartallani on myös Kuu ja Vertex Vesimiehessä, joten sielullinen kumppanuus sujuu vaivattomasti ja tunnen elinikäistä kaipuuta henkiseen yhteyteen juuri hänen kaltaisensa henkilön kanssa.
Kohtasin hänet aikanaan, jo kohta parikymmentä vuotta sitten proosallisesti valintamyymälän hyllyjen välissä. En ollut koskaan aiemmin nähnyt häntä enkä tiennyt, kuka hän on. Sitten vain päässä poksahti, kuului pim ja siitä paikasta tiesin, että siinä hän on. Sitten kohtalo jo piankin heitti meidät tekemisiin toistemme kanssa.
Jännä juttu, Seppo katseli eräässä illanvietossa karttaani ja sanoi ensimmäiseksi, että minun kohtaloni on sielunkumppani, jonka kanssa en kuitenkaan voi olla yhdessä. Näinhän se juuri on; minun elämäni avoin haava, karttani Jumalan sormi...
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Nina
Kohtuuastroilija
Viestejä: 106
|
|
« Vastaus #3 : 26.10.2005 20:20:43 » |
|
Lueskelen vastauksianne innolla omaa sielunkumppania odotellessa. Sillä taitaa olla kiirusta, kun ei ole vielä ehtinyt mua moikkaamaan
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
kamomilla
Vieras
|
|
« Vastaus #4 : 26.10.2005 22:10:03 » |
|
Ajattelemme samoin, rakastamme toisiamme kuin sisar ja veli tai kuin entisten elämien rakastavaiset, joita kartan mukaan jopa ehkä olemme olleetkin Puhuit kuin minun sieluni äänellä, May! Selvänäkijän (usemmankin) mukaan olemme olleet rakastavaiset ja aviopuolisot monessa elämässä. Olen tavannut hänet myös tällä kertaa, mutta nyt kohtalo on toinen. Hän asuu toisessa maassa, emmekä tule viettämään tätä elämää yhdessä. Siihen on ollut kova sopeutuminen. Rakkaus ei vaan ole minnekään hävinnyt. Mutta kuten minulle lohduttavasti sanottiin "emmehän me koskaan todella ole erossa". Kaikki me olemme yhtä, ja aika on vain harhaa. Ai niin, sielunkumppanini on härkä. Tämänkertaisen "harjoittelukappaleen" eli nykyisen aviopuolisoni aurinkomerkki on kalat.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Keho
Vieras
|
|
« Vastaus #5 : 26.10.2005 22:23:05 » |
|
Oma puolikkaani eli vanhoilla termeillä sanottuna se Sieluparini, on ollut kummallakin kerralla Vesimies. Sillä Sieluparilla tarkoitetaankin sen varjopuolemme esiin tuojaa, joten sen tähden vanha parisuhdemalli ei aina oikein hyvin toiminutkaan, kun emme ymmärtäneet sen tarkoitusta oikein vaan yritimme olla samalla aaltopituudella väkisin. Sillä tarkoitushan olikin olla vain sen avulla sen OMAN varjopuolensa löytäjä eli tukena omalle kasvullemme, se Sieluparimme annettiin ja sillä tavalla tehdä sille eheytymisellemme teot. Joten voinko senkin kertoa jo, että hyvinhän se toimikin sitten, kun sen peiliteorian oivalsin ja aloitimme todellisen loppukirin! Eli minäkin vain siihen kalaenergiaani sen vesimiehen yhdistin ja uudet tuulet alkoivat parisuhteessakin puhallella heti.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Tirriäinen
Kohtuuastroilija
Viestejä: 54
Valkoinen Kosminen Peili
|
|
« Vastaus #6 : 26.10.2005 22:24:08 » |
|
Toivottavasti voin vastata tähän tässä elämässä Samoin ajatuksin lueskelin minäkin tätä ketjua, mis lie mahtaa tuo olevainen liikuskella
|
|
|
tallennettu
|
Aurinko, Saturnus - Kaksoset AC, Neptunus, Ceres, Juno - Jousimies Kuu, Pluto, Pallas - Vaaka
|
|
|
Sun73
|
|
« Vastaus #7 : 26.10.2005 22:28:19 » |
|
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Mirjam
Vieras
|
|
« Vastaus #8 : 26.10.2005 22:48:20 » |
|
Hmmm.... En nyt tiedä mitä tuossa tuolla sielunkumppanilla tarkoitettiin, mutta siltä alkaapi näyttää että se olisi nyt tämä tässä, vastamerkkini, joka on 'kunniakkaan' kärsivällisenä vierelläni kulkenut, vaikka olen tällainen... Eli Leijonahan se on ....
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Hiisitär
|
|
« Vastaus #9 : 27.10.2005 09:51:39 » |
|
En itsekään osaa sanoa nyt varmaksi, tarkoitetaanko tässä Sielunkumppania (Kaksoisliekkiä, sitä peilikuvaa itsestään jonka kanssa sukset menevät helposti ristiin, joka opettaa minulle paljon ja minä opetan hänelle) vai Parisielua (sitä, jonka kanssa elämä on seesteisen rauhallista ja mukavaa, jonka kanssa ei pahemmin opita mitään, ollaan vain) vai Tehtäväkumppania (sitä, joka ei ole aina Kaksoisliekki tai Parisielu, vaan eräänlainen työtoveri, jonka kanssa puuhataan sovittua elämänprojektia läpi) vai Sieluperheen eli entiteetin jäsentä (jonka kanssa on syvä yhteyden ja ystävyyden tunne, joka voi johtaa myös parisuhteeseen) Kuten tässä on ilmennyt jo, yksikään noista vaihtoehdoista ei välttämättä tarkoita sitä, että Kaksoisliekistä/Parisielusta/Tehtäväkumppanista/Entiteetin jäsenestä tulisi kumppani. Korjatkaa ihmeessä, jos olen jonkun mielestä väärässä Ja edit edit, nyt kun karmallinen Parisielusuhde loppui (kuten kaikki ajallaan) pistetäänpä tämäkin miun viesti ajan tasalle
|
|
« Viimeksi muokattu: 05.07.2006 12:44:12 kirjoittanut AthaMaarit »
|
tallennettu
|
|
|
|
Elektra
|
|
« Vastaus #10 : 27.10.2005 10:26:02 » |
|
... Tehtäväkumppania (sitä, joka ei ole aina Kaksoisliekki tai Parisielu, vaan eräänlainen työtoveri, jonka kanssa puuhataan sovittua elämänprojektia läpi) vai ... Kuten tässä on ilmennyt jo, yksikään noista vaihtoehdoista ei välttämättä tarkoita sitä, että Kaksoisliekistä/Parisielusta/Tehtäväkumppanista/Entiteetin jäsenestä tulisi kumppani. ...
Olet oikeassa siitä, ettei tämä ole välttämättä sellainen rasti ruutuun -juttu. Meillä on näistä ns. tehtäväkumppanuus, takanamme on lisäksi useita yhteisiä elämiä edellisissä inkarnaatioissa. Tehtäväkumppanuus kuulostaa työsuhteelta, mutta pitää meidän tapauksessa paljon enemmän sisällään. Tämä tietenkin johtuu tehtävän luonteesta. Hänen lisäkseen minulla on kaksi muutakin tehtäväkumppania, joita kohtaan on puolestaan erilaiset tunteet. Parisuhteemme on aivan ainutlaatuinen, on ollut ensi silmäyksestä asti. En epäröi hetkeäkään nimittäessäni suhdettamme sielunkumppanuudeksi. Olen ollut kahdessa liitossa aiemmin, eikä kumpikaan pitänyt yllä tällaista hyvin syvältä kumpuavaa tunnetta siitä, että on oikean ihmisen kanssa oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Onhan meilläkin tietenkin näitä egoperäisiä taistoja, mutta eiköhän nekin ala kohta olemaan loppuun suoritettuja.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Lilli
|
|
« Vastaus #11 : 27.10.2005 11:36:53 » |
|
Jos sielunkumppani määritellään kuten Keho sen omassa viestissään on tehnyt, niin Leijonan merkistä löytyy omani. Kyseessä oli niin voimakas viha-rakkaussuhde, että ego heitti veivinsä.
Suhde kesti vain kolmisen kuukautta, mutta sitä ennen olimme tunteneet viitisen vuotta. Koko tuon ajan tunsin häneen lähes vastustamatonta vetoa. Nykyisin emme ole enää tekemisissä.
Hengenheimolaisia olen tavannut useinkin. Näissä suhteissa on helppoutta, täydellistä ymmärrystä ja lähes telepaattisesti toimivaa kommunikaatiota. Tällainen on mukavaa etenkin työyhteisössä. Ei tarvitse kaikkea väännellä rautalangasta.
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Mirjam
Vieras
|
|
« Vastaus #12 : 27.10.2005 12:28:00 » |
|
Olen ollut kahdessa liitossa aiemmin, eikä kumpikaan pitänyt yllä tällaista hyvin syvältä kumpuavaa tunnetta siitä, että on oikean ihmisen kanssa oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Onhan meilläkin tietenkin näitä egoperäisiä taistoja, mutta eiköhän nekin ala kohta olemaan loppuun suoritettuja. Minulle heräsi tuosta ajatus, että vaikka varmasti tekemistä voi olla silläkin, että joku vain kolahtaa joku ei, (+astrologisia vaikuttumia)niin myös paljon vaikuttaa se, että oman sisäisen kasvun myötä vain olemme valmiimpia vastaanottamaan tai ehkä aistimaan selvemmin sen syvän yhteyden....mikä on aina läsnä kahden ihmisen kohdatessa..... Ehkäpä jos olisimme silloin aiemmin tavanneet tämän nykyisen kumppanimme, olisimme kokeneet ja nähneet hänetkin aivan samassa "valossa" kuin silloisemme kumppanimme...
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
Hiisitär
|
|
« Vastaus #13 : 27.10.2005 12:35:29 » |
|
On totta, että ainakin omalla kohdallani henkinen kehitys on kasvanut ja muuttunut paljon siitä, kun seurustelin esim. ensimmäisen poikaystäväni kanssa. Olen ajatellut molempia nyt "viisastuneempana" henkisyyden näkökulmasta ja tullut siihen tulokseen, että ei. Ei elämänpituista suhdetta heidän kanssaan, vain se, mikä on jo ollut ja hoidettu. (minun näkemykseni mukaan jokainen ihmissuhde loppuu sitten, kun sopimus on täytetty molemmin puolisesti - meni siihen sitten pari kuukautta, pari vuosikymmentä tai koko elämä : ) Pääpaino tässä elämässä on aina sillä sen hetkisellä suhteella.
|
|
« Viimeksi muokattu: 05.07.2006 12:45:20 kirjoittanut AthaMaarit »
|
tallennettu
|
|
|
|
Elektra
|
|
« Vastaus #14 : 27.10.2005 13:32:48 » |
|
Olen ollut kahdessa liitossa aiemmin, eikä kumpikaan pitänyt yllä tällaista hyvin syvältä kumpuavaa tunnetta siitä, että on oikean ihmisen kanssa oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Onhan meilläkin tietenkin näitä egoperäisiä taistoja, mutta eiköhän nekin ala kohta olemaan loppuun suoritettuja. Minulle heräsi tuosta ajatus, että vaikka varmasti tekemistä voi olla silläkin, että joku vain kolahtaa joku ei, (+astrologisia vaikuttumia)niin myös paljon vaikuttaa se, että oman sisäisen kasvun myötä vain olemme valmiimpia vastaanottamaan tai ehkä aistimaan selvemmin sen syvän yhteyden....mikä on aina läsnä kahden ihmisen kohdatessa..... Ehkäpä jos olisimme silloin aiemmin tavanneet tämän nykyisen kumppanimme, olisimme kokeneet ja nähneet hänetkin aivan samassa "valossa" kuin silloisemme kumppanimme... Saattaa pitää paikkaansa, omalla kohdallani olenkin kokenut, että minulla on ollut sielunsopimus näiden kahden miehen kanssa, jotka muuten ovat molemmat jo vaihtaneet tasoa. Mikäli olisimme nykyisen mieheni kanssa tavanneet liian varhain, niin todennäköisesti sopimukset sekä hänen että minunkin taholtani olisivat jääneet kesken, mikä ei olisi ollut tarkoituksenmukaista. Näin ollen, koen että emme olleet valinneet teittemme kohtaamista, ennenkuin aika oli täysi. :
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
|