Mitään varmistusta siitä että henkimaailma on olemassa ei oikein voi saada muutoin, kun niiden omien kokemusten kautta sitten kun niitä tulee. Ja niitä tulee sitten kun on itse päässyt tiettyyn vaiheeseen polullaan ja on sopiva hetki. Mitään muuta varmistusta henkimaailman olemassaolosta kuin oman sisäisen tunteesi tai omat henkilökohtaiset kokemuksesi, et voikaan saada. Näissä asioissa on kyse uskosta ja kokemuksesta, mitään sen kummempaa ei ole odotettavissa.
Kaikki mitä luulet saattaa toteutua, joten varo mitä luulet! Sinä luot itse oman kokemuksesi maailmasta, eli jos luulet ettet voi päästä lähemmäksi, luot itse tilanteen jossa et tosiaan voikaan päästä lähemmäksi. Mutta kyse ei ole itse asiassa etäisyydestä lainkaan, vaan kokemuksesta: Fyysinen maailma huutaa, henki kuiskaa. Yleensä nämä kokemukset vaativat jonkinasteista itsensä tasapainottumista ja säännöllistä hiljentymistä. Tuo ikävä on niin tuttu juttu, se on sitä ikävää omaa korkeampaa minäämme kohtaan.
Mistä tiedät, että nämä asiat ovat muille helpompia? Tunnen ihmisen, joka on kamppaillut usko-epäusko akselilla kohta 30 vuotta. Itse ajattelen asiasta näin: Koska mitään ei voida todistaa kumpaankaan suuntaan (ainakaan vielä: Sitten kun keksitään kvanttitason ilmiöitä mittaavia laitteita, saattaa niitä konkreettisia todisteitakin tulla), voin yhtä hyvin valita uskoa siihen mikä minut tekee onnelliseksi ja tasapainoiseksi, täysin piittaamatta siitä onko se totta tai onko siitä todisteita.
Minkälaisia todisteita odotat? Jos hiljennyt ja pyydät opassoppaasi (oppaita on yhtä aikaa äärettömän monta ja yksi ainoa, sillä ne eivät ole tällä tasolla vaan moniulotteisessa todellisuudessa) eli aina mukanasi olevaa sinua tukevaa rakastavaa enrgiaa ottamaan sinua kädestä kiinni, saatat tuntea sen käsissäsi. Tämä on nykyisin värähtelyjen nousun ansiosta mahdollista, verho on nykyään hyvin ohut. Toisaalta, jos olet skeptikko, voit hyvin ajatella että se tunne käsissäsi oli psykosomaattisesti itse aiheuttamasi. Huomaatko? Todisteita voi olla, mutta ihminen valitsee myös itse uskooko niitä todisteita.
Hyvä kohta aloittaa itsensä osalta on energiakeskusten eli chackrojen tasapainottaminen. Hyvä kirja aiheesta on Sonja Choquetten Löydä Sisäinen Tasapainosi, joka löytyy kirjastosta. Siinä käydään chakrat ja niiden tasapainotus seikkaperäisesti läpi. Se on hyvä alku sen vuoksi, että siinä prosessissa tasapainotat omat systeemisi ja mahdollisesti pääset eroon monenlaisista traumoista yms. joiden päällä ollessa ei yhteys henkimaailmaan ole kovinkaan helppoa. Jos sinulla on paljon menneisyyteen liittyviä käsittelemättömiä tunteita ja traumoja, ei ole kovinkaan helppoa tuntea henkimaailmaa ennen kuin saat ne käsittellyiksi ja pois systeemistäsi.
Muiden auttamiseksi voit kanavoida valoa maailmaan. Se on helppoa ja sitä voi tehdä kuka vain. Se käy näin: Ota mukava rento asento ja maadota itsesi (= kytke juurichakrasi maaäitiin ja vedä sisääsi maan energiaa). Kuvittele ympärillesi helmenvalkoinen valopallo, se on sinun suojasi. Sitten voit alkaa lähettää lävitsesi kirkasta, puhdasta, neutraalia valoa. Voit lähettää sitä joko yleisesti malliin 'sinne missä sitä eniten tarvitaan' tai voit valita jonkin kohteen. Itse tunnen fyysisesti miten tuo universaali valo virtaa sisään päälakichakrastani ja ulos kämmenistäni. Sen voi toki tuntea muissakin chakroissaan, tämä lienee yksilöllistä.
Tämä valo tekee asiat näkyviksi niin, että niitä ei voi jättää huomiotta. Sitten kun asiat näkyvät, ihmiset voivat vapaan tahtonsa mukaan valita tehdä niille jotakin. Toisten vapaaseen tahtoon et voi vaikuttaa, mutta voit tuoda asiat tällä tavoin näkyville. Valon kanavointi myös kohottaa planeettamme värähtelytasoa ja on myös sen vuoksi hyödyllistä.
Tästä aiheesta löytyy kirjastosta hieno kirja nimeltään Sateenkaaresta Todellisuuteen. Itse kun olin kanavoinut valoa pari vuotta, niin minulla aukesivat itsestään kanavat myös energiahoitojen antamiseen. Valon ja hoitavan energian kanavoiminen käyttävät minun näkemykseni mukaan samoja 'kanavia,' joten valon kanavointi on hyvä alku tiellä muiden auttamisessa.
Paras tapa auttaa muita, on kuitenkin ensi pitää huoli omasta hyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan. Minulle tuli viestistäsi jostain syystä sellainen intuitiivinen tunne, että ehkä olet lyönyt itseäsi laimin ja keskittynyt liikaa auttamaan muita. Se, että teet työtä oman henkisyytesi kanssa auttaa jo koko planeettaa nostamalla sen värähtelyjä! Muistathan siis, että itsesi auttaminen on yhtä tärkeää kuin muidenkin auttaminen. Uhrautumalla ei saa aikaiseksi mitään muuta kuin uupumusta ja katkeruutta, valotyön on hyvä tulla ilosta ja rakkaudesta, ei velvollisuudentunnosta tai taipumuksesta antaa liikaa itsestään piittamatta.
Onnea matkallasi, epäilyjen vaihe taitaa kuulua monilla ihmisillä luonnollisena vaiheena hengen polulle.
