Tuo sansain elo kuulostaa niin idylliseltä että
Mutta minä jäisin siihen loukkuun että rakastuisin kanoihin ja possuihin liikaa, enkä sitten kehtais niitä syödä!
*A*
Se loukkun jääminen tässä on se rankka puoli.Nuo hanhetkin seuraavat,kuin koirat,kiskovat puseron helmasta.Nyt on käyneet jo tuvassa,kun ovi on auki,tulevat hakemaan ulos.Entäs nuo kanapojat,ne sitten siitä pataan???
Olen saanut terpiontia,että niihin ei saa kiintyä.Ei saisikaan,mutta ei se nyt suju tuosta vaan.
Sitten nuo possut,voisiko paljoa iloisempia eläimet olla.Aamulla vein puuroa pojille(possuille)
niin ei ole liiottelua,jos sanon,että tanssivat ulos,kun aukaisin possulan oven.Saparot pyöri.
En tiennyt possujen olevan sisäsiistejä,nyt tiedän.Kun ne saavat kirmailla ulkona,niin yöt pysyvät siisteinä possulassa.
Mietin kyllä niitä kananpoikia,kun tarvittaisiinhan niitä luomumuniakin,että jos sen kukon hommaisi talvella,ja pitäisi ne kokeeksi.Kahdella kananpojalla on jo nimetkin,Ohra ja Kaura,ovat värikkäitä,yksi näyttää Lumelta,joten kai siitä tulee Lumi.
Possuja sanotaan,vain pojiksi,ei saa antaa nimiä kuulema.Ei sitten.
Sanoin tuolle yhdelle papalle,joka häärää Poikien kanssa kaiket päivät,että miten niitä voi syödä,niin sanoi pappa,ettei sitä pidä aatelle ketä syö,kun syö. KETÄ SYÖ,voi pyhä pietari sentään.