sideman
|
|
« : 26.05.2011 14:28:00 » |
|
...erityisen haasteellista?
Ajattelin aikani kuluksi naputella tuon otsakkeen aihetta laajahkosti käsitellen vähän sitä sun tätä mitä ns. sylki suuhun tuo. Hieman tajunnanvirtaperiaatteella, ns. "hajamietteellisesti", kun en muunlaiseen asiain ja seikkain käsittelyyn juuri kykene.
Lähdetäänpä liikkeelle vaikkapa fysiikan, erityisesti hiukkasfysiikan kehityksestä viime vuosikymmeninä. (Korostettakoon, että en totta totisesti ymmärrä juuri höykäsen pölähtävää tuohon aihepiiriin liittyvästä matemaattisesta kuvauksesta. Ee on ämseetoiseen on vielä jotenkuten tajuttavissa, mutta heti kun mukaan tulevat integrointi ja differentionti sun muut imaginääriluvut, on meikäpoika pudonnut kärryiltä. Olen kuitenkin aina ollut kiinnostunut hiukkasfysiikasta, ja kun uutta tietoa tulee päivänvaloon, pyrin intuitiivisesti visualisoimaan itselleni, mistä voisi olla kysymys.)
Vielä 1900-luvun alussa taidettiin kuvitella, että ns. alkeishiukkaset ovat todella sitä mitä nimi kertoo, submikroskooppisen pieniä kongreettisia hitusia. En toki ole satavarma onko noin asianlaita.
Mm. kvanttimekaniikan läpilyönnin myötä alkoi kai vahvistua se käsitys, että alkeishiukkaset ovat eri taajuuksilla värähteleviä kenttiä. Mikä sitten oikein niissä värähtelee? Yksi suosittu hypoteesi lienee se, että kyseessä ovat yksiulotteiset (no huh huh) säikeet eli string'it. Tuolloin olemme tiätysti tekemisissä ns. string-theory'n eli säie-teorian eri variaatioiden kanssa, jotka (variaatiot) käsittääksemme poikkeavat toisistaan joskun hyvinkin radikaalisti.
(Nyt ei irtoa enempää, saa nähdä miten jatkossa käy, heh heh...)
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
sideman
|
|
« Vastaus #1 : 27.05.2011 08:29:58 » |
|
Mitenkähän tätä tarinaa pitäisi oikein jatkaa? Hmmm....
Noh, mietitäämpä vähän aineen ja energian suhdetta.
Einsteinin kuuluisin yhtälöhän taitaa todeta, että energia on massa kertaa valon nopeus toiseen potenssiin. Toisin sanoen, energia ja aine taitavat olla saman kolikon kaksi puolta, tai silleen.
Mitä syvemmälle aineen "olemukseen" tunkeudutaan, sitä suurempi on käytettävissä oleva energia, tai jotain. Ydinenergia, eli esim. raskaan atomin ytimen halkeamisessa syntyvä energia lienee luokkaa miljoona kertaa voimakkaampi, kuin kemiallinen energia, joka perustunee siihen, että atomit yhtyvät toisiinsa, jossa prosessissa syntyy voimakkaita lämpötilojen muutoksia?? (Tuo kuvaus luultavasti on jotenkin vinksallaan tai ainakin puutteellinen, mutta se ei liene olennaista tässä yhteydessä.)
Syvimmällä tasollaan aineen voidaan kai sanoa koostuvan "ei mistään" (quantum vacuum state?). Tuosta kvanttimekaanisesta tyhjiötilasta syntynee kaiken aikaa ns. virtuaalihiukkaspareja (hiukkas-antihiukkas -pareja), jotka normaalisti annihiloivat toisensa käytännössä välittömästi.
Poikkeuksellisissa olosuhteissa toinen noista parin hiukkaisista voi jäädä "eloon" toisen kadotessa esim. minimaalisen mustan aukon kitaan (Noin ainakin Steven Hawking taitaa/taisi ajatella.)
Tuo lienee yksi tapaus, jossa syntyy sekventiaalinen spontaani symmetrian rikkoutuminen, mikä on perusta sille, että maailmankaikkeudessa ylipäätään on "ainetta". Eli, tuntemassamme universumissa ainetta on enemmän kuin antiainetta (jotka toisiinsa törmätessään välittömästi muuttusivat energiaksi).
Noh, TM-liikkeen perustaja Maharishi Mahesh Yogi (koulutukseltaan fyysikko Allahabadin yliopistosta) taisi jossain yhteydessä todeta, että tietoisuus on subjektiivinen kokemus materian eri tasoilta, tai jotain sinne päin. Tuo merkinnee sitä, että mitä syvemmälle tietoisuuteen "sukelletaan", sitä suurempi on ajatuksen voima. Ns. puhdas(pelkkä, "sisällötön") tietoisuus lienee em. analogian mukaan "kokemus" kvanttimekaanisesta tyhjiötilasta. (Todellisuudessa ei voida oikeastaan puhua kokemuksesta, koska kokemus edellyttää koettavan objektin ja kokijan välistä dualismia, mikä puhtaan tietoisuuden kokemuksessa "annihiloituu". Kieli kuitenkin edellyttää pääsääntöisesti dualismin "myöntämistä", joten sillä on erittäin vaikea kuvata puhtaan tietoisuuden "kokemusta".)
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
sideman
|
|
« Vastaus #2 : 28.05.2011 12:20:38 » |
|
Hindufilosofiassa aineella on viisi erilaista olomuotoa, tai mitä lie, nimittäin
- pRthivii, maa (kiinteät aineet?) - jala , vesi (nesteet?) - agni tai tejas, tuli (?) - vaayu, ilma (kaasut?) - aakaasha, tyhjä tila (quantum vacuum state, Higgs'in kenttä??)
Noita olomuotoja vastaavat aistit samassa järjestyksessä seuraavasti:
- maa: haju - vesi: makuaisti - tuli: näköaisti - ilma: tuntoaisti - aakaasha: kuuloaisti
Noh, saaMkhya (saankhja) on yksi kuudesta ortodoksisesta filosofisesta suuntauksesta Intiassa. Se on oikeastaan yoga-filosofian teoreettinen perusta. Koska saaMkhya nykymuodossaan on ateistinen, kutsutaan yogaa myös nimellä 'seeshvara-saaMkhya' (sa + iishvara -saaMkhya: saankhja iisvaran eli Herran eli Jumalan kera).
Kuten aiemminkin on tullut mainittua, saaMkhya esittelee universumin "rakennuspalikat" seuraavasti:
sattva-rajas-tamasaaM saamyaavasthaa prakRtiH prakRter mahaan mahato 'haMkaaro 'haMkaaraat pañca tanmaatranyubhayam indriyaM tanmaatrebhyo sthuulabhuutaani puruSa iti pañcavimshatirgaNaH.
Jos tuon yrittäisi jotenkin kankeasti kääntää:
(Kolmen guNan eli) sattvan, rajas'in ja tamas'in keskinäinen tasapainotila (samuus-tila?) on nimeltään prakriti. (Kun tuo tasapainotila järkkyy alkaa maailmankaikkeuden ilmentyminen jonka ensimmäinen vaihe on nimeltään) mahat (eli buddhi, "kosminen mieli"); mahat'ista "kehittyy" ahaM-kaara (minän-tekeminen eli individualisaatio), josta puolestaan syntyvät viisi tan-maatraa eli aistien toimintaperiaatetta, sekä molemmat indriyat (viisi aistinelintä + mieli, viisi toimintaelintä), tanmaatroista kehittyvät karkeat elementit (edellämainitut pRthivii, jala, jne.). Sitten on viälä puruSa (puhdas henki, tietoisuus, jolla ei ole mitään tekemistä prakritin kaa*). Näin (on lueteltu) kahdenkymmenenviiden joukko.
*sattva-puruSayor atyantaasaMkiirNayoH... YS III 36:n alku: sattva (prakRtin hienoin aspekti) ja puruSa (puhdas henki, tietoisuus) ovat absoluuttisesti erilliset (a-saM_kiirNa: "yhteen-kirnuamattomat", ehhehehhe...)
|
|
« Viimeksi muokattu: 28.05.2011 12:30:36 kirjoittanut sideman »
|
tallennettu
|
|
|
|
sideman
|
|
« Vastaus #3 : 29.05.2011 08:56:30 » |
|
(Jatkossa "summittainen" ääntämisohje hakasuluissa, esim. [blaah blaah])
Mm. jokaisella intialaisen filosofian ortodoksisella eli veda-tekstien [veeda] arvovallan hyväksyvällä koulukunnalla on oma suutra-pläjäyksensä. Suutrat ovat erittäin kompakteja, ulkoa opeteltavaksi tarkoitettuaja aforismeja, jossa kunkin koulukunnan keskeiset ideat sun muut on esitetty napakasti.
(Koulukunnat ovat seuraavat, pareittain:
- nyaaya [njaaja] ja vaiSeshika [vaisheeshika, vai se sika!] - saaMkhya ja yoga [saankhja ja jooga] - puurva-miimaMsaa ja uttara-miimaaMsaa eli vedaanta [veedaanta: veda-anta, veedan loppu])
Yoga-koulukunnan suutra-pläjäyksen "kirjoitti" hemmo nimeltä Patañjali (josta ei tiedetä juuri mitään; kaikki eivät ole edes vakuuttuneita, että kyseessä oli yksi henkilö, vaan pikemminkin kollektiivinen nimimerkki tai jotain.)
Yoga-suutrassa käytetään verbijuuresta 'dRsh' (nähdä) johdettuja substantiiveja kuvaamaan tietäjää/kokijaa/näkijää (draSTaa [drashtaa]), tietämistä/kokemista/näkemistä (dRshi [drishi]) ja tietämisen/kokemisen/näkemisen kohdetta (dRshyam [drishjam]).
Patañjali määrittelee käsitteen 'yoga' seuraavalla tavalla:
yogash citta-vRtti-nirodhaH
Måns Broo (Joogan filosofia, Gaudeamus) kääntää tuon seuraavasti:
Jooga on mielen toimintojen pysäyttämistä.
Tuosta pysäyttämisestä seuraa:
tadaa dRaSTuH sva-ruupe 'vasthaanam
Silloin näkijä lepää omassa olemuksessaan.
Patañjalin mukaan tuo nirodha "saavutetaan" seuraavasti:
abhyaasa-vairaagyaabhyaaM tan-nirodhaH.
Niiden "pysäyttäminen" saavutetaan harjoituksella ja takertumattomuudella.
Harjoitus tarkoittaa:
tatra sthitau yatno 'bhyaasaH (abhyaasaH).
Harjoitus on ponnistelua siinä lepäämiseen. (Siis pysymiseen nirodha-tilassa).
(Ainakin TM:n eli Maharishi Mahesh Yogin länteen lanseeraaman Transsendenttisen Meditaation näkökulmasta sanan 'yatna/yatno' kääntäminen sanalla 'ponnistelu' antaa tyystin väärän kuvan harjoituksesta. Paremman vertauksen puutteessa sanoisin, että kynttilän liekkiä ei saa lepattamattomaksi häsläämällä ja kauhiasti yrittelemällä, vaan pikemminkin huolehtimalla siitä, että huonetilassa ei ole vetoa, ja antamalla kynttilän vain olla "omissa oloissaan"...)
|
|
« Viimeksi muokattu: 29.05.2011 09:08:14 kirjoittanut sideman »
|
tallennettu
|
|
|
|
sideman
|
|
« Vastaus #4 : 29.05.2011 09:24:56 » |
|
Noh, yoga-suutran kommentaattori Vyaasa (Krishna Dvaipaayana, BaadaraayaNa?) toteaa kommentissaan suutraan 'yogash citta-vRtti-nirodhaH':
yogaH samaadhiH (yoga [on synonyymi sanalle] samaadhi).
Maharishin mukaan tuo (aluksi hetkellinen eli kSaNika) samaadhi eli (ajatuksen) transsendoituminen voidaan periaatteessa saavuttaa minkä tahansa aistin kautta, mutta ylivoimaisesti helpointa se lienee valtaosalle homo sapienksista kuuloaistin kautta, mm. siksi että kuulo liittyy, kuten edellä on todettu, (karkean) aineen hienoimpaan aspektiin eli aakaashaan.
(Sanaa 'transsendoituminen' voidaan käyttää sekä prosessista, jossa ajatus "sukeltaa" aina vain hienommille ja energisimmille tasoille, että myös meditaation päämäärästä eli transsendenttisen, ajatuksen "tuolle puolelle" menneen tietoisuuden tilan, turiiyan eli neljännen tietoisuuden tilan, eli citta-vRtti-nirodhan , eli puhtaan, "sisällöttömän" tietoisuuden, eli aatmaan, eli puruSan, eli [kSaNika] samaadhin "saavuttamisesta", aluksi vaikka vain sekunnin murto-osan ajaksi.)
|
|
|
tallennettu
|
|
|
|
sideman
|
|
« Vastaus #5 : 29.05.2011 09:49:34 » |
|
TM:n perustekniikassa käytetään tavallisesti kaksitavuisia, vailla semanttista merkitystä olevia* biija-mantroja eli siemen-mantroja, joista yksi valitaan kullekin tulevalle meditaattorille tiettävästi mm. iän mukaan.
Äänihän on tunnetusti dynaaminen (ei staattinen kuten merkitys) puhutun/ajatellun kielen ominaisuus. Se voi muuttua mm. sekä voimakkuudeltaan että korkeudeltaan.
Mielellä on luontainen pyrkimys kohti "autuaallisempia" tasoja, kunhan sille suodaan mahdollisuus "sukeltaa" syvemmälle. Jos jotain merkityksetöntä äännejonoa (mantraa) ajatellaan kuten mitä tahansa ajatusta, se sallii mielen alkaa "sukeltaa" kohti syvempiä, energisempiä, autuaallisempia, hiljaisempia tasoja. Mantran värähtely alkaa hienontua vähän kuten kitaran kieli vaimenee, jos sen vain annetaan olla omissa oloissaan näppäilyn jälkeen.
*Tietenkin jotkut niistä joissakin tuhansista maailman kielistä voivat tarkoittaa jotakin. Esim. 'om' lienee ruotsalaisille hyvin tuttu sana. Sitä ei kuitenkaan tiettävästi ole TM:n biija-mantravalikoimassa, ja sanskritissahan o-äänne lausutaan käytännössä aina pitkänä (oom).
|
|
« Viimeksi muokattu: 29.05.2011 11:12:14 kirjoittanut sideman »
|
tallennettu
|
|
|
|
|