Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Suru  (Luettu 2239 kertaa)
0 jäsentä ja 3 vierasta katselee tätä aihetta.
Lilim*
Kanta-astroilija
***
Viestejä: 267



Profiili
« : 26.05.2011 17:43:22 »

Onko kellään kokemusta läheisen yhteydenotosta kuoleman jälkeen? Miten olette saaneet varmuuden, mistä tiedätte että elämä jatkuu rajan toisella puolen ja läheisenne jatkaa eloaan toisessa "osoitteessa"? Mistä se tieto kumpuaa? Ihmisillä on uskomuksia ja käsityksiä asioista liittyen kuoleman jälkeisiin tapahtumiin, mutta onko kellään konkreettista kokemusta joka on vahvistanut uskonne henkimaailman olemassaolosta?
Mikä toi lohtua suruunne, miten sitä käsittelette? Aihe on valitettavan ajankohtainen minulle sillä rakas mummoni nukkui tänään pois. Olen ajatellut lähiaikoina -tiedostaen tämän hetken väistämättömyyden- paljon henkimaailman asioita ja kuolemaa ylipäätään. Olen miettinyt miten voin jatkossa pitää mummooni yhteyttä, juttelenko itsekseni, kuuleeko hän, menenkö meedion vastaanotolle.. Koen että minulla on aina ollut sisäinen varmuus että ihminen jatkaa olemassaoloaan sieluna, se tuo lohtua ja mummoni tulee edelleen olemaan mukana elämäni kohokohdissa, häissäni, lasteni elämässä jne... Haluan uskoa näin. Voinko, onko se naiivia?
Kuulisin todella mielelläni ajatuksianne tästä aiheesta, asia pyörii päässäni niin että surina vaan käy..
tallennettu

“And those who were seen dancing were thought to be insane by those who could not hear the music.”
Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
 
Siirry: