seuraava »

[Rakkauden enkeli]

Myllerrystä ja suurta muutosta maailmassa monella tavalla ja tasolla. Tuntuu, että omassakin sielunelämässä myllertää oikein urakalla… Olen miettinyt viime aikoina paljon sitä, kuinka ja miksi minun käyttäytymiseni ja suhteeni maailman tapahtumiin, asioihin ja “vääryyksiin” on muuttunut.  :

Olen aina tiennyt, kokenut ja “nähnyt”, että kaikilla asioilla on tarkoitus ,niin sanotuilla pahoillakin asioilla ja vastoinkäymisillä. Tietyllä tavalla kaikki on aina juuri niin kuin pitää. Siksi en ole koskaan ottanut maailman asioita ja tapahtumia liian henkilökohtaisesti, vaikka samalla ne aina koskettavatkin. Hetkellisesti sisälläni kuohuu, mutta palaan aina tyyneyteen, keskukseeni. Silti olen halunnut auttaa ja tehdä asioita.

Viime aikoina olen kuitenkin huomannut itsessäni muutoksen, että minussa on herännyt vielä enemmän sellainen vahva ja rohkea “taistelija”, kapinallinen. Suurella sydämellä tietenkin. Ikään kuin jokin suuri voima, jolle en itsekään enää tunnu mahtavan mitään ohjaisi ja vetäisi minua yhä enemmän mukaan maailman tapahtumiin, reagoimaan ja vaikuttamaan niihin.  Ajattelin aiemmin, melkein elin jo siinä uskossa, että sellainen tyyni, kaiken myllerryksen keskellä rauhassa myhäilevä ja istuva mestari on se jota kohti on pyrittävä, se ihanne, valaistumisen “korkein aste“. Että sellaista kohti joka vain on olisi ehdottomasti pyrittävä. Nyt olen kuitenkin vahvasti alkanut kyseenalaistamaan tätä aiempaa uskomustani. Onko sittenkään näin? Mitä se oikeastaan se oleminen pohjimmiltaan on? Toki tyyneys ja keskus on hyvä ja tärkeää olla ja säilyä kaiken myllerryksen keskellä, mutta ei kai ole tarkoitus ettei kukaan “herättele”, nosta tietoisuutta, ilmaise mielipiteitään? Ei kai ole tarkoitus ettei kukaan tee mitään muuttaakseen asioita, auttaakseen toisia? Tuskin. Ainakaan minun elämäni tarkoitus se ei ole.

Olen havahtunut entistä enemmän siihen, että kaikki ei todellakaan ole maailmassa niin kuin pitää ja hyvin, niin kauan kuin on kärsimystä ja rakkaudettomuutta. Sanoo siitä kuka tahansa guru, mestari tai henki toisin, niin minulle se on valetta, petosta. Tai olenko kenties ottanut takapakkia henkisessä kehityksessä?  Olen (edelleen) sitä mieltä, että me olemme täällä oppimassa, mutta myös vaikuttamassa ja muuttamassa asioita rakkaudellisemmaksi. Jostain syystä nyt enemmän kuin koskaan. Itse asiassa olen vahvasti alkanut kyseenalaistamaan koko sellaista genreä, että ollaan vain ja lillutaan, kaikki on juuri niin kuin pitää. Vaikka tietyllä tavalla näin toki onkin, se ei sellaisenaan kuulu tähän maailmaan. Olen alkanut pitää sitä suuren luokan huijauksena, tapana pitää meidät mukamas hyvän varjolla ruodussa ja vähentää rakkaudellisia tekoja ja energioita. Eikö juuri tuolla tavalla, tekemättömyydellä kaikki pysy vain ennallaan, eikö se ole lopulta mahdollisimman helpolla pääsemistä ja vastuusta luistamista? Eikö kaikki silloin toistu ja pyöri kehää uudestaan ja uudestaan, ennen kuin tehdään jotain, tehdään toisin? Kaikki tämä maallinen on toki tietyllä tavalla “harhaa”, eikä pysyvää, mutta se on se mitä meillä on tässä ja nyt, tässä maailmassa, tällä planeetalla.

Mietin kovasti samalla myös (yllätys, yllätys)  minkälaisen esimerkin Jeesus omalla elämällään meille antoi. Hän ei vain ainoastaan “lillunut” ja ollut, vaikka teki ajoittain sitäkin. Hän oli kuitenkin myös kapinallinen, vaikutti, muutti, teki ja sanoi vahvoja ja kärkkäitäkin mielipiteitä ja silti hän oli samalla myös tyyni, rauhallinen, pysyi keskuksessaan ja  ennen kaikkea oli äärimmäisen rakkaudellinen. Hän oli rakkauden “sotilas”, joka levitti pyyteetöntä rakkautta kaikkialle jo ihan pelkällä läsnäolollaan. En tiedä mitä lopulta näillä mietteilläni haluan sanoa, mutta henkisyys minussa on jotenkin muuttunut, tullut kaiketi entistä konkreettisemmaksi tekemiseksi ei pelkästään energiatasolla, vaan myös fyysisellä. Näin se vain on, että epäkohdat eivät muutu ja poistu jos niistä vain hyssytellään ja vaietaan, jos ei tehdä mitään. Rakkaus ei lisäänny jos ei tehdä rakkaudellisia tekoja. Rohkaisen teitä kaikkia siis ei vain olemaan, vaan myös toimimaan pyyteettömän rakkauden “sotilaina” tehden oman osuutenne, (mikä se ikinä onkaan) niin hyvin kuin mahdollista.

Loppuun vielä kysymys: Onko teillä muilla ollut lähiaikoina tämän kaltaisia "suunnan" muutoksia henkisyydessänne?  :

[Hiisitär]

Olemme puhuneet oman ystäväni kanssa aiheesta useampaan otteeseen ja tulleet siihen tulokseen, että tietoisen henkisyyden teitä on karkeasti jaoteltun kaksi:

1. Tie, jolla kuljetaan ensin täysin maallisessa tasossa ja siirrytään henkisyyteen vasta myöhemmin.
2. Tie, jolla kuljetaan ensin täysin henkisellä tasolla ja siirrytään maallisuuteen vasta myöhemmin.

Tietä 1. kulkeva yksilö elää siis tavallista, maatason elämää ilman henkisyyttä. Häntä voi kiinnostaa henkiset asiat (tai sitten ei kiinnosta tippaakaan), mutta hän ei elä hengen tiellä. Hän keskittyy maatason asioihin ja elää ns. egotasolla, sekä hyvässä että pahassa. Jossain vaiheessa - yleensä ikäkriisin tai muun trauman vuoksi - vaakakuppi kääntyy toiseen suuntaan. Nyt yksilön lähteekin hengen tielle ja hänen tulee keskittyä siihen päästäkseen kehityksessään eteenpäin

Tietä 2. kulkeva henkilö on joko koko elämänsä ajan tiedostanut henkisyyden tai lähtenyt sille tielle suhteellisen nuorella iällä (esim. 30.ikävuoden kriisissä). Hän on ehtii koluta henkisen tien läpi ja oppii hallitsemaan sitä puolta maailmasta. Seuraavaksi hänen onkin siirryttävä maatasolle, puuhailemaan niiden asioiden kanssa, jotka ovat ominaisia fyysisyyteen ja ihmisenä olemiseen. Olemme kuitenkin fyysisellä tasolla! Tästä seuraa tavallaan oppiläksy siitä, miten vaikuttaa ja elää ihmisenä, fyysisesti(kin) aistivana olentona.

Ei voi olla toista ilman toista! Henkisellä tiellä olleet eli 2.tyypit ovat yleensä joutuneet "kieltämään" maatason eli egotason asiat, koska heidän tulee ensin keskittyä täysin henkisiin asioihin. Ottaa tavallaan Yin-Yangista se toinen puoli haltuun ennen toista. Samoin 1.tyypit ovat yleensä joutuneet "kieltämään" hengentason eli sielutason asiat, koska heidän on pitänyt keskittyä maatasoon tai he ovat halunneet keskittyä vain siihen.

Etenkin henkitasolla kulkevat ovat kohdanneet sitä, että "pois kaikki myllerrykset ja negatiiviset tunteet". Ne pitääkin ottaa pois ennen kuin niitä oppii käsittelemään oikein, muuten aiheuttaa vain vahinkoa muille ja itselleen. Ei ladattua asettakaan anneta osaamattomiin käsiin Kun sitten nuo taidot ovat karttuneet ja negatiiviset asiat eivät kosketa niin, että niihin jäisi jumiin tai että itse törttöilisi miten sattuu (vaan ymmärtää syyn & seurauksen lain sekä henkiset kunnioitukset muita ja heidän elämiään kohtaan), voidaan siirtyä käsittelemään näitä "negatiivisia" asioita, koska todellisuudessa kaikissa tunnetiloissa kytee suuri voima, jos ne osaa kanavoida oikein.

Itselleni on opetettu parin vuoden ajan temperamenttisuutta. Sitä, että jos oikein pitää räjähtää niin sitten räjähtää. En kuitenkaan ole lähdössä barrikaadeille riehumaan tai hakkaamaan jotakuta, kuten ihminen joka eläisi tai olisi elänyt vain maatasolla ja ymmärtäisi aggressiivisuuden (joka puhtaimmillaan on eteenpäin vievä voima) ainoastaan väkivaltaisuutena.
Paras ystäväni opettelee ottamaan positiivisiksi voimiksi haltuunsa sellaisia asioita kuin ikävä ja kaipaus.

Tunteet ovat ihmisenä olemisen rikkaus! Samoin koska maapallo periaatteessa "kuuluu" meille, meidän on huolehdittava niistä asioista, joita sen päällä tapahtuu. Mestaritason saavuttaminen eli sinut itsensä kanssa oleminen on virstanpylväs, mutta kehitys ei lakkaa siihen. Oikeastaan tuollaisen upean tason saavuttanut ihminen tekee kauhean karhunpalveluksen, jos hän eristäytyy hymisemään jonnekin kaukaisuuteen sen sijaan, että hän toisi viisautensa ja oppinsa maalliselle tasolle kansan pariin ja pyrkisi vaikuttamaan maapallon ja ihmisten elämään (kuitenkin henkisiä lakeja kunnioittaen).

Mielestäni Cesar Millan aka Koirakuiskaaja on hieno esimerkki ihmisestä, joka on saavuttanut oman henkilökohtaisen valaistumisensa (mestarin taso) ja joka ohjaa henkistä viisauttaan ja posiitivista rauhan energiaansa maallisella tasolla tehtävään työhön. Hänen työnsä nostattaa energiatasoja niin ihmis- kuin eläinmaailmassakin

[Lilli]

RV, haiskahtaa normaalilta aikuistumisprosessilta.

Henkinen kehitys on prosessi, jossa on monenlaisia vaiheita. Pyhimysmäinen hymistely ja lilluminen voivat kuulua asiaan, mutta yleensä vain hetkellisesti, sitten elämä vie taas mukanaan. Tai näin on ainakin minulle käynyt. Syvin sisäinen rauha kuitenkin on säilynyt, vaikka pinnalta välillä vähän kuohahtaisikin.

Itse olen kokenut, että henkinen kasvu ja itsetuntemus antavat ensinnäkin paljon viisautta ja myötätuntoa, mutta myös valtavat voimavarat. Tällä yhdistelmällä voi tarvittaessa vaikuttaa paljonkin asioihin. Oma elämä ei ole mennyt niin, että hymistelisin valaistuneena erakkona jossain keskellä ei-mitään puuttumatta kenenkään asioihin, vaan eteeni on suorastaan heitetty haasteita ja tilanteita, joihin on ollut pakko ottaa kantaa. Puuttumatta jättäminen olisi ollut oikeasti h***tin suurta typeryyttä.

Esimerkki: Monesti esim. lapsena pahoinpidellyt ja hyväksikäytetyt lapset ovat vanhempana katkeria myös sille vanhemmalle, joka on tiennyt, mitä tapahtuu, mutta katsellut vain passiivisena tapahtumia sivusta. Joku henkinen opetushan voisi mennä sanomaan, että hyväksikäyttöön ei saa puuttua, koska lapsen karma on mikä on. Ehkä tuossa ajatusmallissa olisi jotakin säätämistä. 

[hevosmies]

Laiska kun olen, lainaan itseäni toisesta topicista (hyväntekeväisyys ja hvän tekeminen). Eli kun olet valmis, puutut asioihin. Oma kehityksesi on  nyt varmaan siinä pisteessä.

"Mä ajattelen edelleen niin, että maailman parantaminen on helppoa, hoida itsesi kuntoon, valoisaksi ja se valo heijastuu kaikkeen mitä teet. Mielestäni ei ole itselle terveellistä kantaa kaikkea maailman tuskaa, jos ei juuri jollekin asialle voi tehdä mitään. Ei vaan kannata menettää yöuniaan maailman tapahtumien vuoksi. Omalla esimerkillä vaikutat, edellä on lueteltu paljon myös hyviä konkreettisia keinoja. Kun on itse päässyt kotiin takaisin, isommat konkreetiset toimet kyllä tulevat eteen. Ei ole kenenkään eduksi väsyttää itseään murehtimalla ja miettimällä tuskissaan, mitä voisin tehdä. Kaikki on kiinni yksilöiden valinnoista ja me olemme kaikki samassa verkossa. Siis oma pää ensin kuntoon. Ja se temppeli, joka roudaa sielua tämän pallon päällä eli kaunis keho. Siitä se lähtee. Heijastuu."
Sami Yrjönpoika.

[jukkap]

Itselle on hyvä selvittää, mitä henkisyys oikein  merkitsee? Sillä lienee ilmeisen eri merkitys, eri ihmisille.
Vaikeus on siinä, että kuvailtu sana "henkisyys", ei tarkoita itse kyseessä olevaa asiaa. Sana koivu, ei ole todellisuudessa sama kuin itse biologinen puu, käsinkosketeltavana oleva koivu.
Mutta, mitä tuo sana ihmisille merkitsee? Joillekkin se tarkoittaa ns. psyykettämme ja mitä kaikkea siihen liittyy , toisille jumalan läheisyyden etsimistä, toisille totuuden jne..
Mitä ikinä ns. henkinen tie tai elämä sitten onkin, on selvää ettei sillä tiellä ole auktoriteettejä, gurua tai valaistunutta mestaria, vastaamassa puolestamme meidän omiin kysymyksiimme.

Itsekkin havaitsen että, maailmassa on hämmennystä, rakkaudettomuutta ja kärsimystä. Jostakinhan tämä on lähtöisin? Raamatussa puhutaan siitä kuuluisasta omenasta, jonka nainen söi (itselläni ei ole mitään naisia vastaan, kuvailen vain raamatun näkemystä )
Tai buddhalaisuudessa puhutaan muistaakseni elämän janosta. Islamilaisuuden käsitystä en tiedäkään.
Oli käsitys mikä tahansa, mikään niistä ei tunnu antavan tyydyttävää selitystä useimmille ihmiselle pahan alkuperästä.
Mistä tämä johtuu on jokaisen selvitettävänä itselleen, ymmärrettävä "se mikä on".

Mitä elämä on, itselläni ei ole siitä harmainta aavistustakaan. Se on täysi mysteeri, täysin tuntematonta.Joku saattaa sanoa, että mitäs tuntematonta tässä todellisuuden käsittämisessä nyt on, mutta tässä tapauksessa tämä osoittaa henkilön käsittävän todellisuutensa, pitämällä kiinni kokemuksiensa ja muistinsa muodostaman tiedon pohjalta. Minkä takia tuntemattomuuden havaitseminen osoittautuu mahdottomaksi, kyseiselle henkilölle.

Koska, tuo todellisuus on tuntematonta, niinpä en ala tekemään siitä kauppaa mielipiteillä; en muodosta elämän perimmäisestä olemuksesta minkäänlaista kuvausta.
Mutta monien muiden kuvaillessa sitä, tulevat tietyt samankaltaisuudet kuvaan: Se on kärsimystä, hämmentävää, käsittämätöntä. Uskonnoista riippumattomasti, ihmiset kuitenkin näyttävät kokevan sen samanlailla.

Luulenpa, että vasta kun kaikesta elämään liittyvästä hämmennyksestä, valheellisuudesta, ongelmista on päästy ymmärrykseen, jolloin mieli on täydellisen vapaa tarkastelemaan tuota elämämme mysteeriä kokonaisuudessaan, vasta silloin on mahdollista vastaanottaa jotain sellaista, joka ei ole oman vähäpätoisen mielen itse kehittelemää käsitystä totuudesta, jumalasta, rakkaudesta tai miten sitä nimittääkään.

En tiedä onko tällä mitään merkitystä kysymyksiisi liittyen, mutta tämä on minun kokemustani henkisyydestä tässä elämässä. En tiedä milloin ja miksi tämä prosessi alkoi, mutta kuten sanot: "Rohkaisen teitä kaikkia siis ei vain olemaan, vaan myös toimimaan pyyteettömän rakkauden “sotilaina” tehden oman osuutenne, (mikä se ikinä onkaan) niin hyvin kuin mahdollista."
Mutta, miksi tuo osuus pitäisi tehdä?
"En tiedä miksi rakastan, mut rakastaa mun täytyy". Sehän on se on meidän tarinamme, jo aikojen alusta lähtien ollut, päättymätön tarinamme.  
      

[Metsänkeiju]

Loppuun vielä kysymys: Onko teillä muilla ollut lähiaikoina tämän kaltaisia "suunnan" muutoksia henkisyydessänne?  :[/i][/color]

Olen huomannut saman itsessäni ihan viime aikoina..
Mulla onkin vaikka mitä prosesseja tässä ollut työn alla, ja tuntuu että nyt ollaan siinä pisteessä, että on konkreettisten asioiden aika. Ruveta elämään tätä elämää pohtimisen sijaan.. Lopettaa pelkkä lilluminen..

Ajattelen, että tällöin "henkisyys" ja "maallisuus" yhdistyvät, kuin sulaen toisiinsa, ja molemmilla on kunnollinen "kanava purkautua". Arjessa ja maallisuudessa hyödyntää henkisiä oppeja ja kokemuksiaan - ja henkisyydessä siirtää sen voiman arkeen ja maahan, maallisuuteen, juuri konkreettisesti tekemällä asioita (ja toisaalta jättäen tekemättä ) kaikkien henkisten arvojen puolesta. Että ne materialisoituvat! Ja mielellään / tod.näk nämä asiat on sellaisia että itsestään jakavat jo hyvää ja rakkautta ja näitä henkisiä arvoja eteenpäin. Näin ei-materia ja materia voivat olla kuin symbioosissa, toimien yhdessä.

Se on muuten jännä, kuinka syvältä mua on ruvennutkin koskettamaan maailman/ihmisten asiat. Niinkuin todella syvältä, no, onhan läheiseni tässä mukana (isän työttömyys) mutta myöskin täysin tuntemattomien asiat / maapallon tila.. Enää en niinkään arjessa ajattele, että "kaikki on niinkuin kuuluukin" - vaan päinvastoin. Vaikka tuo onkin se "syvin totuus" , ja kaiken voi ymmärtää täydelliseksi systeemiksi, - kaikkea ei tarvitse eikä pidä hyväksyä! Ja asioille todellakin pitää tehdä jotain.. Jokainen tehköön sen tavallaan - työssä, arjessa, harrastuksessa jne..

Tähän liittyen, olen myös huomannut, että olen herkistynyt paljon toisten tunteille / juurikin niille asioille jotka nostattavat tunteita tässä maailmassa.. Itku tulloo pal helpommin, samaistun vahvasti toisten tunteisiin jo tv:tä katsomalla. Ja nämä asiat on suurin osa sellaisia, jotka koskettavat oman elämänhistorian kautta vahvasti. Kheiron?
Ja näistä olenkin löytänyt niitä aloja, joilla haluan konkreettisesti tehdä osani. 

tietoisen henkisyyden teitä on karkeasti jaoteltun kaksi:

2. Tie, jolla kuljetaan ensin täysin henkisellä tasolla ja siirrytään maallisuuteen vasta myöhemmin.

Tämä oli hauska/hyvä postaus!
Kyllä, tunnistan itseni 2. tyypin ihmiseksi.

Mielestäni Cesar Millan aka Koirakuiskaaja on hieno esimerkki ihmisestä, joka on saavuttanut oman henkilökohtaisen valaistumisensa (mestarin taso) ja joka ohjaa henkistä viisauttaan ja posiitivista rauhan energiaansa maallisella tasolla tehtävään työhön. Hänen työnsä nostattaa energiatasoja niin ihmis- kuin eläinmaailmassakin

Hyvä esimerkki! Todella, samaa mieltä.

[Ebenia]

VOI RV! Voi miten paljon viestisi ilahdutti minua! Juuri nain, juuri nain!!

En pysty nyt laittamaan ihan sanoiksi miten taydellisesti ymmarran mita kayt lapi, mutta ymmarran tasantarkkaan mita tarkoitat ja olen itse paatynyt samanlaiseen tulokseen: "rakkaudellista aktiivisuutta". Sita on olla henkisella tiella. Meilla on tassa maailmassa niin paljon voimia, jotka toimivat meita vastaan painamalla meita alas ja ohjaamalla meita elamaan taysin passiivista elamaa. Tama on tarpeellista tietyssa vaiheessa, silla on tarkeaa oppia pysahtymaan ja oikeasti loytaa se rauha sisaltaan jokaisessa tilanteessa. Mutta kasvaessa tamakin muuttuu, silla tallakin vaiheella oli suurempi tarkoitus: ei meita itseamme varten, vaan muita varten. Me emme voi opettaa tai auttaa muita henkisyydessa ja kasvamisessa, jos emme itse loyda ensin sita rauhan putousta omasta sisimmassamme ja opi ELAMAAN sen rauhan kanssa.

On nyt ehka vahan eri asia puhua vain "henkisyydesta" ja "itsetiedostamisesta", silla ymmarran mita RV tarkoittaa, tama on paljon syvempaa, tama on henkisen polun muuttumista! Tavallaan sita juuri mita AthaMaarit selitti, eli kun todella elaa henkisella polulla ja ON se polku, niin jossain vaiheessa kun on paassyt sisaiseen rauhaan itsensa kanssa, on aika alkaa aktiivisesti muuttamaan myos omaa elamaa ja maailmaa sen suuntaiseksi. Ei enaa riita se, etta oman kuplan sisalla on rauhallista, vaan oma rakkaus maailmaa, universumia ja muita ihmisia kohtaan muuttuu niin suunnattomaksi, etta on mahdotonta pysya enaa taysin passiivisesti oman kuplan sisalla. Se mita on opittu, on suunnattava kayttoon, tulee tarve jakaa ja muuttaa, muuttua Luojaksi.

Christ consciousness.  

Mieletonta, upeaa. RV, juuri  nain. Olet JUURI oikealla polulla. Kuuntele sisintasi, se tietaa KAIKEN.  

[Ebenia]

Juuri nain, juuri nain!!

Sori nyt taas kun heittäydyn ihan pennuksi, mutta...

  Jos en tietäis että olet Ebe saarivaltiossa niin AAAH! Niin paljon huonoa huumoria, niin vähän aikaa! 

Hahah, voi etta! En tajunnut ollenkaan ensin ja olin ihan etta, "en nyt kylla ymmarra..." ja sitten lamppu syttyi. Hahha. Toivottavasti tuo on enne. 

[Rakkauden enkeli]

Hymistelee vastauksianne ja haistaa hjuumorin kukkaa.  Mielenkiintoisia vastauksia kaikkinensa. Kiitos niistä.  Toivottavasti tulee lisää... Itse olen samoilla linjoilla Athan, Lillin ja Ebenian kanssa.

[dodobien84]

Eipä näitä "henkisiä teitä" taida olla kahta samanlaista. Itse olen tullut niin pohjan kautta että en tajunnut mistä johtui. No itsestähän ja omista teoista ja ennen kaikkea tuolta sisältähän se tulee. Olen ollut niin polvillani oman egoni kanssa että mitään muuta ei ollut. Kävi niin ylitsesietämättömäksi loppupeleissä että tuntui että mitään ulospääsyä ei ollut. Painin itsekseni sen kanssa ja oli pelkkää alamäkeä. Kaikenlaisia ihme juttuja tapahtui mutta pidin niitä hulluutena ja jonkinlaisena mielisairautena. Olemattomina asioina. Sitten yksi tilanne koko elämässä laukaisi tuon egon kertaheitolla kumolleen ja olen yrittänyt sitä työstää pois vähän kivuliaalla menetelmällä. Kirjatietous ei ole koskaan toiminut kohdallani, joten tein sen sitten omalla tavallani. Tajusin että kaikki muut/muu on vain peiliä itsestäni joten olen pistänyt kaiken ulos omalla tavallani ja saanut sen 2 kertaa voimakkaampana ja siten olen saanut purettua itseäni vähän kondikseen. Ei tässä läheskään täydellisiä olla.

Mutta suunta on oikea. Olin päivällä niin naatti ja päiväunilla pääsin astraaleille. Piti oikein nautiskella tilanteesta pitkään ja hartaudella. Sain käännettyä itseni ylösalaisin, mutta kroppa veti voimakkaasti vastaan. Pyysin tavoistani poiketen apua ja nostin vasemman tassun ylös olohuonetta kohti. Käveli kissa lattialla vastaan (vanha leikkikaveri? Mitenköhän nää lemmikit astraaleissa? Hehe!) ja vähän aikaa sitä katsoin ja rupesi "herätyskello" soimaan. Ei oma vaan toiselta puolelta.

Kiva tietää että vastaanottokomitea on odottamassa. Vielä vähän itsensä työstämistä.

Antoi todella hyvän fiiliksen. "Verhot" taitaa nousta kohta ja tiedän että isoisä taitaa olla odottamassa kädenpuristuksen kera (en ihmettelisi jos tulee vähän sapiskaakin), kun olen jo päässyt pikaisesti juttelemaan. Kertoi olevan hyvät "etuisuudet" toisella puolella. En ihmettele niiden sairauksien jälkeen...

Isoin kompastuskivi mulla ikinä on ollut tajuta että energioiden pitää virrata. Ei saa jäädä ns. tuleen makaamaan. Hyvässä ja pahassa. Kuten tässä biisissäkin sanotaan: http://www.youtube.com/watch?v=wDhnItyW5YM Opetuksia tulee sieltä mistä niitä on valmis kuuntelemaan. Mulla ne on ollut pitkään tummia paikkoja, kohta alkaa valaistua "kelit"

Kieroa manipulointia tän kolmannen silmän kanssa ollut (unet, transsit, arkielämä, koko hela hoito!). Olen manipuloinut koko ajan itseäni hehe! Kipeetä tehnyt mutta on ollut jännää ainakin.

Kuten eräs viesti kolmanteen silmääni kiteytti parhaiten, "..vain kokemus". Jotenkin hullunkurisesti tuntuu että olen pikavisiitillä täällä, tai jotain  .

Tämmöstä täällä taas.