seuraava »

[Ave^^]

Kun tämän tyyliset ketjut ovat olleet täällä suosittuja, niin ajattelinpa jos väsättäisiin yhdessä tässä oikein jännittävä ja hauska kesäjatkis.  
Kirjoittaa saa pitkää pätkää tai vaan pari lausettakin, vapaasti jokaisen jatkettavissa.

Ja aloitus tulee tässä:

Pauliina katseli tarkkaan ohikulkijoita. Tiesikö heistä kukaan, huomaisiko heistä kukaan. Hän oli aivan varma että se paistoi hänestä läpi kuin kirkas auringonvalo. Kukaan ei silti näyttänyt tavallisesta poikkeavalta. Mutta ei.. eräs mies suihkulähteen reunalla virnuili Pauliinalle päin puhuessaan kännykkäänsä. Entä mulkaisiko tuo nainen tuossa juuri häntä? Vai oliko se kaikki vain kuviteltua? Hulluksihan tässä näin tulee, ajatteli Pauliina, ja päätti astua sisälle kahvilaan. Varmoin ottein hän tarttui oveen......

[sansai]

..onhan tämänkaltaista tapahtunut,joskaan ei koskaan tällaista.Pauliina kääri kirjat huolellisesti paperiin,vilkaisi ympärilleen ja..

[sansai]

...todella säikähti ajatellessaan välikohtauksen kenties olleen suuniteltu tapahtuma,jonkun siis täytyi tietää...

[Ave^^]

...juuri oikean näköinen avain. Ehkä nainen sittenkin oli pitänyt oman osansa sopimuksesta. Pauliina huokaisi helpotuksesta. Vihdoin tämä kaikki olisi pian ohi. Tuon helpotuksen tunteen kuitenkin katkaisi innostunut huuto jostain takaa: "Pauliina! Sinäkö se olet?!" ....

[sansai]

Pauliina jäykistyi hetkeksi,pakoitti kuitenkin itsensä kääntymään,sujauttaen samalla kirjekuoren jakkunsa taskuun.Silmäkulmassa alkoi elohiiri ilkeästi nykimään.Pauliina tuijotti miestä sanattomana.Nainen pöydässä laittoi aurinkolasit silmilleen,toivotti hyvää päivänjatkoa,nousi ja poistui kadun hälinään.Mies vilkaisi ovelle,istuutui Pauliinan viereen..

[sansai]

yhä ihastunut Pauliinaan ja tunteneensa tämän heti tavasta,miten hän piti päätänsä hiukan kallellaan,punaisista pitkistä hiuksista.Pauliinan päässä humisi,sanat häipyivät kuulumattomiin,hän näki vain kostaapelit,jotka puhuivat jotakin tarjoilijalle.Tarjoilija kääntyi ja etsi pöydän takaa jotain,ja ojensi konstaapelille silmälasit iloisesti hymyillen.Kaksikko käveli naureskellen hämärtyvään iltaan ovikellon kilahtaessa.Pauliina hengähti syvään,katsoi mieheen ja lämpö valui jäseniin."Ne olivatkin vain unohtuneet silmälasit"sanoi Pauliina miehelle.Mies oli hiljaa, häkeltynyt Pauliinan sanoista,silmät tummuen hän katsoi naista,tavoitti vihreät silmät...

[Ave^^]

..."Tiesin että olet yhä hämmentynyt siitä mitä silloin tapahtui. Minun ei olisi pitänyt tulla tähän lainkaan, mieteinkin tuossa että onko se ollenkaan hyvä idea.." Mies alkoi jo nousta lähteäkseen. Pauliina ei vieläkään kunnolla ymmärtänyt mitä tapahtui, hän vain tajusi että mies oli aikeissa lähteä. "Älä lähde", hän kuiskasi nopeasti ja tarttui miestä hihasta. Mies kääntyi Pauliinan puoleen ja nosti tämän varmasti seisomaan eteensä, ja pienen hetken jälkeen yhä pitäen naista otteessaan suuteli tätä...

[Violette]

Pauliina katsoo Markoon ja hänen pieneen pellavapäähänsä, jonka kiroilu s- ja r-vialla kuulostaa oikeastaan suloiselta.
"Mä tahdon tiikelijäskiä! Isi, tuu jo!" Käskee pieni poika tomerasti.
"Ihan kohta", sanoo Marko pojalleen. "Niin, mitä apua sinä tarvitsitkaan?"
"Unohda", sanoo Pauliina. Hän ei voisi asettaa perheellistä miestä niin suureen vaaraan.
"Selvä! Ai niin, voisimmeko me joskus nähdä?" Yrittää Marko edelleen.
"Ei, ei, valitettavasti se ei onnistu. Minun pitää mennä jo", sanoo Pauliina.
Pauliina katsoo nurkkapöytään, jossa tummahiuksinen nainen pakkaa kirjoja laukkuunsa. Hän katsoo Pauliinaa takaisin, aivan kuin hän olisi aistinut Pauliinan katseen. Hän iskee silmää. Pauliinan sydän alkaa tykyttää. Marko sanoo jotain, mutta Pauliina ei kuuntele. Tilanne alkaa käydä todella epämiellyttäväksi.
"Nähdään taas joskus, pitää mennä!" Sanoo Pauliina Markolle, ja lähtee kohti ovea...

[sansai]

tapahtumia oli ollut aivan liikaa,nopeasti hän työnsi kymmenen euroa Reiskan odottavaan käteen.Reiska tuijotti pölähtäneenä."Herra sinua siunatkoon"Reiska sanoi ja ontui tiehensä.
Pauliina otti puurasian esille,ravisteli sitä varovasti,väänsi kynsisaksilla sen auki."Ne ne ovat,kasetit,"puuskahti Pauliina ääneen.
Pauliina etsi laukusta kännykän,veljelle oli soitettava heti."No moi,veli-poika,istuskelen täällä Keskuspuistossa." Pauliina hätkähti.Oma puhe kaikui puhelimessa,kiersi ilkeästi."En voikkaan puhua juuri nyt,soitan myöhemmin"tokaisi Pauliina ja sulki puhelimen.Pauliina mietti salakuunnellaanko hänen puhelintaan,kaiku oli outo.Juuri samanlainen,kuin hänen soittaessaan mummolleen  lankapuhelimeen, papan ottaessa osaa keskusteluun makuuhuoneen rinnakkaispuhelimessa."Nyt on oltava äärimmäisen varovainen ja rauhoituttava"Samassa Pauliina tunsi verensä hyytyvän."Minuthan voidaan paikantaa..missä puhelin,siellä minäkin,voi ei"
Pauliina mietti,hoki kuumeisesti itselleen "rauhoitu idiootti,rauhoitu"Suunnitelma alkoi muotoutua  Pauliinan päässä.Hän nousi penkiltä,oikoi vaatteensa.Oikaisi vartalonsa,nosti leuan ylemmäs ja sipaisi hiukset pois silmiltä.Puiston laidalla koiransa kanssa kulkeva vanha nainen näki nuoren naisen,joka kulki puistosta kohti katua,suoraryhtisenä,varmoin askelin.Vanhus katsoi,kunnes korkokenkien ääni ei enää kuulunut......

[sansai]

Pauliina tuli kioskista ulos,vilkaisi vielä laukussa olevaan sim-korttikotelo nippuun.Pauliina jatkoi matkaa asemalle päin,huomasi kadun toisella puolella kännykkä liikkeen,"sinne on mentävä,mutta mihin laittaisin laukussa olevan kännykän"Pauliina mietti.Kadun varressa oli roskis,Pauliina otti kännykän,laittoi sen äänettömälle,kääri nenäliinaan ja sujautti roskikseen."Nyt on toimittava nopesti"päätti Pauliina,juoksi liikkeeseen ja tuossatuokiossa oli uusi kännykkä laukussa.Pauliina kipaisi takaisin roskiksen luo,ja onki kännykän sieltä.
"Nyt on tehtävä huijaus,salakuuntelu tuntui mitä ilmeisemmältä,on saatava hetken rauha seuraajilta",ajatteli Pauliina kiirehtiessään asemalle.Asemalla Pauliina katseli junia,mikä niistä sopisi hänen suunnitelmiinsa.Muutaman minuutin päästä olisi lähtöaika Rovaniemen junalla,se sopi Pauliinalle,se menisi tarpeeksi kauas.Pauliina kiipesi junaan,vaunu ammotti tyhjyyttään.Nopeasti Pauliina sujautti kännykän matkatavara hyllylle,ja poistui junasta."Hyvää matkaa vain"toivotteli Pauliina mielessään.  Pauliinaa ei saisi kukaan nähdä,olisi pujahdettava kotiin kuin varas...

[Rakkauden enkeli]

Gaia kissa tuli häntä vastaan, tervehtien puskemalla päätään hänen jalkaansa vasten, kuten aina ennenkin. Huh, tähän asti kaikki vaikutti ainakin olevan kunnossa... Pauliina sytytti valot ja säikähti perusteellisesti. Nojatuolilla istui parrakas vanha mies sanoen: Odotinkin jo, että tulisit...

[sansai]

Pauliina purskahti itkuun"Ukki rakas,voi Ukki"suunnaton turvallisuuden tunne valui hänen ylleen.
Ukki silitti hiljaa Pauliinan hiuksia,ja antoi tytön itkeä."Vaistosin,että sinulla on jokin hätänä,ja ajattelin tulla katsomaan,et vastannut puhelimeenkaan,joten tulin avaimella"puheli ukki.
"ukki en voi juuri nyt kertoa sinulle huoliani,mutta ehkä myöhemmin,mutta auttaisitko minua"kysyi Pauliina toiveikkaana."Tottahan toki lapsukainen autan,onko kyse taas veljestäsi."
"Myös hänestä,mutta tekisitkö vain mitä pyydän,tekisit kysymättä,niinhän Ukki"Pauliina sanoi.
Ukki nyökkäsi.Pauliina kertoi Ukille,että ukin on käytävä Antin,Pauliinan veljen luona,viemässä sim-kortteja,Antin pitäisi käyttää niitä soittaessaan hänelle.Pauliina kertoisi Antille itse lisää,kun Ukki olisi hoitanut asiat.Pauliina pyysi myös Ukkia nostamaan automaatilta rahaa,käteistä hänelle.
Ukki ei ihmetellyt,ei kysellyt mitään.

[sansai]

Pauliina istui Gaia sylissään sohvalle,käsi silitti kissan pehmeää turkkia,ajatusissa oli Ukki,joka oli jäänyt nuorena leskeksi,kasvattanut yksin Pauliinan äidin.Ukki ei ollut sellainen periteinen isovanhempi,jollaisena koki isänsä vanhemmat.Ukki oli entinen toimittaja,monellakin lailla omaperäinen,kuin täynnä jotakin salaperäisyyttäkin,jota Pauliina ei ollut koskaan ollut ymmärtänyt,vaikka olivatkin Ukin kanssa hyvin läheiset.
"Laita Pauliina jotakin ruokaa,toin jääkaappiin yhtä sun toista.Lähden hoitamaan asiat"Huuteli Ukki keittiöstä ja meni eteiseen mutustaen lenkinpätkää.Pauliina kuuli,kun  ulko-ovi sulkeutui hiljaa.Ukki oli mennyt.

[Ave^^]

.....Pauliina ei pystynyt enää pitämään kuortaan pystyssä, vaan lämpimät kyyneleet alkoivat valua poskille. Jos edes hetken ajan hänen ei tarvitsisi olla vahva, hänen ei tarvitsisi olla se joka hoitaa kaiken. Jääkaapista löytyi maitoa, josta valmistui helposti höyryävä kaakao. Muki lämmitti ihanasti käsiä. Miksi aina minä? Miksi minä jaksan tätä? Tuska kuitenkin laantui kuuman kaakaon myötä. Pauliina tunsi taas selvästi omat voimansa. Kyllä hän selviäisi tästä, kyllä hän pystyisi tähän, hänen veljensä tarvitsi häntä nyt. Yhtäkkiä jostain alkoi kuulua ääntä..musiikkia..se oli puhelin, vieras soittoääni.. Pauliina käveli hiljalleen ääntä kohti ja löysi puhelimen sivupöydältä. Ruudussa näkyi hänen äitinsä nimi. Pauliina huokaisi helpotuksesta, se olikin ukin puhelin. Mitäköhän asiaa äidillä on, Pauliina päätti vastata puhelimeen, mutta ääni toisessa päässä ei ollutkaan äidin ääni.....

[Violette]

Pauliina järkyttyi - ääni ei todellakaan ollut hänen äitinsä ääni! Pauliinan sydämen syke kiihtyi nanosekunnissa mielettömiin lukemiin. Hän ei saanut sanaa suustaan.
"Miksi sinä pakenit?" Tummanpuhuva naisääni jatkaa. "Et voi paeta ikuisesti. Me kontrolloimme kaikkea. Me olemme joka puolella."
Yhtäkkiä kissa villiintyy, se alkaa laukata pitkin huonetta ja sähistä vimmatusti. Kissa säntää kohti eteistä ja pysähtyy juuri ennen kynnystä. Sen selkä köyristyneenä ja sähisten se alkaa hyökkäillä ilmaa kohti, kunnes se luikkii kauhuissaan pakoon. Pelko saa Pauliinan voimaan pahoin.
"Et voi paeta." Toistaa nainen puhelimessa ja lopettaa puhelun.